Annetaan ihan kiva koira uuteen kotiin.
118
Kymmenen viikkoa ikää, rotu cockerspaniel. On hellyyttävä (silloin kun nukkuu) ja (ei ihan vielä kovin) tottelevainen pikku suloisuus. Tottelee (tulevaisuudessa toivottavasti) nimeä Laku. Voi tarjota myös vuorohoitopaikkaa. Äiti ja isä on vähän väsyneitä ja he haluaisivat nukkua.
Ai jeskamandeerus. Ihminen jonka unikiintiö ei täyty jollei saa nukkua 7-12 tunnin yöunia, on joutunut vetämään jo kaksi viikkoa katkonaisilla 4-6 tunnin unilla. Voitteko uskoa kun sanon, että alkaa olo olemaan melko sumuinen. Kun toi pikku riiviö alkaa huutamaan keskellä yötä ihan huvikseen, eikä se hiljene kun komennetaan, niin mun silmissä näkyy valehtelematta varmasti liekkejä, jos ne vaan siis jaksaisi loimuta. Alkaa olo olemaan myös komentamisen suhteen aika caput. Voisihan sitä komentaa ja ohjata mutta kun mikään ei mene kaaliin. Lakun mielestä on vaan niin super kiva roikkua housun lahkeessa tai purra ulkona kenkiä, tai jos haluaisit vaihtaa pusut niin toinen puraisee vaihdossa sun nenänpään irti. Oikeesti se osaa olla helvetin raivostuttavaa kun tuo temppuilu toistuu koko ajan. Kaiken kukkuraksi tätä tulee olemaan vielä muutama kuukausi edessä. Harkitsin jo hotelliyön varaamista, että jos kävisi siellä ihan vaan nukkumassa.
Sanon tämän varmaan täälläkin jo varmaan toista kertaa, mutta missään ei puhuta tästä pentuajasta suoraan ja rehellisesti. Jos puhuttaisiin niin kukaan ei haluaisi koiranpentua itselleen vaan ottaisi todella paljon mieluummin jo vähän vanhemman ja viisaaman koirakaverin.
Ainut lohtu on se, että tuokin pikku (perkele) lopettaa joskus tuon uhittelun ja ylimääräisen riehumisen ja tottelemattomuuden. Puhuinkin kotona tuosta, että aion sitten kertoa Lakulle kun se on aikuinen ja viisas, että minkälainen se olikaan pentuna, itse ilkimys. Juodaan sitten Lakun kanssa yhdessä viskilasilliset ja nauretaan pentuajalle ja sille toilailulle.
Nyt vaan pitää jaksaa ja purra hammasta.
Hihnaopettelua ja koirapuistoilua
Kokeiltiin eräs päivä hihnaa ja jätettiin se sitten siihen. Ehkä sitäkin sitten joskus tulevaisuudessa. Päästiin vartissa etenemään noin 10 metriä kaikkinensa 😀 Pliis sanokaa, että teillä muillakin entisillä koiranpennun omistajilla on ollut näin vaikeaa. Vertaistukea, nyt minä sitä tarvitsen!!!!
Ihanan puhdas koira…
<3
Koirapuistossa ollaan käyty nyt kaksi kertaa. Tällä viimeisimmällä kerralla siellä oli useampi koira ja voin sanoa, että jos jopa mua pelotti niitten koirien vauhti mitä ne siellä puistossa juoksi, niin voitte kuvitella vain Lakun fiilikset. Pikku toveri jäi jalkoihin pari kertaa ja poika heittikin parit komeat voltit. Sitten Lakun piti tietenkin hiukan äristä muille kun ne niin innokkaana oli päälle tulossa. Muitten koirien ihmiset oli paljon kiinnostavampia Lakun mielestä kuin itse koirat. Sitten kun oltiin jo lähdössä pois niin pari kivaa koiraa tuli vastaan ja kun niihin sai rauhassa tutustua niin niitten kanssa Laku yltyi ihan jopa leikkimään 🙂
Mutta kyllä tämä vaatii hermoja. Ihanaa kun saa vähän purkautua tänne blogiin. Nyt jaksaa taas touhuta koiran kanssa hetken 😀 Kiitos ja anteeksi.
PS. okei, kyllä mä vielä toistaiseksi pidän tän koiran <3 <3
Kaverukset 🙂
Pentuaika on välillä raskasta. Sitten tulee murrosikä ja sen tuomat testaukset 😉 aika kultaa muistot.
Koirapuistoja en itse suosittele kenellekään. Omat koirani olen tietämättäni melko epäsosiaalisiksi siellä saanut, juurikin tuon muksuuttelun ja ”pelottavien” koirien kohtaamisella. Osa omistajista ei käske koiriaan ollenkaan, kerran pieni koira, mutta koira kuitenkin, puraisi omaa koiraani, niin siihen jäi viimeinen reissuni. Mitään pahempaa ei sattunut fyysisesti, mutta psyyke tasolla koira muistaa aina.
Voimia pentuarkeen! 🙂
Voi ei 😀 Murkkuikä 😀 Sitä odotellessa.
Mutta joo, ei olla nyt enää sit viemässä pentua koirapuistoon. En varsinaisesti pelkää tauteja mutta just tuo kun siellä on villimpiäkin tapauksia paikalla. Saadaan aikaan kahden muun cockerin kanssa täällä pentutreffit 🙂
Kiitti tsempeistä 🙂
?? Siis ihan tuttua.Mutta arvaas mitä,meidän musta cocceripoika on nimeltään Laku ???Otappa yhteyttä ?
Meillä oli alkuun remmin kanssa samanlaista, mutta kyllä se sit nopeasti oppi. Kehuin oikein innoissani heti, kun pentu erehty ottaan yhdenkin askeleen remmin kanssa. Se tais siitä mun riemusta tajuta, että sen kuuluis kävellä siä narun päässä. Kannattaa vaan totuttaa se siihen remmiin. Tuskin se sen helpommaks muuttuu myöhemminkään, joten helpompi opettaa nyt ennen kun se tottuu täysin vapaana kulkemiseen. Tsemppiä pentuaikaan! Koittakaa myös nauttia, ne kasvaa niin pirun nopeesti.
Tottakai me nautitaan myös 🙂 Onhan se myös meidän rakas perheenjäsen 🙂
Ja kai se vaan pitää alkaa käyttämään aina silloin tällöin tuota hihnaakin 😀
Kaikella rakkaudella, älkää viekö Lakua koirapuistoon kun sitä ei ole vielä rokotettu.
Moi! Samaa mieltä Hannan kanssa, mä en veisi ollenkaan koirapuistoon. Ollaan saatu omille sieltä kennelyskä ja nenäpunkki kaksi kertaa.. Leikkisin myöhemmin kun on rokotettu niin tuttujen koirakavereiden kanssa vaikka metsässä niin pääsevät telmiin ja juoksemaan erilaiseen maastoon. Toki noin pieni ei vielä oikein jaksakaan eikä sen pidäkään. Remmiin opettaisin heti, mitä enemmän lykkäätte niin sitä vaikeampaa se on. Kova EI!! sana käyttöön moneen tilanteeseen, jos puree tai näykkii niin vähän leuan alta tai poskesta kiinni ja tosi tiukka EI!!.
Kyllä se siitä, tiedän ton riiviöajan, vaatii pitkää pinnaa. Oletteko muuten koittanut esim. yöksi rajata pennun aluetta? Esim laittaa kevariin (kevythäkkiin) nukkumaan, se ei siihen kuole… toimi ainakin meidän nuoremmalla ranskiksella vaikkei meillä muuten olla häkeissä kuin autossa.. kotona tuo kevari koppa on lemppari nukkumapaikka nykyisin, tosin nyt luukut auki.. siitä saa kattoluukun auki ja roikotettua kättä sinne sisään rauhoittavasti, mutta ei pääse vaeltamaan mihinkään. Terkuin, kahden saksanpaimenkoiran ja kahden ranskanbulldogin äiti
Mitä ihmettä tuo leuasta kiinni ottaminen ja huutaminen auttaa jos koira ei tiedä mitä se EI – tarkoittaa.. Sehän vaan hämmentää koiraa koska ei ymmärrä mitä siltä halutaan, opeta koiralle temppuna että ei – sana tarkoittaa asian lopettamista tms. Huutamisella et saa mitään rakentavaa aikaan, sen pitäisi jo kokeneen koiranomistajankin tietää..
Voi ei, kuka on nyt sanonut että pitää huutaa? en minä ainakaan. Tiukka EI! on eri kuin huutaminen, koira ymmärtää kyllä äänenpainot myös ihan pentu. Jos otat koiraa leuan alta kiinni, saat siihen katsekontaktia. Mä en ymmärrä sinun kommenttiasi Nimetön.
Käyttäisin paljon namiakin (jotain tosi hyvää esim. nakkia/lihapullaa) koulutusaikana, se on aika kova motivaattori pienille rohmuille.
Ja kommentti oli Eveltä, niin kuin ylempänäkin.
Kova EI!! ja tiukka Ei!! viittaa äänen korottamiseen, vai eikö? Pureminen ja näykkiminen on pennulle hyvin luontaista varsinkin kun hampaat vaihtuvat ja ovat kipeät, en ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä pennulle ikävä asia huutamalla/tiukasti sanomalla, opeta koiralle mielummin vaihtoehtoinen tekeminen esim. luuta saa pureskella tai/ja opetat pennulle mitä se Ei – sana tarkoittaa, miksi hokea koiralle ei:tä kun se ei sitä kuitenkaan ymmärrä minkä takia sille huudetaan juuri sillä hetkellä.
Okei 🙂
Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa opettaa heti remmiin, säästyy paljolta sitten ku koira on vanhempi. Ja yöheräilyt on ihania, varsinki ku se on huomannu, että sillä saa huomiota 😀
Täällä huseeraa 7,5kk ikänen sakemannipenikka, jonka korvat on vaan koristeena ja nimi taitaa vaihtua riiviöksi jos homma vielä jatkuu 😀
Pentuaika ei oo mitään maailman helpointa, mutta kyllä se helpottaa jossain vaiheessa ja tasaantuu ajan kans 🙂
Se voi olla kyllä, että pitäisi vaan opettaa heti hihnaan. Joka puolella on vaan erilaisia neuvoja tyrkyllä. Jossain on sanottu, että ei kannata heti opettaa hihnaan vaan ennemmin siihen, että osaa olla vapaana ja tulla luokse sitten kun kutsutaan. Niin ja kyllähän tämä helpottaa ajan kanssa. Nyt vaan tuntuu raskaalle 🙂
En suosittele rokottamattoman koiran vientiä koirapuistoon. Enkä kyllä rokotettuakaan, täynnä kulkutauteja esim silmätulehdusta :/
Niin, taudit kyllä varmasti tarttuu tuolla ulosteiden välitykselläkin ja samoja koiriahan tuolla tulee vastaan myös kadulla. Mutta juu, ehkä vältellään nyt sitten koirapuistoja.
Meiltä löytyy yksi koira ja toinen on heinäkuussa tulossa. Mutta voi, juuri tuota se pentuaika on! Jatkuvaa vahtimista ja yöheräilyä, eli ei siinä ihan helpolla aluksi pääse. Mutta kannustan olemaan sitkeä ja pitkäjänteinen, mikään ei kestä ikuisesti! Hihnaan kannattaa opettaa heti, mitä kauemmin odottaa, sitä vaikeampaa se on. Pieni pentu ei opi useinkaan mitään kerralla, joten kaikki vaatii toistoja ja toistoja. Oman kokemuksen perusteella asiat helpottavat huomattavasti koiran ollessa noin 5 kuukauden ikäinen. Silloin pennulla on edellytykset olla sisäsiisti ja vähitellen ne korvatkin alkaa sieltä löytyä. Ja itse olen vältellyt koirapuistoja, mutta se on ihan jokaisen itse päätettävissä. Odottaisin kuitenkin, että koira on saanut rokotuksen ennen kuin veisin sitä koirapuistoon. Mutta tsemppiä!
Joo toistoja täällä kyllä tietysti tehdäänkin. Ei täällä luovuttamassa olla todellakaan. 🙂
Ole hyvä ja lue jokin esim. Tuire Kaimion pentukirja, selkeästi nyt mennään niin perse edellä puuhun että hirvittää sivusta katsoa. Onko koira otettu perheenjäseneksi vai koska on vaan ollut niin söpö niin ollut pakko hankkia ennekuin on ottanut asioista oikeasti selvää? Kuka järkevä ihminen vie 10vkoista koiranpentua koirapuistoon?!
Ah, tätä samaa kelailin. Onneksi joku oli kirjavinkkiä myöten laittanut jo mun ajatuksey tänne.
Vai että perse edellä puuhun 🙂 Kiitos asiallisesta kommentista.
No sinä et ole selkeästikään lukenut aiempia koirapostauksiani, koska otettiin kyllä selkoa monestakin eri rodusta ennen cockeriin päätymistä.
Me vietiin koira koirapuistoon eikä kyllä kaduta sitä ollenkaan. Sinun mitta-asteikolla me ei olla vissiin järkeviä mutta voit uskoa, että yritetään kyllä parhaamme 🙂
Kuten ylempänä jo sanottiin niin pientä pentua ei kannata viedä koirapuistoon. Ei ole mitään taetta siitä, miten muut pentuun suhtautuvat ja ihan vain pelottava tilanne (hirveä määrä vieraita hajuja pienessä tilassa, aidat eli ei pakomahdollisuutta jos pelottaa, vieraita koiria jotka tulevat innoissaan tai aggressiivisesti päälle) voi aiheuttaa pennulle epävarmuutta, vaikka mitään ei varsinaisesti omistajan silmään sattuisikaan. Treffatkaa tuttuja, kivoja koiria metsässä ja pelloilla niin että pentu saa kivoja kontakteja ja pystyy tutustumaan muihin omaan tahtiinsa 🙂
Voin kertoa, että jos jo tuon ikäinen pentu joutuu ärisemään isoille peloissaan niin riskit remmiräyhän kasvattamiseen eivät ole mitenkään pienet. Jos pentu noin selvästi näyttää, miten hirveä tilanne sen mielestä on, tue sitä ja vie pois ja päästä se vain sellaisiin tilanteisiin joissa se voi luottaa siihen, että sinä hallitset ympäristön ja pennun on turvallista olla lähelläsi 🙂 Pennun ei kuulu pelätä.
Tämä kuulostaa vähän saarnaamiselta mutta entisen remmirähjän/karkailijan omistajana toivon, ettei kukaan tekisi enää samoja virheitä ja joutuisi kärsimään niistä 🙂 Pentuaikana saadut pelottavat kokemukset muokkaavat tosi paljon koiran suhtautumista esimerkiksi juurikin vieraisiin koiriin isona ja sen vuoksi olen itse nykyisten koirien kanssa ollut tarkka siitä, että ne saavat turvallisesti ja rauhassa tutkia maailmaa ja tutustua mukaviin koirakavereihin (vaikka se itseltä vaatiikin enemmän työtä, kun vaikka fb:n ryhmissä sopii treffejä muiden pennunomistajien kanssa).
Tässä samassa mainitsen vielä tuosta pennun komentamisesta; jos yöllä oikeasti heräätte komentamaan pentua olemaan hiljaa, niin kuvitelkaa, miten palkitsevaa se sille on 😀 Lakulla on tylsää ja yksinäistä ja se haluaisi jotain puuhaa ja jos se alkaa pitää meteliä, niin voi miten ihanaa, kun ihmiset heräävät ja tulevat sen luokse antamaan huomiota! Sanotaan, että koirien kanssa negatiivinenkin huomio on huomiota ja niinhän se on ja sitä keskellä yötä huutava pentu todennäköisesti kaipaa 🙂 Jättäkää oikeasti huomiotta niin selviätte paljon helpommalla! ”Komentaminen” ei merkitse pienelle koiranpennulle mitään, ellei sitä komentamisen yhteydessä rankaise niin reippaalla kädellä, että viesti menee kerralla perille. Sitä en sitten taas ikinä suosittelisi kenellekään.
Tsemppiä ja parempia yöunia! Ja muista että koiran ”tottelemattomuus” tarkoittaa vain sitä että sitä ei ole koulutettu tekemään haluttua asiaa / motivoitu riittävästi ^_^ Mikään mitä koira tekee (tai ei tee) ei ole sen vika. Tämä fakta on ehkä koiranomistajalle hankalin asia hyväksyä – kaikki epätoivotut toiminnot lähtevät alunperin aina omasta itsestä 😀
Tosi kiva kun kirjoittelet tänne avoimesti pentuajasta silläkin uhalla, että tällaiset minunlaiseni tulevat huutelemaan neuvoja 😀 Nämä ovat ainakin itse pitkään koiraharrastuspiireissä pyörineellä toimiviksi osoittautuneet ja toivottavasti auttavat 🙂
Valitettavasti meidän on pakko herätä yöllä Lakua komentamaan sillä vartin ulvomisen jälkeen ei enää haluta sitä kuunnella ja kaikenlisäksi ei haluta herättää naapureitamme.
Ja kyllä Laku myös tottelee, se on vaan tuo pureminen mitä se haluaa tehdä koko ajan.
Ja tottakai saa tulla antamaan neuvoja mutta asialliseen sävyyn.
Ymmärrän kyllä tuon naapuriongelman 😀 Kukaan tuskin on kovin innoissaan, jos seinän toisella puolella koira huutaa keskellä yötä. Kannattaa kuitenkin miettiä siltä kannalta, että jos tähän mennessä tuo komentaminen ei ole auttanut niin se ei selvästi ole erityisen toimiva ratkaisu verrattuna siihen, että muutamana yönä kehtaatte antaa pennun huutaa ja huomata, että siitä ei seuraa mitään. Vaikka nin, että naapureita varoittaa etukäteen 😀 Mettikää vaikka, että mitäs jos teillä olisikin pennun sijaan vauva, jonka huudolle ei yksinkertaisesti mahda mitään – kuka naapuri sellaisesta kehtaisi tulla valittamaan?
Toivottavasti tuo yöheräily jää itsestään pois jos ei muuten 🙂 Itse tein nuorimman koiran pikkupentuaikana niin paljon töitä, että olin sen vuoksi aivan zombie, eikä aina todellakaan naurattanut se kaikki häslinki, mitä pennun kanssa eläminen teetti 😀 Väsymys yhdistettynä kaikkeen muuhun pentuhäseltämiseen on loistava yhdistelmä 😀
Niin, mutta sitten yöllä kun se huuto alkaa niin on vaan olo, että nyt äkkiä hiljaiseksi tuo koira 😀 Hiljaisessa pimeässä kodissa se huuto kuulostaa vielä kovemmalle kuin päiväsaikaan 😀 Ja ollaan kyllä naapureilta aktiivisesti kyselty, että onko vinkuminen kuulunut mutta ei ne ainakaan myönnä että olisi 🙂
Sain viime yönä oikeasti nukkua pisimmät unet kahteen viikkoon niin nyt taas jaksaa tätä rumbaa 🙂 Huomenna on miehen vuoro nukkua 🙂
Meilla on belgianpaimenkoira ( Tervuren) uros. Viemme sen pentuna pentujen luokalle koirakouluun. Kannattaa ehdottomasti panostaa hyvään käytökseen heti alusta. Ja mielellään mennä kurssille. Eläinten kanssa pitää olla tosi johdonmukainen. Koirakoulussa opetetaan hihnassa kulkeminen ja senon pakko oppia.
Meidän koira on nyt 19 kk ja maailman parhaiten käyttäytyvä koira. Tosin miehelläni oli aiempaa kokemusta koiran kasvatuksesta mikä auttoi. Kannattaa kysyä neuvoa rohkeasti. Itselleni tämä oli ensimmäinen koira ja melkein yhtä rankkaa kuin ihmisvauvan kanssa. Onneksi koira kasvaa nopeammin..
Pentukurssille ollaan menossa, mutta se alkaa vasta kesäkuussa. Kyllä mekin Lakusta vielä kunniallinen koira saadaan 😀
Mun kommentti ei nyt liity mitenkään koiraan, vaan oli vaan pakko tulla sanoo, että mua niin pännii ihmiset, jotka tulee vaan heittämään lokaa tänne kommentteihin. Mikä siinä on, ettei voi antaa asiallisesti palautetta??
Hyvät kommentit esim Hemey:llä ja Ellalla, mutta tuo ”huh huh” niiden välissä..camoon. tosi rakentavaa palautetta ja rakentavasti esitetty..
Muistakaa aina, että blogin kirjoittajakin on vain ihminen. Ja voi olla, että hän on lukenut monia kirjoja koirista, törmäämättä esim faktaan, ettei koiraa kannata noin pienenä viedä koirapuistoon.. itselläni ei ole koiria, mutta raskaana ollessa luin monta vauvakirjaa, enkä silti tiennyt, että vauvoilla on tiheän imun kausia yms. Sellaista elämä on, ettei kaikkea voi tietää, siksi olisi varmasti kiva saada asiallisia vinkkejä täällä kommenttiboxissa..
I rest my case.
Tsemppiä pennun kanssa ☺
Sillonkun kun on niin monta asiaa pielessä koiran kasvattamisessa niin voi mielestäni olettaa että yhtäkään koira aiheista kasvatuskirjaa ei olla luettu joissa mainitaan hyvin selkeästi jokainen blogin pitäjän ongelma ja myös ratkaisut niihin.. Joskus pitää olla kertoa asia rehellisesti ja suoraan turhia kaartelematta, aina se asioiden kaunisteleminen ei kannata.
Mulla tuli ihan sama mieleen! Harmittaa Nooran puolesta, jos tuollaiset erimielisyydet pitää heti sanoa noin syyttävästi ja haukkumalla 🙁
Ja mun kommentti siis Sussun kommenttiin vastauksena
Nimetän, asiat voi esittää suoraan, mutta ASIALLISESTI.☺ onko asiallista sanoa, että mennään perse edellä puuhun, koira on otettu vain ulkonäön takia ja kukaan järkevä ei vie koiraa puistoon (toisin sanoen bloggaaja on tyhmä). Täällä on monta kommenttia, joissa samat asiat on sanottu asiallisesti ja rakentavasti ☺
Jep, todellakin ohjeita ja kommentteja saa tulla antamaan mutta miten ne esittää on eri asia 🙂 Voin jättää huomioimatta ohjeet näiltä viisastelijoita 🙂
Hei! Ai että kun tuli toisen koiran pentuajat mieleen! Tosissani harkitsin silloin koko piskin palauttamista. No hän kuitenkin jäi ja on nykyään arvokas 10v setterirouva. Jos olette molemmat päivät töissä niin pennulla voi olla vaan niin paljon virtaa ettei se jaksa nukkua yöllä. Mahdollisimman paljon aktiviteettia päivällä ja illalla! Muistan että meilläkin mies lähti muutaman kerran yöllä koiran kanssa ulos kun ei saatu nukuttua koiran touhuamiselta ? komppaan edellisiä, koirapuistoon ei kannata ehkä heti mennä koska saatiin omastamme hiukan äksy toisille koirille kun annettiin sen leikkiä kiukkuisen naapurin koiran kanssa…jos löytyy joku kiva ja kiltti tuttavan koira niin se olisi hyvä tapa sosiaalistamiseen. Jaksuja ??
Koirapuistossa ei ole onneksi ollut äksyjä koiria 🙂 Ja on se Lakukin siellä innostunut ja lähtee juoksemaan mukaan mutta kääntyy sitten takaisin meidän luokse aina välillä 🙂 Ei vielä mitään traumoja ole syntynyt mutta vältetään nyt sitten niitä puistoja 🙂 Pentutreffejä jo järjestellään täällä kovasti 🙂
Tsemppiä! Kyllä se helpottaa, joskus… Meillä asustaa tällä hetkellä 7 kuukauden ikäinen espanjanvesikoirauros ja kukaan ei ollut mullekaan kertonut, kuinka raskasta ja vaikeaa koiran kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi on 😀 Meillä toimi tuohon lahkeiden/pohkeiden näykkimiseen huomioimattomuudella eli pentu ei saanut käytöksellään mitään aikaan, jolloin kyllästyi saalistusleikkiinsä. Välillä kyllä tuntui, että onko meillä piraija vai koira! Mutta kyllä se siitä lopettaa, kunhan ei palkkaudu siitä tekemisestä millään tavalla. Toinen karmea mitä meidän pentu teki, oli huomion hakeminen haukkumalla meille. Onneksi sekin meni ohi huomioimattomuudella, mutta voin kyllä kertoa, että oli pinna kireällä aamupalapöydässä, kun kaveri louskutti korvanjuuressa. Nykyään tuollaista käytöstä ilmenee enää harvoin, koska koira ei siitä hyödy. Sitten voi myös yrittää korvata epätoivotun käytöksen jollakin muulla, mutta huomion hakemiseen taitaa auttaa vain huomioimattomuus…. Suosittelen tosiaan Tuire Kaimion Pentukirjaa, siellä on hyviä vinkkejä 🙂
Voin lohduttaa, että siinä 5 kuukauden iässä taitaa ne korvat sieltä löytyä paremmin ja pentu malttaa jo esim odottaa käskystä pidempiä aikoja. Toki kaikki temput pitää aloittaa aina hyvin pienellä vaatimustasolla, siten että koira onnistuu ja vähitellen lisätä vaatimusta, esim. paikallaoloon. Ja tottakai palkkaus pitää muistaa aina alussa antaa, eihän kukaan palkatta töitä tee! 🙂
Voin tosiaan vain lohduttaa, että kyllä se mullekin on tullut pentuaJan vaikeus yllätyksenä. Parempaan päin kuitenkin täälläkin menossa, että kyllä teidän pentu kuulostaa ihan normaalille 🙂 nyt me harrastetaan jo rally-tokoa, joka aloitettiin pentukurssin jäljeen. Seuraavaksi mennään tokon alkeiskurssille. Hyvälle pentukurssille kannattaa tosiaan mennä, niin siellä pentu myös saa turvallisessa ympäristössä tarkkailla muita koiria ja oppii käyttäytymään isommassakin porukassa. Nyt vaan pennulle paljon hyviä turvallisia koirakokemuksia tuttujen koirien kanssa ja luottamuksen rakentamista teihin 🙂 koirapuistoon ehtii sitten myöhemminkin halutessaan 🙂
Näitä pentujuttuja on kyllä mukava lukea, että jatkossakin jos kirjoitat, niin mukava juttu! Ja muista myös se, että koirankasvatuksessa on yhtä paljon neuvoja kuin lapsenkinkasvatuksessa, Valitkaa teille ne parhaat ja toimivimmat 🙂
Jep siinä olet oikeassa, että niin monella kuin on koira niin niin monella on varmasti mielipide siitä miten toimia missäkin tilanteessa. 🙂
Me ollaan tehty tuota huomioimattomuutta mutta Laku jaksaa ja jaksaa roikkua lahkeessa vaikka sitä ei huomioisikaan 😀
Pitääpä etsiä käsiinsä tuo pentukirja, sitä on moni nyt täällä suositellut. Kiitos 🙂
Voi tsemppiä ❤ Hyvä siitä tulee! Ihan varmasti!
Kaimion kirja on loistava! Suosittelen ensimmäisen pennun kanssa lämpimästi! Tosin minulle kävi niin, että sen saatuani meni koirahaaveet vuodeksi jäihin, kun ymmärsin kuinka moni asia pitää miettiä, opettaa ja miten kaikki voi silti mennä pieleen ?
Mutta niin siitä vain selviää ja sitten noista kuratassuista tuleekin maailman rakkaimmat! Niin käy teillekin!
Toinen hyvä vinkki on hakeutua heti alussa johonkin pentukurssille. Saa oikeanlaista opastusta ja sitä kaivattua vertaistukea muilta pennunomistajilta.
Tsemppiä!!
Pentukurssi onkin tiedossa ja toi kirja pitää seuraavaksia etsiä jostain 🙂
Kyllä mäkin uskon, että kelvollinen koira siitä vielä tulee 🙂 Meidän rakas Laku! <3
Provosoiduin niin paljon otsikosta, että oli pakko tulla lukemaan olitko tosissasi. Onneksi et. Olen vissiin vähän herkkis kun en itse edes sanoisi vitsillä moista omasta koirasta.
Hyviä kommentteja on tullut pennun koulutukseen liittyen. Pentu ei ole ainoa joka oppii. Sinä kasvat ja opit sen kanssa. Koira osoittaa mitä on kiintymys, uskollisuus ja ystävyys. Vahva suositus Tuire Kaimion kirjoille. Ota selvää asioista ja tee ratkaisuja itseäsi ja koiran parasta kuunnellen. Luo suhdetta koiraan joka päivä. Pentuaika menee pian ohi ja joskus vielä kaipaat sitä.
Lopulta sinä tulet olemaan se, joka koirasi tuntee parhaiten. Vaikka kokeneita kannattaa ja pitää kuunnella. Hyvä siitä tulee!
Totta kai me opitaan tässä kanssa puolin ja toisin toisistamme 🙂 Hyvä tästä vielä tulee, alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo 🙂
ehkä tää kirjasuositus tulee liian myöhään: pentuneuvola!
teille taitaa olla aikamoinen draamakuningas pentu 😀 Voimia!
Se on vaan huomion kipeä pikku viikari 😀
Kuten yllä sanottu niin pennut traumatisoituu tosi helposti. Meidän koiralle joku pikkupoika ”haukkui” silloin kun se oli pieni pentu, ja pennusta tuo oli pelottavaa. Varmaan pojan mielestä kiva vitsi, mutta tuo yksi tilanne aiheutti sen että koira aikuistuttuaan rähisi peloissaan jokaiselle pikkupojalle seuraavat viisi vuotta.
Jos huomaat olevasi tilanteessa jossa pentu joutuu rähjäämään niin voit todeta että olet jo tehnyt virhearvion ja äkkiä pois. Noin pienen kanssa kannattaa tutustua vain hyväkäytöksiin rokotettuihin koiriin rauhallisessa ympäristössä niin että on yksi tai pari vierasta koiraa kerrallaan.
Kiitti vinkistä 🙂
Pitääpä antaa Lakun vielä kasvaa ja mennä sitten uudemman kerran puistoon 🙂
Moikka! Tsemppiä teille hurjasti!? varmasti helpottaa myöhemmin kun pentu kasvaa ja alkaa olemaan jo vähän järkeä päässä. Vaikka eihän se helpota nukkumattomuuteen juuri nyt ? täällä on osaavia ihmisiä niin Osaisiko joku vinkata miten koiran saisi olemaan haukkumatta muille koirille ja ihmisille? Meillä pentu jo 10kk mutta silti haukkuu muille ulkona? Ihan älyttömästi ei ole saanut kontaktia tuntemattomiin kun tutuilla ei koiria ym mutta toki ulkona näkee kaikenlaista? haukkuminen ei siis silti ole jokapäiväistä. Muuten tottelevainen on. Osaa temppuja ja tietää säännöt. Arka pentu kylläkin on edelleen noin niinkuin ulkona/tuntemattomien seurassa. Tästäkin yritetty päästä eroon mutta luonteeseen taitaa kuulua ja toivon että rohkaistuu iän myötä vielä. Vai onko turha toive? ? mutta tuo haukkuminen. Ja vain tosiaan tapahtuu ulkona tai jos kuuluu yhtäkkiä iso ääni kotona esim ovikello. Neuvoja?
Kiitos Annika, ja toivotaan, että siekin saisit vinkkejä haukkuongelmaan 🙂
Kyllä tästä meidän pojasta vielä hyvä tulee 🙂
Nyt valoja päälle. Rokottamaton pentu koirapuistoon?
Pentu on vielä vauva ja herkässä vaiheessa, nyt kaikki huonot kokemukset kertaantuu myöhemmin. :/ tarvitaan hyviä ja rohkaisevia juttuja, toi äriseminen viestii että pentu tuntee itsensä tosi turvattomaksi. Kannattaa tehdä vähän pohjatyötä, pennusta reippaan kaverin kasvattaminen ei mene vain omalla painollaan.
Valot on päällä 🙂
Ja edelleen kaikella rakkaudella… kun Laku antaa teidän nukkua vain muutaman tunnin ja herää ulvomaan niin älkää välittäkö siitä yhtään mitään! Koira ei ole se joka päättää milloin nukutaan. Antakaa sen olla ilman huomiota ja rauhoittua omia aikojaan. Jos alatte ”paapomaan” Lakua kesken omien unien, niin ei opi koskaan tästä tavasta pois vaan ehdollistuu kun saa teiltä huomiota ja vaatii teiltä huomiota entistä enemmän kun kasvaa aikuiseksi.
Kannattaa kieltää napakasti Lakua kun puree jotain kiellettyä ja palkita hurjan paljon namipaloilla kun tekee oikein.
Kuulostaa siltä, että teillä on vaativa pentu mutta Laku on käsittääkseni teidän ensimmäinen koira? Jos te olette epävarmoja, niin pentu vaistoaa sen ja käyttäytyy omien sääntöjen mukaan. Siispä tiukat pelisäännöt, avun kysyminen kasvattajalta, asiallisten nettisivujen lukeminen ja pennun kasvatusoppaan lukeminen on plussaaa?
Laku on osannut ilmoittaa myös tuolla ulvonnallaan, että on pissahätä, aikansa se silloin ulvoo ja jos ei viedä ulos, oli yö tai päivä niin se tekee omalle alueelleen pissan.
Mutta yöllä on myös muuten vain ulvomista eikä se lopu odottamalla, tai no tunteja ei olla odotettu mutta useita vartteja kyllä. 🙂
En koe olevani epävarma ja olen saanut Lakuun hyvän yhteyden muuten. Ulkona tulee heti luokse kun kutsun ja istuu käskystä. On meillä hyviäkin hetkiä! 🙂
Tulin vain itsekin suosittelemaan Tuire Kaimion kirjoittamaa Pennun kasvatus -kirjaa! 🙂
Luin sen itsekin suosituksesta, odotellessani silloisen ensimmäisen pentuni luovutusikää <3 Nyt koiria on kerääntynyt minulle jo kolme 😉 ..ja kirjan sivut ovat kuluneet hiirenkorville 😉
Kaimion metodit on kouluttaa aina eläimen ehdoilla 🙂 Hän on itse kouluttanut eläinnäyttelijöitä esiintymään elokuvissa ja mainoksissa, esim. Poika ja ilves -elokuvan ilveksen, VR:n mainosten kyyhkyset ja Olvi-mainosten Jeppe-koiran – ihan vaan knoppitietona 😉
Hitsit, kun ois hoksannut suositella myös teille tuon kirjan lukemista ennen pennun asettumista taloon! Nyt vaan kirjaston tai kirjakaupan kautta viikonlopun viettoon 🙂
Tsemppiä ja jaksamista pentuarkeen – se ei oo aina helppoa mutta pitkäjänteisyys poikii hedelmää ennemmin tai myöhemmin <3
Voi kun olisikin viikonloppu mitä viettää mutta töissä menee 🙂
Mutta joo, moni teistä on suositellut nyt tuota kirjaa niin ehkä se on tosiaan hankittava 🙂
Kiitos tsempeistä 🙂
Tsemppiä paljon, kyllä se siitä ☺ pari päivää sitten ihmettelin kuinka helpolla itse olen päässyt tuon meidän pentumme kanssa. Taisi vain tulla helppo tapaus tämä meidän sekarotuinen tyttö ? kirjoitinkin blogiini siitä muutama päivä sitten senjariga.blogspot.com
Joo kyllä se siitä 🙂 Väsyneenä ei vaan aina jaksa 🙂 Pennutkin on erilaisia 🙂 Tsemppiä sinne myös!
Voi ei tsemppiä! 🙂 Tulee välillä ihan oman koiran pentuaika mieleen.
Jos Laku on kovin levoton voi kokeilla laittaa sen eri huoneeseen nukkumaan niin, että sen ”yötila” on rajattu tiettyyn alueeseen ja sinne sen vesikuppi ja lehtiä (,kun se yöllä kuitenkin pissaa) ja ei leluja. Eri huoneeseen kuin te. Meillä berni nukkui niin nuoruudessaan, koska vaelteli niin paljon öisin, mutta oppi nopeasti menemään iltaisin keittiöön ”nukkumaan” ja meni monesti jo odottelemaan sinne, et ”koska mennään nukkumaan” 😀 Toki kannattaa ottaa lieden sulake pois, jos koiralla on jotain puuhailutaipumuksia.
Laku nukkuu kodinhoitohuoneessa jo nyt. Ekan viikon nukkui meidän makuuhuoneessa omassa pedissään, mutta nyt on yli viikon nukkunut omassa tilassa aidan takana, jonne voi myös pissat tarvittaessa tehdä. Päivälläkin laitetaan koira aika-ajoin rauhoittumaan ja nukkumaan tuonne kodariin ja hyvin siellä viihtyy. Välillä sitten kyllä taas osoittaa mieltään.
Mitä hittoa?? Annatte pennun tutustua vieraisiin koiriin noin pienenä?? Tajuatteko että pentu kuolee todella herkästi jos saa esim. parvoviruksen!!! Ei missään nimessä vieraisiin koiriin tutustumista ennen rokotuksia!!! Haloo nyt ja järkeä tohon touhuun!!
Parvo-virus tarttuu myös ulosteiden kautta, ei pelkästään koirapuistoista. Jos ulkoilutamme koiraa niin emme valitettavasti voi välttää vieraita koiria saati vieraitten koirien ulosteita tuolta teiltä ja ojanpohjilta. Kaikki eivät valitettavasti siivoa jätöksiään.
Vieraiden koirien ei tarvitse tulla tekemään tuttavuutta noin pienen pennun kanssa, se on kyllä vältettävissä. Eikä koirapuisto pennun ulkoilutuspaikka..
hahah 😀
Ja koira pitäisi sosiaalistaa 8-12 viikon aikana. Mitenkäs se onnistuu ilman toisia koiria?
😀 pennun tärkein vaihe sosiaalistua on juurikin 7-12 vkoa, ja se ei onnistu ilman muita koiria. Jos tämä kasvuvaihe sivuutetaan ja pidetään koiraa ”eristyksissä” koirasuhteista voi tuloksena olla epävarmasti muihin koiriin suhtautuva pentu. Toki on hyvä varmistaa onko tutustuttavalla koiralla terveys kunnossa, mutta eristäminen ei ole hyvä juttu ;/
Tsemppiä. Pentuaika on raskasta, mutta hyvin hoidettuna se kantaa hedelmää tulevaisuudessa ja luo pohjan millainen teidän koirasta kasvaa isona eli siihen kannattaa panostaa.
Jos mahdollista pitäisin nyt lomaa töistä 1-2 viikkoa. Silloin voisi päivisin kouluttaa koiraa pienissä 10-15 pätkissä pitkin päivää. Opettaa jäämään yksin jne. Samoin toivottavasti olette rajanneet asunnosta vaan osan pennulle kun on yksin kotona.
Suosittelisin myös pentukursille osallistumista. Jos ette mene kurssille niin nyt kannattaa alkaa heti harjoitella koiran kontaktin ottamista, Tuiren kirjassa on varmasti vinkkejä siihen miten. Lukekaa myös Turid Rugaasin kirjat ”koiran rauhoittavista signaaleista” ja toinen kirja kouluttaa miten kävellään hihnassa kauniisti..
Kyllä Lakusta hyvä poika tulee ja teistä onnellisia koiranomistajia. ?
Ei me jäädä töistä pois, eikä olisi mahdollisuuttakaan. Koira on oppinut kyllä jo olemaan yksin ja hyvin on mennyt. Ja kyllä, koira on kodinhoitohuoneessa päivät kun olemme töissä ja joskus rauhoittuu myös sillonkin siellä kun olemme kotona. Yöt menee samaisessa tilassa. Ei me ihan urpoja sentään olla tuon koiran kanssa 😀 Ja kontaktiharjoittelut on hyvässä vauhdissa. 🙂
Jyväskylässäkin ehkä Musti ja mirri järjestää pentutreffejä ne olisi sopivan turvallinen väylä tutustua toisiin koiriin.
Joo on varmasti ja me ollaan saatukin jo cockerinpentuihin täällä päin kontakteja niin ehkä pentutreffitkin järkkääntyy 🙂
Huh, huh mitä kommentteja taas… Eiköhän suuriosa ollut vain purkautumista ilman mitään sen erikoisempaa tarkoitusta, tai että mikään ei koskaan onnistuisi.
Itse pentuaika oli oman koirani kanssa suhteellisen helppo. Oppi sisäsiistiksi erittäin nopeasti, oppi kommennot nopeasti, ainut oli lattioiden ja seinien jyrsiminen. Tuo ei tuntunut loppuvan millään, vaikka sallittua purtavaa oli saatavilla, loppujen lopuksi kaikki kivat paikat piti sivellä etikalla useamman kerran päivässä n. 5 päivän ajan että jyrsiminen loppui.
Oi mutta se murrosikä! Se oli ihan p*rkeleestä. Tarpeeksi kun turhauduin niin kaverille poristessa uhkasin tehdä koirasta kinttaat. Hän kuunteli murheen, nauroi hieman ja totesi että hei ootko vielä tätä kokeillut. Itsepäinen ja älykäs koira, joka välillä kadotti korvat ihan kokonaan ja tuntui että kouluttaessa mikään ei auta. Koirakoulussa ohjaaja toppuutteli että kyllä se sieltä tulee, nyt on vaan hankala kausi. Meillä tapahtui käänne kun löysin naksuttimen. Lelut ja leikit ei toiminu. Herkut kyllä mutta jos antoi tilanteessa niin keskittyminen katosi samantein.
Kovasti teille tsemppiä! Jos turhauttaa niin kannattaa etsiä ja kokeilla eri tapoja, joka koiralle passaa eri.Kyllä sieltä vielä hyvä tulee, vaikka välillä turhauttaa. 😉
Joo kaikki ei vaan osaa antaa vinkkejä ja neuvoja asiallisesti 🙂
Onneksi oma suodatin toimii 🙂
Meillä ei onneksi järsitä kalusteita tai muuta sellaista mutta kaikki irrallinen maistuu 😀
Tsemppiä! Luulen, että se miksi missään ei kerrota pentuajan todellisesta rankkuudesta, johtuu siitä että ”aika kultaa muistot”. Omankin pennun kanssa kyllä oli välillä usko koetuksella, varsinkin kun opettelin trimmaamaan turkkirotuisen pentukoiran alusta alkaen itse lähinnä youtube-videoiden ja kasvattajan ”puhelin-neuvonnan” avuin :D. Kasvatuksessa pääsee maalaisjärjellä pitkälle! Kannattaa myös harkita jotain pentukurssin käymistä, sieltä saa kivoja vinkkejä koiran kanssa eloon ja muutenkin sellanen ohjattu koiran kanssa puuhastelu mielestäni syventää suhdetta pentuun heti alusta asti :).
Joo, tottakai maalaisjärkeä kovasti käytetään 🙂 Ja ollaan paljon jo opittu, sekä Laku että me vanhemmat 🙂 Pentukurssi on tulossa kesäkuun puolella 🙂
Itsellä ollut viisi koiraa enkä ole koskaan ajatellut pentuaikojakaan raskaiksi vaikka on ollut jos jonkinlaisia vinkujaa ja vikisijää.
Kaiken A ja O on johtajuus, johon jokaisen koiraa harkitsevan kannattaa tutustua. Elämä on helppoa kun johtajuusasiat on alusta saakka kunnossa. Ne on ihan pieniä päivittäisiä asioita joista lähdetään liikkeelle. Hihnakulkua harjoitellaan alkuun makupalan kanssa sisällä. Pieni aika riittää.
Suosittelen sivustoa http://www.kumikana.org/koulutus/
Siellä todella paljon hyvää tietoa.
Koiran maailma on hyvin mustavalkoinen. Esim johtaja ei koskaan altista pentua tilanteeseen jossa sen pitäisi puolustaa itseään.
Itse en ymmärrä sitä että koiran pitää olla kaikkien koirien kaveri, en varsinkaan jos koirat on hihnassa.
Ja leikkikaverit pitäisi ehdottomasti olla samaa kokoluokkaa koska iso koira voi pentua töytäistessään aiheuttaa pennulle vahinkoa. Tiedän tapauksia joissa pentu on jopa halvaantunut.
Ottakaa ihmeessä selvää onko paikkakunnalla pentukurssia, ilmoittautukaa sinne ja teillä on pian paljon tietoa ja taitoa arjen eri tilanteisiin.
Netistä löytyy hyviä harjoituksia joita voi tehdä pienenkin pennun kanssa, aivotyö väsyttää koiraa lenkkiä enemmän. Unohtakaa lelujen heittely koska se vaan lisää koiran energisyyttä ja levottomuutta entisestään. Mieluummin piilottakaa koiran lempilelua ja tehkää harjoitteita joissa se voi toteuttaa luontaisia vaistojaan.
Tsemppiä pentuaikaan, se on koiran kannalta tärkeintä aikaa ??
Ei me mitään leluja olla heitetty eikä tuo sitä vielä tajuakaan 😀
Kyllä meillä konstit on tuo koira väsyttää mutta ei sekään aina valitettavasti auta 🙂
Kiitos kuitenkin tsempeistä 🙂
Moi!
Meillä pentuajan ekat pari kuukautta oli sitä, että pentu pyysi ulos yöllä. Joten minä heräilin parin tunnin välein. Silloin peloteltiin, että opetamme sen isompanakin pyytämään yöllä ulos kun annamme ns. periksi. Mutta onneksi yöheräily jäi pois, kun pidätyskyky kasvoi. Luultavasti jopa nopeutimme sisäsiistiksi oppimista, kun oppi pyytämään ulos eikä pissannut sisälle 🙂
Tuosta puremisesta ja näykkimisestä. Tein heti sen linjan, että jos näykkii kun vaikka istuin lattialla, niin nousin ylös ja menin esim. vessaan hetkeksi. Pienelle on pahempi rangaistus yksin jääminen kuin EI:n huutaminen. Kädellä rankaistessa oppii helposti pelkäämään kättä, mikä voi johtaa vielä enemmän näykkimiseen ja muutenkaan ei ole hyvä juttu. Meillä tämä toimi, eikä näykkimistä juuri esiintynyt, koska näykkäisy tiesi kaiken hauskan loppumista ja tylsyyttä 😀
Myös yöllä huomiottajättäminen pennun herätellessä (ellei hätä) voisi toimia.
Koirapuistoissa käytiin rokotusten jälkeen 🙂 Itse löysin hyvänoloisen ison koirapuiston kauempana kaupungin keskustoista, jonne tuskin kukaan lähtee mitään hullua koiraa tuomaan. Hieman voi katsella minkälaisia koiria ja omistajia siellä on. Mieluiten tietysti menisi vapaana esim metsään tuttujen koirakavereiden kanssa, mitä me myös harrastettiin.
Nyt koira vuoden ja moni asia helpottunut. Remmiin totutettiin ekasta päivästä lähtien ja sen oppi jotenkin luonnostaan.
Ps. pentuajan takia en harkitse ottavani uutta koiraa lähivuosina 😀 😀
Mekin ollaan kerran yössä tuota pissalla käytetty, sillä se rauhoittuu jälleen nukkumaan kun on siihen pissahätään varmaan herännytkin vinkumaan. Mie joutuisin tuolla vessataktiikalla olemaan vessassa jemmassa kyllä sitten koko ajan 😀 😀
Joo, tämän pentutouhun takia ei olekaan enää niin kova vauvakuume 😀
”Nautihan tästä pentuajasta, se menee niin nopeasti ohi” – Nautin rehellisesti sanottuna paljon enemmän tästä ajasta kun koirani on aikuinen! Pentuaika (viime kesä) oli oman koiran kohdalla aika uuvuttavaa. Jatkuvaa komentamista, valvomista, kouluttamista ja taistelua. Meidän sessu oli todella kova käyttämään hampaitaa ihan joka paikkaa. Meillä oli kämppä ihan täynnä jos jonkinlaista estettä, porttia tm viritystä, jolla saatiin koira pois pahanteosta (jota esiintyi 90% hereilläolo ajasta..
Mutta kyllä se siitä aikuistui. Alkoi tottelemaan, lopetti riehumisen ja puremisen. On se vieläkin itsepäinen kuin muuli, mutta arki on suhteellisen helppoa nyt. Mutta kaikki kuvailemasi kuuluu ihan normaaliin pentuaikaan, täytyy vain muistaa että sitkeällä työllä koirasta saa kyllä ihanan kaverin.. 🙂
Jep 😀
Noi on kyllä turhia ohjeita nuo nauti hetkestä kommentit 😀 Totta kai me nautitaan mutta myös turhaudutaan välillä 😀 Ja se on ihan luonnollista.
Näyttäisi osalla menevän nyt tumteisiin tämä homma 😀 Koiranpentu saa vasta-aineita emältään pentuaikaansa varten. Nämä vasta-aineet riittävät ensimmäisiin rokotuksiin asti. Mahdollisuus on myös varhaisrokottaa pentu 8-viikon ikäisenä. Pääsääntöisesti pennut rokotetaan 12-viikkoisina, mikäli pentu on terve. Ja huomautan, ettei rokote vielä anna mitään suojaa tauteja vastaan. Koiranpennun elimistö alkaa rokotteen antopäivänä vasta kehittää vasta-aineita, niitä ei vain ”ilmesty” koiraan suoraan rokotteesta. Tämä siis tarkoittaisi sitä, että koiranpentu olisi valmis astumaan ovesta ulos vasta 16-viikkoisena. Älytöntä, eikö? Kun parvovirus tai kennelyskäepidemiaa (Siihen rokotus ei muuten anna edes läheskään 100-prosenttista suojaa) ei ole, on täysin normaalia käydä koirien kanssa puistossa. En tiedä millaisia teidän puistonne ovat, mutta minun asuinkunnassani koirapuisto on kunnan ylläpitämä, parin viikon välein siistittävä aidattu alue. Kai te asiattomien kommenttien kirjoittajat tiedätte, että näin pilaatte osaltanne koko koiraharrastuksen maineen. Eivät ihmiset uskalla enää ottaa pentuja kun pelkäävät tekevänsä väärin. Ja kaiken lisäksi, kyseisen koiran rokotukset eivät itseasiassa meille TUNTEMATTOMILLE lukijoille edes kuulu 🙂
Siis kiitos sinulle kasvattaja!
Menin ihan sanattomaksi kun luin kommenttisi. En tarkoita sitä, että etteikö muillakin olisi pointtinsa mutta oma ajatusmaailma tästä pentuasiasta kohtaa tuon kommenttisi kanssa melkoisen hyvin 🙂
Meidän koirapuisto on iso, ja siisti ja kun ollaan käyty siellä niin paikalla on ollut maksimissaan viisi koiraa, ekalla kerralla kaksi, jotka lähinnä leikkivät keskenään ja Laku vaan katseli sivusta 😀
Mutta kiitos sinulle 🙂
Valvottuja öitä tulee jokaisen pennun kohdalla ja se vain kuuluu asiaan. Meillä valvottiin nuoremman koiran kanssa vaihtelevasti muutama kuukausi ja sittenkin aamuherätykset tulivat tosi aikaisin. Vanhemmasta kans valvottiin, mutta ei muistaakseni niin paljoa. 🙂
Pakko muistuttaa, ettei pentu ole tottelematon, se on vain pentu ja käyttäytyy kuin koiran pentu käyttäytyy. Koirahan ei luontaisesti osaa mitään meidän käskyjä / vihjeitä, vaan kaikki täytyy sille opettaa. Ja kuten jokainen itsekin tietää, uuden oppiminen ei tapahdu yhdellä kerralla, vaan se vaatii harjoittelua ja paljon toistoja. Eli kaiken, mitä oletat ja haluat koiran osaavaan, sinun tulee ensin sille opettaa. Ja huutaminen ei ole opettamista, se on vähän sama kuin joku yrittäisi opettaa sinulle vierasta kieltä ja vain karjuisi kun et sitä osaa. Kannattaa kyllä lukea lajityypillisestä käyttäytymisestä ja kommunikoinnista, niin pääsee jo pitkälle ja asioiden opettaminen on helpompaa. Yksi ehdottoman hyvä kirja (Kaimion kirjojen lisäksi) on Turiid Rugaasin Rauhoittavat signaalit. Tämä kirja pitäisi jokaisen koiran omistajan lukea. Koirathan eivät osaa puhua meidän kieltä, vaan niillä oma tapansa kommunikoida. Ja pentu tarvitsee paljon rakkautta ja hellyyttä sekä rauhallista opettamista kaikissa asioissa, mikään asia ei ole sille vielä selvää ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kannattaa myös miettiä, haluaako opettaa koiraansa positiivisin keinoin ja nykyaikaisen tutkitun tiedon pohjalta vai vanhanaikaisilla hyviksi uskotuilla keinoilla, jotka yleensä ovat väkivaltaisia ja painostavia ja opettavat koiran vain välttämään rangaistusta. Tutkitun tiedon mukaanhan parhaita tuloksia saadaan nimenomaan positiivisen vahvistamisen kautta. Tsemppiä jatkoon ja kärsivällisyyttä väsymyksenkin keskelle! 🙂
Niinhän se on, että valvomiset kuuluu asiaan. Tää on vaan raskasta kun en ole tottunut tällaiseen. Mutta minä totun ja Laku tottuu olemaan ajan kanssa 🙂
Ja tosiaan, me harjoitellaan kyllä aktiivisesti ja toistetaan toistetaan ja toistetaan 🙂 En sano, että meillä koko ajan kaikki menisi päin peetä mutta välillä vaan tuntuu sille tuon vauvelin kanssa 🙂
Ja hei kiitos tsempeistä ja kirjavinkeistä 🙂
Ennen kun hankkii koiraa kannattaa varmaa harkita tarkkaan. Kukaan ei sano, että pentu vaihe olisi helppo ja se vaatii paljon työtä, että koirasta tulee hyväkäytöksinen totteleva koira. Olis varmaan kannattanu pysyä vaan kissa ihmisenä… Kun koiran ottaa tulis siitä olla täysin varma, eikä ekojen kuukauksien aikana olla jo sitä mieltä että haluaakin luopua koirasta….
Jep, näin just. Eli jos on väsynyt ja turhautunut hetkellisesti, niin voi vaan todeta, että tämä koiran hankinta oli huono idea. En usko, että se menee ihan noin. En usko, että on sellaista koiranpennun omistajaa jolla ei olisi edes hetkellisesti mennyt pinna.
Ollaan oikeasti harkittu tämä pentuasia tarkkaan, valmistauduttiin siihen kyllä, että tällaista tämä on nämä ensimmäiset kuukaudet mutta yllätti se silti! En voi kieltääkään sitä.
Hahah, tuskin kukaan ihmisvauvavuoden jälkeen tuomitsee äitiä/isää noin jyrkästi että hohhoi, mitäs hankitte vauvan kun ette nyt nuku, olis varmaan kantsinut miettiä vähän pidempään, miksi siis heti tuomita koirankin hankinnan jälkeen 😀 Elämässä on niin paljon eri vaiheita ja tapahtumia jne jne jne. jotka kuluttaa ja väsyttää meitä, jos alettas kaikkea vältellä siinä toivossa että ”jaksampahan ja nukun hyvin enkä väsy koskaan!!” saatas kenties elää hyvinkin tynnyrimäistä elämää loppuun saakka. Itseä ei ainakaan sytytä moinen.
No näinpä. Ihan kun se olisi jotenkin noloa tai kiellettyä myöntää, että tällaisesta väsyy. Mä en ymmärrä sitä, että pitää antaa jotenkin ylitsepursuavan onnellinen ja siloiteltu kuva siitä elämästä mitä elää, jos se ei sitä ole.
Miksi oletto ottaneet koiran? Teidän kaltaisilla ihmisillä ei pitäisi olla koiraa. Todella vastuuton kasvattaja ollut kun noin tietämättömille koiran antanut ja varsinkin kun edes kiinnostusta oppimiselle ei ole 🙁 surettaa pienen pennun puolesta 🙁
Kerrotko lisää tästä, että minkä kaltaisilla ihmisillä ei pitäisi olla koiraa?
Mikähän ihmeen kytö ihmisillä on huutelemaan anonyymina toisten blogeihin miten asioiden pitäisi olla ja miten ei. Mukaanlukien kellä saisi olla eläin ja kellä ei.
Itse omistan kaksi koiraa. Ensimmäisen kohdalla tuli tehtyä virheitä, mutta kuka ei tekisi? Niitä virheitä tehdään , jotta niistä ottaisiin opiksi ja mahdollisesti tehtäisiin seuraavaksi asiat toisin. Ja kuinka monta kertaa teki mieli miettiä ”onko minusta tähän?” se on normaalia ja jos joku toteaa sen ääneen, on paskanmyrsky luvassa.
Totuushan on myös se etteivät kaikki koirat ole ns ”helppoja”, jotkut vain vaativat enemmän toistoa ja kärisvällisyyttä. Pentuaika on varmasti tavalla tai toisella raskas itse kullekin ja ihmisillä on eri tavat purkaa kokemansa asiat, kaikki ei mene aina kuin strömsössä ja kenenkään ei pitäisi tuomita jos näin on.
ja Noora. Toivottavasti jatkat purkautumistasi Blogiin 😀 Hyvä ja asiallinen kirjoitus, kerrankin joku uskaltaa purkautua ilman ”kaunistelua”. Ottakaahan oppia kansalaiset
Todellakin jatkan, mun blogi ja mun purkautumiset 😀
Ja nimenomaan, ihmiset tekee virheitä asioissa kuin asioissa vaikka kuinka olisi lukeneet kaikenmaailman kirjat ensin. Kyllä tää tästä 🙂
Se on kyllä niin totta että siitä oikeasta pentu arjesta ei puhuta kunnolla. Voi ehkä johtua siitä että sitä ei muista enää kunnolla kun pentu on kasvanut aikuiseksi ja jos kasvatuksessa on onnistuttu niin koirasta on tullut tottelevainen ja hyvä koira. Pentu aika on 85% ärsyttävää,rasittavaa ja väsyttävää, mutta se loppu aika se onki aika ihanaa nähdä kuinka se kehittyy, on suloisen pieni ja kaikesta huolimatta just se sun paras kaveri, joka välittää susta aidosti =) sitten kun se on aikuinen, voi todellakin vaa miettiä kuinka ihanaa on että se EI ole enää pentu ja sen kanssa on ihana elää ?
Sen takia onkin mukava kirjoitella tännä tuntoja ja fiiliksiä tästä ajasta 🙂 Innolla odotan myös sitä, että poika kasvaa ja saa korvat 🙂
Miun yhdelle pennulle toimi puremiseen se että kiljaisin tosi korkealta. Lyhyesti. Samalla tavalla pennut leikkiessään kiljaisevat jos toinen puree. Toimii osalle ja osa saattaa syttyä siitä mutta suosittelen kokeilemaan! Työpaikalla myös yksi pennun omistaja kokeili ja purenta loppui nopeasti. Tsemppiä! Parin aktiivisen rodun jälkeen olen valinnut enää löllyköitä rotuja ja voi vaan kehua pentuaikaakin.
Voit uskoa, ollaan kiljuttu täällä molemmat, sekä minä, että mieheni 😀 ei auta 😀
Moikka!
En ole ennen käynyt kommentoimassa mutta nyt tuli oman koiran pentuaika mieleen joten ajattelin vähän kertoa miten meillä meni pentu ikäisenä 😀
Itsellä siis kohta 8 vuotta täyttävä sakemanni uros ja onhan tuo rauhoittunut siitä mitä pentuna oli, mutta onneksi on samanlainen luonne mikä pentuna <3
Oma koira ei herätellyt yhtenäkään yönä pentuna joten voin vain kuvitella kun sikeästä unesta joutuu heräämään kun pentu ulvoo. Toivotaan että teillä pikkunen lopettaa sen jossain kohtaa 🙂
Hihnaan suosittelen opettamaan vaikka ei se helppoa ole. Kyllä muistui mieleen kun oma koira pentuna totutteli hihnaan ja pysähdyin jos veti. Voi sitä huudon määrää kun pysähdyin enkä jatkanut matkaa 😀 Oma koira istui ja ulisi niin kovaa että ihan kuin olisi sikaa tapettu 😀 Siinä ohikulkijat hymyili vaan kun pentu avaa äänihuuliaan. Tätä siis jatkui mutta kyllä kun oli kärsivällinen niin oppi hihnaan ja nykyään nätisti kulkee hihnassa 🙂
Ekan kerran kun mentiin koulutuskentälle niin jännitti aivan pirusti kun katteli miten muiden sakemannit totteli ja oma oli pienen pieni rääpäle jonka olin juuri saanut opetettua istumaan(rokotukset oli voimassa) 😀 Nopeasti pentu oppi, mutta eniten opin itse. Täytyi tehdä itsestä paljon mielenkiintoisempi mitä muut koirat oli tai hajut. Muistan kun kouluttaja sanoi että teen vaikka kärrynpyöriä että koira kiinnostuu musta eniten 😀
Yksi toinen kouluttaja sanoi kun oma koira oli alle kaks vuotias että siitä tulee vihainen vanhemmalla iällä. Tämän kommentin sanoi siksi kun mun koira ei suostunut ottaan hänen kädestään makupalaa. Omasta koirasta tuli jopa niin vihainen ettei ole koskaan näyttänyt hampaita tai murissut kenellekkään. 🙂
Tuo lahkeessa roikkuminen tai näykkiminen niin ei ollut niistä ongelmaa mutta siihenkin on jokaisella omat mielipiteet mikä toimii ja mikä ei 😀
Meitä ihmisiä ja koiria on erilaisia. Ei ole kahta samanlaista vaikka olisi samasta perheestä tai pentueesta. Moni neuvoja antaa ja joillakin tulee kommenttia vähän ilkeämpään sävyyn, mutta te vasta tutustutte uuteen perheenjäseneen. Rauhassa tutustutte niin opitte tuntemaan ja lukeen pentua kokoajan paremmin 🙂
Liikuntaa, rakkautta ja kuria niin kyllä se siitä 🙂
Kyllä Laku vie teidät hyvällä tavalla hulluuden partaalle, sen mä lupaan 😀 <3
Meillä hihnassa riuhdotaan niin kovaa päätä ja koko kroppaa, että niskat siinä pennulta menee nurin. Hetkeksi saattaa pysähtyä istumaan ja sitten jatkuu riuhtominen. Meillä ei siinä hetkessä edes tajuta ulista.
Lahkeiden pureminen on tänään ainakin jo alkanut helpottamaan tai jos kielletään niin lopettaa. Selkeästi tänään tajunnut jotain tuo poika 🙂
Joo-o, mitäs kun/jos joskus tuleva vauva huutaa koko ajan ja vielä pentukoira siihen kaveriksi… siis ihan oikeasti ajattelitteko loppuun asti? Pentu 10-viikkoisena puistoon? Ei lomaa töistä, kun tulee uuteen kotiin? Jne. Ei niin mitään järkeä. Taitaa olla juurikin sitä kuuluisaa klikkien kalastelua ?
Siis mitä hitttttoa ihmiset!??!?! Siis eikö omaa väsymystään saa sanoa julkisesti ääneen 😀 😀 Ei se vähennä sitä rakkautta eläintä tai lasta kohtaan? 😀 Oikeesti, valoja päälle sielläkin suunnalle teille lukijoille! 😀
Voi voi, voisi tietysti asiat yrittää korrektistikin ilmaista, noihin aiempiin viesteihin liittyen!
Itse kyllä kanssa vähän hätkähdin, kun noin nuoren koiran kanssa koirapuistoillaan! Oon itse aika hc-koiratyttö ja otan asiat aika lunkisti. Itsellä tällä hetkellä 6kk vanha pentu ja aiempia koiria ollut useampia. Vasta rokotusten jälkeen itsekin oon alkanut vieraita koiria tuon kanssa katsastella läpi, siellä koirapuistossa voi tulla vastaan ihan mitä tahansa.. ja vaikkei mitään tarttuvia tauteja leviäiskään (haluaisin aiemmalta anonyymiltä jonkun tutkimuksen/lähteen siihen millä perusteella emän immuniteetti tauteja vastaan säilyy just noille viikoille), niin on riski noin pienen pennun kanssa, että se todellakin jää esimerkiksi jalkoihin tai käy jotain muuta kurjaa. Heiveröinen pentu menee loppupeleissä aika äkkiä rikki, kun joku juoksee esimerkiksi päin. Notta tuttujen koirien kanssa kannattaa tutustelut hoitaa ennen kuin rokotukset on kunnossa. 🙂 Mulla on tutuissa paljon koiria ja heidän luona ollaan koko pentuaika vierailtu, kun on varmaa tietoa siitä, että rokotukset on kunnossa eikä meno liian raisua!
Ja todellakin, aika kultaa muistot. Mulla on pentuajan jälkeen aina sellanen noin 6 vuoden jakso, että muistan miten kamalaa se pentuaika on. Sitten se haihtuu. 😀 Tosin useamman koiran jälkeen siihen kyllä tottuu suht nopeasti!
Tsemppiä!
Heippa! Tässä yksi linkki tästä: http://www.koirakissaklinikka.fi/koira-artikkelit/koiran-parvovirusinfektio
Riski on aina olemassa ja tämäkin on mielipideasia. Myös eläinlääkäreillä on tästä rokotusasiasta monta eri ajatusta, ja kunnallisella puolella rokotetaan vasta noin 12-viikoisena vaikka esimerkiksi eläinlääkäriasema evidensiassa pennulle voi juuri koirapuistoilua varten ottaa varhaisrokotteen heti luovutuksen jälkeen. Tiede kehittyy koko ajan ja tämäkin tieto muuttuu. Ehdottomasti kannattaa kuunnella omaa vaistoa, sillä ainoaa oikeaa vastausta tähän ei ole. Kuten lasten kasvatuksessakin, suositukset ovat ohjeistav
Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että jos koiran kanssa liikkuu ulkona ja julkisilla paikoilla, riski sairastua on aina olemassa.
Äskeisen linkin siis laitoin minä. Mutta mielipideasia tämäkin on. Koira on vietävä ulos, ja esimerkiksi kerrostaloalueella pihatiellä kulkee usein paljon enemmän koiria kuin koirapuistossa. Sisälle koiraa ei kuitenkaan voi lukita. Maalla taas parvoviruksen saaminen alkaa olla lähes mahdotonta juuri sen viikon aikana, jolloin pennulla ei mahdollisesti ole riittävää suojaa. Osalla on, osalla ei. Eviran sivuilla ilmoitetaan taas, että koira on altis taudeille 6 viikon-6 kuukauden ikäisenä. Nämä ovat tulkinnanvaraisia asioita ja vastuu on aina omistajalla. Vertailun vuoksi vastasyntynyt rokotetaan ensimmäisen kerran vasta kolmen kuukauden ikäisenä. Korvikeruokittukin vauva näkee tänä aikana kymmeniä ihmisiä joilta on mahdollista saada tarttuva tauti, vaikka hänellä ei ole vasta-aineita. Ymmärrän, että oman pennun puolesta voi pelottaa, mutta riskejä on aina. Koitetaan siis tehdä niinkuin itse parhaaksi näemme. Mielipiteitä on joka suuntaan myös eläinlääkäreillä ja hyvä niin. Ilman niitä tieto tästäkään asiasta ei lisääntyisi.
Ja tuli vielä mieleen että Nooran tekstissä ei mainittu rokotuksista mielestäni mitään. Monella pentueella on nykyään jo luovutettaessa rokotukset 🙂
Etsinpä vielä kennelliiton kasvaattajaoppaasta tietoa asiasta ja löysinkin. Sivulta 71 alkaa rokotusosio jossa sanotaa, että emon vasta-aineet riittävät 12-viikon ikään ja pentu ei voi saada rokotteesta tarvittavaa suojaa ennen kuin emon vasta-aineet ovat hävinneet. Tulipahan kerrattua näitä itsekin 🙂
Useille niistä ketkä kommentoi negatiivisesti tuota koirapuistosta kohtaa mun kirjoituksesta varmaan sellainen kuva, että me heitetään Laku vain koira-aitaukseen ja huudetaan perään, että selviydy me mennään kahville sillä välin. Totta kai me ollaan siinä lähellä koko ajan ja varmistetaan, ettei mitään pääse käymään, ei ylijuoksua tai mitään muutakaan pahaa. Otetaan koira pois tilanteesta jos näyttää, että tilanteet eskaloituu.
Mutta niin, mekin ollaan saatu järkättyä pentutreffit nyt huomiseksi 🙂 Innolla niitä odottaen, sekä minä että Laku!
Ei tuonut linkki minulle mitään uutta, kyselin nimenomaan tutkimuksen perään. Artikkeli on eläinlääkärin kirjoittama, ei tutkimus!
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/rokoteneuvonta/vastasyntyneiden-ja-nuorten-elainten-rokottaminen/
Tässä vielä linkki Eviran sivuille, jossa myös ilmoitetaan maternaalisten vasta-aineiden häviävän 12-16 viikon iässä. Yliopistolta saa varmasti tutkimustietoa mm. Gradun muodossa, mikäli asiaa haluaa enemmän tutkia. Tutkimusmateriaaleja ei valitettacasti kovin usein netissä julkaista.
Kuulostaa anteeksi vain siltä ettette ole ihan loppuun saakka miettineet, mikä vastuu ja aikaa vievä prosessi koiranottaminen ja kouluttaminen kunnon koirakansalaiseksi tulee olemaan.
Päättäväisyyttä ja hampaiden kiristelyä se vaatii. Vartissa 10m 10viikkosen pennun kanssa, siinä saa syyttää itseään. Pentu on opetettava heti hihnaan kotiutuessaan ja aina ulos pissattaessa on oltava hihnassa. Nyt on se aika vuodessa kun koiraa ei edes saa pitää vapaana, koska eläimillä on pesimisaika. Kuulostaa siltä, että haluaisitte mennä siitä kohtaa missä aita on matalin ja sitä se koiranpennun kanssa ei tule olemaan, ellette halua pilalle hemmoteltua, ”minäitsepäätänasioista”-koiraa. En haluaisi moittia liikaa, mutta näen itse päivittäin näitä piskejä, joiden koulutus on mennyt täysin päin honkia.
Itsellä 5-vuotias amstaffiuros, jonka kanssa on ollut pakko alusta saakka olla jämäkkä ja välillä jopa tylyn ankara koulutuksen kanssa. Nyt minulla on kunnioittava, rakastava ja paikkansa tietävä koira, joka osaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Ja niin, pentuaikana sisäsiisteyttä opetellessa öisin tuli välillä 2-3krt käytyä ulkona pissattamassa poju, kun vingahti tai alkoi etsiä paperilta pissipaikkaa. Väsyttäväähän tää välillä on ollut, mutta usko mua, kyllä se kannattaa tässä kohtaa olla jämäkkä ja jaksaa 🙂
Nuppunen, anteeksi vain. Olemme harkinneet koiran ottamisen hyvin tarkkaan ja olemme sen ajoittaneet juuri tähän hetkeen koska oli paras. Me emme todellakaan mene sieltä missä aita on matalin, en ymmärrä mistä kohtaa tekstiä sait tuollaisen käsityksen. Jos valitan väsymystä, niin tarkoittaako se, että olisin jotenkin luovuttanut koiran suhteen tai yritän etsiä jotain -aita -on -matalin- väyliä täällä?
Et halua moittia mutta moitit kuitenkin. Meidän koira tulee hienosti luokse kun kutsutaan. Istuu, ottaa katsekontaktin ja pysyy aloillaan. Ulkona ollessa liikkuu meidän vierellä eikä juoksentele missä sattuu. Ennen ruokaa istuu hienosti. Meidän Laku menee hienosti nukkumaan omaan petiin ja kun on aika rauhoittua kun ylienergisyys ottaa vallan, Laku jää hienosti kodinhoitohuoneeseen lepäämään. Laku on näyttänyt käyttäytymisellään ja ulko-oven luokse hakeutumalla sen, että on tarpeiden teko aika. Laku on tänään oppinut päästämään irti purennan kun tarttuu jostain, ihan kun vaan huomauttaa neutraalilla äänensävyllä. Tiedän, että takapakkiakin vielä otetaan mutta edistysaskeleita tapahtuu koko ajan.
Me ollaan jämäköitä ja me, minä ja mieheni ollaan se kuka tässä taloudessa määrää, ei koira. Ja Laku tietää sen kyllä.
Harmi, että sinulle Nuppunen heräsi huoli siitä, että emme olisi muka miettineet koiran ottamista tarpeeksi ja, että emme olevinaan ymmärtäisi vastuuta mikä harteillamme painaa. Ikävää, että omien tunteideni julki tuominen tekee meistä esimerkiksi jotenkin vastuuttoman kuvan.
Oli ihan pakko lukea tämän postauksen kommentit, sillä meiltä löytyy kotoa myös 4,5 kk ikäinen pikkupentu. Tai siis riiviö. Joku semmoinen kamalan rakas otus kumminkin!
Samaistun kyllä tekstiin ja voin muutaman viikon etumatkalla sanoa, että kyllä se siitä helpottaa. Meillä ei tosin öitä koskaan ole valvotettu, mutta koira nukkuukin makkarissa, joko omassa pedissään tai kiipeää sänkyyn. Meillä kun ollaan tällaisia löperöitä, mutta kukin tavallaan 🙂 Hihnaopettelusta en osaa sanoa juuta tai jaata siihen pitäisikö aloittamista lykätä. Meillä aloitettiin heti pentuna, sillä aina vapaana pitäminen ei ollut mahdollista. Tämä pentu ei sentään pure hihnaa, mutta kävelymenestys on vaihtelevaa…ja kovin riippuvaista säätilasta. Yleensä omana pääsääntönäni on ollut, että minä määrään koska käännytään kotiin, toki huomioin pennun iän ja jaksamisen.
Ja edelliseen kommentin kiinnipitovelvollisuuteen viitaten voitte tietääkseni huoletta pitää pentuanne vapaana ilman, että olette kamalia lainrikkojia (:D) mikäli pentu on alle viisikuinen (kts. Metsästyslaki 51 § 2 kohta).
Kiitos lakipykälien tarkistamisesta 😉 Arvostan! 🙂
Mun on jatkettava viel tuohon pissitykseen et omilla pennuillani on aina ollut paperit suihkutilassa, viimeisin on tanskandoggi joten voitte kuvitella lätäköt. Mutta en ole IKINÄ noussut yöaikaan pissittämään vaan sillon on lupa pissiä paperille, näin pentu ei opi että pääsee yötä myöten ulos vinkuessaan. Minulla on tällä tyylillä jokainen koira oppinut sisäsiistiksi ja jo 3kk iässä tämä tanskandoggi oli TÄYSIN päiväkuiva, yöpissi tuli yksi kertaa yössä ja 4kk iässä ei tehnyt edes yöpissejä.
Tyylejä on monia ja pennun rakko kehittyy koko ajan, piiiiiitkään aikaan ei voi odottaa että työpäivää pärjäisi pissimättä vaikka ja paperit onkin hyvä pitää että pysyy luvallinen pissipaikka.
Yö pissitykset jättäisin itse pois ihan sen takia että nukkuisi yön ja hoksaa kyllä kasvaessaan ja haluavat pissiä mieluummin ulos kun sisälle.
Joo niin meilläkin on kodinhoitohuoneeseen koko ajan vapaapääsy ja siellä alusta minne voi käydä tekemässä. Poika nukkuu siellä yöt ja sinne välillä tekee mutta välillä vaatii ulos. Viime yönä ei vinkunut vaan teki tarpeensa paperille. Eikä todellakaan odotetakkaan, että pissivahinkoja ei sattuisi. Kuten sanoit, rakko kehittyy ja Laku ei sitä vielä osaa eikä ymmärrä hallita. Totta kai pitkä 8 tunnin työpäivan aikana on useampikin hetki kun pissahätä yllättää. 🙂
Ja tällä siis tarkoitin ettei kannata tuostakaan asiasta ressiä ottaa. Oppii varmasti vaikka ei yöllä pääsisikään 🙂 Tsemppiä viel ja kiva kun kirjoitat nää kurjatkin puolet! Moni varmaan ajattelee kaksi kertaa pennun oton ja näin säästynee moni kodinvaihtaja koira.
Oi! Tiedän tuon tunteen todella hyvin. Minulla on muutama koira ollut ennestään, mutta kun uusin neitimme muutti meille niin se oli suoraan sanottuna ihan kauheeta. En ole ikinä tavannut samanlaista riiviötä jolla energia ei ikinä lopu! Neiti täyttää kohta vuoden ja alkoi rauhoittumaan siinä 7kk ikäisenä. Vaatii kyllä älyttömästi töitä tämä tyyppi! Tsemppiä vaan teille! Kyllä se siitä jossain vaiheessa ?
Jep, tälläkin koiranpennulla energiaa riittää 🙂
Olen tänään huomannut, että olemme oppineet lopettamaan puremisen kun sanotaan! Jee, meidän poika oppii! Ja viime yönä ei herätty pissille! 🙂
Moi! Olet varmaan jo kyllästynyt kommentteihhin mutta kommentoin silti ? meidän musta mopsi täytti juuri 3 vee. 2 asiaa jäänyt mieleen pentuasioista, meidän poika oppi aivan järkyttävän nopeaa sisäsiistiksiksi, välillä ihmettelen miten se olikaan niin helppoa (me käyteytiin myös öisin alkuun ulkona). Toinen on sitten tuo pirun pureminen… poika ei ole vielä tähänkään mennessä tuhonnut mitään, laturit sun muut aina lojuu lattialla eikä tuhoja tule mutta pentuna se puri mun varpaita aivan järkyttävästi, ei koskaan miehen, tietenkään ? koirakoulusta opetettiin että pitäisi poistua tilasta kun koira puree. Siinä sitten kökötim vessassa koiraa piilossa ? kyllä se sitten jossainvaiheessa loppui mutta aivan sairaan ärsyttävää se oli. Ja kyllä silloin pinna oli lopussa vaikka itsekkin jo vuosia koiraa ollut hankkimassa. Meillä koira tottui heti hihnaan mutta edelleen 3 vuoden iässä ongelmia on (ja paljon) ulkona toisten koirien ohittamisessa.. että kai sitä sitten on ihan huono koiranomistaja täälläkin ? tsemppiä sinne Lakun kanssa, musta teidän meno kuulostaa ihan normaalilta. Ja onnea kaikille teille jotka olette täydellisesti koiranne kouluttaneet ilman yhtäkään turhautumista ja kiukkua, kateeksi käy. Ehlä minäkin joskus osaan…
Jep, ehkä jotkut on vaan niin super ihmisiä, että hermo ei pala mihinkään ja kaikki sujuu kuin tanssi 😀 Meillä ei ainakaan ole sujunut. Kiitos kommentistasi Lila 🙂
Hurjasti oletkin jo saanut kommentteja, mutta saatpa vielä yhden lisää!
Voi että kun olisin saanut lukea tän postauksen viime syksynä! Meille tuli heinäkuussa 2016 kauan odotettu terrierin pentu, meidän ensimmäinen koira siis. Ja ihan häpeilemättä voin sanoa, että tää ensimmäinen vuosi koiranomistajana on ollu yhtä helvettiä, enkä todellakaan ole ymmärtäny miks kukaan haluaa hankkia koiran ? Ennen joulua diagnosoin itelleni puppy bluesin joka on jatkunu ihan pitkälle kevääseen!
Kaikkialla vaan ’varotellaan’ että koiraa pitää sitten jaksaa viedä vesisateellakin ulos ja eläinlääkärikäynnit maksaa – kukaan ei kertonu millasta showta tää on päivästä toiseen. Meidän urokselle on pitäny AIVAN KAIKKI opettaa: ihan siitä alkaen miten saa nätisti ottaa namin kädestä (ettei vie koko kättä mennessään) siihen ettei parvekkeella tarvii vahtia kadulla käveleviä ihmisiä. En edes jaksa luetella kaikkea ? Rodun piti olla ’haukkumaton’ eikä pitäny irrota karvaa – oon ostanu kaikki meiän lähikaupan vaateharjat, uutta erää odotellaan… Ainut asia mikä on menny ihan 10+ on se et on alusta asti pärjänny päivät yksin (alkuun seurattiin kameralla) ja nukkuu n. 10h yössä herättämättä meitä.
Tällä hetkellä se vaihe kun ei osata enää edes istua ja yritetään testailla muitakin sääntöjä, turhauttaa kyllä päivittäin opetella ihan samoja asioita mitä sillon heinäkuussa kun tuli meille. Ei oo yks eikä kaks kertaa kun oon itku kurkussa tullu lenkiltä kun hirviö vetää minkä ehtii ja syö kaiken paskan ja jos meet ottaa suusta pois niin puree, vaikka kuinka ollaan opeteltu jätä- ja irti-käskyä…
Eli niitä auvoisia ja ihania koiranomistajan päiviä odotellaan täälläkin päässä, et ole yksin! ?
Voi ei! Onpa aikamoista. Mutta siis, joo ei näistä asioista puhuta missään. Varoitellaan vaan, että joo koira voi vähän purra ja pitää opettaa ja kouluttaa… Mie voisin kirjoittaa kirjan niistä oikeista tuntemuksista 😀 Voisin olla joku tosielämän koirakuiskaaja 😀