Toivepostaus – Opiskelu sairaanhoitajaksi
27
Sain eräältä lukijalta pyynnön kirjoitella kokemuksiani opiskeluajoista. Tammikuussa starttaa taas monella tulevalla sairaanhoitajalla opinnot ja useita varmasti mietityttää, että millaista siellä on. Itselläni on opinnoista reilu kolme vuotta, eli aika hyvin on mielessä vielä nuo ajat, joten miksipä en kertoisi muistoista ja kokemuksistani!
Itse opiskelin Joensuussa Karelia ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi. Muutin opintojen perässä Kuopiosta Joensuuhun. Tuo oli ensimmäinen iso elämänmuutos minun elämässäni, muutto toiselle paikkakunnalle. Aiemmin olin ajatellut ettei minusta olisi tuollaiseen mutta tiesin sen, että jos vain saan paikan opiskella sairaanhoitajaksi mistä tahansa kaupungista, niin minä lähden kyllä sinne. Kun muutin Joensuuhun, tunsin sieltä entuudestaan yhden ainoan ihmisen, joten se oli jännittävä muutos kyllä.
Olen aiemmalta koulutukseltani leipuri-kondiittori, ja edellisestä koulustani oli tuolloin viitisen vuotta aikaa. Jännitin ihan tosi paljon sitä, että miten tulen tuolla amk:ssa pärjäämään. Koulun aloitus oli onneksi helppo ja loi uskoa siihen, että kyllä minä pärjään. Ensimmäisenä päivänä kokoonnuttiin koulun auditorioon. Tuolla saatiin infot tulevasta ja sitten me jo kuljeksittiinkin luokan kanssa tutorin perässä siellä täällä ympäri koulua.
Ensimmäiset päivät oli ihan pelkästään omaan luokkaan tutustumista ja opettajat esittäytyivät ja kertoilivat niistä opinnoista mitkä meillä ensimmäiseksi alkaisi. Ensimmäisten viikkojen aikana piti jo tehdä hankintoja opintoja varten, piti ostella kirjoja, jotka olivat ihan tosi kalliita (jos haluat säästää, osta käytettynä tai lainaa kirjastosta, pärjäät ihan hyvin!) ja sitten työasu. Se piti ostaa joko uutena tai käytettynä, koska sitä tarvittaisiin hoitotyön labratunneilla, eli siis niillä tunneilla joilla harjoiteltiin käytännössä hoitotyön oppeja kuten katetrointia, syöttämistä (päästiin syöttämään toisiamme), kanyylinlaittoa, vuoteen petaamista, nenämahaletkun laittoa yms. Nämä hoitotyön tunnit jännitti aina eniten, koska niissä sitä tajusi aina, että mihin sitä ollaan oikein opiskelemassa.
Koulu alkoi itselläkin silloin aikoinaan tammikuussa ja ensimmäinen harjoittelu oli ekana syksynä. Harjoittelujakson nimeä en nyt muista mutta tässä harjoittelussa hakeuduttiin tk:n vuodeosastoille harjoitteluun. Itse olin pitkäaikaissairaitten ja vanhuksien laitoksessa harjoittelussa. Muistan kun meidän luokalla oli niitä, jotka olivat opiskelleet ensin lähihoitajaksi ja sitten hakeutuivat opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nämä tyypit aina lyttäsi etukäteen oikeastaan kaikki harkkapaikat. Tästäkin minun harkkapaikasta, johon itse sitten menin, sain kuulla, että siellä ei tehdä mitään muuta kuin vaihdetaan vaippoja ja pestään takapuolia, että noilla ennakkoasenteilla lähdin sitten ekaan harjoitteluun.
Eka harjoittelu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pelkkää vaipan vaihtoa. Totta kai siellä vaihdettiin niitä vaippojakin mutta missäpä niitä ei vaihdettaisi. Ekassa harjoittelussa opin kohtaamaan ihmisen, joka on sairaalavuoteen oma. Ensimmäisessä harjoittelussa sain seurata sivusta kun elämä ihmisestä hiipuu ja jonkun rakas ja läheinen ihminen kuolee. Huomasin, että panikoin ja en saanut sanaakaan suustani omaisille sanottua. Laitoin kuitenkin vainajan niiden oppien mukaan mitä koulussa oltiin harjoiteltu. Ensimmäinen harjoittelu antoi paljon ja heti tuolloin päätin, että en kuuntele enää kenenkään mielipiteitä mistään paikasta, koska jokainen kokee asiat niin eri tavalla. Halusin lähteä ilman ennakkoluuloja kohti uusia harjoitteluja. Harjoittelujakso meni hyvin ja sain hyvät arvioinnit. Yksi lausahdus joka minulla on edelleenkin mielessäni tuli tuolloiselta harjoittelun ohjaajaltani. Hän sanoi, että älä koskaan menetä tuota empatiakykyäsi. Olin tuosta huomiosta erittäin otettu ja tuo ohjaa edelleenkin omaa hoitotyötäni.
Jokaisessa harjoittelussa harjoittelujakson tehtäviin kuului valita hoidettavista potilaista yksi ns. oma potilas. Tälle yhdelle valitulle potilaalle piti sitten suunnitella hoitotyön tarve, eli miksi hän on sairaalahoidossa tai mikä on se tarve jota hän juuri sinä päivänä tarvitsee, tavoitteet sekä toteutus yhden vuorokauden ajalta. Eli esimerkiksi pitkäaikaissairaalla se tarve voi olla virtsaamisen onnistuminen tai ravitsemus. Jokaisella meistä on joka päivä useita tarpeita ja nämä kaikki pitäisi huomioida päivän aikana. Piti myös miettiä lääkehoito, että miksi mikäkin lääke potilaalle menee.
Annan vinkkinä tuleville ja miksei nykyisillekin sairaanhoitaja opiskelijoille, että vaikka tietäisit satavarmasti mitä haluat ja mitä et halua tehdä tulevaisuudessa työksesi, niin mene harjoittelujaksoille kuitenkin avoimin mielin ja pyri oppimaan siellä kaikki mahdollinen mitä suinkin tuon jakson aikana pystyt. Vaikka haluaisit psykiatriselle puolelle sairaanhoitajaksi, niin opiskele yhtä huolella se somatiikan puoli. Psykiatrisella puolella tarvitaan yhtälailla esimerkiksi diabetesosaamista kuin missä tahansa. Vaikka ihminen on hoitonsa ajan tietyn erikoisalan potilas, ei se tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi mahdollisesti myös muita sairauksia.
Opiskeluiden aikana tuli huomattua se, että sairaanhoitajan opintokokonaisuuteen kuuluu paljon omasta mielestäni ehkä turhaakin opetusta. Vai mitä ajattelette, että millä tavalla vierailu kaatopaikalla tai jäteveden puhdistuslaitoksella antaa valmiuksia sairaanhoitajana työskentelyyn? Hämmennyttiin myös välillä siitä, mitä aineita opintosuunnitelmassa oli painotettu. Meillä oli esimerkiksi anatomiaa & fysiologiaa opintopistemääriltään paljon vähemmän kuin esimerkiksi hoitotiedettä. Valitettiin siitä paljon tuolloin kun opiskeltiin. Selailin tuossa nykyistä opsia ja tällä hetkellä opinnoissa taitaa olla enemmän anatomian opintoja. Ensisijaisesti kuitenkin, ainakin minun mielestä, olisi tärkeää oppia ihmisen elimistö ja sen toiminta.
Omasta mielestäni opintojen mielenkiintoisinta antia oli mm. lääkäreiden luennot omista aihealueista. Nämä päivät venyivät aina pitkiksi, sillä koulu saattoi alkaa kello 8.00 ja päättyä vasta 18 -19 00 aikaan illalla lääkärin luentoihin. Mutta hyvin sitä jaksoi, koska luentojen aihealueet olivat mielenkiintoisia ja lääkärit kertoivat asioista hyvin elävällä tyylillä tuoden esimerkkejä omasta työstään esille. Lisäksi kaikki konkreettinen, eli käsillä tekeminen oli se minun juttu. Verikokeiden ottaminen oli jännä päivä. Siinä oli sitä jotakin kun päästiin luokkakavereita tökkimään neulalla ja valuttamaan verta putkiin! 😀
Vaikka sairaanhoitajaksi opiskelu vie 3,5 vuotta ei se mielestäni ole koko ajan hiki otsalla opiskelua. Muistan joskus kun meillä oli melkein koko syksy vapaata, koska meillä oli ollut niin erityisen tiukka kevät. Olenkin sitä mieltä, että nämä opinnot saataisiin varmasti puristettua myös kolmeen vuoteen.
Itse aloin tekemään lähihoitajan sijaisuuksia heti kun vain oli mahdollista, eli kun oli 80 opintopistettä täynnä. Tein niitä Joensuun keskussairaalassa, aika monella eri osastolla. Ihan ensimmäinen työvuoroni oli yövuoro iho- ja reumasairauksien osastolla. Muistan, että tuolloin jännitti aivan hitosti ja enhän minä juuri mitään pystynyt tekemään koska olin vain siis lähihoitajan roolissa mutta siellä minä olin. Ensimmäisen työvuoron jälkeen oli jo huomattavasti helpompi mennä seuraavalle keikalle.
Voin sanoa, että kun tein töitä opiskelujen ohessa, se opetti minua valtavasti käytännön työskentelyssä. Jokaiseen harjoitteluun oli varmempi olo mennä kun oli jo kokemusta tällä alalla työskentelystä. Eli jos suinkin vaan pystyt ja aika antaa periksi, käy ihmeessä tekemässä edes silloin tällöin keikkaa, kunhan vain opintopisteet antavat periksi. Ylimääräisen rahan lisäksi, työskentelystä saat ihan tosi paljon itsevarmuutta ja oppia ja kokemusta, jota ei tällä alalla ole koskaan liikaa.
Meidän koulutukseen ei kuulunut varsinaisesti mitään erikoistumisopintoja. Viimeisen eli syventävän harjoittelun aikaan jos vain suinkin tiesi, mitä haluaisi mahdollisesti ”isona” tehdä, kannatti hakeutua siihen paikkaan harjoitteluun. Itselle se oli tuo päivystys minne halusin. Syventävä harjoittelu oli kestoltaan 10 viikkoa ja tuossa ajassa ehtii jo oppimaan paljon mutta vielä enemmän jäi oppimatta.
Opintojen jälkeen sinulla on valmiudet lähteä toteuttamaan sairaanhoitajan ammattia. Millään tavalla et ole vielä valmis, enkä osaa sanoa kuka tällä alalla on sitten valmis ja milloin. Moni opiskelija stressaa sitä viimeisen kouluvuoden, että valmistuttuaan pitäisi osata ja tietää kaikki. Ei tarvitse. Kukaan ei osaa eikä tiedä kaikkea. Sitä lähdetään vaan sitten syventämään sitä omaa osaamista työelämään, niillä valmiuksilla mitä koulu on antanut.
Laita kommenttiboksiin viestiä, jos haluaisit vielä tietää jotain sairaanhoitajan opinnoista tai ammatista, vastaan kysymyksiin mielelläni!
”Muistan, että tuolloin jännitti aivan hitosti ja enhän minä juuri mitään pystynyt tekemään koska olin vain siis lähihoitajan roolissa mutta siellä minä olin. ”
Olit siis VAIN lähihoitajan roolissa. Kiva tietää, että lähihoitaja on siis VAIN lähihoitaja.
Kyllä nyt oikein hakemalla haetaan 😀 Joo, parittelin sukkia liinavaatevarastossa koska sh teki lääkejaot ja tilaukset ja potilaat ei tarvinneet mitään apuja yön aikana. Tarkoitus ei ollut vähätellä lähäreitä. Tsiisus 😀
Opiskelen tällä hetkellä sh:ksi ja ainakin meillä opintojen painotus on tässä alussa ollut aivan väärä. Näytteenotossa oli pari luentoo, verkkotentti ja labra. Ei siipineulan käyttöä, värikoodien opettelua, lyhenteitä tms kuin pintaraapaisu. Sitten taas vapaaehtoistyötä tehdään 60h josta kirjotetaan essee, lehtiartikkeli ja opiimispäiväkirja. Toivon että opintojen painotus kallistuu oikein kun edetään. Me lähärit ollaan onneks saatu yhteensä 6kk hyväksluettua opintoja joten amk kestää vaan 3 vuotta 🙂
Kiinnostaisi tietää koska aloit lukemaan pääsykokeisiin?
Mistä ylipäätänsä tietää mitä lähtee lukemaan?
Meillä ei ainakaan pystynyt lukemaan pääsykokeisiin koska ei kerrottu, mitä ne pitää sisällään. Ainoastaan että kirjallinen osuus+ ryhmätehtävä 🙂 amk pääsykokeissahan painotetaan alalle soveltuvuutta.
No mä en varsinaisesti lukenut. Meillä oli ennakkotehtävä, jossa piti kertoa miksi minä olisin sopiva alalle. Sit pari kertaa kertailin jotain matikan laskuja.
Pääsykokeissa oli englannin ja ruotsin kielen tehtäviä, matematiikkaa ja sit yksilö-ja ryhmähaastattelut.
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn että paljonko sairaanhoitaja tienaa suunnilleen kuukaudessa? Oon nimittäin paljon kuullut alan alipalkkauksesta ja mietin että miten sh:t oikein tulevat toimeen 😀
Hommahan taitaa olla niin, että ei sairaanhoitajat millään köyhyysrajalla kitkuttele, vaan alipalkkauksella meinataan sitä, että palkka on liian pieni vastuuseen nähden. Eli kyllä sillä elää, mutta sairaanhoitajien työn vaativuudella ja vastuullisuudella pitäisi olla parempi palkka.
Itse olen ollut samoilla osastoilla lähärinä keikkailemassa, ja aika pieni ero on näissä sairaanhoitajan ja lähihoitajan työssä. Sairaanhoitaja hoitaa iv jutut, mutta ihan lääkkeidenjaossa ollaan. Itse asiassa monilla osastoilla ei aina edes hahmota kuka on sh ja kuka lh, koska loppupeleissä työnkuvassa ei ole isoa eroa 🙂 Hassua, että sairaanhoitajat monesti korostavat omaa AMK tutkintoa ja puhuvat sillä tavoin, että lähihoitajat eivät saa tehdä mitään. Oikeastihan suurin ero on nimenomaan iv-lääkkeet. Lähihoitajat jakavat lääkkeitä, antavat lääkkeitä, tekevät ihon alle ja lihakseen pistoja, katetroivat + perushoito. Siinä on aika paljon hommaa 🙂
Saiskin meillä Taysissa tehdä lähärit edellämainittuja asioita. Meillä eivät voi pistää s.c, i.m, jakaa lääkkeitä.
Mä olen Essin ^ kanssa samoilla linjoilla. Omassa työpaikassani sairaalassa saan tehdä lh:jana paljon, itseasiassa muuten ihan samoja asioita kuin sh:t, mutta en anna i.v:sti lääkkeitä. Ilmeisesti työpaikoilla on paljon eroja näissä jutuissa.
Pakko sanoa, että munkin silmään särähti snadisti vähättelevä kirjoitustyyli postauksessa, vähän niinkuin ekakin kommentoija kommentoi.
Muistan kun menin tutustumisjaksolle leikkuriin, niin kovasti ihmeteltiin (itse ja henkilökunnan puolesta) että mitähän koulussa on opeteltu kun ei oikein mistään mitään tietänyt.
Syventämään mennessä sitten olikin jo enemmän tietoa ja taitoa, mutta tämäkin lähinnä omasta aktiivisuudesta johtuvaa. Luin kovasti omalla ajalla, koska olin hyvin kiinnostunut perioperatiivisesta hoitotyöstä. Muut syventävään tulleet tuntuivat olevan melko ulapalla vieläkin..Tämä ei siis missän nimessä ole mielestäni opiskelijoiden vika, vaan koulun ja opintosuunnitelman.
Tuntui että koko kouluaika meni jotain terveyden edistämisen projekteja tehdessä yms.
Joo siis meillähän kävi kans niin, että ei päästy kanylointeja ollenkaan treenaamaan koulussa koska anestesialääkäri ei jaksanut tulla niitä meille opettamaan. Olin leikkurissa sitten harjoittelussa ja opettelin siellä potilaalla kanyloimaan, ja meni ekalla 😀 😀 Ei jestas et oli onnistuja olo 😀
Mutta tosiaan, opintosuunnitelmia pitäis rukata uusiksi ihan todenteolla.
Joo noita samaisia projekteja tuli itsekin muutama väännettyä. Kaikki huomio niissäkin oli siinä, että kai ne nyt on tehty opinnäytetyön ohjeiden mukaisesti. HUOH!
Onhan se nyt ero Lähihoitaja la ja AMK sairaanhoitajan koulutuksessa. Se pitää ja näkyy myös työssä
osaamisessa.
Jep, kuten myös lääkäri ja sairaanhoitaja. Joskus sairaanhoitajat kuvittelevat taidoltaan olevansa lääkäreitä. Lääkärit on sentään käyneet YLIOPISTON. Isolla kuten sinunkin AMK ?
Koitko ikinä opiskelijana huonoa kohtelua esim.ohjaajan tai muun henkilökunnan taholta?
Itse olen huonoa kohtelua kokenut ihan vain siksi,etten ole kantasuomalainen,vaikka olen Suomessa asunut koko ikäni. Ulkomaalaistaustaa ei minusta oikein muuten huomaa kuin nimestä. On todella inhottavaa kuulla välillä ,mitä ihmeellisimpiä kommentteja taustastani.Miten esim.siellä suhtaudutaan ulkomaalaistaustaisiin hoitajiin?
Itse en kokenut huonoa kohtelua ohjaajilta kertaakaan mutta olen kuullut paljon huonoista ohjaajista. Kaikista siihenkään hommaan ei ole. Kannattaa vaan rohkeasti puhua ohjaavan opettajan kanssa tilanteesta niin ne hommat alkaa yleensä selviämään.
No täällä näkee kyllä ulkomaalaistaustaisia hoitajia jonkin verran, ja lääkäreitähän on aika paljon myös. En mä ainakaan itse ulkopuolisena huomaa, että heitä kohdeltaisiin mitenkään eri tavalla tms. Se on paljon varmasti omastakin asenteesta kiinni, reippaasti vaan sakkiin mukaan, ei kannata tulla jo valmiiksi anteeksi pyydellen 🙂
Hei kiitos toiveeni toteuttamisesta! Kattava ja hyvä postaus. Harmi että näköjääm joka asiasta mitä kirjoitat, löytää joku jotain purnattavaa 😀
no jep 😀 Nillittäjät 😀
Miten siut otettiin vastaan kun menit opiskelijana keikoille sairaalaan? 🙂 miten siis osaston hoitajat kohteli? itsekin nimittäin pitäisi yrittää keikka napata joskus ja lähteä kokeilemaan 🙂 teitkö muuten kesätöitä sairaanhoitajan sijaisena opiskeluaikoina? 🙂
Hyvin ne otti. Siellä kyllä osastoilla aina tiedostetaan se, että mitä se opiskelija voi tehdä ja mitä ei. Se on jo suuri apu, kun joku vastailee soittokelloihin ja auttelee vessaan / syömään / pesuille potilaita tai mittailee vitaaleita, kun omahoitaja on vaikka jakamassa lääkkeitä tai lääkärinkierrolla mukana 🙂
Joo ja tein kesätöitäkin sh.opiskelijana. Olin sisätautien vuodeosastolla ja tykkäsin tosi paljon! 🙂
Einöhän se näin ole että työ tekijäänsä opettaa… Ja ylpeys estää ihmistä oppimasta. Vastavalmistunut sh voi monesti olla tietämättömämpi ja epävarmempi kun alalla 10 vuotta ollut lähihoitaja. Samoin vastavalmistuneen lääkärin ja kokeneen sairaanhoitajan välillä. Kaiken A ja O on yleensäkin elämässä se, ettei ihmistä arvosteta vain sen saavutusten perusteella.
Joo, minä en ole missään vaiheessa sanonut, että lähihoitajat olisivat millään tavalla huonompia kuin sairaanhoitajat. Sanoin vain, että tuona kyseisenä yövuorona kun minä olin 80opintopisteelläni ekassa työvuorossa lähihoitajana, niin minulla ei ollut oikeuksia tehdä juuri yhtään mitään.
On todella paljon harjoittelupaikoista kiinni, millä tasolla taidot ovat valmistumisen jälkeen. Pitäkää opiskelijat kiinni oikeuksistanne. Itseäni harmittaa, etten aikoinani vaatinut lasten harjoittelun keskeyttämistä. Keskeyttänyt siis sairaanhoidon harjoittelua lastentarhassa, jossa työhöni seitsemän viikon ajan kuului astianpesukoneen täyttö, imurointi ja moppaaminen. En ymmärrä lainkaan, miten ihmeessä lastentarha voi edes olla hyväksyttävä harjoittelupaikka SAIRAANhoitajalle. Lisäksi ohjaajia on moneen junaan eikä aina niin kovin positiivisessa mielessä. Ensimmäisen harjoitteluni ohjaaja ei ollut kanssani päivääkään, ei suostunut näyttämään miten asiat menevät ja vietti aikaansa lähinnä tupakalla. Lisäksi hän laski minut työvoimaksi ja huusi kun ilmoitin lähteväni tapaaman opettajaani (ilmoitin tästä jo kaksi viikkoa etukäteen.) Lisäksi harjoittelukaavakkeeni oli täyttämättä kun opettajani tuli arviointikeskusteluun. Hän myös.esimerkiksi haukkui omaisia kehitysvammaisiksi. Onneksi omalla aktiivisuudella sai asioita kysyttyä muilta henkilökunnan jäseniltä kuin tältä työhönsä kyllästyneeltä lähäriltä. Halusin kertoa täällä konkreettisia kokemuksiani, jotta te tällä hetkellä opiskelevat rohkenette puuttua asioihin ja vaatia ohjaajan vaihtoa tarvittaessa. Itse nielin liikaa ja se harmittaa edelleen.
Mitä opetussuunnitelmaan tulee, sitä saisi kyllä kehittää minunkin mielestäni enemmän vastaamaan työelämän haasteisiin. Meidän AMK:ssa anatomiaa oli muistaakseni 6 op (tentit naurettavan lyhyitä ja kattoivat vain pari elinjärjestelmää.) Sen sijaan mm. Projektijohtamista ja hoitotieteellistä tutkimusta oli noin triplasti enemmän. Mennessäni ekaan työpaikkaani , en ollut koskaan käyttänyt keskuslaskimokanyylia tai kanyloinut kuin kerran opiskelukaverini. Oli siinä sitten päivän perehdytyksen jälkeen helppo hypätä ”kelkkaan” mukaan..
Lisäänpä tähän loppuun (tulipas sepustus :D) Nooralle kiitoksen blogista. Ihanaa että uskallat puhua suoraan. Harmittavan ahdasmielistä porukkaa täällä blogissasi välillä. Haluaisin oikeasti tietää, kuka maksava asiakas motivoituu personal trainerista joka ei itse kykene hankkiutumaan lisäkiloistaan eroon. Tai kuka nuori tai vanhempikin ihminen ihan mielellään tulevaisuudessaan lihoo ja näin moninkertaistaa riskinsä sairastua lukuisiin sairauksiin. Ne koirat taitaa vaan älähtää joihin kalikka kapsahtaa 😉 Olisipa mulla siun kaltasia kollegoita <3
Pakko nyt vaan kertoa, että luin koko postauksen sekä kommentit, sairaalakammoisena. Se on jo aika saavutus, mutta kirjoitat mielenkiintoisesti 😀
hahahah 😀 Ei se paikka niin pelottava ole 😀
Kiinnostaisi tietää miten koit lääkehoidon harjoitteluissa ja lääkelaskut. Tiedän, että sh:n pitää osata lääkelaskut yms luonnollisesti mutta oliko sulla vaikeuksia niissä? Onko jotain vinkkejä? Itse aloitan juuri opiskelut sh:ksi tammikuussa ja etekin lääkelaskut jännittävät ja niiden osaaminen käytönnössä. Rakastan näitä sun päivityksiä sairaanhoitajan ammatista sekä muistakin, koska puhut asioista niiden oikeilla nimillä! 🙂