Ihanan kamala vauvakuume!
45
Olen kärsinyt kroonisesta vauvakuumeesta jo vuosia. Joskus olen saanut kuumeen taltutettua ja olen pystynyt suhteellisen normaaliin elämään. Nyt kuitenkin jälleen kun elämän peruspalikat alkavat olla taas mallillaan nostaa vauvakuume päätään. Naureskelen itselleni kun selaan instagramin feedia. Feedi syöttää mulle kuvia raskaana olevista naisista, vastasyntyneistä vauvoista ja kissoista. Siellä täällä on joku treenikuva. Jep, tykättävät asiat elämässäni ovat vaihtuneet. Nyt tykkään vauvamahoista ja söpöistä ultrakuvista (ja kissoista). Vuosi sitten tykkäsin pyöreistä pakaroista (ja kissoista). Ei sillä, toki tykkään niistä edelleenkin mutta pyöreä maha houkuttelee enemmän.
Alkaa olla jo kiire!
Kuumetta ei helpota yhtään ystävien ja äidin (jopa anoppi on aktivoitunut tämän asian suhteen) kyselyt vauvoista. Mitäpä niihin kyselyihin osaa vastata? Kaikki ajallaan. Meidän suhde mun miehen kanssa on kuitenkin vielä hyvin nuori. Juuri ja juuri ollaan oltu vuosi yhdessä. Eikö se ole liian hätäistä alkaa vauvajuttuja miettimään? Tosin omassa mielessä pyörii minun oma ikä. Olen jo yli kolmekymmentävuotta (30v!!!) ja hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä. 😀 Ja eipä sitä kuulema enää jaksa samaan malliin edes pieniä lapsia tämän ikäisenä hoitaa kuin jos olisin päälle parikymppinen. Kauhea stressi.
Nii-in. Kiire tässä tulee, ainakin ulkopuolisten mielestä. Toki myönnän sen, että vähän hätäilen itsekin tämän asian kanssa. Etenkin tää mun ikä. Tämän nuoremmaksi en koskaan enää tule ja se ei ainakaan tue yhtään enää sitä, että tässä odoteltaisiin vuosia tai sitä ”sopivaa hetkeä” kun lapsille olisi aikaa ja sopiva sauma. Tällaisissa asioissa ja päätöksissä mukana on kuitenkin kaksi ihmistä ja molempien pitää olla valmis jos jotain päätöksiä tehtäisiin.
Kyllä minä kokisin kuitenkin, että elämään mahtuisi nyt muutakin kuin oma itse, työ ja mies. En usko, että itse ainakaan tämän valmiimmaksi tässä asiassa koskaan tulisin. Onneksi minulla on mies jolle voin puhua avoimesti näistä ajatuksistani.
Vauvakuumeeseen ei taida olla muuta apua saatavilla kuin se vauva. Tosin tiedostan myös sen, että voihan olla niin, että koskaan en välttämättä edes voi saada lasta. Mistä sitä koskaan tietää. Kuitenkin tällä hetkellä minä tyydyn vaan kuumeilemaan ja nauttimaan elämästäni ja vapaudestani (ja selaan sitä instaa ja intoilen muiden vauvoista).
Onko muilla kuumetta? 😉
On. Vauvakuume. Vaikka mulla on sylissä kolmeviikkoinen esikoinen. Mutta haluisin heti perään toisenki. Koska oma ikäni… Oon jo vanha. Ja haluisin sisaruksen tälle pienellä ikäerolla ja vasta sen jälkeen jatkaisin uraelämääni kun nää ois saatu. Mutta järki sanoo et ei nyt koska sektion jälkeen ei sais heti raskautua ja mun pitäs oikeesti kai mennä kyllä töihin takas pian.
Kolmeviikkoo sitten viimeisilläni kun olin, fiilistelin sitä kuinka ihanaa on päästä siitä isosta mahasta eroon ja kaikista niistä vaivoista. Nyt kaipaan jo sitä pallomahaani!! Kaipaan sitä tunnetta kun mahassa möyrii vauva.
Voiiih <3 kolmeviikkoinen tuhisija siellä 😀 Ja heti vauvakuume 😀 hahahah.
Parantelet nyt itsesi sektiosta ja mietitte vaikka puolenvuoden päästä uudelleen 🙂
Ihanaa vauva-arkea sinne! <3
Mulla meinaa välillä tulla vaikka jaloissa pyörii 1v 4kk vanha taapero. En kyllä vielä halua toista, haluan ensin vähän edetä työelämässä. Onneksi ikä ei ainakaan heti tule vastaan. Tuosta teidän seurustelusta; minä ja mies oltiin oltu yhdessä 10 kk kun tulin raskaaksi. 🙂 Että jos kumpikin haluaa niin go for it. :)!
Okei, eli mehän ollaan ihan myöhässä tahdissa, jos verrataan teihin 😀
Voi kyllä! 7v seurustelua takana. Minä 27v ja mies 33. Aika alkaa olla kypsä vaikka tuohon maagiseen 30 ikävuoteen on aikaa, mutta sitä haluais useammankin ainakin nyt tuntuu siltä. Ja melkein kaikilla kavereilka yritys päällä! Nyt tosin näyttää siltä, että kesällä mekin jo kokeillaan. Halusin kans lähettää sulle tsempit, kyllä sen tietää kun se oikea tyyppi on siinä vierellä, kunhan molemmat sitä haluaa. 🙂 oot ihana!
Voih 🙂 Toivottavasti teillä tärppää sitten kun sitä haluatte!
Kiitos <3
Hep täällä! Vielä muutama vuosi sitten mietin että tuleekohan sitä oloa koskaan et nyt vauva meille, vaikka aina oon tiennyt lapsia haluavani jossain vaiheessa. Mut jestas sitten kun se tunne iski niin iskikin lujaa. Mulla on niin kova halu tulla äidiksi! Ollaan menossa kesällä naimisiin ja ehdin täyttää 28 ennen sitä eli täälläkin jo kuitenkin sen verran ikää että monilla ystävillä niitä vauvoja ja vähän isompiakin lapsia jo on. Toiveissa olisi häiden jälkeen raskaaksituleminen ? Nyt olis just oikea aika meille. Opiskelut takana ja töitä ehditty tekemään. Molemmat ehtiny myös bilettää ja viettää sitä railakasta nuoruutta ihan riittävästi ?
Voi Elisa! Onnea tulevien kesähäiden johdosta!
Tää tunne mikä iskee on tosiaan todella luja. Ei sitä voi uskoa ennen kuin itse kokee 🙂
Toivotaan, että raskautuminen sujuu suunnitellusti. Ihanaa kevättä <3
Suosittelen aloittamaan yritys jo nyt ? olen myös 30v ja nyt ollaan vuosi yritetty lasta tuloksetta. Ensi viikolla on eka aika lapsettomuusklinikalle. Toivottavasti sieltä tulisi jonkinlainen apu tilanteeseen. Harmittaa, ettei aloitettu jo paria vuotta aikaisemmin..
Voih. Tuota juuri itsekin pelkään, että kun on ensin odottanut sitä oikeaa hetkeä ja kun vauva olisi tervetullut niin sitten sitä ei kuulukaan.
Toivottavasti teillä haikara ilmoittaa mahdollisimman pian hyviä uutisia <3
Me oltiin oltu vuosi yhdessä, kun ensimmäinen ilmoitti itsestään (ja ihan suunnitellusti). Eli eikun vaan, ihmisestä tai pariskunnasta ei tule ikinä valmiimpaa. Opittepa suoraan olemaan perhe, joka on yhteinen paketti eikä kaksi aikuista. Ja meillähän on näitä pari lisääkin ja elo jatkuu ja vahvistuu.
No toikin on totta. Ja tässä ei ole enää kyse mistään teini-ihastumisesta. 🙂
Täytän 28v lokakuussa…. Ja n. 75% ystävistäni on perheellisiä, parhaillaan raskaana tai vähintään naimisissa ja talokaupan tehneitä. Muutamia kaltaisiani poikkeuksiakin on.
Äiti sairastuminen söypään sai minut pistämään elämänarvoja uuteen järjestykseen.
Minulla on vakituinen työpaikka sairaanhoitajana, mies jonka kanssa olen seurustellut vajaa 4v. Asun vuokra-asunnossa, joten asumistilannettakin on helppo muuttaa. Ongelma on vain se, että poikaystäväni on minua 4v nuorempi. Ja koska miehet evät ole ikinä valmiita perheen hankkimiseen, nuoret miehet ovat tätä vielä vähemmän.
Vauvakuume on todella kova. Tosin haluan olla varma, että kuume on lähtöisin pyhästä biologisesta kellosta eikä niistä paineista, mitä kaikki perheelliset ystäväni ja sukulaiseni (ehkä jopa tahtomattaan) minulle asettavat.
Tunnen jo munasarjojeni olevan rusinoituneet. Tiedän, mistä puhut 😀
Uskon, juuri tuollaiset elämäntapahtumat varmasti saavat aikaan ajatuksia ja elämänarvot voivat muuttua.
Ensinnäkin alkuun, vau, vakkariduuni sairaanhoitajana, hienoa.
Jep. Miehet ei varmaan ole koskaan omasta mielestään valmiita vauvalle. Tai he odottavat jotain ihmeellistä ”nyt olen valmis”-tunnetta, ja tämän tunteen pitäisi olla jotenkin tajunnan räjäyttävä.:D
Itse ainakin tiedän, että tunne tulee tällä hetkellä mun sisältä, ei ulkoisista paineista. Ootko jutellu sun miehelle siis sun fiiliksistä?
Tsemppiä sulle ja sun äidille. Asiat menee niin kuin niiden on tarkoitettu menevän. <3
Ei oo ei koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta ja täytän kohta 39v. Välillä ahdistaa se, kun ”pitäisi” haluta lapsia ja en kuitenkaan niitä halua. Sitten ahdistaa välillä sekin, että mitäs sitten jos 5 vuoden päästä haluaisinkin ja sitten on myöhäistä. Plääh.
Moikka Marika. No jos sulla ei oo sellaisia ajatuksia, että haluaisit lapsia niin sitten ei ole. Ei kaikki niitä halua. Enemmistö varmaan kyllä haluaa mutta ei todellakaan kaikki eikä sen takia tarvitse haluta lapsia, koska muutkin.
Sä itse tiedät mitä haluat ja elät sen mukaan <3
Mulla ei vielä vaikkakin kaveripiirissä nyt niitä uutisia tupsahtelee alvariinsa! Itsellä vielä onneksi aikaa ja muut kuviot mielessä, vasta täytin pari kuukautta sitten 22 vuotta, onneksi näin vähän vasta.
Kauhee asuntokuume kylläkin, huomenna oon jättämässä tarjousta rivarista! Tietyllä tapaa olis jo nyt mahdollista hankkia lapsia: vakkariduuni sairaanhoitajana, elämä reilassa, mut naah, ihan kivaa elää tällasta helppoa elämää vaan itselleen nyt joitain vuosia, ehkä viis vuotta 😀
Uuuu, toivottavasti sun tarjous hyväksytään ja saat apua asuntokuumeeseen. Sekin on ihana kuume 🙂 Ihanaa kevättä!
Täällä on 3 viikkoa vanha muksu sylissä, ihana pieni esikoistyttö. Itse olen 27v. En varsinaisesti kokenut vauvakuumetta, mikä tavallaan harmittaa. Olen kuitenkin aina tiennyt haluavani lapsia ja kun miehelläni nousi vauvakuume, niin päätimme yrittää. Tilanne oli otollinen, yhdessä oltiin oltu 13v ja molemmilla vakituiset työt sekä yhteinen omistusasunto.
Ajattelin, että kyllä se vauvakuume ehtii siinä yrittäessä tulla. No vauva ilmoitti tulostaan heti. Raskausaika oli ihanaa, mutta koin myös ristiriitaisia tunteita, kun ei vauvakuumetta ollut. Sama fiilis jatkui synnytyksen jälkeen. Muistan, että minulla oli vauvakuume jonkin aikaa joskus viisi vuotta sitten ja jotenkin tavallaan harmittaa, ettei sillon tehty asialle mitään, vaan odotettiin ”oikeaa” hetkeä. Toki on hienoa, ettei nyt tarvitse stressata rahasta yms.
Olen ikionnellinen tästä pienestä tuhisevasta nyytistä ja varmasti näitä lisääkin toivotaan siunaantuvan. Tekstini pointti oli oikeastaan se, että kyllä sille vauvakuumeelle on paikkansa, olisin varmasti ollut valmiimpi ja intohimoisempi äitiyttä kohtaan, jos kuume olisi ollut. Toinen pointtini on se, että voit pedata hyvää hetkeä vauvalle (suhteen pituus, taloudellinen tilanne), mutta jos fiilis saada lapsi on valtava, niin suosittelen ryhtymään tuumasta toimeen. Kaikilla ei ole niin valtavan hyvä tuuri, että tulee raskaaksi yhdestä kerrasta. Ja vielä kolmas pointti, kukaan ei varmaan koskaan ole valmis vanhemmaksi, se tuntuu järkyttävän isolta askeleelta, mutta vaikka minulla ei ollut vauvakuumetta, niin jo kolmessa viikossa sitä on kasvanut äidiksi ja rakkaus tätä nyyttiä kohtaan on valtava❤
Sori sekava teksti, kello on yöllä kolme, imetys ja äitiaivot ? Sulla on kiva blogi ja ihana, että kerroit vauvakuumeesta. Kyllähän se on käynyt ikäsi takia mielessä, että haluatkohan lapsia..?
Moikka Sussu ja kiitti kommentista. Ei se ollut sekava yhtään, hyvin sai selkoa!
Mielenkiintoinen pointti. Oon samaa mieltä, että ei kai sitä kukaan ole valmis vanhemmaksi sormia napauttamalla, uskon kuitenkin siihen, että tohon hommaan kasvetaan. Se vauva opettaa paljon ja tekee naisesta ja miehestä niitä äitejä ja isiä.
Ihanaa vauva-aikaa sinne <3
Sun blogia lukiessa syntyy vaikutelma, ettet ole mikään loputon vatvoja- tällä tarkoitan sitä, ettet pyörittele kaikkia mahdollisia katastrofeja mielessä (luk.ot. alan tuoma sivuoire, eli luulosairastalu 😀 )
Jos suhde kesti muuttoja sun muita, on sitä jo testattu. Jos se ei kestä lasta, selviät siitäkin. Jos tulette entistä onnellisimmiksi, sitä parempi! 🙂
Jotkut hurjat sai vauvan mahaan aikanaan n. 6kk seurustelun jälkeen. Selvitty on! 🙂 Oikeaa aikaa lapsille EI ole. Mies mietti joskus, että ensin ammatti, vakityö jne. Itse ehdin hädin tuskin valmistua. Vakityöstä nyt puhumattakaan. Työelämässä ehtii raataa vuosikymmeniä.
Mulle sanoi joskus yksi suorasukainen gyne (olin tuolloin 28- vuotias uudelleensynnyttäjä), että ”onneksi olet jo liikkeellä, hedelmällisyys ei parane kuin viini vanhetessaan!” Oli hieman outo kommentti! 😀
Ihana viesti ja tällaiset kommentit ei auta vauvakuumeiluun. 😀 En tosiaan ole vatvoja mutta kun tässä asiassa pitää kuunnella tuota toista osapuoltakin 😀 Jos yksin saisin päättää niin meillä olis jo vauva 😀 <3
On! Tässä on ainoastaan se ongelma että täytän vasta ensi kuussa 20 eikä vielä tietoakaan tulevasta työstä tai omasta asunnosta. Poikaystävä sentään löytyy mutta eiköhän me kuitenkin odotella siihen asti kunnes ollaan molemmat valmistuttu eli realistista voisi olla joskus 7-9 vuoden päästä ? Huoh pakko vaan kestää ja työ lastenvahtina vain ruokkii kuumetta ?
hahah noita aikoja itsekin aloin kuumeilemaan ensimmäisiä kertoja 😀 Te ootte onneksi vielä nuoria joten hyvinkin voitte odotella tuon ajan, että valmistutte. Ihanaa kevättä!
Kyllä on! Minä täytän syksyllä 30 ja mies on pari vuotta vanhempi. Me ollaan oltu yhdessä reilu 13 vuotta, molemmilla vakituiset työpaikat ja omakotitalon asuntolainaakin on maksettu useampi vuosi. Kesällä 2014 päätettiin, että luovutaan ehkäisystä. Varsinaista vauvakuumetta ei silloin ollut eikä mitenkään yrittämällä yritetty… 2016 syksyllä vauvauutisia alkoi sataa joka puolelta ja itse en ollut saanut vieläkään yhtäkään plussaa raskaustestiin ja vauvakuume oli noussut aivan uskomattoman kovaksi! Olin tosi alamaissa ja yrittämällä yritettiin… Noh, ensi viikolla on vihdoin aika lapsettomuustutkimuksiin. Mietin koko ajan, että olisi pitänyt hakeutua tutkimuksiin jo paljon aiemmin, heti kesällä 2015. En vain kokenut olevani valmis, se (tutkimukset + hoidot) on kuitenkin rankka tie. Tsemppiä kuumeiluun!
Voi että! Tsemppiä Maria. Uskon, että plussatuulet puhaltaa teillekin kun sen aika on. <3
Hep! Me ollaan miehen kanssa oltu ”vasta” reilu vuosi yhdessä, mutta kuitenkin jo kihloissakin nelisen kuukautta. Naimisiin olis tarkoitus viimeistään ensi vuonna.
Kun tavattiin ja alettiin seurustella, tiedettiin alusta asti, että se on tässä. Jotenkin sen vaan tietää, kun ikääkin on kuitenkin 27v ja suhteita takana jo jonkin verran. No, tää nyt ei tähän liity varsinaisesti, mutta tulipa nyt höpötettyä. 🙂
Yhdessä miehen kanssa vauvakuumeillaan jatkuvasti, se on ihanaa, kun molemmilla on sama kuume.<3 Mutta kuitenkin tiedostetaa, että myös se kahdenkeskinen aika on tärkeää.
Meilläkin "pakkaa sekoittaa" kuitenkin mun kohta 7v tyttö, jonka vuoksi ei olla oikeasti kahdestaan saatu olla ikinä. Halutaankin siitä syystä nauttia mahdollisimman kauan myös tästä ajasta ettei sitten vuosien päästä kaduta, kun vauva- ja lapsiarki kaatuu kunnolla päälle ja ei olla ehditty tarpeeksi nauttia siitä "kahdestaan" (tai no, kolmestaan oikeastaan) olosta. Kuitenkin mun tyttären kanssa tuo kahdenkeskinen aikakin vielä onnistuu eikä yksi eskari-ikäinen vielä kauheasti tuo sellaista hulinaa arkeen. Ja ennen kaikkea, tyttökin koko ajan kuitenkin itsenäistyy ja kohta juoksee varmaan yksikseen kaverilta toiselle. 😀
Tuo on kuitenkin tärkeää ettei pidä mitään itsestäänselvänä. Ihan kuten säkin sanoit, että ikinä ei voi tietää saako niitä lapsia edes. Mutta silti voi haaveilla ja suunnitella. Onneksi lääketiedekkin on kuitenkin niin kehittynyt, että yleensä toivottomampienkin tapausten on mahdollista lapsi hankkia. 🙂
Jeij, ihanaa! Se on totta, jotenkin sen vaan tietää kun sen oikean rinnalle pääsee, että tässä se nyt on se tyyppi <3 Voi teillä molemmilla kuumetta! Vähänkö söpöä! 😀 Teillä onneksi on siellä mukana menossa sun tyttökin joka varmasti tosiaan sopivassa määrin rauhoittaa kuumetta, ainakin aika-ajoin 😉
Ihanaa kevättä teille!
Minä vanha täti koen olevani nyt se pakollinen järjen ääni. Anteeksi suorat sanani jo etukäteen, mutta kun kukaan muu ei tätä esille tuo niin minä sitten kirjoitan.
Ensinnäkin, vuosi tuntea toinen on lyhyt aika. Toisekseen, vauvakuume voi pahimmillaan olla sellaista järjen sumentavaa huumaa, ettei oikeasti tule ajatelleeksi kokonaisuutta. En tiedä, millaista sinun vauvakuumeesi on, mutta parhaalla ystävälläni kävi sen suhteen köpelösti.
Hänellä oli ikää yli 30 ja oli seurustellut alle vuoden miehensä kanssa, kun menivät jo naimisiin ja pian olivat kovan vauvakuumeen saattelemana raskaana. No, nyt kaverillani on kaksi alle 2-vuotiasta ja mies, jota ei vähempää voisi kiinnostaa lapsiperheen arkeen osallistuminen. Ystäväni on monet kerrat manannut, että kunpa olisi odottanut pidempään niin olisi ehkä tuntenut miehen paremmin ja huomannut tuon välinpitämättömyyden ja tietynlaisen itsekkyyden ajoissa. Että kunpa olisivat keskustelleet lapsen saamisesta ihan oikeilla sanoilla konkreettisesti eikä sellaisella ”sitten meillä on ihana vauva ja ollaan onnellinen perhe ja kyllä me molemmat tehdään kaikkemme perheen vuoksi”. Hänen sanoin heillä on ollut täysin erilaiset käsitykset vanhemmuudesta ja elämästä lasten kanssa, ja vauvakuumeessa perheen perustamiseen ryhtyminen oli virhe.
Enkä toki tarkoita, että koska kaverillani kävi näin niin kaikille käy näin. En tietenkään. Tarkoitan sitä, että näin VOI käydä, jos ei malta pysähtyä ja todella keskustella sen kumppaninsa kanssa vanhemmuudesta, vastuista, perheen arjesta, kaikesta siitä oikeasta elämästä, kun riisuu pois vauvantuoksuhuuman ja muut ihkuttelut.
Käykää ihan raatorehellistä keskustelua aiheesta, mikä mietityttää, mahdollisesti pelottaa, mikä toivoisi toiselta jne. ihan konkreettisella tasolla ja ehkä sieltä sitten paljastuu, oletteko te valmiita perheenlisäykseen juuri nyt 🙂 .
Heissan järjenääni 😀
Täällä kuitenkin onneksi kuumeilee aikuinen, hiukan järkeväkin ihminen. En ihan täysin mene tunteideni vallassa vaan keskustelen ja pohdin asiaa moneltakin eri kantilta. Ollaan sen verran keskusteltu arvoistamme ja ajatuksista mitä vanhemmuus herättää, että tiedän sen ettei mieheni jättäisi tekemättä mitään arjen askareita tai jättäisi hoitamatta lapsia jos niitä tulisi.
Toki siltikään ei syöksytä asioissa suinpäin syteen. 🙂
Kiitos erilaisesta kommentista! 🙂
Samaa mieltä,tutustukaa ja eläkää arkea ensin.vaikka vauvakuume yrittääkin päätä sekoittaa.
Siinähän sitä pääsisi elämään sitä oikeanlaista arkea sitten mitä elettäisiin monta vuotta 😉
Pakko kommentoida ton edellisen ”järjen äänen” innoittamana 😀 Kyllä mä uskon siihen ettei lapseen oo koskaan täysin valmis, siihen kasvetaan. Jos liikaa miettii onko valmis, haluaako, selviääkö jne, niin voi olla ettei lasta lähdetä koskaan yrittämäänkään. Uskon siihen et vuoden jälkeen voi toisen tuntea tarpeeks hyvin, varsinkin kun kyse aikuisista ihmisistä. Jos toisesta on varma, niin miks niitä yhteisiä vuosia pitäis muodon vuoks keräillä ennen lasta. Mä raskauduin puolivahingossa, oltiin tosin oltu yhdessä viitisen vuotta. Jos olis pitäny ns. suunnitella lasta, sitä ei olis tullu vielä vuosiin. Nyt meillä on reilu vuoden ikäinen vauhtihirmu kotona ja mä oon maailman onnellisin. Pointti oli et jos vauvaa toivoo, aina ei tartte liikaa vatvoa, pohtia ja keskustella, elämä kantaa kyllä.
No sitäpä! Tuskin kukaan, etenkään mies kokee koskaan olevansa valmis isäksi. Eiköhän se nyytti sitten tullessaan tee isistä isiä. Se on eri juttu varmaan naisilla. Mutta on toki varmaan naisia ketkä ei koe olevansa valmiita ja vauva voi tulla yllätyksenä mutta silti he ovat sitten valmiita kun vauva maailmassa on ja ovat hyviä vanhempia silti.
Ihanaa kevättä sinne vauhtihirmun perheeseen 🙂
Täällä kans yks joka odotti sopivaa hetkeä (sun teksti olis voinu olla mun suusta pari vuotta sitten). Ollaan tosin oltu yli 10 vuotta yhdessä, mut ei oo ollu oikea aika lapsille ennen kuin nyt, opiskelut, työt jne. Halusin olla järkevä ja hoitaa opiskelut alta pois. Nyt kahden vuoden yrittämisen jälkeen 31 vuotiaana kuulin et mun munasarjojen toiminta on hiipunut, mulla on ovulaatio ongelmia ja ensimmäinen keinohedelmöitys tapahtuu perjantaina. Vielä 1,5 kuukautta sitten en olisi voinut kuvitella tilanteen olevan tämä ja taisinkin sanoa että mihinkään hedelmöityshoitoihin en lähde. Kuitenkin huomenaamuna herään pistämään ekat hormonit.
Nyt pelottaa että aika loppuu kesken vaikka on vielä vuosia aikaa yrittää. Niin että lapsia ei todellakaan tuu välttämättä silloin kun itse haluaa. Tämä mun teksti oli vaan hyvällä mielellä kirjoitettu varoitus ??
Voi ei! Kauheaa varmasti kuulla tuollaisia hiipumisuutisia. Jotain tuollaista pelkään itsekin kuulevani.
Noh, sä nyt olet pistänyt tänään ekat hormonit kroppaasi. Toivon todella sydämeni pohjasta, että hoidot tuottavat tulosta mahdollisimman nopeasti. <3
Lasten saamista ei kadu koskaan. Sitä katuu, jos niitä ei ajallaan tehnyt, kun siihen oli mahdollisuus.
Monet liian kauan odottavat jää kokonaan ilman. Äitiys on parasta, mitä naiselle voi tapahtua. Ja se rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain, mitä ei voi mihinkään muuhun verrata.
Mikään ei kuitenkaan koskaan takaa parisuhteen kestämistä. Joku seurustelee alkuun vuoden ja joku toinen viisi – lopputulos voi olla silti ihan sama.
Tosi hyvä kommentti kyllä kaikkinensa. Parisuhde voi päättyä vaikka takana olisi 20 vuotta. Mikään ei takaa sen kestävyyttä.
Tämä oli kyllä tosi hyvä kommentti! Pohdiskelen itse samoja juttuja kuin sinä ja muut kommemtoineet. Noora, vaikutat lämpimältä ja realistiselta tyypiltä. Susta tulee varmasti tosi hyvä äiti! <3
Kiitos Annika 🙂 <3
*kommeNtoineet. Puhelin ?
Ihana postaus ! 🙂 Muistan niin noi fiilikset <3 Nyt täällä ollaan puolivuotiaan tytön äitinä 🙂 Uskon, että kun se vauvakuume tulee niin se tulee jäädäkseen 😉 Niin itselläni kävi. Ensin sitä pohti omia fiiliksiään vähän että apua tätäkö se nyt on, sitten avasi suun toiselle ajatuksistaan, samoilla fiiliksillä oltiin ja siitä reilu puoli vuotta niin ehkäisy jätettiin pois. 🙂 Ajatuksella että tulee kun on tullakseen, eihän sitä tosiaan tiedä tapahtuuko se heti, vuoden päästä vai ei koskaan… Luulen myös ettei oo ikinä sitä oikeeta hetkeä etteikö mikään mietityttäisi tai jännittäisi. On ikä ja tilanne mikä tahansa niin uuden edessä sitä ollaan. Oonkin sanonut, että vaikka se 9kk odotus on tavallaan pitkä niin todellakin tarpeellinen. Siinä kasvetaan äidiksi ja isiksi ja sitten lapsen syntymän jälkeen se kasvu vasta alkaakin. 🙂 Osaankohan yhtään tuoda ajatuksiani järkevästi esille. 😀 Toi vauvakuumeilukin on ihanaa aikaa, nauti siitä! 🙂 Ihanaa kevään odotusta! <3
No sitä miekin oon tuolle miehelle puhunut, että vaikka tekis päätöksen, että nyt sais vauveli tulla niin kun ei se välttämättä niin vain tule. Se voi vaatia pitkänkin ajan ennen kuin tärppää.
Vauvakuumeilu on tuskastuttavaa 😀 Kuin myös sulle Riikkahannela ihanaa kevättä <3
Vauvaa vaan taloon, uusi koti, hyvä parisuhde ja vakaa taloudellinen asema, ei voisi olla parempaa tilannetta vauvan hankintaan jos molemmat sitä haluaa 🙂
Vauvan saaminen mullistaa elämän ja laittaa elämän arvot ihan uusiksi. Turha pinnallisuus menettää merkityksensä, ja kun itse pääsee pinnallisuuden vaatimuksista irti alkaa myös vaatia toisilta ihmisiltä vähemmän ja muuttuu lempeämmäksi ja armollisemmaksi muita ihmisiä kohtaan. Ja toisten aidosta hyväksyvästä kohtaamisesta saa voimaa ja aitoa elämän iloa itsekin, eikä enää tarvitse pinnallisilla asioilla hakea hyväksyntää toisilta. Kilpailu ja vertailu menettävät voimansa.
Aikuistuminen on ihanaa ja voimaannuttavaa! Onnea teidän tulevalle perheelle, toivottavasti edessä on todella onnellinen kausi kaiken epävarmuuden jälkeen.
Minulla ei koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, lähinnä vain sellainen järkipohjainen ajatus, että yritys kannattaisi aloittaa kun elämäntilanne oli melkolailla sopiva (oltiin menty vastikään naimisiin ja ikää oli noin 29 v). Raskautuminen tapahtuikin nopeasti ja kävin kyllä kaikenmoiset tunteet läpi… Olisi ollut tavallaan ihanaa jos olisin ollut raskausaikana vauvakuumeen kourissa, mutta jos olisin jäänyt kuumetta odottelemaan niin mitä jos sitä ei olisikaan ikinä tullut? Vaikea selittää ymmärrettävästi, mutta siis rationaalisesti halusin lapsen, vauvakuumetta en vaan kokenut.
Tuollaisessa hieman tuoreemmassa suhteessa voi selvitä lapsen tulosta vähemmällä kriiseilyllä kuin pitkässä suhteessa. Minä ja mieheni olimme 10 vuotta kahdestaan, joten sanomattakin selvää että kolmas perheenjäsen muutti aivan kaiken eikä siihen ollut aluksi aina helppoa suhtautua.
Minulla on sellainen muistikuva, että olet kirjoitellut hormonaalisen ehkäisyn poisjättämisestä, mutta jos muistan väärin niin suosittelisin jättämään hormonit pois jo hyvissä ajoin. Itse lopetin ehkäisylaastarin käytön jo iät ja ajat sitten mielialojen takia ja uskoisin että sillä oli vaikutusta nopeaan raskautumiseen.