Mitä itsestäsi ajattelet?
12
Sen ei pitäisi muodostua siitä, mitä muut ympärilläsi sinusta ajattelevat. Sinä voit olla minkä muotoinen ja kokoinen tahansa, kunhan vain itse pidät siitä, mitä olet.
Yhtälailla, ei minusta kaikki tykkää. Joitakin ärsyttää ja ällöttää minun naama ja se on minulle ihan ok. Ei kaikkien todellakaan tarvitse minusta tykätä. Itseasiassa riittää, että ne minulle tärkeimmät ihmiset tykkää minusta ja niihin tärkeimpiin ihmisiin kuuluu myös minä itse.
En ole missään vaiheessa koskaan kehuskellut millään tavalla, millään ominaisuudellani. Joku kommentoi edelliseen tekstiini, että en ole niin wow- kuin luulen olevani. Miten niin en ole? Minä olen juurikin niin wow kuin itse ajattelen olevani! Miksi ihminen ei saa ajatella itsestään, et ei vitsi minä olen WOW! Siis sillä tavallahan ihmisten pitäisi pystyä ajattelemaan itsestään, itseään arvostaen. En silti ole millään tavalla täydellinen, jopa minussa on vikoja. Minulla on löysää, enkä varmasti ole ihannepainossani oman itseni enkä vaa’an mielestä. Koskaan en ole niin väittänyt, että olisin. Minulla on arpia ja selluliittia joista mielelläni luopuisin ja paljon vaikka mitä muuta.
Silti saan tykätä siitä mitä näen, kun peilistä katson. Niin jokaisen muunkin pitäisi tykätä, oli sitten minkä kokoinen tahansa ja mitä tahansa muut ajattelisivat sinusta. Mielipiteitä tähän maailmaan mahtuu, jokaista ei voi, eikä todellakaan tarvitse miellyttää.
Yksi tärkeimmistä asioista on se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Minä tykkään itsestäni tällaisena. Jos minä puhun, että en pidä ylipainosta enkä lihavuudesta, niin se tarkoittaa, että minä en niistä pidä. Minä en arvostele ketään yksittäistä ihmistä, en ylipäänsä ihmistä, vaan minä puhun siitä ihrasta joka kertyy itse kenenkin vartaloon, just sinne minne sen ei tarvitsisi kertyä.
Jos puhun, että en tykkää läskistä niin miksi se otetaan arvosteluna ihmisiä kohtaan? Iltalehden sivuilla oli artikkeli ja siinä oli tällainen lausahdus: Sanat merkitsevät sitä, mitä niiden halutaankin merkitsevän. Jos negatiivisena pidetty termi nähdään sanana muiden joukossa, se menettää kykynsä satuttaa. http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2016100522419911_iq.shtml Tuossa kyseissä artikkelissa sana oli läski.
Se millainen minä olen ja mitä itsestäni ajattelen, ei muodostu siitä mitä te muut minusta ajattelette, ei todellakaan. Kun puhun näin, niin joku varmasti saa taas syyn sanoa minua ylimieliseksi. Ei ole ylimielistä pitää itsestään. On tervettä sanoa, että tykkää itsestä ja siitä minkälainen on.
MINÄ OLEN WOW!
Voitko sinä rehellisesti sanoa samaa?
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen.
Myös niillä jotka ovat eri mieltä sun kanssa.
Nyt varmaan useammilla meni herne nokkaan siitä, että olet hakenut aiheesi Suljetusta facebook ryhmästä. Monen mielestä se on vain väärin. Myöskään moni ei ymmärtänyt sitä miksi siinä ryhmässä olet jos sinulla ei ole ymmärrystä läskeille tai läskille.
Edelleen sinä saat olla mitä mieltä tahansa, mistä tahansa, niinkuin kaikki muutkin. Mutta fiksuimmat meistä osaa pitää suunsa kiinni tietyissä tilanteissa ja pitää mielipiteet ominaan.
Ja pieni vinkki vielä, älä puhu asioista mistä et tiedä mitään. Tuskin meistä läskeistä kukaan ajatteli pienenä, että hitsi! Minä haluan olla isona oikein Iso Läski! Että jokainen läski oikein tavoitteli sitä läskiyttä vastaan, eikä koskaan ole edes yrittänyt tehdä asialle mitään. Voi luoja…
Hei Henni!
En todellakaan ole hakenut aiheitani teksteihin teidän ryhmästä. Olen ollut sivustaseuraaja. Painosta keskustellaan joka puolella koko ajan ja se, että kirjoitan siitä täällä blogissani ei viittaa siihen, että olen hakenut inspiraatiota sieltä. Yhdessä kohdassa viittasin ryhmäänne. Ketään siitä ei voi tunnistaa ja tuosta viittauksesta ei muutenkaan oikein saa mitään irti, mikä vahingoittaisi ketään teistä siellä ryhmässä.
Te olette nyt keskittyneet ainoastaan siihen, että minä en olevinaan hyväksy lihavia ihmisiä. Missään vaiheessa en ole sitä tarkoittanut. Minä en hyväksyisi lihavuutta itselleni. Se ei vaadi huonoa omaatuntoa tai nälkäkuolemadiettejä.
On myös asiatonta ottaa työnantajani esille näissä teidän kommenteissa. Hoidan työni ihonväriin, sukupuoleen, kokoon tai sosiaaliseen taustaan riippumatta esimerkillisesti. Te ette ole varmasti yhtään enempää tekstejäni lukeneet ja muodostatte mielipiteeni minusta ihmisenä ja sairaanhoitajana tämän yhden tekstin perusteella.
He ketä minä otan esikuvakseni, he ovat urheilullisia ja sporttisia ihmisiä. Se ei tarkoita, että vihaisin ylipainoisia ihmisiä, niin kuin aika moni teistä nyt väittää.
”En näe myöskään uskottavana ylipainoista hoitajaa paasaamassa ylipainon vaaroista”. Se ei tarkoita sitä etteikö hän olisi pätevä työssään. Hänen ohjaaminen ei vaan toimisi minulle.
Minun on turha tuoda enempää näkökantaani esille. Sen pointin ymmärtäminen on mennyt monelta ohi joka tapauksessa. Tästä aiheesta ei tulla koskaan pääsemään sopuun ja minun sanottavani on nyt sanottu. Kiitos ja anteeksi.
Kannattaisi miettiä ennenkuin ottaa selfien työasussa, työnantajan nimi näkyvissä ja haukkuu kaikki kollegansa julkisesti. Kannattaa lukea omat julkaisut useamman kerran ja jättää hautumaan, ennenkuin sylkee kaikki paperille. Ilmeisesti et kuitenkaan pystynyt seisomaan mielipiteidesi takana, kun poistit kyseisen kirjotuksen ja kuvan?
Niin kauan ku mua aletaan uhkailemaan täällä, niin mulla ei ole tarvetta tekstejäni pitää esillä saati ottaa sellaisia kommentteja vastaan….
On tämä maailma muuttunut. En muista nuoruudessain toisen naama värkki tahi roppaan oisi kiinnitetty paljoakaan huomiota. Itse en katsele paljoa peiliin, ehkä silloin kun yritän letittää parran vähän siistimmin. Eipä nuo toisten ajatukset koskaan ole vaikuttaneet minuun sanottavasti. Sillä taplataan mitkä lahjat on saatu syntyissä. En minäkkää tykkää läskistä, vaikka olenkin ”iso luinen” : D. Jokkainen ite kummiskin läskinsä kantaa : ). Mutta hauskinta on se, ettet kohta tänä päivänä voi sannoo mittää, etteikö joku vetäs hernettä nennään. Kaikki on arvostelua, rasismia tahi viha puhetta. Mutta ei synkistellä. Hyvvii öitä : ).
Kirjoitat ensin tahallasi erittäin provosoivan, karkeakielisen tekstin lihavuudesta, ja sitten valitat, kun joku sanoo, että et ole niin wow, kuin luulet olevasi. Totuushan on, että luulit tai et olevasi kovemman luokan alfanainen, niin muita ihmisiä kuuluu julkisissa teksteissä kunnioittaa. Jos provosoit ihmisiä, sinun tulee myös kestää se, että joku suuttuu. Itkunaurut pääsee joka ikinen kerta, kun bloggaaja hermostuu tällaisista kommenteista. Ettekö te oikeasti ymmärrä, että ihmiset ihan oikeasti suuttuu teidän teksteillenne, ja pistävät siksi takaisin? Osaatko kokea empatiaa sitä kohtaan, joka tekstistäsi hermostui?
Vituttaa aidosti, kun teillä fitness-bloggaajilla ei ole enää mitään muuta kirjoitettavaa, kuin nämä huonolla tekstitaidolla varustetut haukkumispostaukset ja Eevin tyylillä sponsoroidut postaukset, jossa mainostetaan jotain spirulina-mantelitahnaa vaan, koska ollaan saatu sitä ilmaiseksi. Eipä täällä näköjään paljoa lääkärit kirjoittele. Fitfashionin taso on ihan huono, ymmärrän että täällä arvostetaan liikunnallista elämäntapaa eikä pelkkiä treenipostauksia, mutta kun täällä näkyy treenipostaus ehkä kerran kuukaudessa, loput on kaikkea ihan muuta.
Lopettakaa näiden paskapostausten väsäily ja olkaa enemmän niin kuin Ida Jemina. Sponsoroidusta sisällöstä huolimatta sinne blogiin tulee koko ajan informaatioarvoista tekstiä, eikä tämmöstä paskanjauhantaa. Ainut blogi, jota lukee vailla minkäänlaista ärsytystä. Lisäksi pidän siitä, että Ida Jeminalla on oikeasti aivan loistava fysiikka ja urheilullinen kroppa.
Tämän lisäksi Ida Jemina ei ikinä perusta postauksiaan sille, että ilmoitetaan oma mielipide kovaan ääneen kaikille. Tämän takia pidän häntä älykkäänä ja kypsänä. Tekstit käsittelee urheilua ja hän on tyylilleen uskollinen.
Alan olemaan pikkuhiljaa sitä mieltä, että lopetan koko fitfashionin käyttämisen. Käyn täällä, koska odotan postauksia treeneistä, ruokavaliosta ja terveistä elämäntavoista, en siksi, että joka toinen postaus on kotiäidin tai kampaajan syväanalyysiä ihmisistä, joiden elämistä ei selvästi ole hevonhännänhumpan tietoa. Olette muutenkin niin vihaisia teksteissänne, ettekä tajua, että se on ehkä viimeinen tapa, jolla tekstiä kannattaa kirjoittaa. Silloin saatte sitä vihaa takaisin. Vihaisuus näkyy yleensä siitä, että tekstistä tulee se olo, että se on kirjoitettu näppäimistö sauhuten.
Se, mikä mesoajia yhdistää, on se, että kuvitellaan kirjoittavansa kantaaottavaa asiatekstiä, vaikka tosiasiassa kirjoitetaan ihan surkeaa, provosoivaa ja ERITTÄIN mustavalkoista tekstiä, jossa teidän mielipide on paras ja ainut. Ei ymmärretä sitä, että vaikka lisätään loppuun ”tää ei sit koske sairaita” niin se ei todellakaan tee siitä tekstistä ei-mustavalkoista, koska taitava kirjoittaja pohtii jo aiemmin ääneen muita vaihtoehtoja ja miettii ehkä syitä, miksi asiat tapahtuu.
Koskaan ei voi kirjoittaa esim. ”Mielestäni on ehdottoman tärkeää ylläpitää terveitä elämäntapoja ja toivoisin suomalaisten heräävän ylipainon määrään” vaan kirjoitetaan ”Miksei sitten normaalipainoinen, joka treenaa, hitto, aivan hiki otsalla ja veren maku suussa useita kertoja viikossa just sen takia, ettei niitä kiloja pääsisi kertymään, saisi arvostella lihavuutta?”
Vastaus tuohon viime postauksessa esittämääsi kysymykseen on se, että lihavat eivät ole sinulle henkilökohtaisesti tehneet mitään eivätkä loukanneet sinua lihavuudellaan, joten silloin oikea asenne ei ole arvostelu, vaan ohjaus oikeaan suuntaan. Viattoman arvostelu on ihan täyttä hevonpaskaa, ja oman blogipostauksen perustaminen arvostelulle on paskinta paskaa ikinä. Jos aiot olla täällä vittumainen ja kärkäs, ota vastaan ilolla ne piikittelevät kommentit, joita teille annetaan.
Tavallaan on ihan kiva lukea, että terve ihminen, jopa sairaanhoidon ammattilainen, voi noin vahvasti inhota lihavuutta ja onnistuneesti taistella sitä vastaan. Itselläni on syömishäiriö, joten taisteluni lihavuutta vastaan käy väärin asein. Toivoa on.
Pyydän, erityisesti taustaasi vasten, että käyttäisit lukijoistasi kunnioittavaa kieltä.
Niin, en halua itseeni läskiä koska olen työssäni sen nähnyt miten paljon haittaa ylipaino aiheuttaa terveydelle. En ole missään vaiheessa puhunut lukijoistani epäkunnioittavasti.
OHHHOOOHHH! Nyt on todellakin loukattu lihavaa kansaa, vai voisiko vielä täsmentää, että lihavia naisia!! Voi jestas mikä möly on noussut kirjoituksesta, joka oli ASIALLINEN kaikin puolin. Kirjoittaja ei haukkunut milläänlailla eikä missään vaiheessa lihavia ihmisiä, ei kyseenalaistanut heitä. Kertoi vain omia ajatuksia asiasta uskottavuus mielessä. Hei, siis ajatuksia!! Ja vielä omiaan!!
Miksi porukka raivoaa täällä ja haukkuu kirjoittajaa noin rumasti?? Onko lihavilla jokin erityisoikeus haukkua ja dissata toisen ulkonäköä ja ajatuksia tällä tavalla?? Sitä olen aina jaksanut ihmetellä, että lihavat saavat kyllä arvostella vapaasti toisia, mutta lihavuudesta ei saa edes mainita. Tämä on kummallista, lihavat haluavat tarkoituksella nostaa kamalan mylläkän asiasta. Vedettäiskö jo rasistikorttikin esiin?
Huolehtikaa ihmiset itsestänne ja jättäkää ne Hesen ateriat ja possumunkit syömättä, niin ei tarvii itkeä aina. Kukaan ei toisen suuhun syömisiä työnnä eikä kukaan vahingossa liho. Syöminen se on mikä lihottaa ja laiskuus!
Hatun nosto jokaiselle normaalipainoiselle, itsestään huolehtivalle ihmiselle. SE EI OLE HELPPOA!
Samaa mieltä!
Kirjoittajan pitäisi ilmeisesti olla sitä mieltä, että ”hei, se on ok jos lihon ja terveellinen elämäntapa jää pois”. Mutta ei saa sanoa, että en halua lihavuutta, enkä epäterveellisiä elämäntapoja ITSELLE, koska silloin se loukkaa kaikkia ylipainoisia!! Voi luoja teidän ajattelumallia.
Sama asia kun sanoo, että ”en halua olla koskaan alkoholisti”, koska silloin se loukkaa jokaista alkoholistia maailmassa!
Et saa sanoa, ”että en halua olla koditon”, koska se olisi väärin jokaista koditonta vastaan, etkä voi koskaan tietää mikä on ihmisen kodittomuuteen ajanut sekä mitä siinä on taustalla!
Siinä on esimerkkejä millä tasolla järjenjuoksu kulkee kommentoijien keskuudessa!
Bloggari kertoo, että ”hän ei motivoidu lihavasta PT:stä, MUTTA se ei tarkoita että hän ei olisi silloin epäpätevä PT”. NIINPÄ! Kun oma urheilullisuus on tietyssä pisteessä ja tiedät mistä motivoidut, niin voit vaatia sitä! Silloin saat katsoa valmentajaasi ylöspäin ja näet hänessä asioita joita haluat itsellesi!
Lihavampi PT todellakin voi sopia toiselle ihmiselle, kukaan ei ole haukkunut PT:n osaamattomuutta, vaan että kyseinen PT ei olisi KIRJOITTAJALLE sopiva roolimalli! Jokaiselle löytyy sopiva PT, oli hän sitten minkälainen tahansa, kunhan ITSE pidät siitä!
KUKAAAN ei ole haukkunut sairaanhoitajaa, koska hän olisi lihava!! Annettiin MIELIPIDE, että lihavan sairaanhoitajan diabetes neuvot eivät välttämättä ole niitä jotka uppois parhaiten OMAAN päähän!! Eihän AA-kerhossakaan ole alkoholisti vetämässä ryhmää ja vaan entinen alkoholisti tai joku jolla ei ole ollut ongelmia alkoholin kanssa! Joten KYLLÄ, ylipainoinen sairaanhoitaja ei ole se paras roolimalli kertomaan diabeteksen vaaroista MUTTA se ei silti poista hänen tietotaitoa! Kyse nyt on vaan siitä kenen puheet uppoo omaan päähän ja kenen huonommin!
Nyt monet kokee, että jokaista ylipainoista on haukuttu! Ja että jokainen ammattiryhmä on nyt epäpätevä jos olet lihava, vaikka tekstin pointti ei ollut se! Säälittävää lueskella aikuisten (toivottavasti) ihmisten kommentteja. Haukkua bloggaria mustavalkoisuudesta, vaikka itsellä on täysin mustavalkoinen ajattelumalli. Ja mennä jopa henkilökohtaisuuksiin, vaikka ketään kirjoituksissa ei ole henkilökohtaisesti haukuttu.
Kasvakaa (henkisesti) pois tuosta teidän huonosta olosta, ei täällä kukaan vihaa tai hauku ylipainoisia. Tiivistetysti, puhe oli vain lihavuudesta roolimallina omana mielipiteenä ITSELLE!
En ymmärrä, miten ihmiset voi lukea nämä tekstit niin väärin. Eihän tässäkään kirjoituksessa missään kohtaa haukuta lihavia ihmisiä, vaan puhutaan itsensä hyväksymisestä. Itse olen tällä hetkellä suuremmassa painossa kuin koskaan. En todellakaan ylipainoinen, mutta hieman ns. ihannepainoani painavampi. Peiliin katsoessa näen selluliittia ja ”läskiä” siellä sun täällä, mutta lopuksi totean kuitenkin näyttäväni hyvältä. Ja voi kuulkaa, tähän itsensä hyväksymiseen on kulunut monta vuotta. En tavoittele parempaa kuntoa sen takia, että näyttäisin paremmalta, vaan sen takia, että voisin paremmin ja jaksaisin enemmän. Ihmiset saavat puolestani olla minkä kokoisia ja painoisia tahansa, eikä se vaikuta heidän kohteluunsa. Fakta kuitenkin on, että jos olet oikeasti ylipainoinen ja sinulla on enemmän viskeraalista rasvaa eli rasvakudosta, joka on keskittynyt sisäelinten ymärille, on sinulla paljon suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, suolistosairauksiin ja -syöpiin yms. Ei yhteiskuntakaan halua ihmisten olevan normaalipainoisia sen takia, että lihavia ihmisiä ei hyväksytä heidän ulkonäkönsä takia, vaan koska ylipainoisilla ihmisillä on enemmän sairauksia, joiden hoidosta yhteiskunta maksaa ison osan.
Ja palatakseni kirjoituksen aiheeseen eli itsensä hyväksymiseen, jos sinä niin mielesi pahoitit näistä kirjoituksista, saattaa sinulla vielä olla kehitettävää itsesi hyväksymisessä. 😉
Kiitos Noora sun kirjoituksista! Niitä on aina tosi mielenkiintoista lukea, jatka samaan malliin! 🙂
Nyt harmittaa kun jäi näkemättä se ihan originaali postaus! 😀 Olisin halunnut itse lukea ja katsoa mitä fiiliksiä herättää. Sen jälkeen tulleet kirjoitukset eivät mielestäni ainakaan ole olleet tämän paskamyrskyn arvoisia.
En tiedä, onko oikeasti joku ihminen joka vapaaehtoisesti tahtoisi lihoa? Siis tahtoisi nimenomaan olla ylipainoinen? Tiedän kyllä ihmisiä jotka päinvastoin kamppailevat vakavan alipainon kanssa ja heille lisäkilot on silloin toivotut, mutta sumopainijoita lukuunottamatta en tiedä ketään kuka tavoittelisi tarkoituksella reipasta ylipainoa.. Miksi on siis väärin sanoa että JOS se vaan on itsestä kiinni niin tahtoo pysyä normaalipainoisena? Onko se väärin?
Olen siis itsekin samoilla linjoilla – jos pystyn vaikuttamaan asiaan, en tahdo lihoa minäkään yli tietyn kipupisteen vaikka varmasti elämässä on isompiakin ongelmia kuin jokunen lisäkilo. Mutta kun tiedän henkilökohtaisesti voivani huonommin henkisesti ja fyysisesti jos niin käy. Ja tiedän sen koska olen ollut +20kg ylipainoinen useampia vuosia ja kokenut myös turhauttavia yrityksiä laihtua ennenkuin viimein sitten onnistuin. Tiedän kokemuksesta ettei mun ollut hyvä olla ja koska olen ne kilot kerran karistanut miksi ihmeessä ehdoin tahdoin tahtoisin ne enää takaisin? Voin nyt paljon paremmin kuin aikaisemmin enkä halua palata enää siihen vanhaan. Ja siis en nimenomaan niin kauan ja JOS se on itsestäni kiinni – ainahan se ei ole.
Ja sitten taas – arvioinko muita ihmisiä painon tai elintapojensa suhteen? En todellakaan. Itselläni ylipaino vaikutti roimasti itsetuntoonkin joten sitä enemmän ihailen ihmisiä jotka kantavat itsensä upeasti ihan painoluokastaan riippumatta. Ehkei munkaan olisi ollut niin paine tiputtaa kiloja jos olisin itsekin osannut kantaa ne kunnialla. Toiset osaavat pukeutui vartalotyyppinsä mukaisesti ja näyttävät upeilta. Minä häpesin kroppaani, en tuntenut oloani hyväksi oikein missään – toiset asut olivat kuin telttoja ja toiset toivat pläskit esiin makkarankuoren lailla. Saati sitten alainen väsymys, energiattomuus, mikä johtui vääränlaisista ruokailutottumuksista.
Ihmiset otetaan tietysti vastaan ihmisinä, persoonina, kokonaisuuksina. Painolukema puoleen jos toiseen ei oikeita ketään arvostelemaan, arvottamaan tai haukkumaan. Ja se pääasia tietysti on että voi hyvin. Jos olo on hyvä ja jaksaa ja nauttii elämästä niin mitä väliä parilla lisäkilolla? Eli pääkysymys on kuinka itse voit ja mikä on sulle sopiva, hyvältä tuntuva painolukema.