Hae
Mansikkapilvi

Ei koiria tai vauvoja tällaisille ihmisille.

Mutta on se hyvä, että teidän kaltaiset ihmiset osaa tulla neuvomaan, että miten me ollaan nyt tehty elämämme suurin virhe kun ollaan otettu koira, koska koira ei vaan sovi meille eikä me koiralle. Minä en siis vain pysty ymmärtämään sitä, että miksi ihmeessä minun pitäisi feikata täällä blogissa ja kertoa miten hiton siistiä ja helppoa elämä tuon koiravauvan kanssa on jos se ei sitä ole.

Minä en todellakaan tarkoita sitä etteikö meillä olisi myös niitä hyviä hetkiä koiran kanssa ja itseasiassa paljon onkin. Jos minä valitan blogissani omaa väsymystä ja sitä, että mua ärsyttää nuo Lakun naskalin terävät pikku maitohampaat jotka tarttuu milloin mihinkin (mm. nänniin ja tukkaan) niin, se ei todellakaan tee meistä huonoja koiran kasvattajia. Minä olen ihminen ja tunnen kaikenlaisia tunteita, myös ärsytystä vaikka tuo ärsytyksen aiheuttaja välillä sattuukin olemaan tuo maailman söpöin koiranpentu.

Luovuttaisinko?

Minä en siltikään ole luovuttanut tai edes harkinnut luovuttamista koiran suhteen. Siis miten teille joillekin on edes sellainen tullut mieleen?? (No okei, edellisen postauksen otsikko oli provosoiva, mutta jos tekstin luki, ei siitä olisi pitänyt jäädä sitä mielikuvaa.) Vaikka mua ärsyttää, niin silti minä jatkan koiran opettamista ja teen toistoja toistojen perään, siinä samalla opin itse. Meillä on Lakun kanssa ihan todella hyvä suhde. Laku tulee ulkona luokse kun kutsun. Laku tulee minun eteen istumaan ja ottaa katsekontaktin. Annan sille heti palkinnon tuosta, onhan se hienosti tehty. Me ollaan treenattu meidän kotitien kävelyä. Vaikka autoja ja lapsia ja kissakin tuli vastaan, niin silti Laku keskittyi noissa hetkissä minuun eikä säntäillyt minnekään.

Laku osaa tehdä tarpeensa hienosti ulos pääsääntöisesti koko ajan. Välillä tietysti vahinkoja sattuu sisälläkin, kuten varmasti kaikille tämän ikäisille pennuille. Öisin tietysti joskus tehdään tarpeet myös kodinhoitohuoneeseen, eli Lakun huoneessa paperialusta on käytössä, jos poika ei pyydä ulos yöllä.

Kyllä, me käytetään meidän koiraa ulkona keskellä yötä. Laku käy tarpeillaan ulkona jos herää sinne vinkumaan. Tätä ei tapahdu joka yö mutta aina välillä. Laku tekee tarpeensa nopeasti ja tulee oma-aloitteisesti takaisin sisälle ja se laitetaan taas nukkumaan kodinhoitohuoneeseen portin taakse ja sinne se myös aina tyytyväisenä jää nukkumaan.

Pohjatyön tekeminen ennen pentua – Check!

Ja tiedoksi teille ketkä luulette, että olemme ottaneet Lakun pelkästään söpön ulkonäön vuoksi, niin harkitsimme rotua tarkkaan ennen lopullista päätöstä. Kävimme tutustumassa muihinkin rotuihin jopa kasvattajien luona. Luimme paljon (voitteko kuvitella) koirista ja eri rotujen kuvauksesta. Kävimme tapaamassa myös livenä erästä cockerin omistajaa, että näkisimme luonnossa aikuisen cockerin ja saisimme pienen käsityksen koiran luonteesta ja tietoja tämän koiran omistajalta.

Me emme muokkaa elämäämme koiran ehtojen mukaan. Laku oppii elämään meidän elämänrytmin kanssa, johon kuuluu mm. se, että me käymme töissä molemmat. Jos olisimme ottaneet lomaa kaksi tai edes yhden viikon kun Laku tuli kotiin, olisi noitten viikkojen jälkeen Lakulla ollut varmasti todella vaikea jäädä yksin kotiin, kun on ensin tottunut siihen, että pääsääntöisesti joku on kotona koko ajan. Laku ehti kyllä olla viisi päivää kotona meidän kanssa, ennen kuin molemmat meistä pakeni töihin. Laku opetteli yksinoloa ensiksi siten, että mies teki töitä kotona, mutta siten ettei Lakulla ollut mieheeni katsekontaktia. Mies oli siis päivän ajan kokonaan toisessa huoneessa.

En ymmärrä sitä tuomitsemista, mitä joiltain teiltä lukijoilta tulee. Jos minä sanon, että olen väsynyt, se ei tarkoita sitä, että olen väsynyt koiraan. Jos sanon, että minua ärsyttää, se ei tarkoita sitä, että koira itsessään ärsyttäisi, minua ärsyttää se sen käytös, jonka tiedostan samalla olevan pennulle ominaista käytöstä, toisin sanoen ihan luonnollista mutta saa kai se silti ärsyttää?

Case koirapuisto

Olen edelleenkin sitä mieltä, että emme tehneet virhettä kun veimme Lakun koirapuistoon. Koiraa pitää sosiaalistaa. Meidän tuttavilla ei ole niin paljon koiria, että sosiaalistaminen onnistuisi pelkästään heidän koirien avulla. Tiedoksi teille huolestuneille, että me olemme järjestäneet Lakulle huomenna pentutreffit täällä Jyväskylässä, eli koira saa nyt myös ikäistään seuraa.

En ihmettele ollenkaan, että ihmisillä on kova tarve esittää jotain muuta kuin on. Selkeästi inhimillisiä tunteita ei sallita tällaisissa tilanteissa kun elämä muuttuu. Sama asia se on jos perheeseen tulee vauva. Pitää vaan esittää, että kaikki on hyvin ja, että kyllä me jaksetaan ja ei väsytä vaikka todellisuus voisi olla jotain ihan muuta. Sitä sitten patoaa kaikki tunteensa sisälle, ettei vaan saisi huonon äidin tai isän leimaa otsaansa ja kokisi huonoutta ihmisenä. Sitä voi alkaa nopeasti ajattelemaan itsestään, että on jotenkin epäonnistunut ja se taas voi johtaa vaikka masentumiseen. Sen vuoksi itse ainakin haluan tuoda rehellisesti kaikki tällaiset tunteet esille, enkä todellakaan halua padota niitä sisälleni.

Vaikka itken väsymystäni tai ärsytystäni täällä blogissa, en vaihtaisi Lakua mihinkään. Rakastan sitä, ja tiedän, että Laku rakastaa meitä. Se riittää meille.

33 kommenttia

  1. Tommi Hartikainen kirjoitti:

    Aina on joku joka viäntää asian negatiiviseksi ja haukkuu ja valittaa siitä mitä kirjoitat, ikävä kyllä. Jatkakaa samaan malliin Laku kyllä tietää että rakastatte sitä ja osoittaa sen omalla tavallaan. Kärsivällisyyttä ja ihania hetkiä teille kolmelle kun opitte toisistanne uusia asioita. ??

    • Noora kirjoitti:

      No niin näköjään näitä tyyppejä aina löytyy, harmi vaan 🙂

      Kiitos kommentista Tommi!

  2. Elisa kirjoitti:

    Johan oli kommentoijia tuossa edellisessä postauksessa. Kahden cockerin omistajana tiedän, että pentuaika on r a s i t t a v a. 😀 Meillä molempien pentuaikana on ollut lattiat täynnä leluja ja aina kun yritti purra tai pöllöillä muuten, työnnettiin lelu nenän eteen ja huijattiin huomio siihen ja edelleen kehuttiiin kun alkoi leikkiä lelulla.
    Sitkeyttä cockerin kanssa, työ palkitaan kyllä aikanaan. Aivan ihania töhöttäjiä ja aina iloisia. En vaihtaisi mihinkään <3

    • Noora kirjoitti:

      Joo,me tehdään samaa leluilla ja puruluulla. Aina kun käsi meinaa olla parempi puruluu niin sit huomio jonnekin muualle. On pureminen selkeästi vähentynyt mutta huomio annetaan vielä puremalla, esimerkiksi kun aamulla herätään ja nähdään yön jälkeen niin pian pusujen jälkeen tulee jo hampaat esille ja on kiva purra 🙂

      Joo, meidän pojalla häntä viuhuu koko ajan 🙂 Ihana on jo nyt 🙂

  3. Jonna kirjoitti:

    Hei,
    Meille on tulossa kuukauden päästä kauan odotettu koiran pentu ja olen kyllä todella kiitollinen siitä, että olet jakanut tunteita pentuajasta. Vaikka perheessämme on ollut koiria, on siitä jo niin kauan aikaa, että pentuaika on unohtunut. Olet avannut hyvin silmiäni kohti tulevaa, mitä saatamme kohdata.

    Oppivaista kevään aikaa pennun kanssa <3

    • Noora kirjoitti:

      Kiva kuulla, että postauksesta on ollut oikeasti joillekin hyötyäkin 🙂

      Teillä on vielä piiitkä odotusaika 🙂 Tsemii!

  4. Janni kirjoitti:

    Musta on ihanaa, että uskallat kertoa rehellisesti fiiliksiä pentuarjesta. 🙂 Onhan se nyt työmaa… Omista nuorimmainen on nyt vuotiaana jo hieeman helpompi keissi kuin ihan pienenä, mutta kyllä se ruljanssi on yhä kirkkaana mielessä. Itse tykkään kanssa kertoa blogissa avoimesti vaikeuksista ja väsymyksestä, koska se voi auttaa jotain muuta. Vertaistukea:
    http://riemuidiootit.blogspot.fi/2016/08/i-do-thing-called-what-i-want.html
    http://riemuidiootit.blogspot.fi/2014/07/ei-taivaanrantaan-vaan-takavasempaan.html

    Tsemppiä pennun kanssa!

    • Noora kirjoitti:

      On tää kyllä työmaa totta se on 🙂 Ja jokainen koira on yksilö ja jokaisella on oma persoonansa. Osa koettelee enemmän osa vähemmän 🙂

      Kiitos tsempeistä Janni!

  5. Eveliina kirjoitti:

    Harvemmin tulee kommentoitua blogimaailmassa mihinkään, mutta huh, halusin nyt jättää tsempit pentuarkeen ja sen lisäksi tähän internetissä kommentoinnin villiin länteen!

    Aika harvoin jaksan käydä lukemassa blogipostausten kommentteja, enkä jaksanut kyllä tuon sun porua aiheuttaneenkaan postauksen kommentteihin perehtyä, koska arvata saattaa millaista lokaa porukka jaksaa heittää niskaan. Helppohan se on netissä yrittää päteä ja pahoittaa toisen mieltä. Niin turhaa.

    Itselläni 5kk vanhat chihuahuaveljekset, ovat näin aikuisiälläni ensimmäiset omat koirani. Kyllähän niiden kanssa saa välillä hampaita kiristellä ja onnekseni esimerkiksi pääsen työssäni välillä pitkiin yövuoroihin, joissa saan nukkua ilman noiden kahden riiviön paimentamista 😀

    Paljon on haasteita ja vastapainona paljon myös mukavia touhuamisia poikien kanssa, ja päämääränä siintää ihana arki kahden reippaan ja fiksun (=jästipään…) aikuisen koiran kanssa. Jep, pentuaika on niin lyhyt ja siitä tulisi nauttia mutta ei nyt ihan heti uudestaan kiitos! 😀

    • Noora kirjoitti:

      Joo, kiteytettynä me ei olla harkittu ollenkaan koiran ottamista ja kun nyt koira otettiin, otettiin se pelkästään söpön ulkonäön vuoksi. Ollaan todella epäpätevät vanhemmat meidän Lakulle ja ollaan saatettu koira jo hengenvaaraan 🙂

      Jotakuinkin lyhennettynä noin ne meni ne negailijoiten kommentit. 🙂 Paljon tuli toki positiivista kommenttia hyvine vinkkeineen mutta paljon lokaakin.

  6. Ninna kirjoitti:

    Olihan sen jutun otsikko aika raflaava, joten sai varmaan monen koiraihmisen karvat nousemaan pystyyn. Itselläni ei ole kuin lapsia, joita ei voi verrata eläimen hoitoon mitenkään. Lapsuuden kodissani oli koiria, jotka kylläkin koin helppoina pennusta alkaen.

    • Noora kirjoitti:

      Joo oli mutta tekstin sisältö ei kyllä antanut sitä kuvaa, että me oltaisiin jotenkin epäsopivia koiran kasvattajia.

  7. annak kirjoitti:

    Täytä asiaa. Edellisen koiravauva postauksen otsikko kiteytti hienosti uuteen elämänmuutokseen liittyvät ristiriitaiset tunteet! Koiran ja vauvan kasvatukseen löytyy 1001 erilaista ja kuitenkin hyvää polkua. Vertaiskokemuksen jakaminen on mahtava asia, mutta kaikenlaiseen äitiyteen liittyvät kokemukset tulisi jakaa positiivisesti kannustaen tai vähintään neutraalisti vaihtoehtoista tapaa esittäen. Hyökkäävä negatiivinen kommentointi ei auta ketään muuta kuin ehkä itse kommentoijaa, joka pääsee purkamaan omaa aikanaan käsittelemättä jäänyttä turhautumistaan.
    Kiiltokuvapostauksia on netti täynnä ja minä ainakin luen mielummin todellisia tai edes realistisenkaltaisia otteita elämästä. Kaikkea hyvää tuoreelle koiraperheelle 🙂

    • Noora kirjoitti:

      Kiitos annak kommentista.

      Realistisia kokemuksia jatkossakin luvassa 😉

  8. Suvi kirjoitti:

    Mutta ei pentua tarvitse sosiaalistaa monen koiran kanssa. Ei meidänkään kavereilla ollut koiria mutta kysyttiin omassa pihapiirissä asuvien aikuisten koirien omistajilta että osaako ne olla pennun kanssa. Jos luulet että haluat käydä koirapuistoissa sitten kun koira on aikuinen niin kannattaa ihan oikeasti pysyä sieltä vielä pois. Et pysty menemään sinne jos ja kun koira alkaa kunnolla pelkäämään ja alkaa olla toisia koiria kohtaan aggressiivinen. Muutenkin mieti käytkö siellä nyt koska susta on kivaa vai koska koirasta on kivaa? Toivottavasti edes kyseenalaistat näkemystäsi sen jälkeen kun niin moni oli sitä mieltä ettei pennun paikka ole koirapuistossa.

    Ja niin, ei kannata sisäsiisteydestä stressata. Meidän koira pissi toisinaan sisälle vielä joskus 5-6 kk ikäisenä koska sillä oli virtsatietulehduksia jotka häiritsi sisäsiistiksi oppimista. Sen jälkeen kuitenkin seuraavat 14 vuotta meillä oli kiva sisäsiisti koira niin oli se lopulta sen arvoista.

    • Noora kirjoitti:

      Juu me otettiin vinkistä vaari ja ei olla nyt menossa enää koirapuistoon. Ei sillä, että meillä olisi sieltä mitään huonoja kokemuksia tai jos pelättäisiin tauteja, vaan tuli yleisesti niin paljon paheksuntaa asiaa koskien. Enkä mennyt koirapuistoon oman kivan takia, mun mielestä siellä on tyhmä seisoa, vaan sen takia että Laku näkisi koiria.

  9. Taru kirjoitti:

    No just. Mun mielestä sun tekstissä ei ollut mitää pahaa. Varmasti ihan ymmärrettäviä fiiliksiä! 🙂

    • Noora kirjoitti:

      Jep mutta yllättävän monen mielestä oli jotain vikaa ja etenkin siinä oli vikaa millaisia me ollaan kasvattajana Lakua kohtaan 😀

  10. Emma kirjoitti:

    Myönnän lukeneeni sinun edellistä tekstiäsi vähän karvat pystyssä, koska itsellä on kokemusta kolmesta pennusta, jotka ovat selvästi kaikki olleet täysiä enkeleitä Makuun verrattuna… Tuli yllätyksenä millaista pentaika voikaan olla, mutta mahtavaa että tuot esille tuotakin puolta! Just tän takia seuraan sun blogia. 🙂

    Itse muuten uutena koiranomistajana menin koirapuistoon rokottamattoman pennun kanssa. Kaverin kommenttien jälkeen seuraavan kerran puistoilua kokeiltiinkin sitten puolivuotiaan kanssa… En voi kuvitellakaan miltä tuntuu saada tuo palaute netissä anonyymiltä! Viimeistään niitä kommentteja lukiessa aloin sympata sinua, ihmeellistä miten hyökkäävästi ihmiset reagoivat. Vois mielestäni nätisti sanoa että hei, ootko kokeillut Tommy Wirenin kirjojen opeilla eikä heti tuomita!

  11. Jenna kirjoitti:

    Meillä on ollut useampi koira, ja on se vaan niin että pentuaika on oikeasti tosi raskasta. En ole ikinä keskellä yötä noussut koiraa viemään ulos, mutta illalla myöhään vikan kerran ja aamulla aikasin taas. Unet jää vähille, kaikki fokus on siinä mitä koira touhuaa ja arki on jatkuvaa oppimista ja opettamista. Kuitenkin itsekin haluaa panostaa siihen, että koirasta tulee yhteiskuntakelpoinen niin aina itsekin yllättyy, miten paljon niitä tilanteita on mihin koira täytyy opettaa ja totuttaa.

    Pennun jälkeen on aina tullut ”pentukrapula” vähintään pariksi vuodeksi ja ihmetellen olen seuraillut niitä ihmisiä kun ottaa vuoden päästä heti uuden pennun. 😀 Vaikka ei siinäkään siis mitään pahaa ole, mutta itse en kyllä halua ryhtyä samaan rumbaan heti uudestaan.

    Koiraihmisenä ymmärsin kyllä edellisen postauksen otsikon mustan huumorin. Välillä sitä itsekin vitsailee, miten voisin ampua kuuraketilla omat piskit avaruuteen tai lahjoittaa pennun pahantekeväisyyteen. Uskon, että olette hyviä koiranomistajia, ei siinä sentään mikään yli-ihminen tarvitse olla. Rotukin on huolella valittu eikä haastavimmasta päästä, niin eiköhän koirasta ihan fiksu ja hyvä tyyppi kasva ja te opitte siinä samalla. Ei mitään uutta juttua voi osata heti täydellisesti, eikä koiraa muutenkaan voi koskaan ihan täydellisesti kasvattaa. Ei asioita saa ottaa liian vakavasti. Tärkeintä koiralle on rakkaus ja rajat, tarpeeksi liikuntaa ja laadukasta ruokaa. Joskus tulee huonoja päiviä ja joskus niitä hyviä ja vaikkei kaikkea mahdotonta ja mahdollista osaa/pysty/jaksa opettaa pikkupennulle, oppii se vanhakin koira uusia temppuja.

  12. Anna kirjoitti:

    Koiran omistajat ja pienten lasten äidit on hyvin samaa kastia 😀 teitpä mitä vaan kasvatus/ruokintavalintojaniin aina joku järkyttyy. Olis aina kiva tietää miten nämä mielensäpahoittajat kyseisistä asioista suoriutuu… Tohtisin kyllä väittää että semmosta koiranomistajaa ei ole joka ei joskus olisi uhkaillut tekevänsä koirastaan kintaita tai ampuvansa sen kuuhun ku kotiin tullessa eteisessä on riekaleinen korkokenkä. Itse koirieni kanssa oon käyny pienestä pitäen koirapuistossa, syötän niille markettiruokaa, eivätkä ne osaa minkäänlaisia temppuja. Itse koen, että tärkeintä koiranomistajalla olis maalaisjärki. Paljon ulkoilua, rakkautta sekä molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus. Koiran pitää saada olla koira eikä niitä pidä inhimillistää liikaa. Yksinkertaisilla jutuilla pääsee niin pitkälle. Hieno poika siitä varmasti tulee 🙂 !

  13. Jenni kirjoitti:

    Hei mulla tuli vielä mieleen (edelliseen koirapostaukseen jotain kommentoinkin, että meillä oli noita yöheräilyjä myös), että meilläkin on tuo koiraportti ollut käytössä ja varmasti tullaan sitä pitämään ainakin niin kauan kun tässä asunnossa asutaan. Eli koira on yksinolot siellä omalla paikallaan keittiössä ja menee sinne omaan paikkaansa tyytyväisenä. Jos jätettäisiin se koko asuntoon vapaaksi, niin se ahdistuu.

    Meillä pentuna se oli myös yöt portin takana ja herätteli silloin huomattavasti enemmän kuin sen jälkeen, kun lakkasimme laittamasta sinne yöksi. Koirakoulussa kouluttaja sanoi, että kannattaa koittaa että ei eristä pentua yöksi portin taa, jos se joutuu päivisinkin olemaan siellä yksin. Että ehkä se on liikaa olla siellä, kun muu perhe on kotona. Siltikään tuo koira ei pentunakaan nukkunut meidän kanssa välttämättä makuuhuoneessa, vaan saattoi olla siellä omalla paikallaan tai olohuoneessa, vaikka portti olikin auki. Mutta rauhottui selvästi eikä pyydellyt niin paljon ulos 🙂

  14. Emilia kirjoitti:

    Hei Noora!
    En ikinä kommentoi kenekään blogikirjoituksiin,mutta nyt on kyllä ihan pakko. Syy miks luen sun blogia tosi aktiivisesti on se, että täällä kirjoitetaan elämästä ja asioista SUORAAN. Ihanaa, kun joku pystyy avoimesti kertomaan siitä ettei se arki ole aina ruusuilla tanssimista. Itse omistan myös koiran, mutta se tuli meille vasta aikuisena joten en ole koskaan kokemut tuommosta pentuaikaa. Oonkin sitä mieltä, että kyseinen postaus on äärettömän hyvä just munkaltasille ihmisille jotka pennun ottoa miettii, koska se postaus sai todella ajattelemaan mm. sitä että en ehkä haluakkaan sitä nykyiseen elämäntilanteeseen 🙂 ja tajuamaan että ei hele, ei se ookkaaan nii ihanaa välttämättä. Ja tottakai väsymys ja kiukku on ihan inhimillisiä fiiliksiä niin miksi niistä ei sais puhua! Cmoon ihmisiä tässä vaan ollaan 🙂
    Ymmärrän jos joku antaa hyödyllistä vinkkiä että ’hei kokeileppa näin meillä tehos’, mutta sitten nuo ’perse eellä puuhun jutut’ niin oikeasti, pitääkö jokaisen kasvattaa koiransa tasan samalla tekniikalla, ja jos ei sitä tee nii mennään perse eellä puuhun…hohhoijaa.
    Ootte varmasti hyviä koiranomistajia joten jatka vaan samaan malliin,äläkä välitä ilkeistä kommenteista!! 🙂

    • Noora kirjoitti:

      Voi kiitos Emilia ensinnäkin, että luet blogia ja kiitos kauniista sanoista 🙂

      Mutta totta. Elämä koiranpennun kanssa ei ole sitä, että koiranpentu istua napottaa sylissä söpönä tai, että se nukkuisi hellyyttävästi jalkojen juuressa lattialla. Ehei. Se kusee ja paskoo joka puolelle ja myös ulos. Vinkuu kun ei saa tahtoaan läpi. PUREE. Pyörii jaloissa ja vaikka mitä muuta. Kyllä se myös on hyvin rakas eläin ja siinä on ihaniakin asioita, tietysti mutta kyllä se pentuaika oikeasti töitä myös teettää 🙂

  15. m kirjoitti:

    Koiraihmiset on usein siitä hemmetin rasittavia, että aina ollaan neuvomassa, silloinkin, kun niitä neuvoja ei ole kukaan pyytänyt. Jokainen koira ja jokainen koiraperhe ovat erilaisia. Se mikä toimi just sulla ja sun pennulla ei välttämättä toimi kaverisi ja hänen pentunsa kohdalla. Muutenkin tosi harmillista, että ne ”neuvot ja vinkit” pitää antaa negaamalla ja lyttäämällä.

    Mulla on itsellä nyt neljännen koirani kanssa vielä pentuaika meneillään, ikää on vuosi ja 2 kuukautta. Duunia on tehty sikana ja vieläkin toisinaan tulee sellaisia päiviä, kun koira käyttäytyy esim. lenkillä tosi huonosti ja ohituksista villiinnytään. Tottakai se turhauttaa, kun tuntuu, että eikö toi ikinä opi ja kaikki se työ on ollut ihan turhaa, mutta heti seuraavana päivänä se voikin olla taas todella hyväkäytöksinen ja kaikki sujuu just eikä melkein. Myös niinä koiran paskapääpäivinä on todellakin tullut kirottua, että laitan nettiin ilmoituksen, jossa lukee, että annetaan kuriton rakki, ei palautusoikeutta ja myös huonoon kotiin 😀 Turhautuminen on normaalia ja ihan sallittua, mutta turhautumisen purkaminen koiraan ei ole.

    Mä oon pyytänyt tarvittaessa neuvoja ja ottanut koiraihmisiltä kiitollisena vastaan erilaisia vinkkejä, että mitä voisi kokeilla minkäkin asian ratkaisemiseen. Vastaavasti kaikille pätijöille olen ilmoittanut semitiukkaan sävyyn, että en muista pyytäneeni neuvoja ja ilmoitan kyllä sitten, kun niitä haluan. Aina löytyy niitä, jotka tietää muka paremmin. Sitä paitsi, harvoin se koira ikuisiksi ajoiksi pilalle menee, vaikka tekisikin pentuaikana jonkun virheen. Toki se vaatii paljon enemmän työtä opettaa pois esim. joku ei-toivottu tapa, mutta virheistä oppii. Olen minäkin nyt osannut välttää aika hyvin virheet, mutta tää on tosiaan jo neljäs koira ja kolmas, jota koulutan pennusta asti. Jokainen pentu on ollut omanlaisensa ja oppinut eri tahdissa.

    Te tunnette teidän pentunne parhaiten ja sitä myötä varmasti tiedätte, mitkä metodit teidän koirallenne sopii. Jos koiran kouluttaminen olisi helppoa ja nopeeta sekä kaikilla toimis samat kikat, olis kaikilla ihan täydellisiä koiria. En ymmärrä, miten joku jaksaa vetää hirveet pultit siitä, miten joku muu koiransa kouluttaa. Jos homma menee ketuiksi, koska ei noudatettu kaiken maailman huutelijoiden ”kannustavia ohjeistuksia”, niin hittooko se niitä tuntemattomia ihmisiä kiristää, ei ne sitä ”pilattua” koiraa joudu päivittäin sietämään.

    Tsemppiä ja jaksamista epätoivon hetkillä! Hyvä siitä tulee niinku meillä kaikilla muillakin oman elämämme superkoirankouluttajilla 😉

    • Noora kirjoitti:

      Moikka m ja kiitos perusteellisesta kommentista. Paljon hyvää asiaa!

      Mun mielestä kans turhautuminen on sallittua ja ihan inhimillistä ja sen saa, voi ja pitää sanoa ääneen jos niin tuntee. Se ei vähennä rakkautta koiraa kohtaan todellaaan 🙂

      Mä kans luulen, että ei me cockeria ehkä osata pilata 😉

  16. Nimetön kirjoitti:

    Meillä painitaan ihan samojen asioiden kanssa kuin teillä. Muutamaa viikkoa vanhempi pentu tuli taloon helmikuussa ja vaikka kyseessä on toinen pentu ja osattiin varautua pentuaikaan ihan realistisin odotuksin, niin kyllä välillä ne ”liekit leimuaa silmissä”. Se ei tietysti tarkoita, etteikö sitä omaa pentuaan rakastaisi aivan hirveästi! Lakusta on ihan takuulla tullut teillekin jo niin rakas kuin meidän pennusta meille.

    Näitä neuvoja löytyy kyllä joka lähtöön. Tee sitä, älä tee tätä, mutta älä vaan tee tätä ja aivan hullu olet jos nyt noin teet – ja jos nyt kokeilit kaikkia näitä niin olet taatusti ollut ihan epäjohdonmukainen ja sori, se oli sitten siinä. Ainakin itselleni on jäänyt tällainen kuva. En sano, ettei neuvoja kannattaisi kuunnella, mutta kokeilemalla löytää itselleen parhaan tavan toimia.

    Meillä hyvänä esimerkkinä toimii pureminen, johon saatiin mm. seuraavia neuvoja; 1) älä huomioi 2) kiellä 3) tarjoa jotain sallittua purtavaa 4) älä tarjoa tilalle purtavaa tai luulee saavansa palkkaa 5) kiljaise kovaa, niin äitikoirakin tekee 6) älä kiljaise, koska sitten alistut koirallesi 7) murahda koiralle 8) älä murahda 9) pure takaisin 10) ei siihen mikään auta, loppunee kun hampaat vaihtuu 11) jos kokeilet näitä kaikkia, niin epäjohdonmukaisuutesi takia koira ei koskaan opi ja puree sinua ikuisesti. Koita näistä nyt sitten ottaa selvää. ’

    Mutta meillä on alkanut vihdoin vähän laantua ja vieraita ei enää tervehditä hampailla. Pusuja saavat kyllä senkin edestä…

    • Noora kirjoitti:

      Teilläkin koiravauva 🙂 Ihanaa!

      Totta tuo, että ohjeita suuntaan jos toiseen satelee. Pitää vaan yrittää löytää sieltä ne oikeat ohjeet itselle ja omalle pennulle 🙂 Mutta hyvät meidänkin hauvoista tulee sitten aikuisena, en epäile yhtään! 🙂

  17. opk kirjoitti:

    Samaistuin kyllä paljon edelliseen pentupostaukseesi! Saman oon kyllä itse pentukoiran omistaja huomannut kuin monet muutkin kommentoijat, että hirveästi tulee neuvoja ja ohjeita muilta, vaikka niitä ei pyytäisi. Moni tuntuu myös ajattelevan omaa tapaansa toimia koiran kanssa ainoana oikeana.

    Itelläni on nyt 6kk ikäinen pentu ja vasta nyt tuntuu, että välillä jopa kuuntelee ja tottelee. Mutta heti kun tylsyys iskee, koittaa mokoma kerjätä huomiota milloin milläkin luvattomalla keinolla. Ja kyllä on välillä hermot tiukilla 😀 Välillä toivon, että yön aikana koira kasvaisi pari vuotta! Ja musta on ihan jees sanoa, että pentuarki on kyllä kamalaa välillä. Ei se yhtään rakkautta koiraa kohtaan vähennä. Enkä kyllä ihan usko, että kukaan oikeasti niin viilipytty on, etteikö yhtään olisi pentuaikana hermojaan menettänyt 😀

    • Noora kirjoitti:

      No kiva, että muitakin löytyy joilla joskus on ollut pennun kanssa hankalia hetkiä. Tosiaan neuvoja ja vinkkejä riittää, niistä vaan pitää osata kerätä talteen ne itselle sopivat 🙂

      Sullakin siellä ihan pikkuinen vesseli vielä 🙂 Ihanaa kesän odotusta sinne!

  18. Essi kirjoitti:

    Hienosti kirjoitettu ja kyllä, ainakin näin kaksi pentua ja muutaman aikuisen koiran omistajana ihan allekirjoitan 😀 Instassa huomasin sun videon, kun treenailette noutoa. Jos sulla ei ole paljon kokemusta koiran kouluttamisesta (ja vaikka olisikin) niin menkää ihmeessä käymään treeneissä, missä kokeneet ohjaajat auttaa alkuun 🙂 En siis halua arvostella tai mitään, älä käsitä väärin mutta itse ainakin olen niistä paljon hyötynyt, samoin myös koira. Heitit videolla pallon, etkä ainakaan siinä sanonut koiralle ”nouda” tms käskyä, vaan oletit koiran automaattisesti hakevan sen sulle. Jos muutenkin opettaa koiralle vain että pallon perään pitää lähteä juoksemaan ilman käskyä, tekee se sitä myös silloin kun ei saisi 🙂 mut Hyvä siitä tulee! 🙂

    • Noora kirjoitti:

      Joo, se valehtelee joka sanoo, ettei ole yhtään savu korvista koirien takia ikinä noussut 😀 Instassa me nyt vaan lähinnä heiteltiin sitä palloa. Tuo kun ei tajua seurata sitä, vaan tuijottaa vaan kättä jos pallon jonnekkin suuntaan heittää. Se on jo paljon että lähtee juoksemaan sen perään 😀 Mutta joo, kyllä me jonnekkin kokeneemmalle ittemme työnnetään ohjattavaksi 🙂 Hyviä pointteja sulla, enkä tosiaan loukkaannu tällaisesta, ihan asiallinen kommentti! 🙂

  19. Tiiva kirjoitti:

    Voin niin samaistua tuohon pentuajan kokemukseen. Itse itkin useita kertoja ensimmäisen koiranpentumme tultua taloon. Halusin mielessäni kasvattaa täydellisen yksilön ja kun pentu lopulta oli edessäni tajusin, että ei tää ihan niin helppoa taida ollakkaan ja vielä ensimmäinen koirani kyseessä. Turhauduin monta kertaa pentuaikana ja olin oikeasti sitä mieltä että pentu lähtee palautukseen. Oli yhtä tunteiden vuoristorataa tuo alkuaika. Mutta loppujen lopuksi nyt kotona asuu ihana jo hieman rauhoittunut 2v sheltti tyttönen Nana, jota en vaihtaisi mihinkään.

    Sen voin sanoa että itseäni harmittaa kun en osannut suojella Nanaa pienenä pentuna liian vauhdikkailta lapsien kohtaamisilta ja muutamilta liian vauhdikkailta pentutreffeiltä. Päästin lapset liikaa riehumaan Nanan ympärillä ja pentuna sille jäi tuosta kohtaamisesta huono kokemus ja ei vieläkään hirveästi tykkää lapsista. Tätä samaista ilmiötä varmaan voi tapahtua jos pennun päästää liian vauhdikkaisiin leikkeihin/ toisten koirien jahdattaksi leikeissä. Jos otan tulevaisuudessa toisen koiran uskon olevani viisaampi ja pystyväni paremmin myös nauttimaan pentuajasta ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *