Kotikoiran kouluttaminen
15
Olen saanut valtavan määrän vinkkejä kuinka Lakun kanssa eri tilanteissa tulisi toimia. Neuvoja on niin monta kuin on neuvojaakin ja suurin osa luulee olevansa oikeassa. Monet vinkit ovat hyvinkin varteenotettavia kyllä mutta osa vinkeistä kuulostaa ihan ammattilaistasoiselta koulutukselta. Ymmärrän sen, että koira tulee kouluttaa, muuten koirasta tulee isäntä ja sinä vain kuljet mukana.
Peruskäskyt on jokaisen koiran hyvä osata
Mutta mitkä on ne tärkeimmät peruskäskyt? Riittääkö pelkkä istu, paikka, ei ota-käsky, pitääkö osata muitakin käskyjä? Tuskin jokaisen koiran ja koiranomistajan tulee osata pitkää listaa komentoja koiraa varten, etenkin jos koira tulee olemaan vain perheen lemmikki. Katson toki ihaillen ulkona niitä koiria ja etenkin niitä koirien omistajia, jotka kulkevat koirien kanssa ulkona hyvin hallitusti ja varmasti. Koirat seuraavat isäntäänsä jokaisella aistilla. Koira seuraa isäntänsä liikkeitä ja reagoi heti jos jokin ohje tulee isännältä esiin. Tiedän kuitenkin, että tähän tuskin tulemme koskaan pääsemään Lakun kanssa. Tämän perheen isännille riittää vähempikin tottelevaisuus. 🙂 Meillä alkaa pentukurssi heinäkuun alussa ja toivon, että opimme tuolta monia hyödyllisiä vinkkejä joita voimme arjessamme Lakun kanssa toteuttaa.
Tällä hetkellä epäilyttää vaan kovasti tuo meidän Laku koiran oppiminen. Odotetaan todella innoissaan sitä päivää kun huomataan, että jotain tuohon pieneen kova kalloiseen luupäähän on uponnut 😀
Haluatteko kuulla yhden hauskan esimerkin tämän hetkisestä tottelevaisuudesta. Tämä esimerkki tapahtui eräs kerta kun olimme ulkoilemassa työvuoron jälkeen läheisellä metsäpläntillä, jonka ohitse kulkee pieni polku. Polkua kulki eräs nuori nainen. Laku huomasi kulkijan ja istui paikoillaan häntää huiskuttaen. Lakusta huokui into, että haluan tuon tytön luokse rapsuteltavaksi. Noh, kutsuin Lakun luokseni ja Laku tuli. Annoin herkun ja jäimme seuraamaan naisen kulkua. Ei mennyt kauaakaan kun Laku jo kirmasi naisen luokse. Laku tuli naisen huomioimaksi ja kutsuin Lakun takaisin herkun voimalla. Laku kävi hakemassa herkun tottelevaisesti ja kirmasi takaisin naisen luokse, täysillä 😀 Tässä vaiheessa aloin naureskelemaan, et jes 😀 Kutsuin Lakun jälleen luokseni ja se tuli. Tällä kertaa nappasin sitten Lakun syliini, ettei mokoma päässyt enää kirmaamaan naisen luokse. Nyt moni teistä varmaan sanoo, että miksi Laku ei ollut hihnassa. Noh, Laku on tuossa pihamaalla vapaana. Kyllä kytkemätön koira asuinalueellamme 😀
Saako niskanahasta tarttua kiinni kun mikään muu ei toimi?
Puremisen hillitsemiseen ollaan nyt viimeisimpänä keinona käytetty sitä, että tartutaan niskapoimusta kiinni. Tuo ei varmasti Lakua satu, niin kovaa emme tosiaan tartu. Joku kommentoi, että tarttuminen voi tuntua koirasta epämiellyttävälle, että kannattaisi opetella joku toinen keino. Niin, no ehkä se ei tunnu hauskalle mutta Laku ymmärtää, että nyt ei kannata jatkaa sitä mitä on tekemässä. Tämän myötä Laku on oppinut myös sen, että lopettaa puremisen herkemmin kuin aiemmin. Napakka Ei on riittänyt joinain kertoina siihen, että pureminen päättyy.
Mutta mitä mieltä te olette noiden peruskäskyjen opettamisesta? Mitkä ovat tärkeät ja mitä ei ole pakko opetella, vai onko teillä kaikilla viimeisen päälle koulutetut koirayksilöt kotona ja meidän pitää opetella kaikki käskyt myös? 🙂
Moikka,
Neuvoja on tosiaan niin monta kuin niiden antajia, ja pitää muistaa että se mikä toimii toiselle koiralle, ei välttämättä toimi toiselle. Arjen helpottavia käskyjä on tosiaan luoksetulo ja jonkin pysähdyskäskyn opettaminen, oli se sitten paikka-, odota-, tai mikä vaan mikä omaan suuhun sopii 🙂 ja irrottaminen on myös hyvä opettaa, sitä ei koskaan tiedä mitä sieltä lenkkipolun varrelta suuhun eksyy. Noilla pärjää perusarjessa jo hyvin.
Hyvin se lähtee rullaamaan teilläkin! 🙂
täällä kans yhden luupään kanssa ootellaan arkitottelevaisuus kurssia 😀 hihnassa vetämättä meneminen on suurin murhe tällä hetkellä
Minusta tärkeimpiä ovat luoksetulo ja ”odota” (millä sanalla haluaakaan tätä opettaa, eli että irti juokseva koira pysähtyy). Myös ”jätä” on tärkeä, jos koira esim.ottaa lenkillä suuhunsa jotain, mitä se ei saa syödä. Tämän opettaminen ja käytännön toteuttaminen voivat toki olla nekin kaksi eri asiaa. 😀 Istuminen ja maahanmeno eivät ole yhtä tärkeitä arjessa toimimisen kannalta, mutta ehkä ne on semmoisia, mitä joka koiran ”kuuluu” osata. Siinäpä ne suunnilleen. Mulle tärkeää oli, että koira seurasi irti ollessaan missä minä menen, eikä toisinpäin, sen opetin pienestä asti. Minä pidin koiraa irti kun autotie ei ollut vieressä, vaikka laki sanoisi mitä. Pentuahan sitä paitsi saa lain mukaankin pitää irti.
Näköjään toistin melkein-kaimaa, en tullut lukeneeksi muita kommentteja.
Meillä peruskäskyt on vihellys=tänne ja ei. Noilla pärjää hyvin. Koira kyllä ymmärtää äänensävystä ja eleistä muut.
Kotikoiran ja harrastuskoiran peruskoulutus ei mielestäni eroa millään tapaa.
Ensin opetellaan koira ottamaan kontakti ihmiseen. Eli katse. Tämä kätevintä opettaa ruuan annon yhteydessä. Vaaditaan katsekontakti ja ruokakupille saa mennä vasta luvalla.
Luoksetulo seuraavaksi. Paikallaolo. Hihnassa kulkeminen vetämättä. Irti -käsky .
Jos ajatellaan että kotikoira voi olla oppimatta näitä perusjuttuja niin silloin ollaan pahasti metsässä.
Mulla on ollut viisi ihan erilaista koiraa. Kaikilla on ollut vain ne perus jutut hallinnassa ja niin että arki on sujuvaa. Istu ja maahan olen opettanut vaikkei niitä loppu peleissä arjessa juuri tarvia. Ruuat saa katsekontaktista ja pyrkinyt katsekontaktista aina kehumaan ja pitämään sitä hyvänä asiana. Hihnassa ei vedetä, ihmisten päälle ei hypitä ja ihan vain perus käytöstavat jotra se arki on helppoa. Ja ne tulee aikalailla itsestään sieltä ilman mitään opetus opetusta. Mie pitäisin isompana asiana katsekontaktia ja kontaktia koiraan, meillä koirat oli ne irti tai hihnassa tai miten vain niin hakevat kontaktia eli kiinnostus pysyy meissä eikä kaikessa muussa. Parantaa myös suhdetta varmasti. Ja irti käsky on muuten sellainen mikä opeta! Tämä on ollut meillä mikä opetettu kunnolla, päästetään luutkin yhdestä kerrasta ja saadaan nami tai luu takaisin. Mutta siis kahdesti ollut tilanne että koira napannut linnun maasta ja ollut syömässä kun olen tajunnut ja irti käskystä päästäneet. Toimii myös sit maastossa tai muussa jos löytäisi sellaista mitä saa syödä.
Itse kaksi koiraa ”ihan ite” -tyylillä kouluttaneena, voin kertoa että vielä ihmettelette koiran täyttäessä kahta vuotta, että mitä kaikkea se onkaan oppinut vaikkette ole edes opettamalla opettaneet 🙂 Varsinkin miellyttämisenhaluisilla roduilla kaikenlaisten ihmisten eleiden ja puhinoiden toisiinsa yhdistäminen käy koiralla melkein itsestään. Oma koirani tietää olla ihmisiksi kun vaan hengitänkin ärsyyntyneenä tai kenties mutisen kirosanoja hiljaa 😀
Pennun kanssa pitää joskus heittäytyä melkein pelleksi että saa kaiken huomion, mutta kuulosti että tottelee kuitenkin tänne-käskyäkin niin kyllä siitä koltiaisesta vielä tottelevaisen saa 🙂
Kotikoiralle ensinäkin 100% varma luoksetulo. Tämä voi vielä pelastaa koiran hengen! Myös joku ”jätä” tai vastaava irrotuskäsky, jos koira lenkillä ottaa jotain epäilyttävää suuhunsa. Hyvä hihnakäyttäytyminen sekä toisten koirien ohittaminen lenkillä kannattaa ehdottomasti opetella. Säästää hermoja tulevaisuudessa 😀 Muutenhan koiraa voi kouluttaa vaikka kuinka. Ties vaikka innostuisitte harrastamaan yhdessä jotain. Cockerit ovat mm. innokkaita agilitykoiria 😉
Henkilökohtasesti ärsyttää ihmiset ketkä ei pidä koiraansa kiinni, MIKÄLI koira ei tottele. Oon kärsiny jäätävästä koirakammosta lapsuuden tapahtumien vuoksi eikä siihe auta huudot et ”ei tarvii pelätä” tms. Nykysin en enää pelkää, mutta en oo oppinu tykkämää koirista enkä tykkää siitä, että koiria pidetään vapaana ja sitten ne vahingossa karkailee vieraan ihmisen luokse, tulee hyppimää tms.
On mielenkiintosta lukea näitä teidän koirajuttuja vaikka aihe ei oo itelleni lähellä sydäntä ja ymmärrän sen et teille teidän oma koira on rakkain, sulosin ja vaarattomin lutunen, mutta hieman itsekäs fiilis välittyy tosta ”kytkemätön koira” kohdasta. Kaikki ei tosiaan mitään koirafaneja ole ja pitäis myös olla vapaus valita itse, ”kohtaako” koiran vai ei, eikä niin että koira tekee sen valinnan. Ja tämä on nimenomaan omistajan vastuulla. Et halua itsekään, että lapset tulevat Lakun luokse milloin haluavat ja tämä on vanhempienkin vastuulla, eikö saman pitäisi päteä molempiin suuntiin?
meidän koira on pääsääntöisesti kyllä kiinni jos on riski olemassa että ihmisiä vastaan tulisi. En tietenkään halua sen olevan niinkään, että meidän Laku saa pomppia kaikkien ihmisten syliin ja vasten heitä koska tottahan sekin on, ettei kaikki siitä tykkää. En tykkää itsekään jos ihan hallitsemattomasti päin hypitään. Hyvä kommentti! 🙂
Minusta kotikoiran on tärkeintä oppia peruskäskyt istu, paikka, maahan ja saa ottaa. Lisäksi hihnassa kulkeminen on tärkeää oppia. Itse yhden spanielin emäntänä voin kertoa että nuo peruskäskyt pentu oppii herkkujen kautta helposti, jos on herkuille perso 🙂 Hihnassa kulkeminen opetellaan myös herkkujen ja katsekontaktin kautta, mutta se vie aikaa. Meillä spanieli oppi hihnassa sievästi kulkemisen vasta 2 vuotiaana, useiden erilaisten vedonesto-valjaiden kautta. Spankkujen nenä on niin herkkä ja ulkona hajut vievät yleensä myös korvat mennessään, eikä siihen auta kuin kärsivällisyys. Tärkein koiran taito on omistajan kunnioitus ja omistajalle alistuminen. Omistajan täytyy näyttää koiralle että tämä on lauman pienin jäsen, eikä hänellä ole ns sananvaltaa, vaan ihminen määrää. Helpoiten tämä onnistuu esimerkiksi lelujen pois ottamisena ja niiden hallitsemisena, koiran tietoisena huomiotta jättämisenä kotioloissa, eli ei keskitytä koko ajan häneen ja puhuta hänelle. Me myös kävelimme kotona siten että jos pentu oli tiellämme, koskimme häntä kevyesti jalalla ja pyrimme siirtämään hänet tieltämme ja joskus tahalleen koiran ”läpi” käveleminen. Siten pentu oppii, ettei hän ole arvojärjestyksessä ylimpänä. Kannattaa katsoa Cesar Millanin koiran koulutusvideoita, niistä saat käsityksen tuosta alistamisesta ja sen tärkeydestä koiran luonteessa. Niillä opeilla saimme itsellemme kiltin ja tottelevaisen spanielin, joka ei uhittele edes murkkuikäisenä meille vaan tietää paikkansa laumassamme.
Edellistä kommenttia lukiessa ärsytyskynnys ylittyi sen verran, että pakko kommentoida. Kaikki nuo höpötykset koiran alistamisesta, arvojärjestyksistä, fyysisistä rankaisuista ja Cesar Millanin koulutusmetodeista ovat vanhentunutta tietoa. Kannattaa tutustua koiralähtöisiin, tieteeseen pohjautuviin positiivisiin koulutusmetodeihin, jos todella haluaa hyvän suhteen koiraansa. Lukuvinkkejä esim. Tuire Kaimion kirjat, Morten Egtvedt & Cecilie Koste: Naksutinkoulutusta koirallesi; Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit.
Voi että.. mä en ymmärrä yhtä asiaa. Miksi sä kokoajan aliarvioit sitä, mitä teidän koira osaa tai ei osaa? Suurin virhe monesti (aina) on meissä omistajissa, ei koirissa. Harmi että koet koiran omistamisen taakkana. Minun mielestä on kiva tehdä koiran kanssa yhdessä kaikkea ja myös nämä käskyt siihen kuuluu.
Niin. Varmasti on opettajissakin vikaa en sitä kiellä. Mä en omasta mielestäni aliarvioi Lakun osaamista. Osaaminen varmasti paljon riippuu meidän vanhempien osaamisesta myös, totta kai!
Taakka? Kuka taakasta on puhunut. Puhun rehellisesti vain tuntemuksista joita koiranpennun kanssa eläminen on tuonut esiin. Samalla tavalla mun mielestä koiran kanssa on kiva puuhailla kaikenlaista ja nähdä kun se oppii. Tyhmää miten te väännätte nää mun ajatukset tohon malliin.