Hae
Mansikkapilvi

Kannattaako treffailu?

Onneksi minun ei tarvitse enää juosta treffeillä. Se oli aina todella jännittävää ja ahdistavaa. Piti miettiä vaatteita, jotka on kivat mutta rennot ja ne ei saa ahdistaa päällä. Miltäs minä muuten näytän. Miltähän se toinen näyttää. No mihin mennä treffeille? Mistä jutella? Mitä jos ei vaan keksi mitään juteltavaa. Hitsi miten jännittävää se oli aina. Olin joka kerta varma etten selviä deiteille jännityksen vuoksi mutta selvisin kuitenkin.

Onneksi tuota stressiä ei enää ole minun elämässä mutta monen muun elämässä se on vielä. Positiivinen stressi. Treffien jälkeen mua ei koskaan enää jännittänyt. Treffit oli menneet hyvin taikka huonosti tai sitten niistä ei vielä oikein osannut sanoa mitään ekan kerran jälkeen. Joka kerta selvisin. Joka kerta mietin, että taas opin itsestäni jotain uutta. Jos deitti ei ollut minulle se sopiva, mietin asian niin, että nyt tiedän mitä en halua tai millaisia asioita haluaisin deittikumppanistani löytyvän.

Niin tai näin, olen sitä mieltä, että treffailu kannattaa. Joka kerta kun sinä istut sen kahvikupin ääreen sitä toista vastapäätä ja juttelet sen tunnin tai parin ajan sen uuden ihmisen kanssa, sinä opit jotain uutta itsestäsi. Minä ainakin opin. Oli deittejä kun tiesin jo silloin,  kun kupissa oli vielä kahvia, että tää ei ole minulle se oikea ja sitten oli niitä deittejä kun aika hurahti siivillä. Siltikään niistä deiteistä ei poikinut sen enempää. Kuitenkin joka kerta yritin analysoida niitä deittejä jälkikäteen.

Jokaiset uudet treffit toivat lisää itsevarmuutta kohdata uusia ihmisiä. Ei deitit tarkoita sitä, että pitää automaattisesti päätyä samaan sänkyyn, ei ainakaan itselle.  Olen sitä mieltä, että vierivä kivi ei sammaloidu eikä kukaan mies sua kotiovelta tule hakemaan, tai hyvin harvassa on ne miehet ja siinä on riski, että saattaa joutua odottamaan aika kauan.

Deittailumaailma on nykyään vaan aika rankkaa. Miten löytää ihminen, kenen kanssa haluaisi edes päästä deiteille. Tinderiin en ole itse tarvinnut enää koskea aikoihin. Vieläkö ihmiset hakee seuraa Tinderistä, vai onko tullut jotain uusia sovelluksia?

Me käydään silti välillä treffeillä 🙂

Itse löysin omani Instagramista. Olenkin vitsaillut, että Instagram on uusi Tinder. Silloin kun me mun miehen kanssa alettiin juttelemaan, kaikki palaset vaan loksahti kohdalleen. Oli vain tunne, että haluaisi jutella tuon ihmisen kanssa vaikka kaikki päivät ja yöt läpeensä. Aina löytyi jokin uusi, meitä yhdistävä asia. Me asuttiin alkuun eri kaupungeissa eikä näkeminen ollut vaihtoehto, ainakaan ihan heti. Tiedettiin molemmat kuitenkin, että aikaa näkemiselle piti järjestää. Muistan sen ensimmäisen puhelun ja sen jännityksen. Sydän alkaa pamppailemaan vieläkin kun tuota muistelee.

Uusille ihmisille pitää vain antaa mahdollisuus tulla sun elämään. Ei pidä tuomita niin jyrkästi. Monella ihmisellä on listattuna ranskalaisilla viivoilla asioita, joita tulevasta kumppanista pitäisi löytyä. Oikeasti, kuka sellaisen kumppanin löytää jossa nuo kaikki ominaisuudet on, ei varmasti kukaan? Nuo listaukset on vielä ihan hullun tarkkoja. Listalla saattaa olla, että tummatukka, tällöin kukaan vaalea tukkainen ei käy, vaikka olisi kuinka ihana, niin ei. Kun listalla ja omassa päässä on ajatus, että tumma sen täytyy olla, niin monta sopivaa vaaleaa varmasti kulkee ohitse, kun oma katse yrittää löytää vaan sopivaa tummaa.

Treffailla voi ja kannattaa ja listojakin voi tehdä mutta niissä kannattaisi listata sellaisia asioita, jotka oikeasti merkitsee ja jotka sinut tekevät onnelliseksi.

Jos minä tekisin nyt listan, siinä olisi ainakin nämä asiat:

  • Huomioiva
  • Huumorintajuinen
  • Tykkää minusta
  • Haluaa tehdä minun kanssa asioita
  • Komea
  • Urheilullinen

Mitä sinun listalla on?

7 kommenttia

  1. mjai kirjoitti:

    Niiin kun tuota sinunkin listaa katsoo, niin kuinka moni noista asioista selviää heti ensimmäisillä treffeillä. Ei välttämättä muu kuin komeus 😀 Musta jotenki tuntuu että kaikki luovuttaa liian nopeaan, myös minä itse. Jos ensimmäisillä treffeillä ei synny jotain vaufiiliksiä, peli lyödään heti poikki.

  2. Jenni kirjoitti:

    No treffailu on kyl niin syvältä, mut eipä sitä kumppania muutenkaan löydä 😀
    En tee mitään järkyttävän pitkää listaa ominaisuuksista, toki ulkonäön pitää jollain tavalla miellyttää ja kemioiden kohdata. Jos ekalla tapaamisella ei synny minkäänlaista kipinää, niin en saa motivoitua itseäni enää toisille treffeille. Tosin monesti on käynyt niinkin, ettei kumpikaan ota jälkeenpäin yhteyttä. Oli ehkä ihan kivaa, mutta jotain jäi puuttumaan.
    Tinder on pettymyksiä täynnä, mut en oikein tapaa miehiä missään muuallakaan, joten siellä tulee roikuttua välillä.

  3. Heze kirjoitti:

    Suoraan sanoen, ei kannata. Valtaosa suomalaisista naisista ei ole kovin mielenkiintoista seuraa kun tavataan. Tai ainakin sieltä saa kuulla 90% samat vastaukset matkustelun ihanuuteen, epävarmuuteen siitä, mitä haluaa tulevaisuudessa sekä siihen miten vaikea on kuulemma nykyään kunnon tyyppejä tavata ? Ei siis ihme, ettei tule jälkeen otettua yhteyttä.

    Kyllä sellainen vau-tyyppinen ihastuminen jopa ekalla kerralla tavatessa on meille miehillekin tärkeää. Muistakaa naiset, tekään ette ovimattoja halua tavata emmekä me miehetkään.

    • Anna kirjoitti:

      Jokainen ihminen on erityinen ja arvokas omalla tavallaan, ja jokaiselle varmasti löytyy sopiva kumppani. En minä koskaan kutsuisi ketään ihmistä ovimatoksi.
      Mikäli vastaukset vaikuttavat aina samoilta, se voi johtua siitä, että joidenkin ihmisten on hankala avautua ensimmäisillä treffeilla, sen takia pysytään turvallisissa aihepiireissä. Siinä olen samaa mieltä, että jos treffeilla puhutuaan siitä, että ei ole kunnon tyyppejä, niin kuulostaa tää ainakin ylimieliseltä.

    • J kirjoitti:

      Tää 90% sanoo samat vastaukset pätee kyl mun mielestä muuhunkin. Kun lukee jotain deitti-ilmoja, niin tuntuu että kaikki etsii samaa ”iloista avointa ulospäinsuuntautunutta sosiaalista hyvännäköistä itsestään huolehtivaa tyyppiä joka osaa nauttia elämästä ja pitää hauskaa.” Kuitenkin ihmisten käsitys hauskanpidosta on hyvinkin erilaista ja sit vielä ku samaan hengenvetoon vaaditaan, että aikaa ja kiinnostusta pitäis löytyä myös kahdenkeskeiseen tekemiseen on se sitte taas pois niiden sosiaalisten suhteiden ylläpidosta. Se on myöskin hassua kun ihmiset esittelevät itsensä aina ammatin kautta, eihän se ammatti kerro yleensä mitään sun luonteesta tai arvomaailmasta ja noiden kahden pohjalta sitä suhdetta kuitenkin ryhdytään yleensä rakentamaan. Mulla on tää deittailuhomma kohta edessä pitkän tauon jälkeen ku rupeen olee pikkuhiljaa päässy yli erosta, hirvittää jo etukäteen mitä tuleman pitää. 😀

  4. Evelyn kirjoitti:

    Jäin miettimään, että miten te siis tutustuitte Instagramin kautta? Kommentoiko jompi kumpi jotain toisen kuvaan ja siitä se sitten lähti vai miten? 🙂

  5. Nimetön kirjoitti:

    Toi J:n kommentti on niin totta. Jollain tapaa ”sinkkumarkkinoilla” vallitsee se tietty kaava, jolla seuraa lähdetään hakemaan mitään tavoitteita sen kummemmin miettimättä. Aina samat fraasit! Törmäsin tässä kuussa erään deittisaitin artikkeliin juuri siitä, että tavoitteella on väliä (http://blog.fi.happypancake.com/millainen-tavoite-sellainen-profiili-luo-toimiva-nettideittiprofiili/). Ihan oikeesti raikas ajattelutapa! Jotta deittailussa oikeasti onnistuu tai saa siitä irti sen, mitä haluaa (kevyttä/vakavaa seuraaa), pitäisi omaa toimintaa tarkastella hieman ulkopuolisin silmin.

    Jos seuraa löytyi IG:sta eikä Tinderistä, tuliko muita deittisaitteja kokeiltua?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *