Hae
Mansikkapilvi

LOMATUNNELMIA PORTUGALISTA

Tässä postauksessa matkamuistoja Portugalista! Päästiin olemaan miehen suvun kanssa yksityisellä Villalla. Päästiin osallistumaan synttärijuhliin, elokuvamaisen upeisiin hääjuhliin, nähtiin toinen toistaan upeampia rantoja. Tutustuttiin eri kaupunkeihin, ajeltiin todella makealla vuokra-autolla, shoppailtiin, nautittiin auringosta ja viinistä näköalapaikalta, juotiin Sangriaa, syötiin ja naurettiin. Ruokittiin myös kodittomia koiria ja vietiin heille vettä kuumina hellepäivinä. Käytiin myös veneretkellä katsomassa vapaana eläviä delfiinejä. Koettiin upea meriakvaario ja Lissabonin vanhakaupunki ja sen baarikadut!

Jaan lomapostauksen Portugalista kahteen osaan, sillä te ette jaksa selata yhteen pötköön niin paljon kuvia, mitä minä tahdon teille näyttää.

Ensimmäisenä me siis lennettiin Helsingistä Finnairin suoralla lennolla Lissaboniin. Lento kesti vajaat 5 tuntia. Oltiin perillä illasta noin 21 aikaan. Hotellille päästyämme kävimme nopeasti hakemassa vain lähimmästä mäkkäristä ruokaa ja tultiin hotelliin syömään. Aamulla piti lähteä aikaisin junalla vielä Portugalin eteläkärkeen, eli Faroon.

Jos menette Portugaliin, suosittelen ehdottomasti lataamaan puhelimeen uber sovelluksen. Uber on todella edullinen, luotettava ja helppo käyttää Portugalissa. Tämän myönsivät jopa paikalliset. Paikallinen taxi huijaa turisteja todella, todella räikeästi, jollei osaa olla tarkkana. Uber kuskimme kertoi eräästä turistipariskunnasta, jotka olivat olleet hänen kyydissään, että lyhyestä siirtymästä, joka oli uberilla maksanut noin 5-7€, olivat nämä turistit joutuneet maksamaan taxilla mentyään 68€. Eikä hinta vielä tähän jäänyt, vaan taxikuski oli veloittanut vielä erikseen matkalaukuista.

Me liikuttiin siis käytännössä alkuun vain uberilla, kunnes vuokrasimme auton Farosta noin viikoksi. Lissabonissa taas matkustettiin loppuajasta matkaa paikallisilla, eli metrolla ja raitiovaunuilla. Edullista tämäkin. 6,80€ vuorokauden lippu, joka käy tosiaan metroihin, paikallisjuniin, lauttaan ja busseihin ja sillä saa ajaa niin paljon kuin ehtii.

Majoituimme Faron päässä Villalla miehen perheen kanssa. Villa sijaitsi Faron vieressä, Loulen kylässä. Villa oli vuoristossa, joten oma vuokra-auto oli ehdoton. Sen avulla pääsimme sitten tutustumaan Algarven alueeseen hiukan laajemmin.

Tiemaksut Portugalissa

Vuokra-autolla, tai ylipäätään autolla liikkuessa moottoriteillä on käytössä laajasti tiemaksut. Vuokra-autoihin saa sellaisen laitteen pienellä rahalla, joka veloittaa tietyn summan, jos tietulleista ajaa. Jos taas ajat tällaisen tietullin läpi, ja sinulla ei ole voimassa olevaa mittaria autossa, joka on aktivoitu päälle, tulee sinun käydä maksamassa kyseinen maksu paikallisessa pääpostissa. Maksu-aikaa on viisi päivää ja tämän jälkeen voi rapsahtaa mojovat sakot, jollei tiemaksuja ole maksanut.

Mistä tiedän tämän? No meille kävi hassusti. Meidän vuokra-automme vuokra-aika jakaantui kahteen osaan. Ekalle osalle otimme tuon laitteen, joka tunnistaa ne tiemaksut ja ne on siis hoidettu jo etukäteen. Toiselle vuokrausjaksolle ajateltiin, että ei me enää isoille teille lähdetä. No käytiin sitten yksi tuttavamme, eli häävieras heittämässä hänen kyläänsä hiukan kauemmaksi ja Google Maps ohjasi automaattisesti suorinta reittiä, eli isoa tietä pitkin. Yksi tiemaksu napsahti tuolta matkalta, ja oltiin aivan sata varmoja, että nyt tuli isot sakot.

Heti seuraavana aamuna viestiä vuokrafirmaan, että mitäs nyt. No onneksi maksu onnistuu vielä jälkikäteenkin, mutta maksamatta sitä ei kannata jättää. Meille tää kämmi sattui tuolla Farossa, mutta maksu onnistui myös Lissabonissa.

Mut katsokaa näitä kuvia ja maisemia Portugalista! Miten mieletöntä!

Maisemat oli tuolla Algarven alueella jotain niin mieletöntä ja sit noi värit! Meri oli ihanan sininen. Kalliomaasto todella karua ja kaktuksia kasvoi siellä täällä.

Faron kaupunki oli taas ihan toisenlainen. Vanhakaupunki oli tylsin ehkä mistään käymistäni. Siellä ei ollut juuri mitään. Faron keskusta sen sijaan oli kaunis ja siellä oli paljon kauppoja ja nähtävää.

Yhtenä päivänä lähdimme porukalla Lagosiin, n. 70km Farosta pohjoiseen. Siellä on mitä upeimpia rantoja, mutta myös mahdollista lähteä ohjatulle veneretkelle bongaamaan luonnossa eläviä delfiinejä. Ajettiin sellaisella pikaveneellä noin 30 minuuttia merelle. Kuski sanoi ennen matkan alkua, että pitäkää silmät auki ja jos näemme jossain mahdollisesti delfiinejä, tulee niistä vinkata kuskille, että löydetään ne myös.

Hetken aikaa tosiaan ajeltuamme bongattiin ensimmäiset yksilöt! Vau mikä hetki oli nähdä noita eläimiä meressä! Delfiinit liikkui ryhmissä ja selkeästi nauttivat aallokosta, jota veneemme teki. Ne hyppi innoissaan aaltojen mukana ja uiskenteli veneen ympärillä. Sain ihan mielettömän ihania videoita noista eläimistä, mutta kuvaan ne eksyneet, ei vaikka kuinka nakutin ottaa randomisti kuvia merestä 😀

Onko sulla jotain mitä haluat tietää Portugalista  matkakohteena? Laita kysymys tulemaan niin vastailen niihin seuraavassa postauksessa! 🙂

JOS TIETÄISIT, KERTOISITKO?

Muutaman kerran olen miettinyt tätä aihetta mielessäni. Olen miettinyt myös, että mitä itse tekisin.

Mitä tekisin jos tietäisin, että ystävääni petetään parisuhteessa, kertoisinko siitä ystävälleni? Mä luulen, että kertoisin. Tietenkin kertoisin. Etenkin jos on oikeasti kyse ystävästäni. Jos tällainen tapahtuisi tuttavalle, niin sitten asiaan olisi ehkä hankalampi puuttua. Läheisiä kavereita puolustaisin aina ja kertoisin mitä tiedän.

Olen itse nimittäin ollut parisuhteessa jossa mua on petetty paljon. Tiesin jo ennen eroa, että ex-miehen kaverit varmasti tiesivät näistä exäni touhuista, heistä kukaan vaan ei viitsinyt puuttua asiaan, koska he ajattelivat ettei se heille kuulu.

Eron jälkeen sain kuulla myös yhdeltä naispuoleiselta tutultani, että hänkin oli tiennyt noista pettämisistä. Hän oli yrittänyt puhua silloiselle miehelleen, joka oli siis mieheni hyvä ystävä, että pitäiskö tohon puuttua, mutta eipä hän halunnut asiaan puuttua. Itseasiassa tämä nainen oli puhunut myös mun exän kanssa näistä pettämisistä. Hän oli yrittänyt puhua järkeä exälleni, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Niin, hankalahan se on ehkä lähteä tollaiseen asiaan puuttumaan. Siltikin hirveää, että jotenkin ystävyyden merkeissä annetaan myöskään tollaisen asian tapahtua kerta toisensa jälkeen.

Aihe tuli mieleen kun näin mainoksen kirjasta (täällä), jossa käsitellään sitä, että miksi paskoihin parisuhteisiin vaan jäädään. Miksi osapuolet ei eroa, jos homma ei toimi tavalla tai toisella? Jos ajaudutaan pettämiseen, niin miksi peliä ei puhalleta poikki, vaan luvataan vaan, että niin ei koskaan enää tapahdu, ja sitten käytännössä lähdetään saman tien uudelleen tekemään temput toisen selän taakse.

Samaa voin siis toki kysyä itseltäni. Miksi jäin paskaan parisuhteeseen, vaikka tiesin mitä tapahtuu? Toisaalta kielsin kaiken tapahtuneen. Epäilin aikani ja sitten narautin tyypin, sain anteeksipyynnön ja lupauksia, että mitään pettämisiä ei tapahdu enää, mutta kappas, tapahtui sittenkin.

Kai se oli sitä, että oli niin nuoresta saakka ollut yhden ja saman ihmisen kanssa. Kasvanut siinä toisen rinnalla tavalla tai toisella, ainakin aikuiseksi. Jotenkin ei vaan osannut nähdä elämää ilman sitä toista. (VAIKKA TODELLAKIN OLISI PITÄNYT). Ja jotenkin kai sitä on pakko olla sekaisin, että hyväksyy tuollaista toimintaa omalta kumppaniltaan.

Kun sitten lopulta erottiin ja pääsin repivän eron jälkeen tolpilleni, en ollutkaan ollut niin onnellinen varmaan koskaan.

miten ihminen voi sokeutua itse siihen tilanteeseensa missä elää. Kaikella järjellä ymmärtää, että tässä ei ole mitään järkeä, mutta silti tyytyy siihen. Olisiko sulla rohkeutta puuttua pettämiseen, jos tietäisit siitä?

Lue myös:

Pettäminen jättää jäljet