Oon kolmekymppinen

Kolmas päivä käynnistyi ja miltä nyt tuntuu? No ei enää juurikaan miltään. Pahimmat kriisit taisi olla etukäteen. Suurinta kriisiä aiheuttaa ajatus siitä, että joudun opettelemaan kirjoittamaan kokonaan oman ikäni uusiksi. Enää ei riitä, että vaihdan vaan viimeisen numeron vaan molemmat numerot menee tai meni uusiksi.

Syntymäpäiväni oli hauska. Pääsin kokeilemaan taas uutta aktiviteettia, nimittäin seinäkiipeilyä! Kuinka siistiä se onkaan. Täysin tekniikkalaji jota suoritetaan ylipienet töppöset jalassa. Siis niin pienet kengät, että kiipeilysuorituksen jälkeen kun otat ne kiipeilykengät pois, sun täytyy omin käsin suoristaa sun varpaat.

Ensimmäinen seinä oli 12metrinen. Sinne kiipesin ja tämän suorituksen jälkeen olin varma etten kiipeäisi enää yhtään minnekkään. Sormet ja forkut oli niin täysin hapoilla, ettei käsillä jaksanut tehdä yhtään mitään. Onneksi hapotus helpotti kun odottelin omaa vuoroani muiden kiipeillessä. Toinen seinä olikin sitten hiukan jo kalteva ja toi tällä tavoin aivan uusia haasteita kiipeilyyn. Kovin korkealle en päässyt mutta hauskaa oli!

Seinäkiipeilyn jälkeen lähdettiin testailemaan nokkeluutta ja ketteryyttä Prison Islandiin. Ajatuksena on suorittaa mahdollisimman monta ”vankilaa”, joissa jokaisessa on omanlaisensa tehtävä ja aikarajoitus. Meidän tiimi tuli kakkoseksi. Hiki tuli ihan vain kun aivoja jumpattiin niin paljon 😀

Kotona meitä odotti ihanat herkut. Jyväskyläläinen Emily’s Cake loihti meille suussa sulavat muffinssit ja marengit. Tästä voitte käydä ihailemassa Emily’s Cake:n taidonnäytteitä KLIK!

Kodin koristelin juhlatarvikkeilla jotka noudettiin Jyväskyläläisestä Confetti juhlatarvikeliikkeestä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut. Juhlat jäävät varmasti mieleen, kerrankos sitä kolmekymppisiään juhlii.