Potilas ei ole aina oikeassa
22
Mutta Google on!
Kuinka moni teistä myöntää, että jonkin vaivan ilmaantuessa kaivat Googlen avulla oireittesi syyn esille, koska kyllähän Google tietää? Kuinka monella teistä on vaivan syyksi selvinnyt syöpä tai jokin muu vakava tauti? Allekirjoittanutkin joutuu kyllä nyt nostamaan käden pystyyn! 😀
Mies aina nauraa minulle, kun jos jotain oireita ilmaantuu niin epäilen aina pahinta. Nykyaikana on niin helppo näppäillä oireensa vaan Googleen ja Google antaa kyllä vastauksen mitä juuri ne sinun oireesi merkitsevät. Sehän on sitten fakta mitä Google sanoo.
”kyllä minä tiedän mikä minulla on ja sinä lääkärinä voit määrätä tutkimuksia ja hoitoa minulle tähän vaivaani”
Voin kuvitella miten hankalaa on toimia lääkärinä tällaisille ihmisille, jotka menevät vastaanotolle. Vaiva on Googletettu etukäteen ja hoitokin tiedetään. Lääkärin pitäisi vaan kirjoittaa resepti eikä kysellä turhia.
Voisiko olla niin, että yskä tai päänsärky olisi vain yskää tai päänsärkyä? Pääsääntöisestihän nämä oireet eivät kieli mistään vakavasta. Joskus esimerkiksi mahaan voi koskea ilman, että siellä taustalla on mitään pierua vakavampaa. Päänsärky ei viittaa aivoverenkiertohäiriöön tai kasvaimeen tuolla alueella.
Nykypäivänä tietoa on niin valtavasti saatavilla, että jo se tekee meidät monet vainoharhaisiksi. Vanha sanontakin sen kertoo; tieto lisää tuskaa. Mitä vähemmän tietäisi, sitä vähemmän tarvitsisi stressata oireistaan, niitä oireita kun nyt tulee ja menee meillä kaikilla 🙂
Itsellänikin aika-ajoin päästä vetää suonta. Joo-o, vetää vetää! Tunnetta on hankala kuvailla mutta suonenvedolta se tuntuu. En ole Googlannut tuota oiretta mutta voin kuvitella mitä se antaisi vaihtoehdoiksi. Kuitenkin suonenvetoja on tullut ja mennyt ja edelleen tässä olen kirjoittamassa tätä blogia, joten ehkä kyse ei ole mistään vakavasta.
Elossa edelleen!
Tähän loppuun vinkkaan teille House Of Brandonin alennusmyynneistä. Tällä hetkellä koko normaalihintaisten tuotteiden valikoima -20%:n alennuksessa. Kannattaa käydä tsekkaa jos itselle löytyisi jotain! 🙂
Totta, mutta tässä on myös toinen puoli, kun lääkärit eivät aina kuuntele potilasta. ”Ei sua mikään vaivaa, käy vaikka juttelee psykologille” kun itselläni oli päällä kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, vaikka ”arvot on viitearvojen sisässä”. Ei pidä vauhkoontua turhasta ja lääkäreihin voi luottaa, mutta lääkäreidenkin pitäisi muistaa että vain potilas itse tietää miltä hänestä tuntuu ja onko olo normaali, onko vatsakipu jollakin tavalla erilaista vai kyseessä pelkät ilmavaivat. Ja siksi potilasta on kuunneltava ja uskottava, eikä vain tuijotettava testituloksia.
Totta tuokin. Joskus lievätkin arvon nousut voivat kieliä jostain mutta liian herkästi ehkä sanotaan, että kaikki arvot kunnossa. Tuon takia esimerkiksi maksa-arvojen viiterajoja laskettiin, jotta arvojen nousuun reagoitaisiin herkemmin.
Mun miehellä oli pitkään maha kipeä. Google kertoi diagnoosiksi syövän. Sitä me ei tietenkään haluttu uskoa. Hän ramppasi kaksi vuotta (!) eri lääkäreillä ja yritti saada apua. Ei ole mitään vakavaa. Nelikymppinen urheilija ei voi olla sairas. Jorvissa kirurgi antoi diagnoosiksi revenneen vatsalihaksen. Ihan huoleti voi olla. Ei anneta lähetettä mihinkään tutkimuksiin, koska ihan selvästi on terve mies. Pitkän ruinaamisen jälkeen hän sai lähetteen johonkin kuvaukseen, jossa ei kuulemma näkynyt mitään poikkeavaa. Kaikki kunnossa.
Googlen mukaan oireet olivat vakavia. Lääkärit olivat ihan eri mieltä. Sitten mies laihtui muutamassa viikossa ihan hirveästi ja muutui harmaaksi. Hän näytti ihan keskitysleirien asukkaalta. Vihdoin yksi lääkäri suostui antamaan lähetteen ulostenäytettä varten. Ja siinähän oli paljon verta. Sitten ovet tutkimuksiin aukesivat ja todettiin syöpä, joka oli levinnyt. Tähystystä ei pystytty edes tekemään, koska suolisto oli ihan veristä mössöä. Syöpälääkäri sai käsiinsä sen vuosi sitten otetun kuvan, jossa kyllä oli ihan selvästi näkynyt syöpä, mutta ehkä sitä ei oltu sairaalassa edes viitsitty katsoa, koska nelikymppinen urheilija ei voi olla sairas.
Olen nyt leski yksinhuoltaja ja kovin harmissani siitä, että uskottiin niitä hemmetin lekureita eikä Googlea.
Voi että! Ihan kauhea juttu! Olisikohan lääkärit siltikään kuunnelleet vaikka olisitte sanoneet Googlen vastauksesta oireisiin.
Otan osaa menetykseesi.
Lääkärin virheen takia minä menetin lapseni. Kyseessä ei edes ollut lääkäri vaan kandi, joka ei ollut vielä suorittanut vaadittua tenttiä, koskien imeväis-ikäisten sairauksista/oireista tjms. Ns. lääkäri pääsi varoituksella, mutta minä jouduin hautaamaan vauvani… Google olisi tässä tapauksessa voittanut.
🙁 Todella surullista. Olen tosi pahoillani.
Mulle Google antoi oikean diagnoosin, mutta en halunnut uskoa. Yöhikoilua ja vasemmanpuolista mahan turvotusta googlettelin ja antoi diagnoosiksi kroonisen myelooisen leukemian. Naureskelin että taitaa vaan olla maha muuten vain pullea jäätelöstä ja muista herkuista ja hormonit ne saa hikoilemaan. E-pillereitä uusiessa lääkäri sitten komensikin äkkiä verikokeisiin. Kyllä se googlediagnoosi oikea oli. Harvemmin tietty näin päin…
Hui, aikamoista. Tollasta ei kyllä varmasti monikaan uskoisi jos vaikka Google tuollaisen vastauksen antaisikin. Miten nyt jaksat?
Itse myös oireiden alkaessa aloin googlettamaan. Läheiset hyssytteli ja käski lopettamaan, että tulee vaan stressiä. Itselläni tieto just helpotti oloa. Ja kyllä, tein googlella etukäteen onnistuneen diagnoosin vaivoistani ja autoimmuuni maksasairaudesta. Itse tiedän sairaudestani paljon enemmän kuin moni lääkäri.
Tosin kävelin vastaanotolle ja sanoinkin jotakuinkin näin: Varmaan inhoot sellasia potilaita jotka on googlettanu kaiken, mutta kaikkihan sitä tekee joten tässä mitä oon googlettanu.
Lääkäri nauro ja oli hyvin yhteistyöhalunen 🙂
Okei. Onneksi sun tapauksessa lääkäri kuunteli sua 🙂
Kaksipiippuinen juttu. Monesti juurikin näin, mutta sitten voi käydä toisinpäin kuten yllä. Tuo on kyllä järkyttävää, ettei katsota kuvia jotka on olemassa. Hyvä lääkäri osaa kuunnella potilasta, ja tietää ainakin yleensä milloin kyse on vainoharhasta.
Jep. Noi on surullisia esimerkkejä miten myös voi käydä.
Olen nainen, jonka kohdalle on osunut todella monta sairaalahoitoa vaativaa vaivaa/sairautta. Itse olen henkilö, jolla tieto ei lisää tuskaa, vaan auttaa vähän järkeilemään niillä hetkillä kun pelkkien tunteiden kanssa menisi järki.
Monesti, lähes aina olen googletellut oireeni ennen päivystykseen lähtöä tai lääkäriim menoa. Lähes aina diagnoosi on ollut jo itsellä tiedossa, toki tiedostaen sen, että lääkäri sanoo lopullisen sanan ja oma googletulos on vain yksi mahdollisuus tai vaihtoehto.
Mutta itsekin olen törmännyt siihen, että ilman omaa tutkimustyötä ja pientä lääkärin painostamista (eli pyytämällä itse kokeita tms.) oma terveyteni olisi ollut lääkärien käsissä huonommassa tilassa. On valitettavaa, että joskus lääkärit eivät ehdi/jaksa kuunnella potilasta, luottavat siihen ”ettei yleensä näin nuorilla…” tai eivät kestä potilaan valveutuneisuutta terveysasioissaan. On onneksi erilaisia lääkäreitä ja asenteita, mutta ei edes lääkäri voi ottaa automationa sitä, että ”voi ei, taas joku luulosairas, joka luulee olevansa lääkäriä fiksumpi”, sillä joskus se google tietää paremmin ja potilas tuntee kehonsa.
Jep, faktatieto usein auttaa ihmisiä mutta ei sellainen keskustelupalsta-tieto, se ei auta ketään. Olen itsekin joskus ennen sh-opintoja googlannut oman vaivani, joka oli ihmeellinen ihottuma käsissä ja sanoin lääkärille, jopa diagnoosinkin ja lääkäri sanoi, että taidat olla ihan oikeilla jäljillä ja niinhän mä olin 🙂 😀
Minulla oli 1,5 vuotta sitten kauhean stressin jälkeen ihan selkeitä refluksitaudin oireita – kurkkukipua, palan tunnetta kurkussa ym. Myös epätavallisia oireita oli kuten leukaluun kipua useamman viikon ja hampaiden vihlomista ilman syömistäkin. Google antoi diagnoosiksi närästyksen, mutta en millään halunnut uskoa. Puoli vuotta näillä oireilla mentiin, kunnes paahtoleivänkin syöminen sai vatsahapot nousemaan suuhun asti öisin. Happosapaajia olen nyt syönyt reilusti yli vuoden joka päivä, vaiva helpottanut paljon mutta ei kokonaan. Elokuussa olin vatsantähystyksessä, jossa selvisi hyvin löysä sulkijalihas. Nyt elokuussa menossa leikkausarvion tutkimuksiin. Että joskus näinkin, ettei itse halua uskoa mitä google diagnosoi. Kun olisin ottanut lähes minkä kroonisenisen taudin vaan mutta ei tätä.
Joskus tosiaan näinkin, että Google tietää 🙂 Tsemppiä sulle hankalan vaivan kanssa.
Google on on kätevä keino selvitellä mahdollisten oireiden syytä – niin hyvässä kuin pahassa. Myös se mihin se google ohjaa etsimään tietoa on aika olennaista.. löytyykö tieto terveyskirjastosta vai keskustelupalstoilta..
Mielestäni googlen kautta voi löytyä hyvää tietoa ero sairauksista, oireista, hoidosta… mutta mielestäni lääkäri on aina se kuka diagnoosit tekee, ei potilas itse.
Jos lääkäri on epävarma, pitää konsultoida toista lääkäriä tai muuta ammattilaista.
Lääkärit ovat IHMISIÄ ja tekevät INHIMILLISIÄ virheitä. Ei kukaan ole virheetön, hoitotyö on virheherkkä ala ja siinä epäonnistumisia ei sallita, vaikka ihmiset sitäkin työtä tekee, yleensä paineen alla ja kiireessä. Useammat eivät tätä ymmärrä, missä hässäkässä hoitotyön ammattilaiset joutuvat päätöksiä tekemään. Vika ei ole heissä, vaan niissä, ketkä resurssit suuntaavat muualle kuin terveydenhuoltoon.
Lääkärit löytävät myös sairauksia, joista potilaat eivät ole yhtään tietoisia ja ovat oireettomia. Itseltäni löytyi vaarallinen silmäsairaus, josta olin täysin tietämätön ja oireeton, ilman lääkärin tutkimusta ja hoitojen aloittamista sairaus olisi ehtinyt pahentua ja pitkittyä. Onneksi meillä on tunnollisia ja osaavia lääkäreitä, jotka pärjäävät myös ilman googlea.
Sekin on totta! Kyllä mun mielestä lääkäreitä saa enemmän kiittää kuin soimata. 🙂 Lääkärit varmasti tekevät oman tietotaidon ja nykyisen tutkitun tiedon avulla parhaansa, mutta tosiaan. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Virheitä sattuu ja kaikkea ei voi huomata.
Totta, itsekin olen jotain joskus googletellut ja jos osaa hakeutua oikeille sivustoille tietoa etsimään, sitä myös googlen kautta saa. 🙂
Hei!
Oon itse lääkäri ja vastaanottanut lukuisia googlaus-anteeksipyyntöjä? Oon kuitenkin kokenu, että oireitaan googlannu potilas on varsin usein vastaanotolle tullessaan jäsennellyt hyvin oireensa, niiden keston, alkamisajankohdan, yhteyden johonkin tiettyyn tilanteeseen ja tämä yleensä helpottaa myös mun työtä. Lähtökohtaisesti siis ihan hyvä juttu ja hyviäkin tiedonlähteitä netissä on, kuten Terveyskirjasto ja Käypähoidot.
Tutkimusvaatimukset on välillä hankalia, kun julkisella puolella ollaan ja tietyt hoidon porrastukset on olemassa. Yritän parhaani mukaan perustella miksi ja miksi ei ja joskus pyydän jonkin (haitattoman) tutkimuksen, vaikkei välttämättä tarvitsisi, mielenrauhaa hoitamaan. Joissakin tilanteissa ehdotan yksityispuolta. Yleensä yhteisymmärrys säilyy, muttei aina…
Valitettavasti tässä työssä virheitä, huonoa tuuria ja huolimattomuutta sattuu, kuten surulliset tarinat edellä osoittavat. Taudinkuvat ovat aina yksilöllisiä, lääketiede ei ole eksaktia tiedettä ja sitä leimaa niin usein epävarmuus. Lisäksi haasteita tuo jo edellä mainittu kiire, resurssipula, tutkimusten saatavuuserot ja vaikka mikä muu…
Totta! Kyllähän googlesta paljon asiaakin löytää kun on hiukan lähdekriittinen. 🙂 Vauva.fi keskustelupalstat ja muiden kokemukset oireista ei aina kerro sitä mitä sulla ehkä on oireitten takana.
Jep, tätä työtä tekee ihmiset ja lääketiede on hankala kenttä. Oireet, taudinkuvat sun muut vaihtelevat hirveästi yksilöstä riippuen. Joskus oikeaa diagnoosia joudutaan metsästämään pitkäänkin.
Kiitos kommentista!