Hae
Mansikkapilvi

Meidän parisuhde

…on opettelua.

On tässä kyllä joutunut katsomaan peiliin ja opettelemaan ihan uusia asioita itsestään menneen neljän kuukauden aikana, kun ollaan yhdessä asuttu mun miehen kanssa. Sitä on luullut olevansa helppo ihminen, tai no oikeastaan en ole koskaan pitänyt itseäni helppona, mutta ehkä helppona asuinkumppanina.  Nyt on kyllä joutunut nielemään nuo sanat ja pitää vaan todeta, että en todellakaan ole helppo ihminen enkä myöskään helppo asuinkumppani mutta minä olen valmis tarkastelemaan omaa käyttäytymistä ja oppimaan asioista tarpeen tullen.

Jotkut ihmiset ovat aamuihmisiä, jotkin toiset ihmiset ei ole. Itse kuulun ehdottomasti iltaihmisiin ja aikaiset aamuherätykset ei tule koskaan olemaan minun juttuni. Olen aamuäreä ja muutenkin hyvin tympeä ihminen aina aamuisin, tai no ainakin olin. Ollaan useasti jouduttu törmäyskurssille minun mieheni kanssa tämän aamukiukun kanssa. Mieheni mieleen heräsi kysymys, että miksi kiukku, mistä se kumpuaa? Miksi pilata aamukiukulla myös sen toisen ihmisen päivä?

Noh, en ensinnäkään tiennyt, että voisin omalla aamukiukulla pilata kenenkään muun aamua kuin omani, mutta tottahan se on. Jos minulta kysyi jotain aamuisin, sai vastaukseksi yleensä jonkin tuhahduksen tai hyvin tympeän, yleensä kaksi kirjaimisen sanan, esimerkiksi on tai ei. Tähän lisäsin sitten vielä usein tympeän silmien muljautuksen tehostamaan luontaantyöntävyyttä. Pilallehan se meni sen toisenkin aamu. No, muutama riita siihen meni kun päätin yksinkertaisesti, että aamukiukut jäävät historiaan ja niin ne myös jäivät. En voi todellakaan uskoa, että yksinkertaisella ei enää aamukiukkuja -päätöksellä sain kiukut jäämään historiaan.

Opettelin siis aamut uusiksi. Opettelin puhumaan tälle toiselle ihmiselle ja vastaamaan hänelle asiallisesti. Olin tottunut siihen, että saan toimia aamuisin ennen töitä ihan omaan tahtiin, omilla pinttyneillä tavoillani. Uuden elämän alkaessa nielin kiukkuani aamuisin ja mietin vain mielessäni, ettei tuo ihminen joka minulta aamuisin kyselee, miten nukuin, tarkoita kysymyksillään mitään pahaa, pelkästään vain hyvää.

Edelleenkin minua ärsyttää aamut ja haluaisin vain nukkua kun herätyskello soi, mutta osaan olla aamuisin tuota toista ihmistä kohtaan ystävällinen, ei minun ole pakko kiukuta.

Paljon muitakin esimerkkejä vastaavista tilanteista on. Kun minua ärsyttää ja haluaisin vaan olla hiljaa ja yksin, niin tietenkin se minun mies tulee ja kysyy hymyillen, että miten menee. Ai hitto miten ärsyttävää, miks just nyt!!? Nopeasti kuitenkin osaan ajatella sen siten, ettei tuo kaksilahkeinen tarkoita kysymyksellään mitään pahaa. Se kiukku on vaan ja ainoastaan minun mielessäni, eikä tuo viaton ihminen, jota kiinnostaa minun hyvinvointini, ansaitse kiukkuryöpytystä.

Me ollaan tässä menneen neljän kuukauden aikana kyllä hiottu toisistamme pahimmat särmät pois. Jäljellä on hyvin hiottu timantti 😉 Heh. Molemmat ollaan tempperamenttisia ja kiihdytään kyllä tarvittaessa nollasta sataan vähän liiankin nopeasti. Kuitenkin ollaan koko ajan opittu toisistamme ja samalla itsestämme. Sitähän se on, parisuhteessa sinä opit asioita itsestäsi. Parisuhde tuo sinusta esiin ehkä ihan uusia piirteitä, kuten miten reagoit eri asioihin ja mitä tunteita sinussa herää missäkin tilanteessa. Ei niitä tuntemuksia pääse yksin oppimaan, koska mikään tai kukaan ei niitä sinusta kaiva esille.

Tämä neljän kuukauden matka yhteistä asumista on ajottain ollut hermoja kiristävä, mutta on se myös antanut paljon ja osaan nyt arvostaa tuota miestäni paljon enemmän. Kiitos kun opetat minua olemaan parempi minä <3

Mitä sinä olet oppinut parisuhteestasi, nykyisestä tai menneistä?

me

3 kommenttia

  1. Jane kirjoitti:

    Ihanan rehellinen kirjoitus 🙂 itselläkin ollut opettelemista kun viiden ja puolen vuoden pojan kanssa kaksin olon jälkeen muutimme yhteen nykyisen avokkini kanssa. Miten rutinoitunut sitä onkaan omiin tapoihin ja toisen tavat tuntuvat vääriltä. Pitänyt opetella joustamaan ja kehittämään niitä yhteisiä tapoja ja rutiineita. Reilu puoli vuotta yhteiseloa takana. Oppinut hyvin elämään ja jakamaan kodin toisen kanssa mutta varmasti vielä on opeteltavaakin. Kai koko elämän sitä oppii jotakin uutta aina toisesta. Itse myös saanut huomata tuon, etten todellakaan ole se helpoin asuinkunppani. Mutta parhaani yritän, olen valmis muuttumaan ja ottamaan myös toisen huomioon:)

    • Noora kirjoitti:

      Kiitos 🙂

      Opettelua se tulee varmasti olemaan vielä pitkään. Niin, omia pinttyneitä tapoja voi molemmat muuttaa ja aina voi joustaa, molemmat 🙂

  2. Nimetön kirjoitti:

    oooohh tästä vois kirjoittaa vaikka romaanin.. oon muuttunut vuosien myötä (kohta 6v yhdessä) todella paljon. Mulla oli paljon sellasia omia tapoja tehdä asioita ja olin jotenkin tosi tiukkis aluksi. Oon huomannut selkeästi sen, että oon omaksnut tällaisen rennomman ja ”miesmäisemmän” elämäntyylin vuosien varrella. 😀 ja täytyy sanoa et elämä on paljon kivempaa eikä asioista tartte niin paljon stressata ja murehtia ja suunnitella. Pahimpia mitä oon hoksannut, on just ne hetket kun oon kiukutellu ja nähny sitten kuinka tyhmästi olen toista kohtaan käyttäytynyt, ja siten myös itse miettiny omaa käytöstä ja oppinut paljon. Ollaan kuitenkin myös yhdessä kasvettu todella paljon ja meistä on tullut todella vahva tiimi. <3

    t. Minka
    https://minkasdiaries.wordpress.com/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *