Jos tykkään itsestäni voinko sanoa sen ääneen?
26
Jos ihminen kertoo olevansa tyytyväinen itseensä ylipainoisena, hänen puheitaan kehutaan. Se on kaikkien mielestä mahtavaa, että myös ylipainoisella ihmisellä on itsevarmuutta sanoa noin, ja niinhän sen pitää oikeasti mennäkin. Jokaisella on oikeus puhua itsestään kuten haluaa. Jos normaalipainoinen sanoo saman asian, eli että on tyytyväinen itseensä normaalipainoisena, se tulkitaan ylimielisyytenä ja se on muita, etenkin ylipainoisia kohtaan alentavaa käyttäytymistä.
Kirjoitin tämän tekstin ja sain yllättävän paljon negatiivista kommentointia, aiheesta jossa ei pitäisi olla mitään sellaista mistä joku toinen pahoittaisi mielensä. Sain kommentteja joissa tekstin aiheesta poiketaan jopa niin paljon, että kommenteissa vertaillaan normaalipainoa ja sairauksia, en ymmärrä.
Miksi näin?
Miksi normaalipainoinen ei saa olla iloinen itsestään ja siitä, että pystyy sujuvaan elämänhallintaan. Ei kai se tee hänestä ylimielistä ja onko se joltain muulta pois? Minä tiedostan sen, että kaikilla ihmisillä elämänhallinta ei onnistu noin vain mutta se, että minä iloitsen omista onnistumisistani ei tee kenestäkään sen huonompaa, ei ainakaan pitäisi tehdä. Minä olen vain iloinen omasta hyvästä olostani. Jos en pystyisi siihen, tuskin jaksaisin noudattaakaan terveellisiä elämäntapoja, koska mitä väliä sillä sitten enää olisi. Ihan sama olenko ylipainoinen vai normaalipainossa, tyytyväisyys itseeni olisi silti nolla.
Se ei ole ylpeilyä tai ylimielisyyttä jos sanoo ääneen, että hyvä minä! Jos olet sitä mieltä itsestäsi, saat sanoa sen. Blogaajan ei tarvitse jokaisessa lauseessa huomioida muita, minä kirjoitan itsestäni, en sinusta. Meillä kaikilla on erilaiset elämät.
”Nyt kun olen seurannut tuota psoriasista sairastavien sivua, olen kyllä todella ylpeä normaalista ihostani. Hyvä minä!” tai ”Nyt kun olen seurannut tuota näkövammaisten sivustoa, olen hiton ylpeä näkökyvystäni. Voin valita, minne menen koska vain. Hyvä minä!” Anonyymi kommentoija
Miksi sanomani asiat halutaan kääntää täysin päälaelleen sekä irroittaa asiat pääaiheesta? Miksi itsensä kehuminen ja tsemppaaminen halutaan kääntää päinvastaiseksi, muita alentavaksi jopa haukkuvaksi puheeksi?
En missään vaiheessa ole väittänyt terveellisten elämäntapojen olevan helppoja valintoja itselleni. Samalla tavalla joudun joskus tekemään vasten omia mielihalujani. Joskus karkinnälkä on todella kova ja hammasta purren pysyn erossa karkeista, joskus taas epäonnistun.
Toki, jos vääntämällä haluaa vääntää, saa kirjoitussävyni varmasti jonkun mielessä loukkaavan sävyn, helpostikin. Kun kirjoittaa tekstiä, on ainakin itselleni mahdotonta kirjoittaa niin laaja-alaisesti ja kaikki huomioiden mielipiteitäni ja ajatuksiani, etteikö teistä joku loukkaantuisi jos niin haluaa tehdä.
Omassa mielessäni kirjoitan tekstiä vilpittömästi elämää rakastaen. Teistä jotkut lukee tekstin syyttävällä sävyllä maustettuna. Varmasti osa teistä kuvittelee minulle jonkin äänensävyn kun tekstiä mielessänne luette.
”Oon tosi ylpeä itsestäni, koska terveelliset ja minun mielestäni normaalit elämäntavat eivät ole kovinkaan monelle ihmiselle itsestäänselvyys. Minulle ne ovat.” Suora lainaus minun kynästäni.
Tuota ei ole kirjoitettu ylpeään äänensävyyn. Sanon sen lempeästi hyvänä asiana itseäni kohtaan. Tuon lauseessa esille myös ymmärryksen muita kohtaan. Ymmärrän etteivät asiat ole monelle samalla tavalla itsestäänselvyys. Minulle ne kuitenkin ovat, eli teen kaikkeni jotta elämäni pysyy ruodussa.
Tiedän myös sen, että vihaajat vihaa. Se on tullut kommenttien sivulauseissa esille. Jos ärsyttää ja kiukuttaa, voit olla lukematta blogiani. Niin yksinkertaista se on. Itse kuvittelisin, että olisi todella raskasta lukea ja pahoittaa jatkuvasti oma mieli toisen kirjoituksista. Lopettaisin mielummin lukemisen, jos en pysty samaistumaan kirjoittajan ajatuksiin.
Onneksi vihaajia on vain marginaali teistä kaikista lukijoista. Kuitenkin negatiivista kommenttia tuntuu olevan helpompi jättää ja se jää päällimmäiseksi mieleen kun kommenttiboksia lukee. Harmi.
Moikka Noora 🙂 Juu tuo asiayhteysistä irrottaminen ja väkisinkin väärin ymmärtäminen näkyy olevan jokaisen bloggaajan riesa. Koskaan ei saisi olla ylpeä ja kehua itseään. Aina pitäis olla masentavaa kerrottavaa. Suomalainen mentaliteetti esittäytyy parhaimmillaan… Toi on ihan totta, että lihava voi sanoa että on ylpeä ulkomuodostaan, mutta hoikka ei… Kaikkea hyvää ja pidä itsesi iloisena ja tyytyväisenä itseesi 🙂 Olet mielestäni ”wow” 🙂
Moi Johanna! 🙂
Jep. Jotkut oikein hakemalla hakee. Onneksi en ole mieleni pahoittaja mutta tyhmää on, että positiivisesti kirjoitettuun tekstiin jää negatiivinen fiilis.
Kuin myös Johanna! Ihanaa kevään odotusta! 🙂 🙂
Mun mielestä mikä sen ihmisen ulosanti on, kertoo myös sen omasta olostaan itseään kohtaan.
Miks se ois multa pois, että sä oot ylpeä itsestäs. Miks tuhlaisin energiaa yrittämällä polkea sun fiilistä alemmas, kun voisin taas olla aidosti onnellinen sun puolesta ja mäpäs oonkin! Koska siitä tulee sata kertaa parempi fiilis niin sulle, kuin mullekin ja oon mieluummin siinä kierteessä.
No näin mäkin tän jotenkin näen. Jos lukee tota mun hehkutustekstiäni ja siitä saa kiukun päälle, voisin kuvitella, voin toki olla väärässäkin, mutta voisin kuvitella, ettei henkilöllä itsellään ole hyvä olla itsensä kanssa.
Mä itse ainakin olen iloinen aina jos yksilö voi olla tyytyväinen itseensä ja voi hyvin! Sehän on parasta!
Tottakai saa ja pitääki tykätä itsestään. On eri asia miten sen tuo julki…
Mun exällä oli taipumusta pönkittää egoaan vähän samalla tavalla: ”Hei katsokaa kaikki mulla on elämä hyvin ja mä olen niin tyytyväinen itseeni.” Jossain vaiheessa hänellä diagnosoitiinkin paha narsismi.
Vanhan kansan sanonta: ”Oma kehu haisee” toimii nykypäivänäkin.
Onneksi pönkitän egoani vain vähän samalla tavalla kuin exäsi. 🙂
Oma kehu haisee ja saa haistakin 😀 se oli sen jutun pointtikin!
#word. Itteä ainaki ärsyttää niin tää ajatusmaailma, et jos joku diggaa itestään ja kertoo sen, se on automaattisesti ylimielinen/tyhmä/hakee huomiota/kuvittelee olevansa muiden yläpuolella. Ei se oo nii. Aika monella, joka kehtaa kertoo pitävänsä ominaisuuksistaan, on ollu aika pitkä ja kivulias tie sinne. Se vaatii paljon rohkeutta myöntää muille ja itelleen et on viimein tyytyväinen eikä elä itseinhossa tms. jatkuvassa alemmuuskompleksissa. Mun mielestä ihana lukee välillä rehellisen itsevarman naisen tekstejä, vrt. Monessa muussa blogissa vaan jauhetaan ikuisuus laihisprojekteista ynnä muusta semmosesta ”näin minusta tulee parempi ihminen”. Me ollaa kaikki iha fine just näin. Sori ei tainnu olla punasta lankaa täs kommentis, pointti oli et sie rokkaat ja jatka samal taval, haters gonna hate!
Moi Eeva,
Kuten just tuossa ylhäällä jälleen se nähtiin niin narsismiahan se varmaan sitten on. Jep ja huh huh.
Kyllä, tie itsensä hyväksymiseen ja tykkäämiseen just tällaisena kuin nyt olen ei ole ollut helppo. Samat kipuilut olen varmasti käynyt oman itsevarmuuteni ja kroppani kanssa kuin todella moni muukin nainen. Jossain vaiheessa se vaan sai riittää ja tajusin, että jos en jollekin tällaisena kuin nyt olen kelpaa, niin sitten en kelpaa ja se siitä. Mä en ole täällä miellyttämässä muita. Mä elän tätä omaa elämääni itselleni ja haluan muistaa sen, että olen ollut onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni, myös sitten kun elämäni alkaa saavuttaa päätepisteensä.
En halua tuhlata aikaani siihen, että harmittelen jotain kohtaa itsessäni. Saan olla ylpeä niistä kyvyistä ja elämäntaidoista, joita minulle on suotu. Elämä itsessään on myös opettanut paljon. Minä olen minä ja oon hyvä just näin.
Totta joka sana! Lopetin tupakoinnin n. 4 vuotta sitten ja samalla laihduin lähes 20kg, normaalipainoikseksi. Yhtälö itsessään jo herätti närää kun olin mennyt lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja auta armias jos avasin suuni ja totesin olevani ylpeä saavutuksista niin vähättelijät heräsivät heti. ”Riippuvuus on erilaista toisilla” ”Sä oot niin nuori niin sulla onki helppoo” ”Omaat vaan hyvät geenit” Sen sijaan että olisi tsempattu ja kannustettu. Ei siinä, en mä muiden kehuja kaipaa mutta ainahan ne mukavampia olisi kun tollaset lyttäämiset. Mutta ollaan me ainakin ylpeitä itsestämme, kun muut ei sitä tee!
Huoh, just näin.
Siis upea suoritus sulta. Harva pystyy kahteen noin isoon elämänmuutokseen kerta istumalta ja samaan aikaan 🙂 Hatun nosto siulle! 🙂
Tottakai riippuvuus on erilaista jokaisella. Mistä ne tietää minkälaista se sulla on ollut?? Ehkä vielä vaikeampaa kuin heillä. Niinpä niin.
Joka tapauksessa wautsi! Oo vaan huolella ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi!
Moikka! Täytyy sanoa, että aikamoista hämmennystä nuo kokemasi negatiiviset kommentit saivat minussa aikaan. Aikanaan kun luin tuon kritisoidun tekstin, koin, että se oli erinomainen vastaisku kaikenmaailman ulkonäkökitinälle, mahtavaa! Hyvä, että otit puheeksi tuon pahan puhumisen: ikävä kyllä ihmisellä on taipumus projisoida omia oloaan muihin, itseä kun on niin vaikea mistään syyttää. Jokaisen aikuisen ihmisen tulisi kantaa vastuu omista oloissaan ja sanomisistaan. Älä lannistu noista ikävistä puheista, sulla on hyvä tyyli puhua asioista reippaasti ja rehellisesti! 🙂
Moikka R!
Kiitos tsempeistä, jatkan tällä 🙂 Ihanaa kevättä!
Voihan hitsi. Luin silloin sen tekstin, kommentteja en ole lukenut (enkä lue). Tottakai saa iloita omasta onnistumisestaan. Ite jotenkin ajattelin, että se teksti kumpuaa sinun omasta prjektistasi (oliko sulla joku karkkilakko tms.), en ajatellut mitään vertailuasetelmaa. Mulla itelläni ei tällä hetkellä itsekuri eikä motivaatio riitä mihinkään kunnon tsemppiin esim. jonkun kesäkuntokuvion suhteen, ajattelin vaan et sulla noin, mulla näin. Ajattelen, että itsemyötätunto on tärkeä asia. Se ehkä monelta tulistujalta saattaa puuttua, en tiiä.
Moi Riitta!
Joo, sinne joukkoon eksyy aina muutama negailija jotka saa sitten yleisen fiiliksen huonoksi, etenkin täällä blogissa. Tyhmää.
Lähes ainna se on niin, että ne joilla on negatiivista sanottavaa ovat todellisuudessa kateellisia tai katkeria. Eli tässä tapauksessa eivät tyytyväisiä itseensä 🙂 Itse olen ja samaistuin tekstiisi täysin ja yllätyin kun negaa tuli niin paljon. Sun tekstit on parhaita kun uskallat sanoa mitä oot mieltä!
Moi Silja!
Kiitos tsempeistä, mukavaa et edes jotkut tajusi ettei tekstin tarkoitus ollut leijua tai ylpeillä nokka pystyssä tuolla aiheella 🙂
Mä ymmärrän hyvin sen mitä tarkoitit tuolla postauksella, mutta täytyy myöntää että itselläkin osui johonkin hermoon ja aiheutti ärsyyntymisen tunteen. Tapa, jolla kirjoitit asiasta antoi hieman kuvan että sinun ei tarvitsisi tehdä työtä sen asian eteen. Jos olisit vaihtanut sanan ”ylpeä”, tilalle ”kiitollinen”, niin tekstin luonne olisi muuttunut täysin. Vähän sama asia kuin sanoisi, että: ”Olen ylpeä, että olen syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Ylpeys jostain asiasta, jonka eteen ei olla tehty työtä on jotenkin (omasta mielestäni) pikkumaista. Mutta niinkuin tässä postauksessa taas kerroit että nuo valinnat eivät ole aina olleet sinulle helppoja, antaa juurikin sen kuvan että nimenomaan sitä työtä teet, ja paljon. Ja siitä nimenomaan saakin olla ylpeä.
Okeiii 😀
Kiva, että tulit sanomaan nyt tähänkin ”vastineeseen” mielipiteesi. Kiva kuulla, että mikä siinä oli se ärsytystekijä. Mä oon siis ylpeä itsestäni mutta olen myös kiitollinen. Mutta ehkä multa jäi sitten korostamatta, että vaikka jotkin asiat ovat itsestäänselvyys niin jokapäiväistä työskentelyä se silti on tiettyjen valintojen äärellä. 🙂
Itse on joskus särähtänyt jotkut sun sanavalinnat teksteissä korvaan, mutta jotenkin musta niistä pohjalta kuitenkin aina välittyy se, että et sä tarkoita olla ajattelematon sanoissas. Jotenkin kuvittelisin, että jos esim. ääneen sanoisit näitä herkemmin vastineita saavia mielipiteitäis niin moni niistä jotka on ”pahoittanut mielensä” ei enää pahoittaiskaan 😀 Ja herranjestas mielipiteitä ja yksilölisyyttähän ihmiset bloggaajilta kaipaa, mutta kappas kappas vain niin kauan kun se ei ole liikaa ristiriidassa omaan näkemykseen.
Sitten asia mitä en ymmärrä 😀 Siis miten ihmiset jaksaa vetää hirveet pultit jonkun tuntemattoman ihmisen mielipiteestä. Eikös se oo pääasia, että itse on sinut omien ajatustensa kanssa. Tarkoitan tässä nyt kun joillain lukijoilla tuntuu menevän niin ihon alle jotkut sun kuitenkin aika vaarattomat mielipiteet 😀 Kyllä mäkin tiedän, että maailma on täynnä ihmisiä jotka ajattelee eri tavalla monistakin asioista kuin mä, mutta en mä jaksa alkaa niille läyhäämään vaan koitan omaksua heidänkin näkökulmansa ja vaikka keskustellakin vähän ja sit yksinkertaisesti jatkan elämääni jos lopputulos ei rikastuta kumpaakaan 😀 Ennen olinkin aina ykkösenä tuputtamassa omaa mielipidettäni ja provosoitumassa jos joku ei oo samaa mieltä, mutta onneks ihminen voi kehittyä. Että tsemppiä vaan teille bloggaajille, nykyinen mielensäpahoittajien ilmapiiri on jotenkin niiiiiiiiiiiin uuvuttava!
Vielä lisäyksenä, että en tarkoittanut sun ”vaarattomilla” mielipiteillä, että sun mielipiteet olisi yhdentekeviä. Lähinnä sitä, että maailmassa on niin paljon oikeesti aivan järkyttävän rasistisia ja pahoja mielipiteitä, että onko se että sä oot tyytyväinen itsees nyt oikeesti kaiken sen läyhäämisen ansainnut 😀
Normaalipainoa ja optimaalisesti toimivaa kehoa kiittelevievien puheenvuorojen arvostelijat eivät tunnu osaavan päättää, onko ylipaino jotakin normaalia, kannustettavaa ja kaunista vai sairaus, jonka vuoksi siihen ei saa lainkaan viitata ylipainoisen omien valintojen tuloksena. Sairauden aiheuttaman poikkeavuus ei tee kenestäkään rumaa, mutta myöskään kauneus ei voi kummuta nimenomaisesti siitä osasta ihmisen ulkomuotoa, jonka vaarallinen sairaus aiheuttaa: ei ole tarkoituksenmukaista kehua ihmisen laihuutta jos tietää sen taustalla olevan anoreksian, eikä oikein humaaniakaan. Silti anorektikko voi kolonaisuutena olla kaunis, kuten ylipainoinenkin. Ylipaino ei voi samaan aikaan olla yhteiskunnassamme kauneusihanne ja sairaus.
Tupakka ja alko ei vissiin kuulu niiden epäterveellisten tapojen joukkoon joita kaihdat. No kukin tyylillään saa antaa itsestään sellaisen kuvan kuin haluaa.
Hei nimetön!
En ole missään vaiheessa kehunut itseäni täydelliseksi ja virheettömäksi 🙂 Tekstin aihe kuitenkin käsitteli vain normaalipainoani 🙂 Mutta jos kaivamalla halutaan kaivaa, niin varmasti ”vikoja” minustakin löytyy 🙂
Voisin, jos kehtaisin ja jaksaisin, kaivaa jostain vanhemmista postauksista, joka – Tadaa! käsitteli jälleen MUIDEN IHMISTEN ylipainoa lausahduksen, joka meni jotenkin niin, että:”Ylipaino on sairaus, sille on jopa Käypä hoito-suositus.” Nytkö se ei enää olekaan sairaus ja siten muihin sairauksiin verrattavissa?
Luepa sen viittaamasi postauksen eka lause. Sinä seurasit sivustoa, jossa ylipainoiset yrittävät tehdä armollista muutosta elämäntavoissaan ja koit ylpeyttä normaaliudestasi. Olisitko kokenut ylpeyttä ilman Vaakakapinan lukemista?
On ihan ok tehdä esim. postaus, jossa on ylpeä normaaliälystään, mutta ei ole todellakaan ok tehdä postausta, jonka aloittaa sillä, että kertoo kuinka on seurannut jossain kehitysvammaisia tms. ja onkin sitten niin ylpeä normaaliälystään. Luulen, ettet ikinä tule ymmärtämään, miksi se ei ole oikein, joten I rest my case.
Tiesitkö että suomalainen sanalasku ”syö että jaksat” menee japaniksi ”syö että pysyt terveenä”! Siitä että jaksaa huoltaa kehoaan ja ylläpitää terveellisiä elämäntapoja saa mielestäni ollakin ylpeä! Mielestäni se ei ole kuitenkaan sama asia kuin olla laiha. Kuka vaan voi olla laiha, mutta säännöllinsen urheilun ja ravitsevan ruokavalion pitäminen on hienompi ja vaativampi juttu! Kehoa tulee rakastaa sellaisena kun on ja tehdä sille hyvää hyvillä valinnoilla! 🙂 ole hyvä itsellesi, niin fyysisesti kuin henkisesti.