Hoitajat tekee varmasti parhaansa
19
Helvetin ämmä, se on se nimitys mitä me sairaanhoitajat, ja etenkin naispuoliset hoitajat melko usein saadaan työssämme kuulla potilaiden suusta. Mitä me teemme niin väärin, että potilaalla on oikeus meidät haukkua tai sylkeä meidän päälle? Me hoitajat teemme kuitenkin potilaiden eteen paljon asioita.
Me pesemme sinut kun sinä sitä tarvitset, me pyyhimme kasvosi ja selkäsi. Me vaihdamme sinun vaippasi. Me viemme sinut vessaan tai autamme sinut tarpeillesi muilla keinoin jos liikkuminen ei nyt syystä tai toisesta onnistu. Me hoidamme sinun kipuasi ja sinun haavojasi. Me myös mielellämme keskustelemme kanssasi, jos sinua ahdistaa.
Ruoka-aikaan me hoitajat tulemme ja autamme sinut ruokailemaan. Me syötämme sinut, jos sinä olet niin heikkona, ettet siihen itse kykene. Me annamme sinulle juotavaa ja pyyhimme ruokailun jälkeen suusi. Me keräämme astiat pois ja autamme sinut parempaan asentoon, jos et itse pysty liikkumaan.
Kun sinä olet kipeä, kannat tarttuvaa sairautta itsessäsi, me tulemme ja huolehdimme sinusta. Me riskeeraamme oman terveytemme sinun terveytesi vuoksi, jotta sinulla olisi parempi olla. Me huolehdimme siitä, että saat lääkkeesi oikeaan aikaan ja saat riittävästi nestettä ja ravintoa.
Me koulutamme itseämme jatkuvasti, että sinä saisit parhaan mahdollisen hoidon, kun sitä satut tarvitsemaan. Kun sinulla on suurin hätä, olet eloton, me aloitamme empimättä elvytyksen. Me teemme kaikkemme, että sinä pelastuisit. Se oletko mies vai nainen, ei merkitse mitään. Se oletko yritysjohtaja tai entinen linnakundi, ei merkitse mitään. Me teemme varmasti kaikkemme sen eteen, että sinä eläisit taas.
Jos sinä halvaannut, menetät puhekyvyn ja et pysty liikkumaan, me kuntoutamme sinua. Vaikka sinä et itseesi enää usko, me uskomme. Me haluamme luoda sinuun uskoa. Me haluamme uskoa siihen, että kun tarpeeksi harjoittelet ja treenaat, niin sinä kävelet vielä. Me muistutamme sinua kerta toisensa jälkeen, että huomioithan sen halvaantuneen käden myös, me emme kyllästy. Kun sinä vihdoin onnistut jossain uudessa asiassa, me olemme vilpittömästi iloisia sinun puolestasi.
Kun sinä soitat vuoteestasi soittokelloa, me tulemme paikalle. Me teemme olosi mukavaksi, vaikka se olisi vain jokin pieni juttu, kuten vuoteen päädyn laskeminen. Me haluamme, että sinulla on hyvä olla.
Kun omaisesi tulevat osastolle, me huomioimme heidätkin. Pyrimme kertomaan kaiken mahdollisen mitä tiedämme. Jos omaisesi haluaa keskustella lääkärin kanssa, me yritämme saada lääkäriltä pienen hetken teitä varten.
Kun se hetki koittaa, että sinun elämänlankasi hiipuu, me olemme läsnä. Me teemme sinun olosi mahdollisimman hyväksi. Emme halua, että sinulla on kipua tai ahdistusta. Me annamme sinulle lääkettä siten, että sinulla on hyvä olla. Vaikka olet tajuton, me huolehdimme, ettet ole liian kauan yhdessä asennossa. Me putsaamme sinut jos vaipassasi on jotain. Me olemme siinä ihan vieressä.
Kaiken tämän jälkeen, me hoitajat menemme työvuoron päätteeksi kotiin ja toivomme, ettei taudit tarttunut töistä itseen ja ehkä huomenna olisi hiukan rauhallisempi päivä.
Mitäpä tuohon voi sanoa tai lisätä. Totta joka sana. Työnne tärkeyttä on ehkä vaikea arvostaa riittävästi ennen kuin itse makaa siellä sängyssä ja saa hyvää hoitoa. Kiitos teille 🙂
Hei,
Kirjoitat paljon ammattiisi liittyvistä asioista, ja niitä on kyllä mielenkiintoista näin ”potilaan” näkökulmasta lukea, kiitos niistä. Olisi silti kiva kuulla välillä myös positiivisia/iloisia asioita alaasi liittyen; Millaiset potilaat saavat hyvälle tuulelle, mikä ammatissa on parasta, mitkä on työn huippuhetkiä – eli niitä isompia ja pienempiä syitä, miksi yhä jaksat näistä negatiivissävytteisistä postauksista huolimatta sinne töihin aina lähteä? 🙂
Mukavaa talvea,
Annika
No kuule samaa mietin itsekin, että menee kauheaksi negailuksi tää välillä. 🙂 Laitetaanpa tulemaan toiveisiisi vastausta pikimmiten. 🙂
Oikeastiko hoitajat usein kuulevat ”helvetin ämmittelyä”? Olen vasta 17 v. ollut sh eikä kukaan ole minulle noin koskaan sanonut. Kyllä töitä tehdään välillä vartijoiden välittömässä läheisyydessä, mutta henkilökohtaista haukkumista en kyllä kuule. Ehkä omilla vuorovaikutustavoilla voi vaikuttaa asiaan?
Ihan kuule kuntosalin respakin kuulee huorittelua jne. Nimimerkki kokemusta on. Eli aina ei ole kiinni omista vuorovaikutustaidosta.
Ja kaupankassat yms. 😉
Aika hyvin on sulla asiat töissä jos et ikinä ole kuullu mitään ämmittelyä tai haukkumista! Toivottavasti et tipu sieltä kuplasta, kun ensimmäisen kerran joku pahasti sanoo, vaikka kuinka itse yrität olla asiallinen ja ammattilainen. Hyvää talvea sinulle kuitenkin!:)
Juu kyllä sitä kuulee useinkin. Sie olet hyvin kyllä nimittelyiltä säästynyt.
Samaa mieltä! Ihan kamalia törkeyksiä välillä kuulee potilaiden suusta, vaikka hoitajana et ole saanut edes suuta auki. Välillä miettii ”että tämähän alkoi taas hyvin”, kun potilaat tulee v*ttuilemaan ja kaataa kuraa niskaan syyttä heti kun ollaan tavattu. Kaikista positiivisimpia potilaita ovat ne kaikkein sairaimmat. Valittajia ne ketkä on vähiten sairaita.
Niinpä. Menet vuoron alussa esimerkiksi esittäytymään huoneeseen niin saat valtavan ripityksen jostain tms. Ei se kato aikaa, paikkaa eikä hoitajaa jos potilas päättää vähän avautua.
Kauniisti kirjoitettu!
Kiitos 🙂
Mä olen ollut päivystyksessä pari kertaa käytävällä kun olet potilasta kuljettanut jonnekin. Kummallakaan kerralla et hymyillyt yhtään ja näytit vihaiselta jopa. Mietin silloin kun blogia olen seurannut välillä että onpa pinnallisen ja tylyn tyylinen hoitaja. Itseltäni kun tulee hymy kaikille ja olen kanssa siellä sairaalan piireissä töissä.
Hei ihan oikeesti! Jos olet nähnyt hänet PARI kertaa ja hän ei ole hymyillyt niin voi apua… Itsekin jos potilasta kuljetan paikasta A paikkaan B, niin ei välttämättä leveintä hymyä kasvoillani näy. Syy voi olla huonokuntoinen potilas ja on kiire, sänky/pyörätuoli voi olla erittäin hankala kuljettaa tai sillä hetkellä ei vain satu hmyilyttämään. Itsekin voin näyttää hieman kiukkuiselta ”norminaamalla” ja veikkaan, että en ole ainut.
Jos kasvoillani ei näe hymyä joka ikinen sekunti 8 tunnin tai vaikkapa 15 tunnin työpäivän aikana ja joku kokee, että olen pinnallinen ja tyly hoitaja, niin sittenpä luulee! Uskon, että ne potilaat ketä hoidan, näkevät hymyn kyllä kasvoillani montakin kertaa päivässä.
Huh, kiitos ja anteeksi!
Samaa mietin itsekin. Hoitajalla pitää olla myös tilannetajua. Potilaat joita hoidamme sairaalassa, he ovat sairaita. Ihan koko ajan ei voi hymyillä ja nauraa. Toisekseen mun perusilme kasvoilla on monen mielestä vihaisen näköinen, vaikka en vihainen olekaan. Uskon silti olevani hyväntuulinen ja hymyilevä hoitaja, ainakin kun potilaita hoidan ja jos tilanne sallii niin naurua niissä tilanteissa riittää ihan puolin ja toisin.
Kiitos ihanasta ja hyvästä kirjoistuksesta! ?❤️
Viimeksi eilen sain kuulla noin vartin ajan kuinka kauhea hoitaja olen kirosanoja säästelemättä, vaikka kuinka koitin keskustella kaikkea muuta mukavaa. Tsemppiä työhön! ?
Tsemppiä Riksullekin! 🙂
Mä siis molemmilla kerroilla itse hymyilin tuttavallisesti mutta katsoit vaan kuin nenän vartta pitkin. Kyl mä ite olen tarkka etten anna moista kuvaa itsestäni olipa mikä vaan tilanne. Mutta ihan sama ei asia minua liikuta.
Okei 🙂 No ei ole tarkoitus ketään katsoa nenänvartta pitkin. Joskus tilanteet vaan on sellaisia, ettei hymy irtoa tms. Mutta siis, perusilmekin mulla on kuulemma ärsyttävä 😀 Pahoittelen!