Eihän tämä ole yhtään sitä mitä kuvitteli!
33
Omat ajatukset koiranpentuajasta olivat hyvin erilaiset kuin mitä tämä todellisuus on näyttänyt meille. Yritin etukäteen ajatella kaiken mahdollisimman raskaan ja uuvuttavan kaavan mukaan mutta mielikuvat tästä koiravauvan kanssa elämisestä oli siltikin hyvin kaukana todellisuudesta.
Ajattelin etukäteen, että pentua pitää käyttää ulkona mahdollisimman usein, että pentu tunnistaa tekemään tarpeensa ulos. Ajattelin, että yöunet saattavat olla katkonaisia koska pentu itkee emonsa ja sisaruksien perään. Ajattelin etukäteen, että pissa- ja kakkavahinkoja tulee varmasti tapahtumaan. Ajattelin myös, että pikku hauveli varmasti intoutuu puremaan kiellettyjä paikkoja.
Mitä se todellisuus sitten on jos ei tuota muka?
Se on tuota yllämainittua potenssiin miljoona. Ulkona pitäis olla koko ajan, mutta eihän se onnistu koska me molemmat käydään töissä ja vaikka käytäisiinkin ulkona paljon, niin tarpeita tulee tehtyä sisällekin, vahingossa tietysti. On kyllä niitä kertoja myös kun tullaan ulkoa ja heti sisälle tultua pissat käydään lirauttamassa alustalle. Eli aina se ulkoilu ei vaan nappaa sillä tavalla, että tarpeiden tekeminen onnistuisi.
Yöunet on todella katkonaisia. Laku on nukkunut yhden yön kohtalaisen hyvin. Ekana yönä touhuttiin ja heiluttiin. Toisena yönä me tehtiin moka ja jätettiin makkarin ovi auki, vaikka tuo yö oli meidän ihmisten unien kannalta rauhallisin. Aamulla kuitenkin olohuoneessa odotti parit kakat ja pissat. Sittenpä sen jälkeen yöt ovat olleet vaihtelevia. Välillä nukutaan ja välillä herätään touhuamaan. Nyt Laku on jotenkin aktivoitunut tai muuttunut. Koko ajan pitäisi olla puremassa jotain. Puruluuksi käy ihmisen käsi, jalka, sormi, nenä, hiukset, vaatteet, varpaat ja sukat. Puruluuksi käy myös eteiseen ”unohtuneet” kengät, korit, kaappien kulmat, kissan raapimapuu, tuolin jalat, valurautainen kukkateline ja puruluut ja lelut.
Kasvattajana mielessä pyörii vain ajatus siitä, että tällainen käytös pitää kitkeä pois, muuten se kostautuu aikuisena. Sitten kun omasta mielestäsi teet parhaasi ja mikään ei auta, alkaa turhauttamaan. Kun siivoat pissejä ja toinen tulee samalla puremaan jalkoja niin savu nousee korvista 😀 ”EI!” kieltosana kaikuu kuuroille lurppakorville.
Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että vauvojen kanssa todennäköisesti, pääsääntöisesti pääsee helpommalla 😀 Vauvan kanssa ei tarvitse lähteä minnekkään, että hän tekisi tarpeensa. Vauvalla on vaippa. Kun vauva nukkuu, sinäkin voit nukkua jos väsyttää. Kun koira nukkuu, sinä olet todennäköisesti töissä.
Sitten tässä kaiken ohella pitäisi koiraa sosiaalistaa, kaikkeen siihen mitä se tulee elämässään kohtaamaan: Ihmisiin, muihin eläimiin, lapsiin, vanhuksiin, roska-autoihin, ihmismassoihin, siis ihan kaikkeen. Kauhee sterssi!
Sitten aloitettiin tutustumaan ohjeisiin siitä, miten hihnakoulutus aloitetaan. Mun mies laittoi pannan ja hihnan Lakulle kotona ja minä aloin lukemaan ohjeita. Ensimmäinen lause oli: hihnakoulutus aloitetaan ilman hihnaa. Okei. 😀
Mutta siis en minä päivääkään vaihtaisi pois tästä arjesta mitä nyt eletään. Tämä kestää hyvin lyhyen aikaa tämä vauva-aika ja tästä pitää nauttia, sen minkä voi 😀 Kyllähän tuo touhukka tarjoaa hauskojakin hetkiä meille <3
Ihanaa tuo pentu aika :D. Meidänn ekalla koiralla auttoi sisäsiisteys opettelussa se ,että heti jos näki koiran olevan kyykistymässä pissiimään niin ottettiin mieheni kanssa koira kainaloon ja vietiin ulos. Koira ei meinaan ainakaan siinä enää pissinytkään kun otettiin syliin :).
Me ei aina nähdä sitä hetkeä kun se kerkee aloittaa liruttamisen ja kesken lirun ei viiti lähtee minnekkään raahaamaan. Kai se pitää vaan yrittää saada pentu kiinni ennen ku alkaa valuttamaan lattialle mitään 😀
Koiran voit jättää yksin kotiin heti, vauvaa et??
No se on totta 😀 Mutta koira huutaa kun sen jättää yksin 😀
Moikka! Olen sun blogia jo pidempään lukenut mutta en ole koskaan aiemmin kommentoinut 🙂 nyt piti kuitenkin koska noi tuntemukset on niiiin tuttuja!! Meillä siis sekarotuinen pentu nyt 7kk ja huh miten kauhulla muistelen niitä ekoja viikkoja 😀 se oli siis niin järkyttävän stressaavaa! koko ajan miettii että tekeekö nyt oikein ja onko sillä hätä ja mitä se haluaa jne.. Mulle iski ihan kunnon puppyblues myös ja kesti oikeasti aika pitkään että siihen pentuun kiintyi. Tuntui ettei yhtään osata lukea toisiamme ja että se riiviö vaan pissii ja riehuu 😀 Nyt onneksi en vaihtaisi tuota hömppää yhtään mihinkään ja koko ajan vaan tunnetaan toisiamme paremmin. Sitä murkkuikää sitten odotellessa 😉 mutta että jos kaipaat vertaistukea niin täältä löytyy 😀
Moikka Pilvi! Kiva, että kommentoit! 🙂
Joo, stressiä tosiaan on, että kai osaa ja pystyy kouluttamaan tuosta kunnon koirakansalaisen. Ehkä tää tästä. 🙂 Vertaistuki on aina jees! 🙂
Tuntuu, kuulostaa ja näyttää niiiiiin tutulta! Miun Oiva, musta cockeripoika, täyttää 13.5 kaksi vuotta ja nyt on alkanut pureminenkin hiukan helpottaa. Ei oo enää varpaat verillä ? tosin kaikki villainen tuhotaan välittömästi. Lapaset, sukat ja pipot ovat suurta herkkua. Oiva mm. lyhensi myös pienempänä keittiön verhot ihan pyytämättä. Ja kaikissa housunlahkeissa on reikiä. Puiset portit keittiössä olivat hänelle vain haaste js pienehkö hidaste, ovella oli aina vastassa. Päivääkään en silti vaihtaisi, on hän semmoinen jääräpää persoona, ettei enää superkilttiä osaa ees kaivata. Rakas ja viisas huippupoika!❤ voimia ja hermoja teille!kin. ?
No sillä mä olen lohduttautunutkin, että varmasti se on muillakin enemmän tai vähemmän tällaista. 😀 Kai tämä tosiaan ajan kanssa helpottaa. Pitää vaan jatkaa koulutusta 😀 Verhot on täälläkin löydetty! Ja onneksi toi portti meillä on metallia 😀 Siihen ei hampaat pysty! 😀
Mä en voi muuta sanoa, kuin että voimia! Kun otin yksin koiranpennun 2014, mä osasin odottaa sen olevan rankkaa, mutta en olisi koskaan voinut odottaa sen olevan niin rankkaa! Mä en nukkunut suurin piirtein puoleen vuoteen ja joka yö uni oli katkonaista. Mä usein itkin itseni uneen. 😀 Kaikki helpotti vähän 1,5 vuoden päästä, mutta mulle taisi myös osua vähän hankalampi tapaus. Ensimmäinen vuosi oli aivan hirveä ja kaduin joka päivä, että otin koiran, koska se oli vain liikaa. 🙁 Vaikka koiranpentu oli myös ihana, ei mun psyyke ja jaksaminen vain kestänyt sitä, kun kaikki piti koitaa yksin ja toinen haukkuu läpi yöt ja kiusaa kissoja.
Mä huomasin myös, että väsyneenä mun oli tosi vaikea muodostaa rakkaussuhdetta koiranpentuun, kun tuntui, että se ei tehny muuta kuin kiusasi! Oli tosi kiva esim. pukea kiireeessä, kun toinen tulee repimään housuja jalasta ja pissaa sukille. Mä en enää koskaan voisi suositella kenellekkään koiran ottamista yksin ja ylipäänsä koiran omistamiseen pitäisi olla joku lupa. 😀 Ehkä täysi-ikäisen koiran ottaminen olisi ollut fiksumpaa, mutta kun niin kovasti halusin kokea sen ”ihanan” pentuajan.
Joo siis onneksi meitäkin on täällä kaksi hoitamassa koiraa sekä kissaa ja mies on tosi mukana tässä touhussa. Yksin tämä olis aikamoista, saati vielä tuo kissan lepyttely.
Sun koiravuodet kuulostaa kyllä rankalle. Viime yönä mullakin meni ärsytysraja yli kun yritin siivota pissaa ja sit toinen vaan riehuu jaloissa ja puree ja vaikka kuinka kiellät, ei mitään tapahdu siihen suuntaan että se ei enää kiusaisi. ARGH!
kuulostaa niiiiiin tutulta! Meillä nyt 8,5 viikkoinen kultsipentu ja jessus sitä puremista ja riehumista ja ulkona juoksemista ja siivoomista 😀
Joo siis toi pureminen on yllättänyt ihan täysin. Eilen melkein menetin palan nenänpäästä kun tarras etuhampailla kun pussattiin. AU! Tsemii sinne!
Mä en tiedä miksi edellinen kommentti tuli nimettömänä, joten kokeillaan uudestaan.
Mä en voi muuta sanoa, kuin että voimia! Kun otin yksin koiranpennun 2014, mä osasin odottaa sen olevan rankkaa, mutta en olisi koskaan voinut odottaa sen olevan niin rankkaa! Mä en nukkunut suurin piirtein puoleen vuoteen ja joka yö uni oli katkonaista. Mä usein itkin itseni uneen. 😀 Kaikki helpotti vähän 1,5 vuoden päästä, mutta mulle taisi myös osua vähän hankalampi tapaus. Ensimmäinen vuosi oli aivan hirveä ja kaduin joka päivä, että otin koiran, koska se oli vain liikaa. 🙁 Vaikka koiranpentu oli myös ihana, ei mun psyyke ja jaksaminen vain kestänyt sitä, kun kaikki piti koitaa yksin ja toinen haukkuu läpi yöt ja kiusaa kissoja.
Mä huomasin myös, että väsyneenä mun oli tosi vaikea muodostaa rakkaussuhdetta koiranpentuun, kun tuntui, että se ei tehny muuta kuin kiusasi! Oli tosi kiva esim. pukea kiireeessä, kun toinen tulee repimään housuja jalasta ja pissaa sukille. Mä en enää koskaan voisi suositella kenellekkään koiran ottamista yksin ja ylipäänsä koiran omistamiseen pitäisi olla joku lupa. 😀 Ehkä täysi-ikäisen koiran ottaminen olisi ollut fiksumpaa, mutta kun niin kovasti halusin kokea sen ”ihanan” pentuajan.
Okei se olit sie! 🙂 Mut joo, rankalta kuulostaa!
Joo siis onneksi meitäkin on täällä kaksi hoitamassa koiraa sekä kissaa ja mies on tosi mukana tässä touhussa. Yksin tämä olis aikamoista, saati vielä tuo kissan lepyttely.
Sun koiravuodet kuulostaa kyllä rankalle. Viime yönä mullakin meni ärsytysraja yli kun yritin siivota pissaa ja sit toinen vaan riehuu jaloissa ja puree ja vaikka kuinka kiellät, ei mitään tapahdu siihen suuntaan että se ei enää kiusaisi. ARGH!”
Sellaista se on 😀 Suosittelen ihan välittömästi pistämään stopin tuolle puremiselle, ei meinaan tunnu hyvältä kun tyypin hampaat alkavat vaihtua ja ikeniä kutittaa ja koko ajan on pakko purra jotain ja osa hampaista on jo isoja uusia ja pentu upottaa ne käteen kiinni 😀 Mitään kieltosanaahan koiranpentu ei ymmärrä vaan se on sille yleensä enemmänkin positiivinen juttu, kun saa ihanalta ihmiseltä huomiota 🙂 Omat koirat on nopeasti ja näppärästi opetettu niin, että jokaisesta puremisesta on kiljaistu (”Nyt sattui, ei kivaa!”) ja kaikki kiva on loppunut siihen; jos pentu on iskenyt hampaansa liikkuviin lahkeisiin, lahkeet tasan tarkkaan pysähtyvät eikä niissä ole enää mitään kiinnostavaa. Jos olen leikkinyt lattialla koiran kanssa, leikki loppuu siihen paikkaan. Ihmisten pureskelu on yleensä aika pitkälti huomion hakemista ja sen evääminen pennulta on sen verran suuri rangaistus, että aika nopeasti pitäisi mennä viesti perille (verrattuna epämääräisiin kieltoihin) 🙂
Laku näyttää ihan äärettömän suloiselta! Tsemppiä pentuaikaan 😀 Oma bordercollie on nyt seitsemisen kuukautta ja aloin viiden kuukauden kohdalla olla jo epätoivoinen, kun aamuisin sai yhä kontata pitkin lattioita raaputtamassa kuivunutta pskaa irti. Onneksi pentu on nyt ollut jo pari kuukautta ihan sisäsiisti ja muutenkin aika mahtava persoona 😀
Joo oon pyrkinyt ohjaamaan huomion muualle silloin kun puree minua tai vaatteita tai sit oon työntänyt luun suuhun. Hetken saattaa keskittyä luuhun ja kohta sitten taas minuun tai mieheen. Tuokin on jo tuttua, et liike loppuu jos hampaat tarttuu kiinni vaatteisiin tms. Meijän poika on vaan sen verran sitkeä ettei se heti irrota otettaan vaikka liikkuminen pureskeltavassa asiassa loppuisi. Mutta pitää vaan jatkaa koulutusta 😀
Tuo pentuaika on aina yhtä mielenkiitoista, mutta älä stressaa liikaa, vuoden päästä tilanne on jo ihan eri. Se vaan ottaa oman aikansa että löydätte yhteiset rytmit ja tavat ja teidän arkeen sopivat rutiinit. Ja vaikka tuntuu välillä siltä että tekis mieli repiä tukka päästä niin kyllä se siitä. Ne on ihan fiksuja elukoita ja ihan maalaisjärkeä käyttämällä pääsee pitkälle. Hieno poika siitä tulee ! 🙂
Meidän cockeripentu täytti juuri vuoden, eli kyllä ne todistettavasti kasvavat ja toivottavasti myös oppivat asioita:)
Alku voi tosiaan olla rankkaa mutta onneksi se helpottaa. Muutaman neuvon antaisin:
– Eläkää mahdollisimman paljon normaalia arkeanne. Pennun tulon ei tarvitse mullistaa ihan kaikkea. Menette nukkumaan ihan normaalisti, käytte töissä normaalisti yms. Koira oppii näin parhaiten teidän tavoillenne. Jos ette ole ennenkään esim. yöllä ravanneet ulkona tai nukkuneet olkkarin lattialla, älkää tehkö sitä nytkään.
– Rajatkaa pennun tilaa, pienelle pennulle on aika hurjaa saada yksin käyttöön koko asunto! Esim. keittiö riittää oleskelutilaksi yksin ollessa ja yöllä. On vähemmän siivottavaakin:) Sitten isompana voi laajentaa reviiriä.
– Sosiaalistaminen on tässä kohtaa se tärkein, hihnakäytöksen sun muut oppii myöhemminkin. Toki näitäkin voi treenailla jo mutta pitäisin sosiaalistamista kaikkein tärkeimpänä. Ja siinäkin järki käteen, jos ei ole tarkoitus koiran olla tekemisissä esim. lehmien kanssa niin eipä sitä erityisemmin tarvitse niihin sosiaalistaa. Tärkeimmät asiat varmaan ovat toiset koirat, erilaiset ihmiset, autot, polkupyörät, erilaiset alustat ja äänet.
– Pureminen on pennulle ihan normaalia, mutta voi johtua myös tylsistymisestä tai ahdistumisesta. Tuo tilan rajaaminen voi tähänkin auttaa. Sitten vaan paljon sallittuja leluja ja ärähdätte aina kun puree teitä. EI-sanaa ei kannata hokea kun ei tätä vielä ymmärrä ja se kärsii inflaation aika nopeaa…Jos on joku tietty mitä järsii, voi kokeilla esim. tabascolla valelua.
– Sisäsiisteys vie aikaa. Toki usein ulosvienti auttaa mutta siltikin tässä menee helposti monia kuukausia, koiran rakko ei vain ole fyysisesti kehittynyt vielä. Meillä suht sisäsiistejä oltiin siinä 7kk iässä, kokonaan lähempänä 10kk. Matot pois ja tila pienemmäksi, niin siivous helpottuu.
Kyllä se siitä! Pentu on vielä kovin pieni. Siinä mielessä koirat ovat kuitenkin lasta helpompia, että niiden koulutus on suurelta osin ohi alle vuodessa kun taas lasta saat kouluttaa käytännössä koko sen elämän:D
Hyviä pointteja tuossa kommentissa! Meilläkin auttoi tilan rajaaminen sisäsiistiksi oppimiseen ja tavaroiden tuhoamiseen. Ja positiivisen käytöksen vahvistaminen opettaa koiraa miljoona kertaa paremmin kuin kieltäminen ja ”keppi”, vaikka niitäkin joutuu käyttämään. Eli aina kun koira rauhoittuu, lopettaa hammastelun tai kiellettyjen tavaroiden pureskelun ja tekee pissat ulos niin yli-iloisella äänellä vaan hirveesti kehuja ja rapsutuksia ja vaikka nakkipaloja perään 🙂 äkkiä ne hiffaa et täähän onkin jees juttu ja saa palkkaa vielä!
Oivoivoi mää en ehkä kestä miten ihana ilmestys tämä teidän pikkuvauvveli onkaan <3<3<3 voiko olla oikeesti mitään hellyyttävämpää! Toi kaikki "tuska" (:D) on kyllä niin sen arvoista! Itsellä ollut nyt melkein 11v cavalieri, joka vieläkin näin vanhemmalla iällä saattaa joskua niitä eteiseen lojumaan jääneitä kenkiä varastaa, tai tehdä jotain muita kolttosia. 😀 Tämä vanha herra on kuitenkin uskollisin ja tärkein ystäväni, ja uskon että tekin saatte Lakusta maailman parhaan ystävän, jota mikään tai kukaan ei ikinä voi korvata. <3
I feel you!!!! Meidän kääpiövillis Juti on nyt hiukan yli nelikuinen. Voin sanoa lohdutukseksi että kyllä, hän on jo sisäsiisti! Ainoa milloin vahinko saattaa tulla on jokin stressaava tilanne, esimerkiksi turkinpesun jälkeen ellei olla viisaita ja kiikuteta heti ulos 🙂 meillä oli alussa käytössä pissa-alustat, ja aina kun onnistui tekemään sille pissat niin kehuttiin. Sama ulkona kehuttiin.
Hihna laitettiin ihan heti käyttöön ilman opetteluja. Toisinaan hihna maistuu hyvälle ja hän taluttaa itseään hihna suussa. Välillä tulee ns, villit hihnassa. Mutta nyt jo suurimmaksi osaksi hyvin kulkee! 😀 Meillä myös yksi lipasto koki kovia hampaiden iskiessä siihen. Ja miehen silmälasit. Muuten on selvitty vahingoitta. Hommattiin alkuun myös semmoista karkotetta, jonka pitäisi maistua pahalle, mutta meidän juti lähinnä nautti aineesta. 😀
Mutta tsemppiä! Varmasti kohta helpottaa.
Moikka Noora ja Laku 🙂
Voi mahoton paikka, että on niin ihanan lutuinen Laku!!! Koirakuumetta itellekkin pukkaa!
Varmasti touhua ja tuhoa riittää jonkin aikaa!
Tsemppiä teille sinne!!!? Kyllä se siitä helpottaa. Nimimerkillä: ei muuten tule meille ikinä toista koiraa. Ja nyt niitä on kolme ihanaa enkkusprinkkupoikaa 3v, 5v, ja 6v?
Voiei, muistan ton ajan niin hyvin! Meillä just vuoden täyttänyt cockeripoika ja se alku oli just tollasta! ? Kengät maistu, listat maistu, verhot maistu, meidän toisen koiran korvat maistu.. Mutta nyt kun poika on täyttänyt vuoden niin voi jo sanoa, että kai siitä on ihan fiksu kasvamassa.. Ja onhan se maailman ihanin kikkarapää.
Meidänkin poika on koko musta ja nimeltään Laku ?
I feel you todellakin 😀 mulla on aikuinen koira sekä vähän reilu 3 kk vanha pentu…. pentu tuli taloon ja olin aivan romahduspisteessä koska en tosiaan muistanut millaista pentuaika voi olla, olin jo tottunut ihanaan kilttiin rauhalliseen aikuiseen koiraani.
Pissi, kakka, pureminen. Siinä tiivistetysti ensimmäinen kuukausi ja olin aivan väsynyt ja loppu. Suorastaan vihasin pentua 😀 mutta nyt jo se pureminen on alkanut hieman helpottaa ja pentu on alkanut käyttäytymään hieman koiramaisemmin. Mutta rankkaa se edelleen on koska sisäsiisteys on vain jotenkin ok kakkojen kohdalla, joskus osataan olla hiljaa yksin ja joskus ei ja joskus tiedetään mitä ei tarkoittaa, useimmiten ei 😀
Tsemppiä! Ollaan saatu kasvatettua ainakin yhdestä hirviöpennusta maailman rauhallisin ja kiltein saksanpaimenkoira joten eiköhän teillä suju ihan yhtä hyvin 🙂 aikaa se vie, meilläkin rauhoituttiin vasta yli 2 vuotiaina 🙂
Voiii, kuulostaa niin tutulta! Muutaman kuukauden päästä huokaiset helpotuksesta että se on ohi 😀 meillä koiran sisäsiisteyttä auttoi se että mentiin pihalle ja oltiin siellä niin kauan että pisu tai kakka tuli. Sitten kun tarpeet oli suoritettu, alkoi ”bileet” ! Me mieheni kanssa kehuttiin ja palkittiin herkkujen kanssa ”juhlahetkeä” pikkuiselle. Sisälle jos teki tarpeet, siivottiin ne mahdollisimman vähäeleisesti, ilman sanaakaan koiralle. Meidän koira oppi ulos tosi nopeasti ylikehumisella 🙂 spanieleilla yleensä on tosi kova ruokahalu niin herkut apuna tuossa toimii tosi hyvin.
Paikkojen puremiseen auttaa vesisuihkepullo tai purtavan esineen suihkuttaminen hiuslakalla. Esim lattialistat sai meillä kyytiä, joten keksittiin suihkuttaa hiuslakkaa parhaimpiin kohtiin, pentu kävi maistamassa ja totesi että yäk. Hiuslakassa on yleensä jo paha hajukin.
Tsemppiä ensi hetkiin !
Hei!
Pakko kommentoida kun itsellä häärää myös vajaa 3 kk borderterrierin tekele jaloissa! Sisäsiisteyden pentu oppii nopeiten jos vaan sinnikkäästi jaksaa seurata koiran tekemisiä ja ”ennakoida” tarpeiden tekoa. En tiedä asutteko maalla vai kaupungissa, mutta pentu tulisi viedä ulos aluksi tunnin välein tai heti ruokailun, leikin ja unen jälkeen (tiesit jo varmasti tämän). Ihanteellinen tilanne toki olisi, jos pennun kanssa voisi olla ensimmäiset viikot kotona (tai lähinnä suuren osan ajasta paikalla missä nyt viiletättekin), mutta jos tämä ei onnistu niin sisäsiistiksi opettelu vie hieman pidempään, koska a)koira hoksaa asian vasta toistojen myötä ja b)rakko ei vielä pienellä kestä tuntia-paria pidempään. Oma pentuni on nyt käytännössä sisäsiisti, mutta otin pennun tuloa varten lomaa ja kyllä, rampannut sen kanssa ulkona enemmän kuin tarpeeksi! Ja palkinnut tekeleet aina namilla, ja toki kehunut. Eikä sisälle mennä ennenkuin törsät on tehty! Luin myös jostain, että pentua ei tulisi viedä heti tarpeiden teon jälkeen sisälle, jotta se ei kokisi sitä ”rangaistuksensa” ja alkaisi pidättelemään ulkona. Yöunet on kyllä täälläkin ollut lyhkäisiä kuin pikkuvauva-aikaan konsanaan, mutta on tosi palkitsevaa huomata kun pentu alkaa hoksaamaan asioita ja teille alkaa muodostua side.
Suosittelen, että yritätte satsata pentuaikaan vaikka työt ja yöheräämiset väsyttääkin, mutta tuolla suht lyhytaikaisella panostuksella on merkittävä vaikutus sujuvaan yhteiseloon tulevaisuudessa! Mielestäni moni ongelmakoira olisi jäänyt syntymättä, jos pentuaikaan olisi keskitytty kunnolla olemalla koiralle turvallinen mutta johdonmukainen, jämpti kasvattaja! Koiranpentuja on toki myös moneen lähtöön ja joidenkin kanssa joutuu opettelemaan asiat moneen kertaan, kantapään kautta, mutta sitkeys palkitaan! Tsemppiä teille! Ennemmin tai myöhemmin tuo raskas pentuaika on suloinen muisto vain..(toivottavasti) 😀
Meillä on 8-kuinen musta poika cockeri ja voin täysin samaistua…meillä tosin sisäsiistiksi opittiin sitten lopulta aika sukkelaan kun otin vaan sisältä paperit pois ja ulos vaan usein,tosin omakotitalossa tää onnistuu paremmin 😀 Vieläkin jahuamista hampailla on ja se alkuun oli jotain aivan kauheaa,kädet,sormet ja varpaat,namnam 😀 Nyt vielä isäntää koittaa samalla kaavalla vetää mut mammaa ei niin paljoa,ehkä tietää ketä totellaan ;D
Ei siinä muu auta kuin piiiitkiä hermoja ja aika ja se että kouluttaa vaan,kyl se oppi perille menee lopulta!
Meillä vielä tää herra aika kova räksyttämään 😀 luulee olevansa isokin pihan vahtija eh!
Mutta onhan nääastapainoks sellasia hännänheiluttajia ja aina iloisin mielin vastaanottaa kaikki, ainakin meillä sopiva lapsiperheeseen 🙂
Tsemppiä ja kyllä se siitä pikkuhiljaa 🙂
Pentuaika on aika rankkaa, mutta menee ihan järjettömän nopeasti, joten todellakin kannattaa muistaa nauttia. 😉 Mulla nyt 4kk ikäinen beecee ja just heräsin siihen, että herranjestas, kaveri ollut jo reilu pari viikkoa täysin sisäsiisti ja muutenkin vaikuttaa enemmän teinikoiralta! Mihin se mun pikkupentu on hävinnyt?? 😀
Ihan normaalia se kaiken pureminen on. Se kyllä loppuu aikanaan. Yleensä siinä vaiheessa kun hampaat vaihtuvat. Joskus ihmiset hätäilevät asian kanssa, että nyt he eivät ole osanneet kouluttaa koiraa, kun se vaan viikko toisensa jälkeen puree. Harvemmin kuitenkaan tulee vastaan aikuisia koiria, jotka purisivat. Jotkut pennut purevat enemmän ja toiset vähemmän, joten ei kannata vertailla kasvatustaitojaan sen perusteella. Mulla on ollut kaksi collieta, jotka ei purreet pentuna ihmisiä kertaakaan, eivätkä rikkoneet kotona mitään. Jestas, että ne olivat helppoja verrattuna moniin muihin 😀 Dalmatialaspennun kanssa oli joka päivä kädet ihan verillä ja hermot meinasivat tosiaan mennä. Toki saman rodun sisälläkin on yksilöllisiä vaihteluja. Jos pentu on purevaa sorttia, niin eipä siihen auta eit eikä vesisuihkut. Aika auttaa. Pureminen kyllä loppuu ilman mitään vippaskonsteja. Nou hätä.
Toivottavasti loppuu ja siihen se on uskottava. Missään vaan ei oikeasti kerrota sitä totuutta, että ihmisellä voi mennä tosissaan hermo siihen pennun puremiseen, että sitä tapahtuu todella paljon. Joka puolella on vaan söpöjä pentujen kuvia ja kaikki on vaan niin nätisti kuvissa ja kiltisti aina 😀
Moi! Täällä on nyt 9kk cockerinpoika.. Pentuaika oli ihan hurjaa kun olin pennun kanssa yksin. Pureminen oli ihan käsittämättöntä, pentu puri kaikkea ja kaikkia mitä kiinni sai:D pissaralli oli rankkaa myös, mutta miun poika onneks oppi sisäsiistiksi tosi nopeasti. Nyt 9kk miul on ihana koiranpoikanen, joka ei ole puolen vuoden jälkeen tuhonnut mitään, ja pureminenkin on nyt vihdoin alkanut helpottaa? jos helpottaa yhtään, ni cockereilla pureminen taitaa olla tosi yleistä pentuna, ja helpottaa kyllä! Tsemppiä!!
No kiva kuulla, että tuo pureminen joskus helpottaa. Ikävälle tuntuu kun purraan varpaista tai käsistä tai kasvoista 😀 Kiitti tsempeistä!