Kotona on niin hiljaista
13
Muutama päivä takana ilman meidän ilopilleri Lakua. Kotona on niin tyhjää ja hiljaista. Ollaankin tämän takia pyritty välttämään kotona olemista. Täällä on melko hankala olla ja itku tulee herkästi. Toisena aamuna heräsin siihen, että kuulin Lakun läähätyksen. Kun avasin silmät läähätys loppui. Mistään ei kuulunut mitään ääntä.
Me ollaan mun miehen kanssa itketty paljon. Yhdessä ja erikseen, toisiamme tukien. Ollaan pyöritelty tätä asiaa ja mietitty eri näkökulmia. Kovimman ikävän keskellä ollaan yritetty järkeillä, että Lakulla on nyt hyvä olla. Ei ole kipuja eikä vaivoja. Lakulla on nyt rauha ja hyvä olla eikä se sieltä, missä se nyt onkaan, haluaisi edes pois tulla. Me tiedetään, että Lakulla on meitä ikävä ja Laku tietää, että meillä on sitä suuren suuri ikävä mutta me pystytään elämään meidän ikävän kanssa vaikka se vaikeaa vielä tekeekin. Laku ei olisi pystynyt elämään niiden kipujen kanssa, minkä kanssa se jo eli. Meidän kipu ei ole mitään siihen verrattuna mitä Laku tunsi.
Me ollaan luettu ääneen mun miehen kanssa kaikki teidän kommentit ja viestit, mitä olette meille jättäneet, niin tänne blogiin, kuin Instagramiin ja Facebookiin. Ollaan itketty ja luettu. Hymyilty ja muisteltu. Me ollaan todella otettuja siitä tuesta ja myötäelämisestä mitä te olette osoittaneet meille. Emmehän me suurimmaksi osaksi edes tunne toisiamme. Silti te olette niin hyvä sydämisiä ihmisiä, että haluatte osoittaa tukea tavalla tai toisella.
En olisi koskaan voinut kuvitella, että koiraan voi kiintyä tällä tavoin. Koiran kanssa eläminen on niin erilaista kuin kissan. Koira kulkee mukana joka paikassa ja se osoittaa hellyyttä, rakkautta ja empatiaa. Kissa osoittaa lämpöä jos sitä huvittaa. Koira tekee sitä aina. Se haluaa miellyttää ja sitä meidän Laku kyllä teki, miellytti ja rakasti. Väkisinkin siihen kiintyy.
Te olette kyselleet paljon sitä, että minkä kannan Lakun kasvattaja on tähän tilanteeseen ottanut. Olemme olleet koko ajan aktiivisesti yhteydessä kasvattajaan. Hän on ollut tilanteesta yhtä järkyttynyt kuin me. Hänen koirillaan ei ole koskaan ollut mitään synnynnäisiä sairauksia. Kasvattaja oli tulossa rahallisesti vastaan mutta loppuvaiheessa antoi myös sellaisen tarjouksen, että jos Laku joudutaan lopettamaan nuorella iällä, me saamme halutessamme uuden pennun.
Niin, uusi pentu. Järkyttää edes ajatella uutta pentua. Ei me haluta uutta pentua, me halutaan meidän Laku terveenä takaisin. Kuitenkin tämä tyhjyys on myös aivan hirveää. Meillä on niin paljon rakkautta annettavana, että kyllä me jossain vaiheessa uusi pentu halutaan. Kaksi Cockerspanieli pentuetta onkin syntymässä lähiaikoina ja niiden luovutus menisi lokakuun alkupuolelle. Olisimmekohan toipuneet Lakun menetyksestä siihen mennessä sen verran, että pystyisimme antamaan rakkautta uudelle pennulle?
Näistä ajatuksista tulee herkästi olo, että etsimme korvaajaa Lakulle. Mikään eikä kukaan voi koskaan korvata meille Lakua. Emme etsi korvaajaa mutta meillä jäi matka Lakun kanssa täysin kesken ja haluaisimme jatkaa sitä jonkun toisen kanssa.
Kaikenlaisia ajatuksia sitä tämä tilanne tuo mieleen.
Voimia ? Ei kannata pelätä että uusi pentu tulee Lakun korvaajaksi, siihen vaan ihastuu eri tavalla:). Terkut Joensuusta!
Nyyh, terkut Tikkamäen ruokalasta. Ite en pysty ees ajattelemaan et koirilla olisi ikävä siellä sateenkaarisillalla – siellä on toivottavasti vaan hyvä olla. Vaan kaikkea sitä parasta mitä pieni koira tarttee jatkuvaan onneen. Minua lohdutti sillon sekin, kun tiesin, mitä S tekisi eri tilanteissa – miltä se näyttäisi ja kuulostaisi, just esim.tuo läähätys. Se, että toisen voi tuntea niin hyvin, että sitä ”elävää” muistoa voi pitää läsnä eri tilanteissa.
Mullakin oli sillon tuo, etten pystynyt olemaan kotona varsinkaan lenkkiaikoina. Usein otin vaan repun ja läksin haahuilemaan. Jotenkin aina löytyi jotain ohjelmaa, seuraavan askeleen paikka.
Voimia! <3
Olen niin kovin pahoillani! Itse olen tänä vuonna joutunut päästämään kaksi koiraani ikuiselle matkalle. Niistä nuorempi sairastui äkisti juhannuksena ja siitä kahden viikon päästä oli hyvästien aika, joten tiedän mitä käytte juuri läpi. Sattuu niin helvetisti. Oma pelastukseni on tuo 7kk ikäinen pentu tuossa, en edes halua miettiä miltä tuntuisi jäädä ihan yksin ilman koiraa. Joten älkää pelätäkö, että uudesta pennusta tulisi Lakun korvaaja. Ei, Laku on jättänyt ikuisen tassun jäljen sydämiinne.
Ja kun syysillat pimenee ja katsotte taivaalle, niin se kirkkain tähti siellä on Laku, joka kertoo että kaikki on ihan hyvin, kyllä mä pärjään. Voimia ja antakaa kyynelten virrata!
Olen lukenut näitä postauksia itku silmässä, sillä meidän perheellä on neljä koiraa joista on tullut vuosien saatossa hyvinkin rakkaita. En ole vielä joutunut kokemaan tuota menetystä, mutta itkettää jo valmiiksi. 🙁 Teitte varmasti parhaanne Lakun kanssa ja miten parhaaksi näitte. 🙁 Laku on nyt varmasti paremmassa paikassa ilman kipuja, vaikka paras paikka olisikin ollut olla terveenä vielä vuosia täällä teidän kanssa. <3
Ja mitä uuteen koiraan tulee, olen lukenut paljon kokemuksia joissa uusi koira on auttanut poismenneen aiheuttamaan tuskaan ja tyhjyyteen (vaikkei tietenkään korvaa vanhaa). Toisilla taas uuden koiran ottaminen melkein heti ei ole oikea ratkaisu. Yritän siis sanoa että ihmiset on tässäkin asiassa hyvin erilaisia. Teette niin miten parhaalta tuntuu. <3
Koirista tulee kyllä lyhyessäkin ajassa todella rakkaita. Ikävää että teille kävi näin ettekä mielestäni ole ansainneet tällaista kipua, ette te eikä pikku-laku. 🙁 Hirveästi voimia, vaikkei me edes tunneta niin ns. meni tunteisiin❤
Mukava kuulla että asiat kasvattajan kanssa ovat sujuneet hyvin. Itse ottaisin häneltä seuraavasta pentueesta pennun, en Lakun korvikkeeksi mutta kuten sanoitte: te halusitte hankkia koiran ja nyt matka tyssäsi heti alkumetreille. Teillä on antaa hyvä koti koiralle ja paljon rakkautta, ja uskon että Lakukin haluaisi että joku muu saa kokea saman hoivan kuin hän <3
Ei uusi pentu tietenkään Lakua korvaa, mutta kyllä se saattaa helpottaa surussa, kun saa iloa uudesta pennusta ja koti ei ole tyhjä. Joskus olen kuullut joidenkin ihmisten mielipiteitä, että jos uuden koiran ottaa pian edellisen kuoltua, edellinen koira ei muka olisi merkinnyt mitään, mikä on mielestäni ihan potaskaa. Jokainen koira on kuitenkin yksilö eikä uusi koira korvaa sitä, mitä edellisen kanssa on kokenut. Te itse tiedätte, milloin on hyvä aika ottaa uusi pentu <3
”Koiran kanssa eläminen on niin erilaista kuin kissan. Koira kulkee mukana joka paikassa ja se osoittaa hellyyttä, rakkautta ja empatiaa. Kissa osoittaa lämpöä jos sitä huvittaa. Koira tekee sitä aina.”
Outo mielipide tuoda esille postauksessa, jossa käsittelet lemmikkisi kuoleman tuomaa surua.
Ei tulisi itselle mieleen vaikka mummon muistopostauksessa tuoda ilmi että papan kuolema ei ois ollut läheskään niin paha.
Jos omat kissasi ovat olleet perseestä, ei se tarkoita että muiden olisivat. Oma kissani on erittäin seurallinen, ihmisrakas ja hellä, kaikessa aina mukana, ja aivan varmasti kissani menettäminen olisi vähintään yhtä tuskallista kuin koirani.
kieltämättä itsellänikin kissanomistajana tuo pisti silmään, mutta on myös parempiakin tapoja tuoda se ilmi, kuin noin hyökkäävästi 🙂 lemmikin kuolema on sydäntä särkevää joka tapauksessa, muutama vuosi sitten rupesin töissä itkua vääntämään kun kanini kuoli. useimmilla on tietty käsitys kissoista (olin itse tähän syyllinen ennen kuin hankin omani), mutta en itse ryhtyisi paasaamaan siitä näinkin surullisissa merkeissä.
nooralle voimia surutyöhön, ei ole oikeaa tai väärää aikaa harkita ja ottaa uusi pentu. laku haluaisi teidän parastanne. itseäni riipaisee myös hänen kuolemansa, en voi kuvitellakaan teidän kipuanne. <3
Itselläni on ollut kolme kissaa, kaikki yhtä ihania ja rakastettavia. Silti koirat ja kissat ovat erilaisia.
Koiran kanssa eläminen, eläminen! Kaksi lausetta kissasta ja tähän tartuttiin. Missä vaiheessa vertaan kissan ja koiran kuolemaa ja siitä nousseita tunteita keskenään.
Jos ei ole mitään muuta asiaa kuin tulla tuomaan oma todennäköisesti loukkaava mielipide esille, niin sitten sen voit jättää välistä. Kiitos.
Olette tottakai oikeutettuja uuteen pentuun halutessanne, kuten sanoit hyvin, matka Lakun kanssa jäi kesken 🙂 Ei ole pakko, ei täydy, mutta se ei ole millään tavalla Lakun korvaaja. <3
Kävin ihan samaa läpi kesäkuun alussa 🙁 sitä ikävää ja pahaa oloa sisällä ei vain voi käsittää kukaan muu kuin saman kokenut.. ite laitoin heti kaikki pennun tavarat pois silmistä ja en voinut kuvitellakkaan muuta koiraa ,koska ei se olisi se sama! Tuhkauksen ja hautaamisen jälkeen elämä on alkanut vähän voittaa, ja ollaankin yritetty nauttia kesästä. Aikahan se on ainut mikä auttaa, vanhojen kuvien katselu tekee vieläkin tosi kurjan olon ja kyyneleet valuu silmiin. Ottakaa uusi pentu heti kun olette valmiita, eihän se ikinä Lakun paikkaa voi viedä, mutta koiran paikan kylläkin ja varmasti sydämeen mahtuu toinenkin rakas koira 🙂 Meille tulee uusi pentu vasta ensi keväänä, koska halutaan pentu samasta emästä. Paljon halauksia ja voimia teille suureen suruun <3
Pakko kertoa omakohtainen kokemus siskoni perheestä tältä keväältä. Heille tuli kans aivan ihana pieni kääpiösnautserin pentu huhtikuun alussa. Heti ensimmäisten viikkojen aikana pennulle tuli virtsatietulehduksen oireita. Oireet helpottivat antibiootilla mutta palasivat heti kun kuuri loppui. Toisenkin kuurin pentu ehti syödä, mutta oireilu jatkui. 12 viikon rokotus käynnillä päätettiin ottaa tarkempia kuvia ja löydökset paljastuivat todella pahoiksi. Pennulla oli suurentuneet munuaiset ja maksassakin vikaa. Synnynnäisiä sairauksia joiden oireilu alkoi pikkuhiljaa. Vaihtoehdoiksi annettiin kallis useamman tuhannen leikkaus tai ikuiseen uneen nukuttaminen. Leikkaus olisi ollut todella iso ja onnistunisprosentti kovin huono. Niin lähti myös tämä pieni hännänheiluttaja pilven reunalle luuta kaluamaan aivan liian aikaisin.
Kasvattaja antoi myös vaihtoehdoksi uuden pennun saamisen kesän alussa ja tähän vaihtoehtoon siskon perhe suostui. Nyt heillä on terhakka ja nopeasti kasvava pentu kotona. Aikaa menetyksen ja uuden pennun saaapumisen välillä ehti kulua n. 1,5kk. Uuden pennun ottaminen ei vie muistoja minnekään, mutta rakkaus saa taas konkreettisen kohteen sekä tuo iloa elämään.
Kosketti kovasti tämä teidän ja Lakun tarina ja toivon kaikkee hyvää jatkoa teille :,) kaikella on pakko olla joku tarkoitus tässä elämässä.