Arvostaako sairaanhoitaja toista sairaanhoitajaa?
26
Onko työ akuuttihoidossa arvokkaampaa kuin vuodeosastolla?
Muistan kuulleeni päivystyspoliklinkalla työskennellessäni huhupuheita meistä päivystyksen hoitajista. Huhut kulkivat villinä vuodeosaston hoitajien keskuudessa. Meille päivystyksen hoitajille puheet kantautuivat esimerkiksi opiskelijoiden kautta. Meitä akuuttihoitotyössä olevia hoitajia arvosteltiin siitä, että luulimme olevamme ”ylempänä” muita hoitajia ja osasimme omasta mielestämme kaiken paljon paremmin, muka. Kaikenlisäksi me päivystyksen hoitajat kuulema vaan sekstailtiin keskenämme eikä juurikaan edes hoidettu potilaita.
Voiko sairaanhoitajan töitä arvottaa? Onko työ vuodeosastoilla vähempi arvoista kuin päivystyksessä, teholla tai ambulanssissa työskennellessä?
Itse päivystyksessä ja vuodeosastolla työskennelleenä voin sanoa, että työ on hyvin erilaista näissä paikoissa. Osaaminen on hyvin erilaista mutta onko työ arvokkaampaa jommassa kummassa paikassa, niin vastaus on yksiselitteisesti: ei ole. Sairaanhoitajan työ on arvokasta piste.
En ymmärrä sitä, miksi pitää harrastaa vastakkainasettelua akuuttihoitotyössä olevien ja vuodeosastoilla työskentelevien hoitajien kesken, koska kuitenkin molemmissa paikoissa hoidetaan niitä tismalleen samoja potilaita. Toki tilanteet ovat erilaisia mutta samalla tavalla potilaiden vointi voi ja usein myös romahtaa vuodeosastoilla kuin päivystyksessäkin.
Se missä huomaan kyllä selkeän eron vuodeosastoilla on hoitajien kädentaidot ja se miten akuutteja potilaita hoidetaan. Päivystyksessä tapahtuvat, päivittäiset toimenpiteet esimerkiksi kanylointi ja katetrointi ja toimenpiteissä avustaminen, ne voivat olla tosi jännittävä ja erikoinen juttu vuodeosaston hoitajalle. Monet hoitajat kaihtavat esimerkiksi kanylointeja. Muistan kun opiskelijana työskentelin vuodeosastolla ja potilaalle piti laittaa kanyyli, hoitajat hakivat minut ja laittoivat minut kanyloimaan. Ei sen takia, että olin opiskelija ja harjoitus tekisi minulle hyvää, vaan sen vuoksi, että hoitaja itse koki epävarmuutta osaamisessaan. Eikä tämä ole mikään luulo vaan itse hoitaja näin minulle sanoi.
Minun mielestäni on harmillista kun hoitajien kädentaidot ruostuvat kun työvuosia kertyy. Osaaminen varmasti kehittyy muilta osin, mutta monet perusjutut ovatkin sitten ihan juttu erikseen. Sitten kun oma osaaminen rapistuu, sitä alkaa välttelemään niitä tilanteita kun jotain sellaista pitäisi tehdä, mitä ei ehkä ihan täysin osaa.
Minua harmittaa myös se kuinka hoitajat vuodeosastoilla asennoituvat koulutuksiin. Useassa paikassa hoitajilla on esimerkiksi elvytyskoulutukset kerran vuodessa. Siis kerran vuodessa? Päivystyksessä tapahtuu elvytyksiä kuitenkin aina silloin ja tällöin. Siltikin, vaikka siellä elvytetään, niin siellä treenataan usein. Opetellaan varmuutta siihen omaan toimintaan ja pidetään yllä sitä omaa osaamista. Vai onko kuinka monta hoitajaa siellä joka voi sanoa, että elvytykset on helppo juttu ja kun sen kerran oppii, ei taitoja tarvitse enää koulutusten avulla harjoitella?
Sitähän tämä meidän työ on; jatkuvaa itsensä ja oman osaamisen kehittämistä. En minä haluaisi kuulla kollegani sanovan, että ei hitsi, mut on merkattu elvytyskoulutukseen, vastahan minä olin siellä kaksi vuotta sitten. Niin, en haluaisi tuollaista kuulla vaan olenpa kuullut.
Ei pidä ajatella, että koulutukset on pakollinen paha, joissa pitää aina silloin tällöin käydä. Se on vihonviimeinen tilanne jos hoitaja ajattelee, otetaan nyt esimerkiksi tuo elvytys, että hän osaa kyllä homman eikä tarvitse siihen minkäänlaista koulutusta enää. Tuollainen ajattelu myrkyttää kyllä sen osaamisen.
Harjoittelemalla ja tekemällä niitä juttuja sinä saat kokemusta, kerrytät osaamista. Se mitä sinä saat koulutuksista ja siitä harjoittelusta on se, että hommat hoituvat rutiinilla eikä niitä tarvitse niin paljon miettiä ja jännittää.
Tottahan sekin on, että meidän ala elää jatkuvassa kehityksessä. Kaikkea uudistetaan koko ajan ja toimintamallit ja tavat sekä välineet muuttuu. Muutoksessa pitää pysyä mukana ja siitä kantaa vastuun sitten jokainen hoitaja itse omalta osaltaan. Ainakin minä ajattelen näin.
Syy miksi poikkesin nyt sitten hiukan alkuperäisestä aiheesta on se, että minun mielestäni osaamisen kehittäminen ja halu oppia uutta on erilaista vuodeosastojen hoitajilla verrattuna akuuttihoitotyön hoitajiin ja kyllä, väittäisin, että osaaminen yleisestikin on erilaisella tasolla. En sano, että hoito tai työnjälki on huonoa vuodeosastoilla, ei, sitä en tarkoita. Vaan ehkä sellainen tilannetaju, maltti ja rauhallisuus tuo siihen työotteeseen sen pikantin eron.
Vuodeosastoilla missä olen elämäni aikana työskennellyt yhteistä on se, että siellä saadaan se kiire ja hässäkkä aikaiseksi joskus tyhjästäkin. Ehkä joskus painetaan sitä paniikkinappulaakin turhan herkästi.
Mitä mieltä olette?
Ja Edit. Tänne loppuun. En siis ole sanonut, että vuodeosaston hoitajat ovat epäpäteviä. Pyrin tuomaan ajatusta itsensä ja oman osaamisen kehittämisestä ja kouluttamisesta esiin. Jokaisella erikoisalalla on omat juttunsa ja niiden osaston hoitajat ovat huippuja juuri niiden potilaiden kanssa. Mutta, peruskädentaidot. Niitä tarvitaan jokaisella osastolla. Ihminen voi mennä elottomaksi missä vain. Kanyyleja joudutaan laittamaan missä vain osastolla joten kyllä minun mielestäni sitten valmiudet ja osaamisen pitäisi olla kunnossa myös näiltä osin, vaikka tieto taito siinä omalla erikoisalalla olisikin huippuluokkaa.
Moikka! En nyt menisi sanomaan ettei osastolla työskentelevät haluaisi oppia uutta. Heidän koulutukset/koulutustarpeet ovat ehkä erilaisia, mitä päivystyksen hoitajille tarjottavat. Mitä tohon osaamiseen tulee niin joo mäkin uskaltaisin väittää, että päivystyksen hoitajilla on laajempi osaaminen verrattuna esim. pitkäaikaisosastoilla työskenteleviin hoitajiin.. Kuinka moni pitkään osastolla työskennellyt osaisi aloittaa potilaalla esim C-pap-hoidon tai letkuttaa artsikan valmiiksi. Mutta ei pidä yleistää. Osastoilla varmasti työskentelee hoitajia, joilla on kokemusta ja tietotaitoa monestakin asiasta. Ja riippuu todella työskenteleekö akuutilla osastolla vaiko pitkäaikaissairaiden osastolla.
Terv. päivystyksen hoitaja
”En ymmärrä sitä, miksi pitää harrastaa vastakkainasettelua akuuttihoitotyössä olevien ja vuodeosastoilla työskentelevien hoitajien kesken”. Ja sitten teit tätä koko tekstin ajan. ???
Niimpä 😀
Juu, nimenomaan tuo vastakkainasettelu nyt paistaa tästä tekstistä. Sun käsitys sh:n työstä taitaa olla aika ”temppukeskeinen”. Niin kuin se toki monesti akuuttipuoella onkin. Mielestäni vuodeosastolla työskentelevältä sh:lta vaadittava osaamisprofiili vain on hyvin erilainen; erityisesti vuorovaikutusosaaminen, ohjausosaaminen, kuntoutusosaaminen ja erilaisten yhteistyökuvioiden handlaaminen korostuvat. Ei ihme, jos osaat kanyloida ja elvyttää (ja haluat lisää koulutusta niihin), jos olet aiemmin ollut niiden kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Vuodeosastojen hoitajatkin varmasti kokevat mielekkäiksi osallistua sellaisiin koulutuksiin, jotka käsittelevät jokapäiväisessä työssä eteen tulevia tilanteita. Yleinen koulutuskielteinen asenne onkin sitten ihan eri asia. Siihen varmasti törmää ihan joka erikoisalalla, valitettavasti. t. teho-sh
Kyllä vuodeosastolla joutuu paljon kanyloimaan ja katetroimaan. Siellä myös ollaan viikonloppu ilman lääkäriä, ainoastaan tarvittavat lääkäri käy katsomassa. Suuri vastuu on nimenomaan sairaanhoitajilla! Mielestäni etenkin terveyskeskuksen akuuttiosastolla sh:t tietävät aivan hitosti. Heillä on kaikki kotituttamisen langat käsissä, järkkäävät hoitoneuvottelut jne.
En itse tahdo laittaa eri osastoja vastakkain, jokaisella on omat ”the jutut”.
Terveisin yksi lähihoitaja. Joka joutuu myös osastolla katetroimaan ym.
Joo, niin varmasti joutuu. Onkin eriasia se miten se aina onnistuu. Ja tiedän sen, että vuodeosaston hoitaja tietää ja taitaa paljon asioita mutta jos harjoittelemalla ja kouluttamalla olisi mahdollisuus hioa itseään vielä hiukan joiltain muilta osin, niin miksi sitä ei tekisi?
Harmi, että teksti käsitettiin taas aivan väärin. Mun mielestä olis vaan tärkeää, että hoitajien osaaminen olisi tasalaatuista joka puolella. Siksi mun mielestä koulutukset on tärkeintä riippumatta siitä missä työskentelee. Olematta yhtään ylimielinen.
Kyllä vuodeosastolla joutuu paljon kanyloimaan ja katetroimaan. Siellä myös ollaan viikonloppu ilman lääkäriä, ainoastaan tarvittavat lääkäri käy katsomassa. Suuri vastuu on nimenomaan sairaanhoitajilla! Mielestäni etenkin terveyskeskuksen akuuttiosastolla sh:t tietävät aivan hitosti. Heillä on kaikki kotituttamisen langat käsissä, järkkäävät hoitoneuvottelut jne.
En itse tahdo laittaa eri osastoja vastakkain, jokaisella on omat ”the jutut”.
Terveisin yksi lähihoitaja. Joka joutuu myös osastolla katetroimaan ym.
Itse olen törmännyt siihen myös, että akuuttihoidon hoitajia pidetään jotenkin ylimielisinä. Etenkin MET-käynneillä tähän olen kiinnittänyt huomiota. Kerran eräs vuodeosaston hoitaja valitteli, että MET-hoitajat saapuvat aina niin suurelkeisesti ja kaikkitietävinä kärryineen paikalle. En tiedä johtuuko se epävarmuudesta omia kykyjä kohtaan vaiko siitä, että ollaankin hyvin tietämättömiä, että mitä esim. teholla tehdään ja mitä vuodeosastolla tehdään. Kuvitellaan kaikenlaista ja huhupuheet senkun kiertävät.
Nämä työalueet ovat todella erilaiset ja jokaisella osastolla hoitajilla on ne omat vahvuudet. Teholla on monenlaisia ”temppuja” mitä tehdään ja vuodeosaston hoitaja olisi epäilemättä sormi suussa, koska ei ole sellaista tehnyt. Tehon hoitajalla voisi puolestaan mennä sormi suuhun, kun alkaisi vuodeosastolla selvitellä potilaan kotiutusasioita. Kurjaa tuollainen vertailu, koska jokaisessa paikassa tehdään tärkeää työtä. Ja osaaminen tietty kohdentuu eri asioihin eri paikoissa.
Ja ihmettelen, jos esimerkiksi kanylointi ja katetroiminen on vuodeosaston hoitajalle vierasta. Itse olen ollut vuodeosastolla sisätaudeilla, kirralla, neurolla ja tk:ssa ja näissä paikoissa kyseiset toimenpiteet tulivat tutuiksi. Tietty paikkoja on monenlaisia, mutta tuo on oma kokemukseni.
Sinulla vaikuttaisi olevan samalla lailla aika vahvat mielikuvat vuodeosastojen hoitajista kuin olet kuullut heillä olevan akuuttipuolen/päivystyksen hoitajista. Huomasit varmaan itsekin että oikeastaan koko tekstisi oli vuodeosaston hoitajien arvostelua jollain tasolla. Näin annat itsestäsi juurikin hieman ylimielisen kuvan, ei siksi että olet päivystyksen hoitaja, vaan tekstiesi perusteella. Blogisi pitkäaikaisena lukijana toivoisin että kiinnittäisit jatkossa huomiota tekstiesi laatuun ja siihen että mitä teksteissäsi puhut, saatat huomaamattasi tulla loukanneeksi monia ihmisiä niin kuin tässä nyt on useamman kerran lyhyen ajan sisällä valitettavasti käynyt.
Jokaisella osastolla ja erikoisosaamisalalla on ne omat vaikeutensa ja myös ne tehtävät joissa kehitytään hieman paremmiksi vain siitä syystä että niitä tulee enemmän eteen. Tämä on todella luonnollista. Ei kannata myöskään lähteä arvostelemaan toisia ennen kuin itse on nähnyt läheltä juuri sen kyseisen osaston työt. Eli ei kannata mielestäni arvostella ollenkaan. Ammattiryhmänä meidän on vaan seistävä toistemme tukena, mielestäni kaikilla sujuu työt paremmin ja on mukavampaa kun muistetaan aidosti arvostaa toisiamme ja toisten ammattitaitoa ja olla toistemme puolella. Jos ei ole hyvää sanottavaa niin useimmiten ei kannata sanoa ollenkaan.
Vuodeosastoilla varmasti joku homma on vähemmän hanskassa kuin päivystyksessä ja päivystyksessä taas toinen homma vähemmän hanskassa kuin vuodeosastoilla, ja näin se homma rullaa.
Niin, ainut vaan että Työskentelen vuodeosastoilla ja Nämä mitä kirjoitin on tullut elävässä elämässä minulle vastaan. En sano kuten tekstissäkin mainitsin, että vuodeosastonhoitajat eivät osaa hoitaa vaan kyllä mun mielestä jokaisen hoitajan pitäisi edes käytännössä tietää miten katetroidaan, vai Olenko ihan väärässä?
Katson ylöspäin niin monia vuodeosaston hoitajia heidän tietotaidoissaan. Voi kumpa minäkin joskus tietäisin edes puolet siitä mitä he.
Ei kaikkien hoitajien pidä kaikkea osata..Siksi esimerkiksi minä en ole töissä päivystyksessä, koska ”tekninen” osaaminen ei ole niin hyvää kuin muu osaaminen.
Mikä on sinun osaamisesi esimerkiksi päihdepotilaan tai psykiatrisen potilaan kohtaamisessa tai hoitoprosessissa? Totta kait vuodeosastolla osaamisprofiilin on täysin erilainen kuin päivystyksessä? Mitä sitten? Ihan typerää vertailla jotain kädentaitoja.. 😀
Tuo, että osataanko vuodeosastoilla mm. Kanyloida tai katetroida on kyllä eri paikkakuntien sairaaloista ja vuodeosastoista riippuvaisia. Vuodeosastoja on niin paljon erilaisia. Joissain paikkakunnilla tk-vuodeosasto muistuttaa pitkäaikaisosastoa, jossa ei ”akuutteja” toimenpiteitä tarvitse juuri suorittaa, sitten on taas akuutteja vuodeosastoja, jossa näitä juttuja tehdään päivittäin.
Esim. Leikkauspotilailla on jyväskylässäkin tk-vuodeosastolla tullessa usein vielä kestokatetri, joka osastolla poistetaan, sen jälkeen aletaankin kertakatetroomaan, kun ei spontaanisti virtsaa tulekaan… samalla pitää potilasta jo mm. kuntouttaa, hoitaa haavoja, ohjata, lääkitä ja tarkkailla muita oireita, toteuttaa lääkärinmääräyksiä… Suurimmalla osalla näistä potilaista on myös nestetavoitteet tullessa ja kanylointi onkin arkipäivää (etenkin osastoilla, jossa ikäihmisiä, huonot suonet ja kanyylejä joutuu uusimaan usein).. ikäihmisen suonet eivät myöskään helpoimmasta päästä ole kanyloida.
Lisäksi koko ajan vastuu kasvaa tk-puolella. Jatkuvasti opetellaan lisää ja aiemmin vain erikoissairaanhoidossa toteutettavia asioita siirretään sinne, jotta hoitoajat esh:ssa lyhenisi. Mutta erojahan varmasti on eri paikkakunnilla, eri yksiköissä, eri työpaikoissa.
Yleistäminen ei tässä asiassakaan kannata 🙂 samaa mieltä olen kanssasi siinä, että jokaisen shn työ yhtä tärkeää, missä yksikössä sitten onkin. Samoin muiden ammattiryhmien kenen kanssa tulee työskenneltyä. Kun tehdään yhteistyössä oma osuutemme ja kunnioitetaan toista niin sujuu kaikki paremmin joka kantilla. 🙂 tsemppiä sulle työn arkeen!
Moikka! Mä olen itse lähihoitaja, tai siis nykyisin opiskelen yliopistossa toista alaa, mutta teen edelleen keikkatyötä lähihoitajana. Kierrän psykiatrisia osastoja sekä somaattisia osastoja. Olen valitettavasti törmännyt siihen joillain somaattisilla osastoilla, että sairaanhoitajat ovat todella arkoja erilaisiin toimenpiteisiin ja myös lääkkeiden antamiseen. Hait varmaan tätä takaa itse asiassa? Olen keikkalaisena saanut katetroida sekä antaa lihaspistoksia (minä koen, että se on nimenomaan ”saamista”), mutta huolestuttavaa on ollut mielestäni se, että sairaanhoitajat ovat olleet niin arkoja tekemään näitä asioita? Olen myös kohdannut sattohoidossa sellaisen tilanteen, että olen joutunut annostelemaan sairaanhoitajan potilaalle opioideja, kun hän ei ole ”kerennyt”?? ja kummallisesti hän ei kerennyt koko sijaisuuden aikana, koskaan annostelemaan ja antamaan niitä.. eli yhteenvetona: Olen kohdannut osastoilla sairaanhoitajien epävarmuutta, joka on ollut jo niin suurta, että keikkaileva lähihoitaja on laitettu tekemään asioita, jotka olisi hyvä itse myös osata.
Olen sairaanhoitajana aina ollut tosi samaa mieltä sun kirjoituksista, jotka koskevat hoitoalaa. Mutta nyt en. Toki esimerkkisi perustuvat oikeaan elämään ja tiedän että olet nyt vuodeosastoilla töissä. Nämä sun esimerkit on kuitenkin varmasti hyvin osastokohtaisia, sairaalakohtaisia ja sairaanhoitopiirikohtaisia. Ja henkilöstä riippuvaisia. Ihan varmasti joku ei osaa kanyloida tai katetroida, ja mitä kauemmin niiden tekemisestä laistaa niin sitä vaikeampaa se on, mikä ei ole tietenkään hyvä juttu. Nyt nämä sun esimerkit kuitenkin kuulostaa yleistyksiltä, ja siltä että vain akuuttihoitajilla on hyvät kädentaidot, ja vuodeosaston hoitajat on kaikki jotain hissukoita, jotka osaa vaan perushoitoa. Akuuttihoitajilla ”tilannetaju, maltti ja rauhallisuus tuo siihen työotteeseen sen pikantin eron.” Ihan oikeasti, sä ihan itse nyt arvotat akuuttihoitajan vuodeosastohoitajan yläpuolelle sillä ”pikantilla erolla”. Ei tässä ole mitään väärin ymmärtämistä, ihan vaan lukutaitoa. Ehkä et tarkoita asiaa näin, mutta sitten sun pitäisi miettiä vielä tarkemmin, miten kirjoitat asian.
Ja totta hitossa vuodeosaston hoitajilla on eroa siinä, miten jotkut toimenpiteet sujuu jos jonkin tietyn asian tekee vaikka kerran puolessa vuodessa ja päivystyksessä kerran viikossa. Harjoitus tekee mestarin, näin se on. Se ei ole vuodeosaston hoitajan vika, että vaikka kardioversiossa avustaminen takkuaa, kun se on vierasta. Haloo!
Ihmettelet, miksi ihmiset reagoi kirjoitukseesi niinkuin reagoi. Se loukkaa isoa osaahoitajakunnasta. Niitä, jotka työskentelevät vuodeosastoilla ja tekevät työnsä hyvin, kanyloivat, katetroivat, aloittavat infuusioita jne. Saat meidät kuulostamaan siltä, että emme ihan oikeasti osaa mitään, akuuttihoitajat on KAIKESSA parempia ja panikoimme myös turhasta. Työskentelen itse yliopistosairaalassa kirurgisella osastolla, meille tulee suurin osa elektiivisesti, mutta myös päivystyspotilaita tulee, välillä useampi päivässä, välillä vaan yksi viikossa. Kyllä täällä kaikki osaavat tehdä nuo perustoimenpiteet ihan kunnialla, eli ehkä ei kannata liikaa yleistää koko Suomeen, vaikka jossain vuodeosastoilla olisi eri tavalla.
Ja tosiaan nyt itse asetat aika räikeästi akuutti- vs. vuodeosastohoitajan vastakkain, vaikka ihmettelet miksi näin tehdään.
Hei!
Itse en saanut sellaista me vs. te juttua kuin monet ylläolevista saivat, vaikkakin uudelleen luettuna ymmärän miten tekstin voi niin käsittää. Ymmärrän mitä hait takaa, kun puhuit koulutusvastaisuudesta. Tämä on tullut itselle esiin opiskelijana monella eri vuodeosastolla oli se sitten tk:n tai sairaalan, varsinkin jos koulutus ei ole juuri sitä omaa osaamisalaa vaan jotain joka sivuaa. Toki vuodeosastoillakin on niitä jotka tykkäävät mennä koulutuksiin. Lanssissa ja päivystyksessä taas suurin osa hoitajista on innolla menossa koulutuksiin oli se sitten ihan mikä tahansa, toki täältäkin löytyy niitä jotka niistä ei pidä.
En sitten tiedä johtuuko ero siitä että päivystys työssä joutuu varautumaan niihin harvoin vastaantuleviin tilanteisiin ja muutenkin harjoitellaan koko ajan. Harjoitellaan jotta tilanteessa ei ole epäröintiä, koska se hidastaa ja voi siten olla hengelle vaarallista. Toki sitten taas psykiatrian/vuodeosastojen hoitajilla taas on enemmän paperihommia ja he tietävät laajemmin kokonaisvaltaisesta hoidosta ja kuinka kunnassa yhteistyö toimii. Usein myös vuorovaikutus on parempaa osaamista, kuin päivystyksessä. Mikä nyt taas on normaalia, koska päivstyksessä/teholla potilaat ovat usein lyhyen aikaa ja se on kärjistetysti terve-heippa hoitoa. Vuodeosastoilla taas joko koko loppuelämän tai sitten valmistetaan kotiin lähtemistä.
Opiskelijana erot tulevat selvästi esille ja samoin se kuinka sitten osista paikoista puhutaan selän takana huonoa koko ajan, ja vastakkain asetellaan. Kun ei huomata että osaamisalan pitää olla eri paikoissa hyvinkin erilaista ja sitten vähätellään että ei tuokaan tuota osaa. Samalla ei haluta kouluttautua niissä asioissa, jotka eivät ole sitä omaa vahvuusaluetta. Onpa tullut esiin eräässä paikassa sekin että kun kysyin mitä tässä tilanteessa teen niin piti hoitajien etsiä missä lisäapu-nappi on… Samalla testasivat sitten että joka huoneessa toimii, ja sain yhdeksi tehtäväksi varmistaa että elvi-kärryssä ei ole päiväysvanhoja tuotteita.
Jo pelkästään alkuasetelma, eli se että työskentelet vuodeosastoilla, mutta sijoitat itsesi tekstissä ryhmään ”me” eli akuutin puolen sairaanhoitajat, kertoo paljon. Minusta on ihan yksi ja sama, minkä puolen sairaanhoitaja on, kunhan tekee oman työnsä hyvin. Itse olen terveydenhoitaja, ja työskentelen silti keskussairaalan tarkkailuosastolla. Juu-u, ihan ilman minkäänlaista akuutin puolen koulutusta tai pätevyyttä.
Olisi ehkä syytä muistaa, että on hieman eri asia työskennellä päivystyksessä, jossa sinulla on koko ajan lääkäri tukena, kuin esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolla. Terveyskeskus voi sijaita öisin ja viikonloppuisin jopa satojen kilometrien päässä lähimmästä lääkäristä, ja yhden sairaanhoitajan vastuulla voi olla monta kymmentä potilasta. Siinä sitä taitoa ja tietoa, sekä harkintakykyä vaaditaan. Väittäisin, että enemmän kuin esimerkiksi elvytyksessä tai katetroinnissa. Nämä ovat kuitenkin ohjelmoituja toimenpiteitä, temppuja oppii kuka vain.
Jotenkin ajattelisin, että jos olisin työkaverisi tai samassa sairaalassa töissä, en haluaisi sinuun edes tutustua. Näillä teksteilläsi olet saanut minut miettimään useaan kertaan, että hoitaja todella on hoitajalle susi.
Olipa törkeää vastakkain asettelua 🙁
Itse ymmärsin varmaankin juuri sen pointin mitä halusit tekstissäsi tuoda esille. En tiedä ”uskallanko” edes sanoa, mutta itse työskentelen akuuttipuolella sairaanhoitajana (ambulanssissa).. Oon noin kymmenen erin hoitoalan toimipistettä käytännössä nähneenä (joko harjoittelijana tai töissä) huomannut ihan saman kuin mitä tekstissäsi toit esille, eli monet pitkäaikaishoidossa työskentelevät sh:t on tosi arkoja toimimaan akuuteissa tilanteissa tai toisaalta juurikin jopa esimerkiksi osallistumaan vaikkapa iv-lääkitykseen. Ymmärrän tämän todellakin jos työssä noita tulee todella harvoin vastaan, niin kyllähän taidot ruostuu ja kynnys toteuttaa asioita käytännössä kasvaa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että koulutuksista kieltäydytään tai ne koetaan pakollisena pahana. Kyllä mekin ensihoidossa joudutaan jatkuvasti treenaamaan esim. traumapotilaan hoitamista, mutta ero on siinä että me järjestetään jopa itse työajalla näitä treenejä ja ollaan aktiivisia. Edelleen haluan korostaa niin kuin sinäkin että kaikki hoitajat ei todellakaan mahdu samaan muottiin, mutta tällä kohtalaisella kokemuksella eri paikoista voin sanoa että valitettavan paljon on juuri niitä hoitajia joista sinäkin tekstissäsi puhuit. Arvostan todella myös esimerkiksi vuodeosastojen hoitajien työtä, mutta olen sen verran akuuttipuolelle orientoitunut että mun mielestä joistain perusjutuista vaan pitäis kaikkien sairaanhoitajien pitää kiinni (esim. Elvytys, elvytyslääkkeet, tajuttoman hoito, kouristelun hoito…). Yksi vielä mitä en ymmärrä on se, ettei hoitajat monestikaan kysyttäessä tiedä onko potilaalla dnr-päätöstä!! Kun itse työskentelen huonokuntoinen potilaan kanssa, on se jo ihan oman mielenrauhanikin vuoksi yksi olennaisimmista asioista tietää.. yhtäkaikki, jokainen meistä kuitenkin tekee arvokasta työtä ja toivon että kaikki tekee sitä sama päämäärä mielessä eli potilaiden auttaminen ja hyvinvointi. Keskenään tappelu ja eri alojen sairaanhoitajien vertailu ei ainakaan paranna koskaan ilmapiiriä. 🙂
Kommentoinkin jo aiemmin, mutta vuodeosastojakin on aika erilaisia. Esim. itse olen ollut töissä sydänosastolla, joka luokitellaan kuitenkin vuodeosastoksi, tietty. No hoidettiin esim. flimmeripotilaita jotka tuli ea:n kautta, annettiin lääkkeitä ja oli telessä. Osastolla oli myös s sydänkirran potilaita joillla esim. pleura- ja mediastinumdreenejä. Elvytettiin. Ja kyseessä vuodeosasto. Nykyisellä tekonivelosastolla annan myös päivittäin iv-lääkkeitä, potilailla voi olla nml, subis, dreenejä jne. Tulee tajuttomuuskohtauksia jne. Elvytyksiä tulee todella harvoin, mutta joskus. Kaikki sh:t tekevät kaikki näitä töitä. Vuodeosastotyötä kuitenkin nämä kaikki alla olevat esimerkit. Se nyt vaan on fakta, että jossain saattohoito-osastolla EI TARVITA temppuja, vaan hoito ja tietotaito on erilaista. Ja itse en ole kyllä ikinä törmännyt koulutusvastaisuuteen. Edelleen eroja on osastosta riippuen. Se että on ollut vaikka kymmenellä osastolla ei silti riitä yleistykseen, varsinkin jos on ollut saman sairaalan tai sairaanhoitopiirin sisällä.
Jatkan vielä edellistä, että joo, varmasti on koulutusvastaisia hoitajia. On töykeitä, epäpäteviä, kömpelöitä hoitajia. Kaikkialla. Myös akuuttipuolella. Periaattessa joo, on hyvä että jokainen sh osaa elvyttää ja antaa iv-lääkkeitä. Mutta jos on koko uransa tehnyt töitä vanhankodissa saattohoito-osastolla, missä kellään ei ikinä ole kanyyleita (on siis ihan osaston linjaus, niin kauan kun tarvitsee iv-lääkkeitä niin potilas ei mene osastolle) ja elvyttää ei tarvitse, koska JOKAISELLA on er-päätös, koska se on saattohoitoa. Niin onko se nyt niin ensiarvoisen tärkeää osata taitoja, joita ei ikinä tarvitse? Jos aikoo koko loppuikänsä sillä osastolla olla töissä. Enkä nyt puolusta itseäni, olen nuori hoitaja ja osaan suoraan sanottuna hyvin ”temput”. Ärsyttää vaan tämä me vs. te- asetelma.
Oi voi teitä uran alussa olevia sairaanhoitajia. Se pätemisen tarve on valtaisa. Minä osaan….Onko se akuuttiosasto tai vuodeosasto, ei sillä ole väliä. Merkityksellistä on se, että ymmärtää ja hahmottaa potilaan kokonaisuuden. Mitä hän tarvitsee, psyykkistä osaamista, sairauden hoitoa kenties kokonaisuuden hahmottamisen. Ja se taito vastata siihen on ammattitaitoa.
Ei sillä ole väliä missä työskentelee akuutissa tai osastolla / kotihoidossa eli mahdollisuuksia on.
Sairaanhoitajana ei ole koskaan täydellinen. Tämä on jatkuva prosessi. Täytyy olla nöyrä. Nöyrä opettelemaan uutta, nöyrä tunnustamaan, että en tiedä tuosta mitään. Mikä tärkeintä voit olla vuosissa ammattilainen, mutta mikäli et kehitä itseäsi koko ajan se ei ole pysyvä olotila. Olen ollut sairaanhoitaja liki 40 vuotta. Tiedän, että olen mielettömän hyvä, mutta olen ammatissani nöyrä. Otan vastaan ilolla uutta tietoa, imen sen osaamiseeni,kannustan ja ohjaa uusia sairaanhoitajia ja otan kiitollisuudella vastaan heidän osaamisen.
Kommentoit tuolla ylempänä erääseen kommentiin että tekstisi ”käsitettiin taas aivan väärin”.
Sanon nyt oikeasti täysin ystävällisessä mielessä, että jos koet että tekstisi käsitetään usein väärin ja siitä sitten seuraa tällaisia valitettavan negatiivissävytteisiä kommenttiryöppyjä sinun suuntaasi, niin silloin se on selkeä viesti sinulle kehittää tekstiesi laatua ja ulosantia niin että postauksesi pointit on helpompi ymmärtää niin kuin toivot ne ymmärrettävän. Rakentavaa kritiikkiä nämä kommentit ovat ja voit kääntää ne vahvuudeksesi. Toivoisin itsekin että kiinnittäisit vähän enemmän huomiota kirjoituksiisi, tästäkin on helppo ymmärtää asiasi juurikin niin kuin sen nyt moni on käsittänyt, eli selkeänä vastakkainasetteluna.
Vilpittömästi tsemppiä töihin ja tähän pimeään marraskuuhun 🙂
Tää sun teksti oli kyllä aikamoinen pohjanoteeraus. Jos sun mielestä sairaanhoitajan ammattitaidon määrittää se, kuinka hyvin hän kanyloi tai katetroi niin olet kyllä väärällä alalla! Tää meni nyt sen verran tunteisiin että pakko vähän avautua teistä ah niin täydellisistä päivystyksen hoitajista:
Olen vuodeosaston sairaanhoitaja yliopistollisessa sairaalassa. Otan lähes päivittäin vastaan potilaita päivystyksestä. Kaikki lähtee jo siitä kun päivystyksestä soitetaan että meillä on teille potilas. Rapsa luetaan suoraan lääkärin tekstistä. Kun kysyy jotain mitä siinä ei mainita, vastaus on usein ”en tiiä, en oo nähny koko potilasta” – aha, minkä takia sitten soitat raportin? Tai sitten kysymykseen vastataan ja kun potilas saapuu osastolle, selviää että asia on aivan toisin kuin puhelimessa on väitetty. Hyvin usein potilaat jotka tulevat osastolle, uiskentelevat paskassa ja kusessa kun päivystyksen hoitajat ei osaa (vai viitsi?) vaihtaa vaippoja, auttaa vessaan / alusastialle tai laittaa sitä katetria. Tipat on pielessä, potilaat on tuskissaan ja oksentelevat kun päivystyksessä ei olla lääkitty. En ole ikinä kuullut potilaan kehuvan, että päivystyksessä olisi ollut mukavia hoitajia tai että hoito olisi ollut hyvää. He ovat helpottuneita päästessään vihdoinkin vuodeosastolle, jossa heidän perustarpeisiinsa vastataan kiireestä huolimatta. Näissä perusjutuissa olisi paljon opittavaa päivystyksen hoitajilla ja btw – kyllä me vuodeosaston hoitajat hoidetaan ne ”temput” ihan yhtä mallikkaasti kuin tekin.
Minun on pakko olla samaa mieltä mansikkapilven kanssa. Olen itse työskennellyt erikoissairaanhoidon vuodeosastolla, terveyskeskuksen vastaanotossa, päivystyspoliklinikalla ja nykyisin ensihoidossa.
Temppujen tekeminen ei ole se pätevämmän sairaanhoitajan mittari, mutta minun on pakko sanoa että kyllä päivystyksen hoitajalla on hallussa paremmin perusasiat esimerkiksi hengityksen ja verenkierron osalta. Valitettavan usein kiireellisillä siirroilla terveyskeskuksen vuodeosastoilla, esim.hengitysvaikeus potilaan kohdalla ei ole laskettu hengitystaajuutta ja arvioitu hengitystyötä. Pyydettäessä laskemaan hengitystaajuus ja arvioimaan hengitystyötä, hoitajat nostavat kädet pystyyn ja toteavat että ”saturoi ihan ok lisähapella” vaikka hengitystaajuus hakkaa yli 40:ntä ja potilas on hengitysexhaustion partaalla. Valitettavasti vuodeosastolla ei osata katsoa kuin sitä saturaatiomittarin lukemaa.
Valitettavasti osastolla tehtävä työ on hyvin rutinoivaa, tavallaan ei enää uskalleta poistua siitä omalta mukavuus alueelta, jolloin koulutuksiin osallistumisiin liittyy haluttomuutta sekä ei haluta opetella tai perehtyä uusiin asioihin, ajatuksella ”onhan tässä ennenkin näin pärjätty”. Kun mukavuus alueelta ei haluta poistua, saa vastaansa aivan älyttömyyksiä. Eräs kätilö toi minulle päivystykseen vastasyntyneen lapsen, jonka päästä piti poistaa IV-kanyyli. Kanyyli irti ja taitos päähän? Siis ihan oikeasti eikö tämä kuulu kätilön osaamisalueeseen?
Ystäväni on töissä leikkaussalissa anestesiahoitajana, ja hän sai heräämö vuorossa kätilöltä paniikkimaiset haukut sektiopotilaan luovutuksen osalta, kun jätti kytkemättä potilaan monitoriin vuodeosastolla. Myöhemmin paljastui että ko.osaston kätilöt ovat ulkoistaneet homman heräämöhoitajalle, koska monitorista ei osata laittaa monitorista 15.min välein verenpainemittausta. Minä ymmärrän ja kannatan sitä että apua pitää osata kysyä jos ei uskalla, mutta jos ei oman osaston mittauslaitteet ole hallussa, niin jokin on pahasti pielessä. Tässä ei ole mistään muusta kysymys kuin rutinoitumisesta ja siitä että ei uskalleta käyttää koulutuksesta saatuja tietoja.
Vaikutat sairaanhoitajalta,joka olet armosta….Jumalan armosta sairaanhoitajan työhön…..Olen seurannut satunnaisesti blogiasi…yks yhteen lähihoitaja ei ole mikään.Sairaanhoitaja on Jumalasta seuraava sun mielestä.
Kyllä te saattekin ihmeellisiä ajatuksia päähänne???