Tiedätkö sinä paljonko sairaanhoitajan peruspalkka on? Ei se mitään, ei tiedä ministeritkään!

Etenkään nyt ei voi olla kuulematta keskusteluja, jotka liittyvät palkkoihin, sote-keskusteluihin tai kiky-uudistuksiin, onhan tulossa kuntavaalit. Oltiin viime viikolla sairaanhoitajapäivillä työkaverini kanssa ja tuolla viimeisenä päivänä oli hyvin mielenkiintoinen paneelikeskustelu, jossa paikalla oli niin ministereitä kuin muitakin eri puolueiden edustajia.

Ensimmäinen kysymys joka panelisteille esitettiin oli, että paljonko on sairaanhoitajan peruspalkka kuukaudessa, ilman lisiä. Jotkut (kehtasivat) veikata peruspalkaksi jopa yli 3000€ / kk. Miten tietämys voi olla näin hataralla pohjalla tämän tason ihmisillä? Sairaanhoitajan peruspalkka ilman lisiä on reilut 2200 euroa.

Mielenkiintoista keskustelua, mitäpä mieltä te olette?

Jos muutkin saa niin sitten minäkin!

Tätä palkkakeskustelua on osin hauskakin seurata, sillä aina löytyy niitä kitisijöitä jotka valittavat, olipa aihe sitten mikä tahansa. Nyt on löytynyt valittamisen aihetta siitä, että jotkut kehtaa vaatia mutta miksi vaatia vain sairaanhoitajille. Mitenkäs lähihoitajat sitten, miten heidän palkka? Tai röntgenhoitajat? Tai insinöörit ja kaupan kassat. Kukaan ei saisi koskaan siis vaatia mitään, koska aina jää joku ammattiala, jota ei huomioida ja sitten ollaan eri arvoisessa asemassa. Pöh. Jokaisella on suu, jolla voi vaatia, nyt vaan keskustelu painottuu sairaanhoitajiin ja heidän palkkoihinsa. Kukaan ei estä lähihoitajia tarttumasta tuumasta toimeen! Nostakaa kissa pöydälle.

Ymmärrän sen, että varmasti kaikki hoitoalalla työskentelevät voisivat ja ansaitsisivat saada ja kaiken lisäksi he haluaisivat lisää palkkaa. Kun puhutaan sairaanhoitajista ja vaaditaan lisää palkkaa meille sairaanhoitajille, niin silloin keskitytään puhumaan vaan meistä. Ei sillä pyritä väheksymään sitä roolia joka lähihoitajilla tuolla hoitotyössä on. Lähihoitajat ovat tärkeä lenkki hoitotyössä, ihan kuten kuka tahansa muukin. Ei hommat pyöri jos vastuu kaadetaan vaan yhden osaamisalan niskaan.

Sairaanhoitajapäivillä käydyssä paneelissa sivuttiin myös aihetta, jossa mainittiin, että Suomessa olisi pulaa sairaanhoitajista. Siis pötyä! Pulaa on sairaanhoitajan vakansseista.  Olen hakenut esimerkiksi täällä Keski-Suomessa useampaa hoitoalan työpaikkaa. Hakijamäärät näihin toimiin on järjestään ollut n. 60 hakijan luokkaa, siis yhtä vakinaista paikkaa kohden. Eräästä työpaikkaa haki yli 100 ihmistä. Koita sitten siitä ryhmästä tulla nähdyksi ja kuulluksi ja vieläpä valituksi edes haastatteluun. Kyllä nyt oon itse ainakin sitä mieltä, että onnellinen saa olla, että on ylipäänsä töitä. Täällä päin ainakin hoitajia tuntuu riittävän.

Kunta-alalla tuli voimaan vähän aikaa sitten Kiky-uudistus jolla halutaan saada Suomi nousuun, noin lyhyesti sanottuna. Esimerkiksi meiltä sairaanhoitajilta (ja samalla useammalta muultakin ammattialalta) vietiin lomarahoista 30% ja lisättiin viikottaista työaikaa. Näillä uudistuksilla Suomeen pitäisi saada lisää työpaikkoja. Kertokaa tyhmälle, että miten me luodaan sillä lisää työpaikkoja, että  me nykyiset työssä olevat hoitajat teemme enemmän töitä? Ei vaan pysty tajuamaan. Tuntuu, että näissä uudistuksissa ja muutoksissa mennään joskus perse edellä puuhun, suoraan sanottuna. Viisaampien päättäjien suulla puhuttuna nämä päätökset ovat varmasti tarpeellisia ja tärkeitä, silti kuitenkaan tällaiselle rivityöntekijälle nämä asiat eivät kyllä ihan täysin avaudu.

Mitä mieltä näistä muutoksista ja palkka-asioista?

Mistäs aloittaisin kertomaan. No vaikka siitä, että me ollaan löydetty meille sopiva kasvattaja ja meille sopiva emä, jolla on viisi ihanaa <3 <3 mustaa pentua, joista me saadaan valita meidän oma ihana hauva-vauva. Meidän kasvattaja asuu länsirannikolla ja käytiinpä sitten eilisen vapaapäivän kunniaksi pienellä autoajelulla.

Perille päästyämme, meidät otti vastaan iloinen ja hyvin lempeän oloinen musta Cockeri, joka sitten paljastuikin pentujen emoksi. Emo heittäytyi heti maahan selälleen rapsuteltavaksi ja oli muutenkin koko ajan hirmu hyväntuulinen. Siirryttiin sitten pentujen luokse ja emo seurasi meitä tiukasti perässä. Tällä emolla oli kyllä äidinvaistot kohdallaan. Hyvin huolta pitävä, mutta ei ylisuojeleva. Antoi meidän koskea ja ottaa pentuja syliin ja rauhoittui itse jopa aika-ajoin levolle. Säännöllisesti emo kuitenkin kävi ”laskemassa” vauvat, että kaikki on vielä tallella ja samalla emo pesi pentujen pyllyt <3 😀 Tällä emolla tämä pentue oli ensimmäinen. Se on uskomatonta, että miten se tulee selkäytimestä tuo hoivaaminen.

 Minkälaisia pennut sitten olivat?

Pentuja oli viisi ja kaikki olivat kokonaan mustia. Joukossa oli yksi tyttö ja neljä poikaa. Alun perin meillä oli tieto, että ainoastaan tyttö olisi vapaana tuosta pentueesta ja oltiin ottamassa tyttöä, mutta sitten kuultiinkin, että meillä on mahdollisuus myös poikaan. Keskusteltiin kasvattajan kanssa siitä, että kumpi meille mahdollisesti voisi sopia paremmin ja tultiin siihen tulokseen, että poika on meille parempi. Lähipiirissämme on muita poikakoiria ja sitten jos meillä olisi joskus kiimassa oleva narttu, niin siinä joutuisi hirmuisen tarkasti valvomaan ettei vahinkoja sattuisi, lisäksi ne juoksut itsessään teettää ylimääräistä työtä.Siellä oli joukossa yksi tosi kookas pentu, joka oli siis huomattavasti painavampi sisaruksiaan. Tyttö oli kaikista hentoisin ja sirorakenteisin ja ihana <3 Hännät heilui kaikilla pennuilla koko ajan ja kaikki oli hyvin liikkuvaisia. Pennut olivat nyt iältään neliviikkoisia ja mahdollinen luovutus olisi aikaisintaan pääsiäisen aikaan.

Nyt kaipaankin apuanne (jälleen kerran) arvoisat lukijat. Meille tulee siis musta cockerinpentu, poika. Kysymys kuuluukin, että mikä pennulle nimeksi. Arvon ehdotuksien joukosta keskiviikkona 29.3 klo 22.00 voittajan ja lähetän hänelle motivaatiopaketin, joka pitää sisällään kaikenlaista pientä hyvää, kuten esimerkiksi Fastin tuotteita!

Joten antakaapa paukkua, mikä pennulle nimeksi? 🙂