Miksi mikään ei ole tarpeeksi hyvä?

Valittajat löytää valittamista mistä vaan. Vaikka olen hehkuttanut useammassakin sosiaalisenmedian lähteessä auttaneeni tänä jouluna vähävaraisia lapsia, ja kannustanut siihen muitakin, en koe, että köyhyyden valtava ongelma olisi nyt ratkaistu. Melkein järkytyin kun luin erään artikkelin, joka oli otsikoitu näin:

Köyhille lahjoitetaan krääsää joulun alla – auttajista on tullut sosiaalisen median sankareita.

Voitte vain arvailla artikkelin sisällön. Tiedostan sen, että ongelma on paljon syvemmällä. Ongelma ei pelkästään konkretisoidu näin joulun alla. Vähävaraisuus on ongelma ympäri vuoden. Vähävaraisuus tuo vain lisää murhetta ja mietittävää näin joulun alla, kun PITÄISI ostaa sitä ja tätä ja kaikkeen ei yksinkertaisesti vain varat riitä. Joku perhe pohtii sitä, että ostetaanko lahjoja vai ostetaanko ruokaa.  No mitäpä luulette kumpaanko suuntaan vaakakuppi kallistuu? Ei ihminen lahjoilla elä. Tällöin mielestäni ei ole millään tavalla tekopyhää auttaa. Jos ostan krääsää, krääsää mitä joku lapsi jossain perheessä haluaa, että voi tuntea olevansa kuin kuka tahansa muu ikäisensä, niin silloin minä ostan sen turhuuden. Se lapsi tulee siitä varmasti todella iloiseksi. Lapsi ei osaa ajatella sitä siten, että miksi minä nyt sain tämän nuken, kun sen rahan voisi laittaa johonkin järkevämpäänkin. Lapsi on lapsi köyhässä perheessäkin. On varmasti aika iso apu perheelle, jos saa edes sen yhden paketin jostain ulkopuolelta, eikä siihen mene omat, vähäiset rahat.

Miksi aikuinen puhuu lapsen suulla?

Lapsen työ on leikki ja jos lapsella ei ole millä leikkiä, jää häneltä päivittäinen työ tekemättä. Lapsen kehitykseen ja kasvuun kuuluu tietyt asiat ja touhut. Pelkät mielikuvituskaverit ei riitä. Vaikka lelut on joidenkin mielestä krääsää, ei ne ole sitä lapselle. Lapset kertoilevat joululoman jälkeen koulussa kavereilleen, että mitä saivat joululahjaksi. Kaikki ne kovat paketit, eli se krääsä on just sitä mistä ne lapset on eniten iloisia ja ylpeitä. Ne ei ole ehkä niitä kaikkein tarpeellisimpia lahjoja aikuisen näkökulmasta mutta lapselle ne on tärkeitä.

Osaako aikuiset miettiä tätä köyhyysasiaa lapsen näkökulmasta? Lapselle köyhyys näyttäytyy erilaisuutena. Sä et kuulu porukkaan jos sulla ei oo uusia tennareita ja jotain kerrottavaa joulusta. Köyhyys vaikuttaa myös lapsen kehitykseen. Jos ei ole virikkeitä eikä aktiviteetteja, ei kehitystä tapahdu samalla tavoin kuin ikätoverilla, jolla virikkeitä löytyy laidasta laitaan. Hyvätuloisten perheiden lapset harrastavat, köyhien ei.

”Lasten maailmassa oikeanlaiset kulutustavarat, kuten lelut ja kännykät, ovat hirveän tärkeitä. Samoin mahdollisuus osallistua harrastuksiin. Vaikka ne voivat aikuisista tuntua turhalta kuluttamiselta, lapsille ulkopuoliseksi jääminen voi merkitä syrjäytymistä” Minna Salmi THL: sta.

Se, että minä esimerkiksi aktivoidun auttamaan joulun aikaan ei poista köyhyyttä. Se auttaa hetkellisesti, hyvin hetkellisesti. En koe olevani mikään Äiti Teresa tai muutenkaan mikään ihmenainen. Olen vain tavallinen kansalainen, joka halusi erityisesti nyt joulunaikaan auttaa heitä, ketkä apua eniten täällä Suomessa tarvitsevat.

Kysynkin, että miksi mikään apu ei kelpaa tai ole tarpeeksi hyvää? Köyhyyttä ei poisteta sormia napsauttamalla mutta yksittäisten ihmisten teot vaikuttavat paljon. Ja ketä on nämä valittajat? Onko he niitä jotka kärsivät siitä köyhyydestä vai ovatko he niitä, jotka elävät hyvin ja joilla jouluna riittää paketteja auottavaksi?

Minä kysyn vaan…