Amiskan papereilla korkeakouluun?
46
Kyllä vain! Minä olen tavallinen amis, joka on päässyt ammattikorkeakouluun ammattikoulun papereilla, eli minulla ei siis ole lukiota takana. Itse olin aikoinaan haaveet sairaanhoitajan ammatista jo haudannut koska ajattelin, ettei korkeakouluun mennä amiskan papereilla, etenkin kun en ollut käynyt edes lähihoitajan tutkintoa alle, vaan olin pelkkä leipuri-kondiittori.
Kuitenkin haave sairaanhoitajan ammatista kyti sisälläni niin voimakkaasti, että minun oli pakko yrittää. Yritinkin ja sain kutsun pääsykokeisiin. Jo se oli voitto minulle. Päätin siinä vaiheessa, että koska sain mahdollisuuden, eli kutsun pääsykokeisiin, tätä en tulisi munaamaan. Aloin harjoittelemaan pääsykokeita varten matematiikkaa ja kertailin ruotsia ja englantia. Tiesin, että muut osiot kyllä hoidan. Meillä pääsykokeissa oli matematiikan, enkun ja ruotsin tehtävien lisäksi ennakkotehtävä jossa piti kertoa miksi haen sairaanhoitajaksi, se oli helppo. Pääsykokeisiin kuului myös ryhmä- ja yksilöhaastattelu.
Pääsykokeet
Muistan kun olin aivan viimeisten joukossa iltapäivällä ketä haastateltiin yksilöhaastatteluissa. Olin siis ehtinyt jännittää koko päivän. Menin kuitenkin haastattelutilanteeseen päättäväisesti ja itsevarmasti. Tiesin mitä halusin näyttää itsestäni ja tiesin, että halusin tuolta napata itselleni opiskelupaikan. En juurikaan muista mitä haastattelussa kysyttiin, mutta muistan sen kun selitin sitä miten oikeasti haluan tämän opiskelupaikan 110%:sti ja enemmänkin. Tähän haastattelijat vaan tuumasi, että kyllä sen heti sinusta näki kun tähän huoneeseen tulit, että sinusta huokuu niin kovasti halu ja tahto, että se täyttää tämän koko huoneen. Olin vaan, että no hyvä 😀
Niin siinä vaan kävi, että sain kirjeen kotiini, että minut on valittu opiskelemaan Joensuun (nykyiseen Karelia) ammattikorkeakouluun, hoitotyön koulutusohjelmaan. Se päivä oli ikimuistoinen. Voin rehellisesti sanoa, että itkin kun sain tiedon valinnasta. Ne kyyneleet oli onnen kyyneleitä. Silloin täyttyi yksi minun elämäni suurimmista unelmista.
Muistan koulun ensimmäiset viikot hyvin, kun tunnit alkoi aina itsensä esittelykierroksella. Piti kertoa mistä tulee, millainen koulutausta jne. Olin ainut kuka sanoi, että amiskasta tullaan, ja ei, en ole edes lähihoitaja. Opettajien ilmeet oli välillä mielenkiintoisia. Ei sitä varmaan hirmu usein siis tapahdu, että ammattikorkeakouluun tai sairaanhoitajaksi lähdetään opiskelemaan ilman lukion papereita.
Lukion käyneillä on paremmat pohjat
Se on kyllä totta, että ammattikoulun käyneillä on hiukan erilaiset valmiudet kuin lukion suorittaneilla. Ammattikoulussa opinnoissa keskitytään siihen oman alan oppimiseen, niin matematiikan kuin esimerkiksi kieltenkin osalta, pitää osata leipoa ruotsiksi, ei tarvitse selviytyä yleisesti kielellä. Meillä riitti ammattikoulussa oman alan sanaston hallinta 😀 Näistä taidoista ei sitten olekaan hirveästi hyötyä hoitoalan opinnoissa korkeakoulussa, tai juuri missään muussakaan koulutuksessa tai tosielämän tilanteessa.
Niin vain kuitenkin selvitin tieni läpi opintojen. Sairaanhoitajaksi opiskellaan kolmessa ja puolessa vuodessa tällä hetkellä, jos siis etenee normaalia tahtia opintosuunnitelman mukaan. Olen kuitenkin erittäin vahvasti sitä mieltä, että koulutuksen saisi tiivistettyä vaikka kolmeen vuoteen, jollei jopa sen alle. Muistan erään kevään joka meillä oli tosi tiukka. Tenttejä oli ainakin viisi samalla viikolla ja miljoona eri muuta juttua painoi yhtä aikaa päälle. Tämän vastapainoksi meillä oli seuraava syksy sitten tosi löysää. Tuona aikana itse tein töitä. Koulussa tuntijaot olivat sellaisia, että tunteja oli ripoteltu päivään miten sattuu. Hyppytunteja oli ja samoin tuntien peruutuksia. Eräs surkuhupaisin tunnin peruuntuminen oli se kun anestesialääkärin piti tulla ohjaamaan meille kanylointeja heti aamusta. No me odoteltiin ja odoteltiin. Opettaja odotteli samalla tavalla. Kului melkein tunti ennen kuin saimme lääkärin kiinni ja hän kertoi, ettei ole tulossa ollenkaan. Kiva. No me sitten käytiin aihe teoriassa läpi eikä siis harjoiteltu kanylointeja koulussa ollenkaan. 😀
Ensimmäisen kerran minä pääsin kanyloimaan leikkaussaliharjoittelussa. Sanoin potilaalle ja ohjaajalleni, että en sitten ole tehnyt tätä koskaan ennen, ihan vain varmuuden vuoksi ja jännitysmomentin kohottamiseksi. Onneksi sain kanyylin ekalla uimaan paikoilleen. Kyllä ne siellä harjoittelussa ihmetteli, miten noin oleellinen aihe voidaan vaan jättää kokonaan harjoittelematta koulussa. Onneksi sitten olen työssäni päässyt paljon kanyloimaan ja voin nykyään sanoa olevani siinä ihan hyvä. Mielestäni jos opintosuunnitelmassa lukee jotain ja joku tietty asia pitäisi käydä käytännössä ja teoriassa läpi koulussa, ei sitä pitäisi sivuuttaa vain sen nojalla, ettei lääkäri nyt tänään päässytkään paikalle teitä ohjaamaan. Vastaavia esimerkkejä oli miljoonasti.
Mutta takaisin aiheeseen.
Ammattikoulun todistus ei ole este esimerkiksi jos haluaa sairaanhoitajaksi, olenhan itse elävä esimerkki siitä. Muutenkin minun mielestäni papereilla kuin papereilla pitäisi opiskelupaikan aueta, jos vain osoitat kykysi pääsykokeissa. Pääsykokeissa ei pitäisi puoltaa hakijoita sen perusteella mikä koulutustausta heillä on.
Mitä mieltä tästä? Onko ruudun sillä puolen muita, jotka ovat edenneet opinnoissaan ammattikoulun papereilla esimerkiksi juuri ammattikorkeakouluun?
Täällä lähihoitajan papereilla, ja meitä on kokonainen 24 hengen luokka 🙂 ollaan saatu hyväksluettua n. 7kk opinnoista eli hieman vajaa 3 vuotta kestää koulu. Itse en ole kokenut missään vaiheessa haastavana, vaikka en lukiota ole käynyt ja esseitä on paljon ja tenttialueet hulluja mutta olen aina ollut kohtuu hyvä lukija ja kirjoittaja. Mun mielestä lähihoitaja on ihan älyttömän hyvä pohja (ja ihan luonnollinen jatkumo) mutta huomaa että tää hyväksilukuhomma on aika uutta koska esim lasten hoitotyössä keskityttiin liikaa terveen lapsen hoitoon, vaikka se meille oli jo tuttua aiemmista opinnoista ja jäin itse kaipaamaan enemmän sairaan lapsen hoitoa.
Huippua, että hyväksilukeminen on onnistunut 🙂 Meidän luokallakin oli lähäritaustaisia, mutta heillä hyväksiluvut ei aina onnistuneet ihan niin kuin olisi pitänyt 😀
Mun mies pääsi just vuoden alusta ensihoitaja amk opiskelemaan amiksen autonasentajan papereilla 🙂 Minusta lukio on yliarvostettu.
No onpa sun miehelläkin suuri alanvaihdos edessä 🙂 Huippua, että pääsi toiselle alalle. Ilmeisesti se olisi sopivampi 🙂 Tsemppiä sun miehelle opintoihin 🙂
Moikka! Mukavaa, että pääsit vaihtamaan alaa ja opiskelemaan unelma-ammattisi! 🙂 Tosin itse olen eri mieltä, että ammattikorkeakouluissa olisi vähän amiksen käyneitä tai se olisi jotenkin haastavempaa sitä kautta. Opiskelen AMK:ssa sosionomiksi ja meistä valtaosa on amispohjaisia ja aloja löytyy itseasiassa leipurikondiittorista lähihoitajaan 😀 AMK:han on itseasiassa aika suoraviivainen reitti amikselle ja niin se oikeastaan on alunperin tarkoitettukin kun AMK on luotu. Nykyään ylipäätään pohjakoulutuksellahan ei oikeastaan ole merkitystä vaan pääsykokeiden kautta voit pyrkiä mille koulutusalalta tahansa yliopistoon tai ammattikorkeakouluun 🙂 tietyillä aloilla pohjakoulutuksen keskiarvo saattaa vielä vaikuttaa pääsykoekutsuun (tosin sote-aloilla nykyään esivalintakoe), mutta siinäkään alalla ei ole väliä, ainoastaan keskiarvolla, joten lukiopohjaiset eivät ole sen vahvemmalla pohjalla siinäkään. Toki tiettyjen alojen pääsykokeisiin lukio antaa vahvemmat mahdollisuudet, mutta omalla motivaatiolla pääsee pitkälle ja esim sote-alojen kokeet ovat niin yleistietoa, että kaikki niissä varmasti pärjäävät kertauksen avulla jos niin tahtovat 🙂
Joo, niin mäkin olen onnellinen, että pääsin kuitenkin sinne minne halusin 🙂 Mutta mahtavaa tosiaan kuulla, että amispohjaisia ammattikorkeakoulu opiskelijoita on 🙂
Itse opiskelen tällä hetkellä ammattikoulupohjalla sairaanhoitajaksi ja meidän luokalla valtaosa on edennyt samaa tietä. Itse en myöskään ole kokenut vaikeuksia oppimisen/opintojen suorittamisen kanssa. Lukio on mielestäni todellakin yliarvostettu edelleen, itse näen aina punaista kun joku puhuu kuinka hänen lapsensa käyvät ehdottomasti lukion koska se avaa enemmän ovia. Nykyäänhän asia ei edes tuolla tavalla ole. Mielestäni paljon arvokkaampi on hyvällä menestyksellä suoritettu ammattitutkinto alalta jonka itse on valinnut, kuin rimaa hipoen luettu yo-tutkinto.
Olen seurannut blogiasi parin vuoden ajan kun se vahingossa tuli jossain vastaan, jäin heti koukkuun hyvään kirjoitustyyliisi ja tapaasi kertoa ”tavallisista” asioista. Tsemppiä ja hyvää kevättä! 🙂
Komppaan tätä, että lukiota pidetään jotenkin ylivertaisena ammattikouluun verrattuna ja lukion papereita arvostetaan ihan liikaa. On kuitenkin karu tosiasia, että lukiolaisella ei valmistuessaan ole kuin iso määrä osittain turhaakin tietoa päässään, ammattikoululaisella on oikea ammatti ja hyvin monella työpaikka jo takataskussa. Itse arvostan paljon korkeammalle sitä, että hankitaan ammatti ja päästään vaikka jo ennen valmistumista duuniin kuin lukion oppimäärän ulkoa opettelua ja sen jälkeen ns. tyhjän päälle tippumista.
Ja itse kävin lukion, kirjoitin oikeasti tosi hyvät paperit ja en päässyt ensimmäisellä kierroksella mihinkään hakemaani korkeakouluun. 😀 Sillä hetkellä todella toivoin että olisin mennyt amiskaan ja päässyt jo työelämään kiinni. Onneksi täydennyshaun kautta pääsin vähän oudolle alalle AMK:n puolelle ja työllistyinkin ihan koulutusta vastaaviin hommiin. Ja tekniikan puolella oli todella paljon amiskan käyneitä, esimerkiksi rakennus- ja konealan ihmisiä. Hieman kävi kateeksi opinnoissa, kun heillä oli oikeasti käytännön tietoa ammattiaineista enemmän kuin meillä pelkkiä akateemisia aineita opiskelleilla.
Tulipas pitkä kommentti, sori! 😀
Sepä se, monella lukiolaisella ei ole valmistuessaan työpaikkaa tai edes selkeää se, että mitäs sitten. Amiskan jälkeen yleensä ainakin hetkeksi hakeutuu tekemään niitä töitä mihin on valmistunut tai sitten on muutoin selkiytynyt se mitä haluaa tehdä 🙂
Sulla onkin itsellä kokemusta, siitä ettei lukio todellakaan ole aina se ykkösjuttu ja ainut polku mitä edetä 🙂
Kiitos kommentista V!
Jep. Lukio on yliarvostettua, mutta vanhempi sukupolvi tuskin tulee pääsemään tästä LUKIO ON AINUT OIKEA REITTI!- ajatusmaailmastaan eroon ihan lähiaikoina. 🙂 Mut onneks meitä ”kapinallisiakin on 🙂
Ihanaa kevättä sulle myös Anna ja kiva kuulla, että viihdyt blogini parissa 🙂
Täytyy sen verran sanoa, että ei kukaan kyllä luulekaan lukiosta valmistuvansa miksikään. Kyllähän se jo lukioon mennessä on selvää, että se on ”välivaihe” matkalla korkeakouluun. Ei siis oletus olekaan, että lukiosta mentäisiin töihin..tosin kaikki kaverini, jotka eivät päässeet ekalla yrityksellä korkeakouluun, saivat kyllä töitä välivuodeksi.
Väittäisin, että jos jaksaa panostaa lukioon, niin kyllä lukiopohjalta on helppo ponnistaa moniin opintoihin. Itse olen diplomi-insinööri ja aika vähän olen kyllä törmännyt ihmisiin, ketkä on amispohjalta diplomi-insinöörejä. Ja väitän, että ne opinnot on tosi haastavia ilman lukiopohjaa, koska koulutus jatkuu tavallaan siitä, mihin lukio loppuu. Amis voi taas olla hyvin kätevä, jos hakee enemmän käytännön alalle (sairaanhoitaja, rakennusmestari yms).
Mielestäni amis -> amk on aika luonnollinen väylä, kun taas lukio -> yliopisto sopii hyvin yhteen.
Molempia varmasti tarvitaan, sekä amista että lukiota.
Vielä lisäys, toki silti lukiosta voi mennä amk ja amiksesta yliopistoon ?
Kyllä meiltä amiksesta lähtee suuri osa amk n jatko-opintoihin. Amiksesta pääsee kyllä jatko-opiskeleen mihin vaan. Tällä hetkellä kun valtion säästöt kohdistuu juuri ammattikouluihin on ollut puhetta, että jatko-opinto mahdollisuus saattaa vaarantua. Mutta siihenki ollaan kovasti ratkaisua etsimässä, ettei näin kävisi. 🙂
Okei, jännä kuulla, että on oikeasti paljon näitä amiskan käyneitä amk:laisia. Huippua, ettei ajatella niin ettei voisi tehdä jotain koska on amis.
Täällä yks! Olen käynyt kokiksi ja sitten merkonomiksi ja sitten päätin hakea opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Valmistuin merkonomiksi – 02 ja lähdin lukemaan sairaanhoitajaksi – 10 eli ensin piti opetella opiskelemaan uudelleen.
Kolmatta vuotta tällä hetkellä töissä ja nyt mennään kohti uusia haasteita, ensihoidossa.
Siinä onkin ollut opettelua kun totuttelee taas koulunpenkille ja niihin kaikkiin juttuihin mitä opintoihin kuuluu 🙂 Ihanaa, että ihmiset tekee mitä haluaa eivätkä jää tylsistymään väärälle alalle 🙂
Mun ystävä kävi ensin merkonomiksi ja siitä suoraan yliopistoon kauppatieteiden maisteriksi. Eli voi amis käydä yliopistonkin.
Huikeaa! Mahtavaa suorastaan! 🙂
Olen hakenut suoraan ammattikoulun jälkeen ammattikorkeakouluun, hevosen hoitajasta sairaanhoitajaksi. Hain monimuotototeutukseen, vaikka ikäni puolesta päivätoteutus/lukiopohjaisille tarkoitettu olisi ollut ”normaalimpi” vaihtoehto. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen valintaan, luokkani koostuu suurimmaksi osaksi lähihoitajataustaisista opiskelijoista. Mielestäni heillä on paljon paremmat pohjatiedot kuin lukiolaisella. Lisäksi lähihoitajataustaiset mielellään kertovat omasta työelämästä esimerkkejä ja monet luennot ovat todella mielenkiinstoisia, kun saa kuunnella käytännön esimerkkejä.
Okei, hauska kuulla että on ihan kokonainen luokka melkein lähäreitä 🙂 Hienoa! Ja melkoinen alanvaihto sinulla takana 🙂 Oletko nyt oikealla alalla?
Moi!
Täällä lähihoitaja joka hakenut nyt sairaanhoitajaksi. Esivalinta suoritettu ja nyt jännitetään pääsykoekutsua. Jos kutsu tulee, pääsykokeet jännittävät. Ei niinkään psykologiset osuudet, mutta matikka. Siinä kun en todellakaan ole kovin hyvä.. 😀
Toinen asia mistä halusin kysyä, oli kuinka pärjätä taloudellisesti jos opiskelemaan pääsisi. Omistan mieheni kanssa asunnon, johon tukia ei hirveästi saa. Jos oikein laskin, kelan laskurilla, saisin +700€ /kk johon laskettu opintolaina.. Tällähän ei elä, kun asuntolainaan ja autolainaan menee kuussa 700€ + muut menot vakuutukset, auton kulut yms. Kuinka paljon opiskelun ohessa on mahdollista käydä töissä? Ja kuinka tiukat rajat töiden tekemiseen ovet. Jos opiskelupaikka aukeaisi, jännittää olisiko siihen lopulta varaa? Kuinka itse pärjäsit opintojen aikana? Suurin haave olisi vielä opsikella sairaanhoitajaksi, mutta onko se mahdollista. Onko vinkkejä? 🙂
Moro Sande! Siis tottakai sä saat pääsykoekutsun, ei epäilyistäkään! Tuut sitten ehdottomasti kertomaan kuin kävi ja meni 🙂
Pääsykokeita varten treenaat vaan matikkaa. Teet laskuja. Jakolaskuja ja desimaaleja ja muunnoslaskuja 🙂
No siis, taloudellisesti pärjääminen on tiukkaa ja etenkin jos on noin korkeat menot. Itse kävin aina kuin vaan mahdollista tekemässä töitä. Tein kaupankassan hommia siinä vaiheessa kun ei vielä ollut opintopisteitä tarpeeksi alan töihin ja sitten kun oli, niin tein hoitoalan töitä. Kyllä mä jouduin opintojen päätteksi sitten maksamaan kelalle tuntuvasti takaisin noitten duunien takia, otin myös opintolainan. Se oli ihan pakollinen juttu, mua ei nimittäin vanhemmat elätä.
Mä en muista paljonko ne rajat oli, että paljonko sais tienata ettei ne rajat mee yli ja joudu itse maksun puolelle.
Mutta se pitää aina muistaa, että aina pärjää. Asia järjestyy jotenkin päin aina! Et voi jättää mahdollista tilaisuutta rahan takia käyttämättä!
Kiitos tsempeistä, hyvillä mielillä eteenpäin! 🙂 Varmasti keikkaa pystyisi lähärinä heittään työn ohessa niin paljon kun jaksaa tehdä! Eiköhän ne asiat siis järjestyisi! Inhottavaa vaan kun rahasta joutuu stressaan!
Mutta tuun varmasti palaan asiaan kun ne tästä selviää! 😉 Eikun matikkaa harjotteleen!
Eikös ammattikoulusta saa enemmän pisteitäkin, kuin lukiosta? Oon ainakin aina ollut siinä uskossa, että ammattikoulusta pääsee helpommin ammattikorkeaan kuin lukiosta. Toki varma en oo, korjatkaa joku jos olen ihan hakuteillä:D
Olin jo yläaste ikäsenä sitä mieltä ettei lukiossa oo mitään järkeä ja lähdin ammattikouluun. Isovanhemmat ei tästä tykännyt, heillä vieläkin ajatusmaailma että lukio on paras vaihtoehto. Nyt löytyy kaks eri tutkintoa takana, vakityö ja rakennettiin juuri omakotitalo. Suurinosa vanhoista luokkalaisista ei lukion jälkeen päässyt jatkokouluun, sillä lukion ok paperit ei oikeen hyödytä. Elämän suuret valinnat, ikää 22v ?
Ei kyllä ainakin vielä lukiotodistuksesta saa pisteitä mut amiskan papereista ei. 🙁
Hienoja valintoja sinulla, vaikka läheiset ei välttämättä olekaan ymmärtäneet. You go girl! 🙂
Riippuu mihin haluaa. Mulle oli ihan valtavasti hyötyä lukion pitkän matikan laskurutiinista, kemian tiedoista(ilman niitä en olisi yliopistoon päässyt), ja englannin ja ruotsin pohjista. Lukemaan tottuminen auttaa aika paljon siinä vaiheessa kun täytyy tenttiä tuhatsivunen tenttikirja, joka on ihan lakien mukaan osattava ennen kuin pääsee edes harjoitteluun. Ja esim. lääkiksen pääsykoe ilman lukiotaustaa tuntuu painajaismaiselta ajatukselta, kun se perustuu lukion kemiaan, fysiikkaan ja biologiaan. Lukio ei ole missään nimessä ainoa reitti mutta sen dissaus että tulisi älyttömästi turhaa tietoa, on ärsyttävää. Jos valitsee oikeat aineet siitä on älyttömästi hyötyä. Ja monille akateemisille aloille on vaikea päästä, joten se etteivät ikätoverisi päässeet heti haluamalleen aloille ei tarkoita etteikö lukiosta olisi heille hyötyä. T. Lukion ja yliopiston käynyt kohta vuoden valmistuneen töitä tehnyt 23v.
Nykyään riippuu täysin alasta/koulusta että onko aikaisemmalla koulutustaustalla väliä. Itse jouduin käymään hirveän taistelun ja hakemaan useampaan kertaan, koska alallani ammattikorkeakoulussa on 20 aloituspaikkaa joista 2 on muille kuin lukiopohjaisille. Joten itselläni olisi ollut hyötyä lukion käymisestä, mutta turha jossitella. Kuitenkaan en ymmärrä miten ammattikorkeakoulussa voidaan suosia noin paljoa lukion käyneitä.
Jep, en tajua miten se siihen liittyy, että minkä koulun on käynyt, että tuleeko pärjäämään toisissa opinnoissa. Soveltuvuuskokeet voisi ratkaista sen. Ihan kuin amiskaan menisi ainoastaan ne, joille ei muuta paikka heltiä tai he olisivat jotenkin muuten tyhmiä ja huonompia kuin luokiolaiset.
Täällä kanssa lähihoitaja ja sairaanhoitaja opintoja puolivuotta takana. Ja voin sanoa että omalla kohdalla lähäri turkinnosta paljon enemmän hyötyä kun olisin istunut lukion penkillä…. toki kielet ja äidin kieli heikonpaa mutta itse hoitotyön tunneilla paljon helpompaa kun on jo jotain käryä asioista.
”Ihan kuin amiskaan menisi ainoastaan ne, joille ei muuta paikka heltiä tai he olisivat jotenkin muuten tyhmiä ja huonompia kuin luokiolaiset.”
??? Tää on ajatus on kyllä sinulla korvien välissä, eikä vastaa todellisuutta.
Oon ite käynyt lukion ja opiskelen nyt yliopistossa kahden eri alan maisteriksi. Töissä oon käynyt koko ajan lukiossa / opintojenkin aikana ja olen työllistynyt hyvin. Ennen kaikkea kyse on persoonasta ja siitä, että alussa on valmis ottamaan ns. vähän huonompiakin hommia vastaan. Alotin mansikanpoimijasta, josta parin duunin kautta etenin siivoojaksi ja nyt oon finanssialalla. Parjattuja valkokaulushommia konttorissa takana jo 4 vuotta, ikää mittarissa 24.
Toinen ala, jolta valmistun, valmistaa mua koulutus/opetustöihin ja tästä aspektista katsoen lukio kyllä tarjoaa paremmat, muttei välttämättömät eväät, yliopisto-opintoihin. Lukiosta valmistuneelle yliopiston opetusmetodit ovat tutumpia ja eräänlainen tieteellinen ajattelutapa on helpompaa omaksua. Toki tämäkin riippuu persoonasta!
Molempia toisen asteen kouluja tarvitaan ja molemmista pitää voida jouhevasti olla mahdollisuus jatkaa minne haluaakin. Työhönsä onneton ihminen on onneton myös muilla elämän osa-alueilla. Se, mikä 20-vuotiaana tuntuu omalta jutulta, ei sitä enää välttämättä kolmekymppisenä ole.
Lukiolla on yleissivistävä tehtävä ja merkitys, eli siellä opiskellaan laajasti asioita ja kehitetään yleistietoa ja ymmärrystä ympäröivästä maailmasta – muun muassa siitä, että tällaiselle vastakkainasettelulle ei ole mitään tarvetta, molemmille oppilaitoksille on paikkansa. Ja kuten muutkin asiat yleensä, kaikki riippuu persoonasta eikä teininä summamutikassa valitusta toisen asteen koulusta. Kuten yllä olikin sanottu, tuo alemmuuskompleksi vaikuttaa olevan kirjoittajan omassa päässä. Teksti sinänsä asiallinen ja hyödyllinen, mutta kommenteista paistaa (jälleen) läpi omien käsitysten pönkitys ja ”niiden toisten” arvostelu, tässä yliarvostetun lukion. Jos on tietoinen historiasta, ymmärtää aiempien sukupolvien kunnioituksen lukiokoulutusta kohtaan ja ymmärtää, että tilanne on nykyisin aivan erilainen. Ilman turhaa me vastaan ne -asennetta. 🙂
Täysin samaa mieltä. Itse olen ainakin onnellinen, että kävin juuri lukion enkä mitään muuta. Siinä vaiheessa elämääni se oli MINULLE täysin oikea ratkaisu. Melko kapeakatseista ja sivistymätöntäkin arvostella muiden valintoja, kuten näissä kommenteissa usea on tehnyt. Kirjoittaja itse ei tähän kylläkään syyllistynyt. Muutenkin pidän blogista, opiskelenhan itse tällä hetkellä sairaanhoitajaksi, maisteripohjalta. 😉
Niin, mä en halua arvostella kenenkään valintoja, en todellakaan. Jokaisella on se oma polkunsa mitä kulkea eikä se ole huonompi kuin toisen, millään tavalla.
En tietääkseni mitenkään vastakkainasettele. Kerroin vain, että mulla on ollut luulo, ettei amiskasta lähdetä jatkamaan amk:hon ja meidän luokalla amiskalaisia ei kyllä ollut.
Jälleen paistaa omien käsitysten pönkitys ja arvostelu? 😀 Okei. Mielipide sekin.
Mielenkiintoista kyllä, että sinulla on ollut näkemys ettei amiksesta mentäisi ammattikorkeakouluun, kun juuri amiksia ammattikorkeakoulu on pullollaan ja lukiolaiset siellä vähemmistönä, niin ainakin omalla entisellä alallani ammattikorkeassa olin ainoa lukiolainen ja tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että ammattikoululaiset jatkaa ammattikorkeaan. Sen sijaan yliopistossa kyllä harvemmin törmää ammattikoulupohjaisiin, omalla nykyisellä alallani en tiedä ketään joka olisi ammattikoulun kautta yliopistoon ponnistanut 😀
Joo, näin mulla oli näkemys, pakko myöntää. Ehkä itsekin sorrun hiukan tuohon vanhakantaiseen ajattelumalliin.
Mä olen itse labranhoitaja ja menin amk:on lukiopohjalta. Meidän luokalla suurin osa oli lukion käyneitä, mutta oli joukossa muutama vanhempi lähihoitajakin. Itse opiskelin vähän aikaa amiksessa parturi-kampaajalla + lukio -linjalla yläasteen jälkeen, mutta se ei tuntunut omalta alalta, joten vaihdoin pelkkään lukioon. Mulle se oli oikea ratkaisu, koska ei ollut mitään hajua mikä minusta tulee isona. Jos on joku tietty ammatti, joka amiksessa kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti mennä ammattikouluun! Muistan, että munkin opiskeluaikana lukiota pidettiin jotenkin parempana, mutta ei se näin jälkeenpäin ajateltuna ihan niin mene.
Mulla meni vuosia ennen kuin löysin oman ammattini. Ensin oli tuo parturi-kampaaja, lukion jälkeen 2 vuotta TeKussa, välivuosi ja sen jälkeen vasta labranhoitajaksi (jonne hain heti Tekun jälkeenkin mutta en päässyt). Uskon, että voi päästä minne vain, oli sitten pohjalla amis tai lukio, kunhan tekee duunia sen eteen. Toisilla kestää pidempään löytää oma ala ja toiset tietävät sen heti. Vaikka mulla on lukiopohja ja olen tottunut lukemaan niin en pysty näkemään itseäni yliopistossa. Se ei minua koskaan viehättänyt millään tavalla. No, nyt olen jo niin monta vuotta tehnyt labranhoitajan hommia, että uskon pysyväni tässä ammatissa lopun ikääni jos terveys sen vain sallii 🙂
Aika monella taitaa olla vastaavanlainen tarina, että joutuu hiukan aikaa etsimään sitä omaa alaansa. Niin oli myös minulla.
Mä luin joku aika sitten tarinan nuoresta miehestä joka lähti lääkikseen amiskan papereilla. Pänttäämistä se oli vaatinut todella paljon, mut niin vaan hänkin oli sinne päässyt 🙂
Toi oli hyvä kirjoitus ja nostat tärkeän aiheen esille! Se on valitettavaa miten moni saattaa ajatella amiksen olevan este AMK opinnoille. Luulen, että tässä sotketaan akateemisenkoulutuksen ja korkeakoulutuksen ero. Yliopisto-opinnot amistaustalla voivat olla hyvin hankalat ja sisäänpääsyn todennäköisyys erittäin pieni, mutta uskon kuotenkin siihen että kaikki on mahdollista jos oikein kovasti haluaa. 🙂
Mun mielestä on aika luonteva jatkumo mennä amiksesta ammattikorkeeseen. Toki usein jatketaan ”samaa alaa”, mutta kuitenkin. Itsehän oon siis mennyt amiksesta yliopistoon, ja vieläpä melko haastavaa alaa lukemaan, että kaikki on kyllä mahdollista jos vaan riittää motia 😀
Totta, niinpä. Mä en vaan ole asiaa hoksannut 😀
Itse olen aina ajatellut että amk on luonnollinen jatkumo nimenomaan ammattikoululle! Ihan alavalikoimankin puolesta monet alathan on vähän niinkun syventäviä amis opinnoille. Monen kokemuksesta oon kuullut et helpoin lähtökohta amk opinnoille on jos on sen ”saman” alan amis ja sit yo tutkinto eli kaksoistutkinto suoritettuna.
Ite oon käynyt lukion ja nyt juuri tänä keväänä hain yliopistoon. Oon sitä mieltä että molemmille toisen asteen koulutuksille on paikkansa. Kumpikaan ei sulje mitään mahdollisuuksia pois, lukio ehkä pitää kaikki ovet ”helpommin” avoinna, mutta amis pohjallakin kaikki mahdollista kun pääsykoe menestyshän on kuitenkin etusijalla. Ammattikoulu erittäin hyvä vaihtoehto jos sieltä itseä kiinnostava ala löytyy, mutta en koe että sinne kannattais mennä vaan siksi, että saa nopeammin vaan jonkun ammatin. Eli jos tilanne sama kuin esim. itselläni, että peruskoulun jälkeen ei ollut mitään hajua mitä haluaa tehdä, niin koen että lukio oli juuri oikea valinta ja takuulla helpottanut omalla kohdallani nyt pääsykokeisiin valmistautumista kun lukutekniikoita ja -rutiinia oli tottunut jo lukioaikana harjoittelemaan.
Niin, siis totta kun sen noin ajattelee. Mä en vaan ole osannut ajatella sitä noin ja mä oon aina vähätellyt itseäni tässä asiassa 😀
Täällä myös yksi amiksesta amkiin siirtynyt! oon valmistunut aikoinaan amiksesta pukuompelijaks ja aika huonosti sillä alalla töitä on, haaveilin sairaanhoitajan ammatista mutta mulle sanottiin että et pääse jos ei oo käyny lukioo tai lähihoitajakoulua, onneks törmäsin kerran bussissa amiksen aikaseen luokkakaveriin joka kysy mitä teen nykyään ja sanoin että en mitään tällä hetkellä mutta haluaisin sairaanhoitajaks mutta en kuulemma pääse edellä mainituista syistä ja hän onneks sano että ihan paskapuhetta että kyllä pääsee ei muutakun haet vaan ja niin tein ja sain kuin sainkin kutsun pääsykokeisiin ja pääsin ekalla yrityksellä sisään. Kohta 2 vuotta alalla ja tykkään kyllä aivan valtavasti 🙂
No jotenkin mullakin oli sellainen mielikuva, en tiedä mistä saatu, ettei sairaanhoitajaksi lähdetä jollet ole lukiota käynyt, tai sitten lähihoitaja. Mahtavaa, että siekin yritit ja pääsit sisään! Tsemiä viimeisiin opintoihin 🙂
Heips!
Ahh ihanaa kiitos tästä! Selkeytti ainakin sen, että kaikki on mahdollista, kun vain haluaa, vaikka kyse ois koulutuksesta ja ihmisten olettamuksista!
Kamppailen juuri yhteishaun kanssa… Käyn tällä hetkellä periaatteessa kymppiluokkaa.
Vuos sit oikeastaan olin ihan varma, että lähihoitajaksi haen, mutta tällä hetkellä kiinnostais tosi paljon myös merkonomin työt…
Ja pakko myöntää, että omillaan asuvana ei houkuta se, että ei saa tukia, mutta ei saa myöskään työharjotteluista palkkaa, siksi yritänkin ettiä oppisopimuspaikkaa…Mamma betalar, mutta en haluais et ihan kaikkea pitäis hänen maksaa, etenkin kun lähden nyt toiselle asteelle vuoden myöhemmin ja vuoden päästä oon täysi-ikäinen.
Tulevaisuudessa haluaisin mahdollisesti fysioterapeutiksi ja kuumeilen sen asian kanssa, että haenko nyt lähihoitajaksi, koska se palvelisi tulevaa vai menenkö merkonomiksi., koska haluaisian kaupassakin olla töissä jossakin kohtaa elämää(vaatekaupat ja ruokakaupat on mun salainen kiinnostuksen kohde:D)..
Normaalisti jos menisin ammattikouluun niin voisin tehdä kolmantena vuonan Väyläopintoja ammattikorkeakouluun, joka taas sitten lyhentäis jonkin verran ammattikorkeakouluopintoja, jos sinne pääsee.
Mutta joo, saa nyt nähdä sitten, että miten käy ja minne päätyy.
Pitää vielä varata tapaamisia opojen kanssa!