Hae
Mansikkapilvi

Kuka minä olen?

Minun mielestä on naiivia, että minusta tehdään johtopäätökset ihmisenä pelkästään tämän blogin kautta. On syntynyt kultalusikka takapuolessa, kun lihominen ja lihavuus on elämän suurimpia pelkoja. Kyllä se elämä vielä opettaa ja toivottavasti pian. Viikonloppuna sain lukea niin monia negatiivisia jopa ala-arvoisia kommentteja itsestäni ihmisenä, että mun mies pelkäsi jo hiukan, että alan uskomaan niihin itsekin.

Jutut lähti monilla sille tasolle, että mulle melkein toivottiin jotain pahaa tapahtuvan, että ymmärtäisin ettei lihavuus ole se suurin ongelma elämässä. Samaisissa keskusteluissa puhuttiin, että minun kirjoituksien perusteella minun mielestä ilmeisesti esimerkiksi koulukiusaaminen on sen kiusatun ihmisen oma vika. Voin sen sanoa, että mikään muu asia ei varmasti nostata minun niskavilloja pystyyn yhtä pahasti kuin koulukiusaaminen tai kiusaaminen ylipäänsä. Sitä kun voi esiintyä myös työpaikoilla ihan samassa muodossa kuin lapsilla kouluissa.

Minä en tiedä kuinka kauan te lukijat olette pysyneet siellä ruudun sillä puolen. Oletteko seuranneet juttujani vasta hetken, vai oletteko kenties lukeneet blogiani ehkä ihan alusta saakka. Tuon kuitenkin mielestäni itsestäni ihmisenä aika paljon tähän blogiin. Kirjoitan tapahtumia omasta elämästäni. Kerron joskus niitä surullisia asioita ja usein niitä ilonhetkiä. Tiedän vallan hyvin ettei elämä ole ruusuilla tanssimista varmastikaan kenelläkään; raha ei tuo onnea ja sitä rataa.

Kuitenkin voin kertoa, että elämä on opettanut minuakin. Elämässäni on sattunut ja tapahtunut asioita aivan pienestä pitäen. Ihan viimeisimpänä asiana tulee mieleen se, kun kirjoitin tuossa alkusyksystä, että melkein menetin itselleni läheisen ihmisen. Se oli minun veli, joka meinasi lähteä täältä ennen aikojaan. Kiitän kuitenkin nykylääketiedettä ja niitä ihmisiä, jotka teki töitä minun veljen elämän puolesta, että hän saa nyt olla ja elää. Tästä pääsette tuohon tekstiin.

Minua on petetty ja minulle on valehdeltu. Itselleni henkireikä omassa elämässä on ollut liikunta. On tietenkin ollut hetkiä kun omat voimat on olleet niin vähissä, ettei itseään saa liikkumaan, mutta heti kun vähääkään vahvistun, niin haluan liikkeelle. Lenkki raikkaassa ulkoilmassa tai hikitreeni salilla, ne on ne keinot jolla minä puran päätäni.

Se, että en kaikkia elämäni asioita tuo tänne blogiin, on minun tietoinen valinta. Aina kun alan kirjoittamaan, mietin hetken haluanko tämän asian tänne kaikkien luettavaksi. Tämän blogin perusteella te ihmiset tiedätte minusta ja elämästäni vain pintaraapaisun, jos sitäkään. Te saatatte tietää mielipiteeni johonkin mutta mitä muuta te tiedätte? Jos tiedätte minun ajatuksiani esimerkiksi lihavuudesta tai mielipiteeni miehistä tai sinkkuilusta, niin minkä johtopäätöksen te voitte minusta ihmisenä sen perusteella tehdä, ette minkäänlaista tai jos teette niin onpa suppea näkökulma minuun ihmisenä. Se Noora on sellainen ihminen, ettei se halua lihoa, sitten se on ollut sinkku ja nyt sillä on mies. Niin, minä kun olen myös todella paljon kaikkea muuta.

Te voitte haukkua mun blogia ja tyyliä kirjoittaa mutta minun mielestä, (jälleen kuuluisa oma mielipide) te ette voi arvioida minua ihmisenä näiden asioiden perusteella.

13 kommenttia

  1. sipsi kirjoitti:

    Moni taisi unohtaa sen pointin siinä siun lihavuus tekstissä. Et halua olla itse lihava, mutta muiden lihavuudella ei ole sinulle mitään merkitystä. Ihan kuin et haluaisi ikinä lapsia, mutta muiden lapset on sulle ihan sama 😀 Tsemppiä mielensäpahottajien kanssa!

  2. vipe kirjoitti:

    Moikka!

    Sait kyllä kohtuuttomasti kuraa niskaasi:/ Myönnän kyllä,että itsekin jotenkin ärsyynnyin ”läskipostauksestasi”..Vaikka siinä ei periaatteessa mitään muuta sanottukaan kuin oma mielipide eikä ketään varmasti tahallaan loukattu. En tiedä mikä siinä ärsytti..?? Mutta mulla ei tulis mieleenkään alkaa haukkumaan sua ihmisenä. Mielipide kuin mielipide ja vielä omassa blogissa kirjoitettuna. That´s it.

    Olen lukenut blogiasi melkein alusta saakka ja vieläkin olet yhtenä lukulistallani. Mielestäni jokaisella on oikeus kirjoittaa blogiinsa ihan mitä haluaa ja jotenkin naurettavaa,että yhdestä postauksesta saadaan tämmöinen show pystyyn somessa:D Eikun pää pystyyn! Ja uskon,että sun itsetunto tän kestää:)

  3. Ilona kirjoitti:

    Hei!

    Ihan hirveää, miten ihmiset voi bloggaajille ja muutenkin toisille ihmisille olla noin ilkeitä 🙁 Itselläänkin bloggaajana on tullut anonyymit arvostelemaan mun seurusteluelämää ja sehän se hirveää oli. Joten tiedän erittäin hyvin, minkälainen paha tunne tuosta koituu. Koita jaksaa. Et sinä mikään paha ihminen ole. Olen itse saanut sinusta sellaisen positiivisen näkemyksen, etkä ole ollenkaan sellainen mitä nuo haukkujat väittävät.

  4. Milla kirjoitti:

    Ei kannata välittää, ilkeät kommentoijat on vaan kateellisia kun uskallat kirjottaa asioista pintaa syvemmältä! Plus et oot tosi upeessa kunnossa ja tehny kovaa duunia sen eteen, uskon että moni kommentoijista ei ikinä pystyis ite samaan! Tsemppiä syksyyn 🙂

    • Milla kirjoitti:

      Ainiin ja pakko jakaa oma kokemus! Eräs ”ei niin terveellisiä elämäntapoja noudattava” ihminen kommentoi mun käyttävän myrkkyjä ja mun pitäis tarkemmin kattoa mitä syön (kommentoija kertoi heran olevan myrkkyä, ja hera poimitaan kuulemma pensaasta). Koin siinä tilanteessa, että oli parempi olla kommentoimatta 😀 😀 😀

  5. Ann kirjoitti:

    Tämmöstähän se on aina netissä. Positiivista ja surullista on, että ens viikolla asiaa ei muista enää kukaan, kun joukkoraivon ja tarkoituksellisen väärinymmärryksen kohteena jo seuraava hiukan epämääräisesti sanansa valinnut.

    Sama kuvio toistuu aina, kun joukko ihmisiä lukee jotain, mitä eivät olisi halunneet lukea. Ihan sama, onko aiheena pakolaiset vai lihavuus, kirjoittajalle toivotaan joukkoraiskausta tai jotain muuta pahaa tapahtuvaksi. Eihän kukaan kasvotusten tollasta a) edes oikeasti toivois ja b) menis möläyttelemään. Anonymiteetti tai edes kuvitelma sellasesta saa ihmisistä huonoimmat puolet esille.

  6. tinja kirjoitti:

    Hm.sanoiskohan bloggarikaan kaikkea kirjoittamaansa kasvotusten? Esim.sille ylipainoselle pt.lle että no tänks ku oot läski tai ylipainoiselle että ootpa läski en haluais olla tollanen.
    Voi olla että sanomatta jäis mutta kun blogiin voi laukoa mielipiteensä perustelemalla että mun blogi ja sitten ihmetellään että onpa ihmisillä vääristynyt kuva musta..

  7. Anu kirjoitti:

    Haluan kiittää siitä, että kirjoitat. Tulevana sairaanhoitajana sun kirjoituksia, etenkin työstäsi, on todella mielenkiintoista lukea. Arvostan myös sitä, ettet turhia pyytele anteeksi mielipiteitäsi. Ihmiset ottavat tätä nykyä nokkiinsa todella helposta ja provosoituvat letkauttelemaan anonyymeja loukkauksiaan. Yksikään ei uskaltautunut omalla nimellään ja naamallaan laukoa sulle loukkaavia kommenttejaan. Tällä viittaan myös ylläkommentoivalle, että ethän itsekään uskalla omalla naamallasi ja nimelläsi kertoa Nooralle ylläolevaa mielipidettäsi.

  8. Eveliina kirjoitti:

    Heippa,

    mun täytyy sanoa että ärsyynnyin niin suunnattomasti näistä ”läskipostauksista”, että mun täytyy luopua sun blogin lukemisesta. Tämä on varmasti molemminpuolinen etu. On uskomatonta, että jonkun mielipide voi vaikuttaa niin ehdottomalta, että koko käsitykseni sinusta bloggaajana on muuttunut, etten voi enää sietää tätä blogia enkä kirjoituksiasi. Ja asia on harmillinen, koska olen muutaman vuoden ajan lukenut blogiasi lähes päivittäin. En ole itse ylipainoinen, mutta jos joutuisin sinun hoidettavaksi esimerksiksi sairaalassa, niin kyllä harmistuisin suunnattomasti, inhoreaktio lienee paras sana kuvaamaan ajatusta. Ja vain siksi, kun tietäisin mitä ajattelet , vaikka olet painottanut ettei mielipiteesi liity muihin kanssaeläjiin.

    Mutta ihminen sen blogin takana on kuitenkin aito, ja ne asiat tulee ihmisestä itsestään, siinä ei voi blogin taakse mennä tai painottaa ettei lukijat tiedä kuka tai millainen olet. En vain jaksa uskoa, että yhtä avoimesti täräyttäisit nämä asiat vaikka lounastauolla työkavereille ja illanistujaisissa kaveriporukalle. Kuullostaa absurdilta.

    No kuitenkin, kiitos ja näkemiin.

  9. Apuva!! kirjoitti:

    Sattumalta fitfashion blogeja selatessani eksyin blogiisi ja piti ihan perehtyä että mistä ne tyypit täällä ”tappelee”!!???mulle tuli ihan ensimmäisenä ajatus että kannattaskohan bloggaajan ottaa pieni aika lisä…ei kuulosta kovin tasapainoselta tämä kirjoittaja enää..ethän hyvä ihme voi hyökätä lukijoitasi vastaan kun eka oot julkaissut tuollasen tekstin.oikeesti…tee välillä jotain muuta ehkä se aukasee vähä uusia tuulia sinunki elämään.oot varmasti hyvä tyyppi mutta nyt kannattaa himmata ennenku on liian myöhästä.

  10. Noora kirjoitti:

    Hohhoijjakata. Myönnä reilusti että mokasit kirjoituksellasi. Se vahingoitti sekä blogia että blogipersoonaasi. Lähes kaikki varmaan ymmärtävät läskipostauksesi ydinsanoman. Kyse on nyt siitä, että esitys- ja kirjoitustapasi oli tökerö ja tyly. Lähes fatshaming, vaikka puolustelet, että se on vain suora ja räväkkä tyylisi sanoa. Viesti poikkeaa huomattavasti käsityksestä, millainen blogisi muutoin on. Nyt ei ole oikea aika puolustella tai kertoa mitä lukijat saavat tai eivät saa ajatella. Se saa sinut näyttämään ylpeältä ja kylmältä.

    • Laura kirjoitti:

      Tämän Nooran kommentti kiteytti täydellisesti, mitä tämä koko fatshaming-postaussarjasi on saanut aikaan. Nyt olet kyllä mokannut. Toivon, ettet koskaan tosiaan liho, tuo lihomisenpelkosi vaikuttaa yhtä vakavalle kuin syövän- tai kuolemanpelko. Ja me kaikki päädytään kuitenkin hautaan, oltiinpa laihoja tai lihavia 😉

      Nyt on aika kypsä laittaa blogi jäähylle.

  11. Katja kirjoitti:

    Moikka,

    Kommentoin ekaa kertaa ikinä sinulle, vaikka taustalla olenkin lueskellut blogiasi muutaman vuoden silloin tällöin ja tämän vuoden ajan aktiivisemmin.

    Sinusta on tullut yksi lempparibloggaajistani juuri siksi, että sanot asiat ääneen ja et kaunistele. Arvostan todella paljon tätä piirrettä. 🙂 Seurasin taustalla tätä hässäkkää ja en voi muuta kuin ihmetellä näitä mielensäpahoittajia ja luetun ymmärtämisen puutetta.

    Ehkä tuo läskijuttu sitten törkkii niin pahasti ylipainoisten ihmisten kipeitä pisteitä, että heiltä nousee automaattisesti todella aggressiiviset defenssimekanismit päälle. Olet mielestäni hoitanut tosi hienosti tämän asian hoitamisen, vaikka oletkin saanut kohtuuttomasti kuraa niskaasi. Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi (oikeutettua) mielipidettäsi ja todellakin olet niin wow, kun kuvitteletkin olevasi!

    -Katja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *