Muistan sen tunteen aina. Edellisenä päivänä pystyin tekemään töitä ilman suurempia stressejä. Aina oli joku joka vastasi ja tarkisti sen mitä minä teen, etenkin lääkehoidon kanssa. Yksi päivä muutti tuon kaiken. Valmistuminen ja lääkeluvat. Valmistumisen jälkeen minä olin vastuussa siitä mitä potilaalle annoin. Toki, lääkäri sen määräyksen tekee, että anna vaikka nyt esimerkiksi Selokenia 5mg iv., mutta minä olen se henkilö joka ottaa sen, toivottavasti oikean lääkkeen sieltä hyllystä, vedän sen ruiskuun ja annan potilaalleni.

Valmistumisen jälkeen sitä tunsi olevansa vielä niin keskeneräinen. Taakka harteilla oli niin iso ja painava. Nykyään itselleen osaa olla jo armollisempi. Koskaan et voi kaikesta tietää kaikkea. Sun ympärillä on yleensä aina ihmisiä joilta voit kysyä neuvoa tai varmistusta miten jokin asia tehdään tai varmistaa lääkkeen oikeellisuuden. Sitäpaitsi menetelmät, tekniikat ja välineet päivittyy koko ajan, niin ei niissä pysy kärryillä kokeneemmatkaan!

Vastavalmistuneena sitä oli vaan olo, että pitäisi tietää niin paljon enemmän. Sitä vertasi itseään muihin kokeneisiin hoitajiin ja tuli useinkin mietittyä sitä, että miten ne tietää niin paljon ja minä en tiedä juuri mitään, tai siltä se ainakin tuntui. Sitähän se on. Koulu valmistaa sut tähän ammattiin mutta sitten sinä lähdet syventämään sun osaamista. Valmistumisen jälkeen sinulla on valmiudet tehdä tätä työtä mutta valmistumisen jälkeen sinä tulet oppimaan valtavasti tekemällä tätä työtä.

Joka päivä tulee opittua jotain uutta, edelleenkin

Osastoilla on harjoitteluissa melkein koko ajan opiskelijoita. Samat ajatukset tuntuu monella opiskelijalla pyörivän mielessä. Olen useammalle sanonut, että ei kannata stressata. Ei tarvitse osata kaikkea. Kokeneemmatkin hoitajat joutuvat kysymään neuvoa ja apua. Epävarmuus kuuluu osaltaan tähän ammattiin, mutta sen takia tätä tehdään porukalla. Sen takia meillä on työyhteisöt, aina voi ja pitää kysyä jos jokin mietityttää. Eikä ole olemassa tyhmiä kysymyksiä.

Tänä keväänä mulla tulee täyteen neljä vuotta valmistumisesta. Olen tehnyt tuosta lähtien koko ajan töitä. Tein töitä jo opiskeluaikoina. Sitä suosittelen myös muille. Opiskeluaikoina työskennellessä oppii tosi paljon perushoidosta ja siinä sivussa kaikesta muustakin. Jos olisin mennyt suoraan valmistuttuani töihin ja en olisi tehnyt hoitoalan töitä koulun ohella, olisi minua jännittänyt valmistumisen kynnyksellä vieläkin enemmän. Eli jos vaan on mahdollisuus niin todellakin suosittelen menemään tekemään keikkaa lähihoitajana ja sitten myöhemmin sairaanhoitajan sijaisena osastoille tai vaikka kotihoitoon.

Kuitenkin edelleen ja tulevaisuudessa myös, tulen varmasti joka päivä oppimaan aina jotain uutta. Monesti tulee termejä, sairauksia tai lääkkeitä vastaan mistä en ole tiennyt mitään. Minä kaivan kuitenkin usein oma-aloitteisesti tiedon näistä esille, koska minä haluan oppia. Itseään pitää tässä työssä kehittää koko ajan, vastuu uuden oppimisesta on myös sinulla itsellä, vaikka työ itsessäänkin opettaa.

Kirjasta et uimaan opi, veteen se on mentävä

Käytiin vierailulla jälleen meidän kohta valmistuvassa kodissa. Siellä oli jo siistitty lattioita ja katto oli asennettu kaikkiin tiloihin. Kylppärissä ja kodinhoitohuoneessa oli jo laatat paikoillaan ja ilmeisesti nyt tällä viikolla aletaan laittamaan lattioita muuallekin asuntoon. Ihan super mahtavaa! Koti näytti jo paljon enemmän kodilta kuin edellisellä kerralla. Voi eii, kohta on jo varmasti kova hinku päästä muuttamaan omaan kotiin. Onneksi tuohon muuttoon ei ole enää kuin reilu kuukausi aikaa.

Ihanan hallittu kaaos joka puolella, mutta kyllä se siitä vielä siistiytyy

Meidän lattia <3

Koti

Kylpyhuoneeseen tosiaan tehtiin tällainen valinta. Haluttiin sinne tumma laatta seiniin ja lattioihin. Valkoinen ja kaikki vaalean sävyt on jotenkin niin perinteisiä ja haluttiin jotain muuta. Pesutilan kattoon tulee ihana tähtitaivas valaisemaan suihkuhetkiä.

Sisustusunelmia

Uuden kodin myötä sisustuskärpänen on jo päässyt puraisemaan ja huomaan selaavani erilaisia sisustuskauppoja melkein päivittäin ja haaveilevani yhdestä jos toisesta tavarasta. Esimerkiksi uusi sohva olisi ihana. Nykyinen on ollut meillä heinäkuusta saakka, eli sekään ei ole vielä vanha mutta silti olisi ihana saada aivan uusi sohva uuteen kotiin. Haaveilen itse vaaleanharmaasta tai jopa valkoisesta sohvasta. Nyt meillä on harmaa sohva mutta haluaisin vaaleamman sävyisen harmaan tai sen valkoisen. Valkoinen on vaan hyvin arka kaikelle lialle ja se varmasti tummuu käytössä, vai miten on? Onko teillä kokemuksia vaaleasta tai valkoisesta sohvasta? Tuleeko siihen helposti tummentumia ajan kanssa?

Toinen mikä kaipaa uutta on se kolmas huone, eli työhuone / vierashuone (/vauvanhuone :D). Sinne tarvitsee ostaa uusi vuodesohva ja työpöytä. Haluaisin työpöydäksi jonkin ihanan valkoisen, kevyen ja siron pöydän, jossa voisin aina päivitellä esimerkiksi blogini. Mies tarvitsisi pöytää myös mutta hän taas vaatisi pöydältä enemmän säilytystilaa ja säilytystilalliset työpöydät kun ei taas ole siroja. Hankalaa mutta eiköhän me johonkin sopuratkaisuun tuonkin kanssa päästä.

Toinen asia mitä pitää jossain vaiheessa alkaa suunnittelemaan on terassi ja piha. Mitä sinne kannattaa ja mitä ei kannata hankkia. Vielä aihe ei ole kovin ajankohtainen, koska lumi mutta pianhan se jo sulaa. Sitten istutushommiin! 😀

Viikonloppuna mennään jälleen vierailulle raksalle ja nähdään minkä verran koti on edistynyt viikossa. On ihanaa kun on jotain mitä odottaa!

Ps. #ilokiertoonjyväskylä Lankutin just äsken 2 x 60s. Muistakaa tekin osallistua instagramissa. Keksikää itsellenne haaste jota suoritatte toukokuun loppuun saakka, jakakaa kuva itsestänne someen ja tägätkää kuva #ilokiertoon. Jokaisesta jaetusta kuvasta lahjoittajamme lahjoittavat 1€:n hyväntekeväisyyskohteelle, joka täällä Jyväskylässä on esimerkiksi Keski-Suomen ensi- ja turvakoti. Sulta ei siis vaadita muuta kuin somekuva ja tägit #ilokiertoon #ilokiertoonjyväskylä