En tiedä onko reilua hehkuttaa tätä, mutta kun olen seurannut sivusta esimerkiksi tätä vaakakapinaa, niin oonhan minä nyt hiton ylpeä siitä, että olen normaalipainoinen. Minun ei tarvitse taistella päivittäin eri valintojen välillä. Minun ei tartte syödä hampaat irvessä salaattia. Minä voin syödä salaattia ihan vapaaehtoisesti, sillä tykkään salaatista ja se useista eri variaatioista. Minun ei tarvitse vältellä hiilareita. Voin ihan yhtä hyvällä omatunnolla syödä aamiaiseksi leipää, tai sitten vaikka Skyrin pähkinöitten kanssa. Minun ei tarvitse miettiä sitä, että oonhan nyt varmasti muistanut syödä säännöllisesti päivän aikana, sillä kehoni muistuttaa kyllä jos niin kävisi, että en olisi syönyt. Sellaista vahinkoa ei käy minulle, että unohtaisin syödä päivän aikana tai minulla olisi liian kiire, että en ehtisi syödä. Ei, minä syön kyllä.

Ei  minun myöskään tarvitse miettiä sitä, että syönkö tänäänkin kahvin kanssa jonkin herkkupalan, leivoksen esimerkiksi, tai miten voisin siitä houkutuksesta kieltäytyä. Jotenkin minuun on asetettu sellainen ajatus, että herkkuja ei syödä joka päivä. Minulta tulee ihan luonnostaan ei kiitos, jos minulle joku joka päivä jotain leivosta tuputtaisi. Eikä minulle tee yhtään hankalaa siitä leivoksesta kieltäytyä. En minä näissä tilanteissa edes koe jääväni mistään paitsi. Minua ei harmita se, että en voinut nyt kolmatta päivää putkeen vetää laskiaispullaa tai suklaakakkua. Voinpa vetää huvin vuoksi joskus ihan ranttaliksikin. Silloin saatan vetää laskiaispullia kolme päivää putkeen. Sekin on ihan ok, sillä tiedän, että siitä ei tule tapa.

Minusta on ihanaa elää ja olla silleen, että ei tarvitse inhota itseään ihan koko ajan. Ei tarvitse stressata sitä, että näytänkö minä tänään lihavalle vai en. Ei tarvitse koko ajan miettiä sitä, että kun nyt pitäisi muuttaa näitä elintapoja. Minun ei tarvitse miettiä ruokakaupassa sitä, että minkälaisia valintoja siellä teen tai tavallaan mietin, mutta se ei ole se juttu mikä mua siellä kaupassa ohjaa. Teen ruokakassiini valinnat sen mukaan, että saan oikeaa ruokaa. Ravitsevaa ja sellaista jolla minä jaksan.

Eilen meillä oli esimerkiksi mies kokkaa-päivä. Syötiin mun miehen tekemää Borssikeittoa! Oli hyvää, ja nyt sitä on useammalle päivälle jääkaapissa odottamassa valmiina.

Liikun, koska rakastan liikuntaa

Minun ei tarvitse houkutella itseäni liikkumaan, siitäkin olen ylpeä, koska joillekin liikunta on hirveää pakkopullaa eikä siitä saa nautintoa irti millään. Toki, joskus tulee niitä ajanjaksoja itsellenikin kun liikunta ei kiinnosta, mutta se kestää vain hetken aikaa. Tiedän, että kohta kehoni alkaa vaatimaan liikuntaa ja rasitusta. Polvet menee kipeäksi, selkä alkaa jumimaan ja niska-hartiaseutu alkaa kireytyä ja tulee päänsärkyjä. Kaikki nämä vaivat pysyvät poissa kun vain liikun ja rasitan kehoani fyysisesti. Lisäksi se olo treenin jälkeen vetää ainakin minut tekemään sen liikuntasuorituksen yhä uudelleen ja uudelleen. Vai voiko joku muu sanoa muuta, esimerkiksi tunnin kävelylenkin jälkeen raikkaassa ulkosäässä. Sen jälkeen olo on vaan niin hyvä!

Oon tosi ylpeä itsestäni, koska terveelliset ja minun mielestäni normaalit elämäntavat eivät ole kovinkaan monelle ihmiselle itsestäänselvyys. Minulle ne ovat.

Kuka muu voi yhtyä mun sanoihin? 🙂

Tämä kuluva kuukausi on tuonut minulle paljon hyvää. Niin paljon kaikkea hyvää, että en usko näin monen asian menneen putkeen koskaan aiemmin yhden kuukauden aikana. Hyvää elämääni ovat tuoneet päätökset joita olen tehnyt. Päätin aloittaa esimerkiksi crossfit harrastuksen, se oli hyvä päätös. Crossfit on tuonut elämääni taas suuren riemun ja nautinnon liikunnasta. Joskin jokaisen treenin jälkeen olen ollut ihan romuna, mutta se tunne on hyvä. Olen päässyt taas käyttämään koko kroppaani ja ennen kaikkea, olen oppinut nyt jo paljon uutta. Crossfitissä on paljon hyvinkin teknisiä liikkeitä, eikä niitä välttämättä ymmärrä heti. Näin on käynyt myös itselleni tiettyjen liikkeiden kanssa. En vain ymmärrä mitä mun kropan pitäis missäkin kohtaa tehdä, mutta ei se haittaa. Kyllä se jossain vaiheessa sieltä tulee. Harjoitukset jatkuu niin sanotusti.

Haaveilua ja toteuttamista

Tulevan kevään ja kesän varalle on mukava suunnitella tekemistä tammikuun pimeydessä. Tammikuu on itsessään ihan tosi tyhmä kuukausi, koska silloin on pimeää ja kylmää. Aika ja etenkin tammikuu menee paljon ripeämmin kun on jotain mitä odottaa. Itsellä kalenteriin kevään ajalle on merkattu useampikin juttu. Maaliskuussa me lähdetään äidin kanssa Tallinnaan hömpöttelyreissulle. Maaliskuun alkupuolella on lisäksi Helsingin reissu suunnitteilla mieheni kanssa, vähän irtiottoa arjesta.

Tauolta palannut Haloo Helsinki esiintyy Jämsän Himos areenalla huhtikuussa ja nappasinpa tuonne heti liput kun ne tulivat myyntiin. On kiva päästä näkemään Haloo Helsinki livenä. Tuosta illasta tulee aivan varmasti tosi kiva!

Toukokuussa Jyväskylässä on väriestejuoksu ja sinnekin on jo  ilmottauduttu! Osallistun nyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa kyseiseen tapahtumaan. Muutama tuttuni on tapahtumaan aiempina vuosina osallistunut ja kaikki kuvat mitä olen tapahtumasta nähnyt näyttävät sille, että osallistujilla on ollut super hauskaa. Joten sinne siis juoksemaan. Juoksumatka on sopiva, noin 5 kilometria + esteet joita matkan varrella on monia erilaisia. Juoksun jälkeen maalissa odottaa väribileet.

Kesälle on suunnitteilla ulkomaanreissu ja useampia festivaaleja. Ihan tarkkaan ei olla vielä päätetty, että mitkä festivaalit tänä vuonna kierretään. Viime vuonna käytiin RMJ:ssä ja Weekendeillä. Tänä vuonna haaveissa olisi ehkä Ilosaarirock ja Weekend festival!

Oih, mahtava kevät ja kesä tulossa! En malta odottaa 🙂 Joko te olette suunnitelleet keväälle tai kesälle tapahtumaa?