Hae
Mansikkapilvi

Ammattitautina luulosairaus

Päänsärky ja vatsakipu tai toisin sanoen aivokasvain ja tulehtunut umppari. Tieto lisää tuskaa. Se on vaan karu fakta, joka tulee esille melko usein kun keskustellaan omista sairauksista hoitaja kollegoiden kanssa.

Otetaan nyt esimerkiksi tuo päänsärky. Jos nyt sattuu käymään niin, että päätä särkee parina päivänä tai silloin tällöin, niin melko nopeasti mieleen tulee, että mitä jos se onkin jotain vakavaa, kuten nyt esimerkiksi se aivokasvain. No sehän se on, vähintäänkin. Ei se nyt voi olla pelkkää migreenityyppistä oireilua tai ihan vain sitä, että niska-hartiaseutu olisi jumissa. Kyllä se on enemmin se aivokasvain. Tai sitten jos vähän juilii vatsasta, niin mulle tulee joskus mieleen, että umppariko se siellä temppuilee. Todellisuudessa kuitenkin tiedän tai luulen ainakin tietäväni ettei se sitä ole.

En siis varsinaisesti kehittele itselleni ajatuksen voimalla mitään oireita, vaan jos minulle tulee flunssa, yskä tai mikä tahansa perustauti, niin ajatukset lähtee lentämään. Mitään pakkomiellettä en myöskään näistä ajatuksista itselleni kehitä. Ne käy mielessä ja niin käy ilmeisesti monella muullakin hoitajalla.

Tieto lisää tuskaa

Tässä työssä kuitenkin näkee niin kauheasti kaikenlaisia sairauksia, että sitä vaan odottaa, että mikä sitä osuu omalle kohdalle. Maailma on pullollaan sairauksia, enkä todellakaan kuvittele olevani niin onnekas, että selviäisin täältä ilman mitään terveydellisiä ongelmia. ALS on ehkä se kaikista taudeista pelottavin ja ne syövät. Vaikka koko ajan keksitään uusia parannuskeinoja ja lääkkeitä erilaisten sairauksien hallintaan ja parantamiseen, sitä tiedostaa sen silti ettei kaikki niistä taudeista selviä. Eikä ne ole pelkästään ne ikäihmiset jotka sairastuu. Taudit voi puhjeta minkä ikäisenä tahansa, joten tässähän ollaan itsekin liipaisimella koko ajan. Niinpä niin.

Tiedän sairaanhoitajaopiskelijoita jotka ovat jättäneet opinnot jopa kesken näitten ajatusten vuoksi. Yksinkertaisesti ei vaan pää kestä tätä stressiä minkä tämä työ tuo tullessaan tai ehkä lähinnä se tietoisuus siitä kaikesta mitä maailma pitää sisällään. Sitä alkaa pelkäämään sellaisia tauteja, joita ei ennen tiedostanut olevan olemassakaan ennen kuin siirtyi tälle alalle.

Jos olet hoitaja, pystytkö samaistumaan ajatuksiini?

12 kommenttia

  1. Sonja kirjoitti:

    Täällä yksi! Opiskelen toista vuottani terkkariksi ja varsinkin ekojen työharkkojen jälkeen mulla on ollu just näitä ajatuksia vähän liikaa ? Mutta omalla alalla ollaan enkä ikinä silti lopettas opintojani! Muutenkin näitä sun hoitaja-aiheisia postauksia todella mukava lukea!! 🙂

    • Noora kirjoitti:

      Ne vielä varmasti tasoittuu nuo alun tuntemukset, mutta sitten ne tulee taas vahvempina aina päälle välillä 😀 Tsemppiä opintoihin!

  2. Mutsi *5 kirjoitti:

    En ole hoitaja mut silti pystyn samaistumaan täysin! Aina käy mielessä et mitä jos tää onkin jotain vakavampaa.. vaikka järki sanoo et tuskin, niin tiedostaa et jollekin ne kamalat sairaudet silti tulee, miksi ei siis mulle?

    • Noora kirjoitti:

      jep niinpä! Et ei ite oo kuitenkaan sen erityisempi kuin muutkaan joten miks itse ei sais jotain kamalaa tautia kans 😀 Kauheita pelkoja!

  3. hannian kirjoitti:

    Pakko samaistua!! Opiskelen tosin fysioterapiaa ja lähinnä nämä neurologiset sairaudet tulivat kummittelemaan. Olin harjoittelussa paljon tekemisissä mm. MS-diagnoosin kanssa, ja se on yksi selkäpiitä karmiva sairaus..

    • Noora kirjoitti:

      Joo. Kaikenlaisia sairauspelkoja aina tulee. Tosin, tuskin ammatinvalinta altistaa näille taudeille mutta silti 😀

  4. Christina kirjoitti:

    Tykkään myös lukea näitä sun hoitotyöhön liittyviä postauksia 🙂 Mä olen myös aika tautipelkoinen! Ihan järkkyä välillä ku on varma et nyt koputtaa kuolema olkapäällä ku tuntee erilaisia oireita mitkä sopis just johonkin vakavaan sairauteen 😀 yleensähän ne oireet johtuu esim just niistä niskan jumeista kuitenki mutta kerroppa se omalle mielelle 😀

    • Noora kirjoitti:

      Onneksi en ole siis ainut pelkojeni kanssa 😀 Mielikuvitus on vaan liian vilkas 😀 Se kerkeää ajatella kaiken mahdollisen läpi aina jos vähän jonnekin kolottaa 😀 😀

  5. Miukku kirjoitti:

    Opiskelen viimeistä vuotta fysioterapeutiksi ja pakko kyllä myöntää, että monet tutuiksi tulleet etenevät neurologiset sairaudet saa kyllä säikähtämään jokaista voimattomuuden, puutumisen tai heikotuksen tunnetta… Huoh. :/

    • Noora kirjoitti:

      No niin se on tosiaan teillä fyssareillakin tää sairauskammo. Just noi neurologiset etenevät sairaudet on pahoja. Niitä kun ei voi yleensä mitenkään parantaa 🙁

  6. MK kirjoitti:

    Täällä kans yks kollega, jolla on erilaisia pelkoja. Tein pari vuottan töitä ensihoidossa kentällä ja sillon kummasti pelot ei vaivanneet yhtä paljon kuin nyt ollessani sairaalassa töissä. Pikku hiljaa oon alkanut hyväksyä sen, että näin vaan tulee olemaan. Vaikka välillä ahdistaa suunnattomasti mitä kaikkia sairauksia läheisille voi tulla ja jo normi flunssankin kohdalla pelkään että siitä kehittyykin suunnilleen tehohoitoon johtava pneumonia. Tieto lisää tuskaa ilmeisesti

    • Noora kirjoitti:

      Niin, ensihoidossa varmasti ei samalla tavalla näe sitä tautien kroonistumista, tai no siis näkee mutta te olette aina siinä akuutissa vaiheessa etenkin läsnä, joten pelot ei ehkä kerkeä nostamaan päätään.

      Jep. Ihan tavallinen flunssakin voi kaataa lopullisesti petiin. :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *