Vastoinkäymiset vahvistaa

Mistä sekin johtuu, että aina töissä kun olet jäämässä pidemmille vapaille tai lomalle, niin se viimeinen työvuoro ennen vapaita on jotenkin erityisen kaaos? Kuten eilenkin kun mulla oli tiedossa kolmen päivän vapaat.

Potilaita siirtyi toisilta osastoilta ja tuli ensiavusta. Etenkin ensiavusta tulevien potilaiden hoito, se lähtee niin pohjalta liikkeelle, että siihen saa kulumaan älyttömästi aikaa. Eikä tarvitse mitään kummempaa illasta edes sattua kun pakka alkaa nopeasti leviämään käsiin. Eilen iltavuorossa oli sellainen olo, ettei koko vuoron aikana oikein kerennyt hypätä kärryihin kunnolla kyytiin, kun poni veti täyttä laukkaa heti alusta lähtien.

Onneksi loma on vielä edessä!

Sardinian lomaan on nyt tänään 25 päivää aikaa. Minulla on lisäksi aamukampa jääkaapin ovessa ja se näyttää, että loman alkuun on 14 työpäivää. Viime viikon lomapätkä ei ollut kyllä lomaa miltään kantilta tarkasteltuna. Odotan niin paljon tätä seuraavaa lomapätkää. Ei sekään ole kuin reilut kaksi viikkoa, mutta on se jo varmasti enemmän lomaa kuin tämä edeltävä viikko ja toivottavasti paljon stressittömämpää aikaa.

Elämässä on sattunut ja tapahtunut tänä keväänä ja kesänä niin paljon vastoinkäymisiä, että alkaisi jo riittää meidän osalta. Ollaan miehen kanssa mietitty, että mitä pahaa me ollaan tehty kun meidän kohdalle tuntuu sattuvan kaikenlaista paskaa jatkuvalla syötöllä. Aina kun selvitään yhdestä vastoinkäymisestä, niin toinen odottelee jo nurkan takana. Ja ennen kuin kukaan ehtii tulla sanomaan, että ollaan sentään hengissä ja kummallakaan ei ole mitään vakavaa sairautta, esimerkiksi syöpää, että miten kehdataan valittaa kun jollain asiat on kuitenkin huonommin, niin valitetaan silti. Tottakai, asiat asetellaan mittakaavoihinsa ja ollaan onnellisia siitä, että ensiksi vain auto levisi ja tämän jälkeen tukka paloi paskaksi. Alkukesästä sitten ihana koiranpentumme alkoi oireilla ja kaikkien paranemistoiveiden jälkeen Laku piti lopettaa parin kuukauden sairastelun jälkeen ja samoihin aikoihin myös seniori kissaneitimme Nelli lähti kissojen taivaaseen. Kyllä, asiat varmasti voisi olla huonomminkin, mutta silti. Kaiken lisäksi nämä vastoinkäymiset ovat hiukan koetelleet parisuhdettamme. Jokainen päivä ei ole todellakaan ollut vaaleanpunaista hattaraa, vaan joskus on ollut hyvin mustia myrskypilviä ja kirosanoja. Asiat siis voisi olla huonomminkin, mutta kyllä tässäkin on ollut kerrakseen.

Usko, toivo ja rakkaus

Usko tulevaisuuteen on kuitenkin vahva ja asioilla on tapana järjestyä, tähän olen yrittänyt aina uskoa. Haluan uskoa myös siihen, että asioilla on syynsä miksi mitäkin tapahtuu. Laku jätti ainakin jälkensä minuun. Laku oli aina iloinen, vaikka oli huono päivä ja kipuja, niin Laku ei antanut sen vaikuttaa siihen miten se kohteli ihmisiä ympärillään. Haluan pyrkiä samaan. Ei ole syytä kiukutella muille vaikka elämässä tulisikin välillä kuraa niskaan ja asiat ei menisi helpoimman kautta. Elämä on ihan liian lyhyt siihen, että kiukuttelee.

Koti, kuten olen jo sanonut aiemmin, on nyt hirvittävän tyhjä ja hiljainen, jopa hiukan ahdistavan hiljainen. Laku pyörii mielessä monta kertaa päivässä. Nyt ei ole enää tullut kyyneleitä, vain lähinnä ikävän tunteita ja hymyä, kun muistelee kaikkia niitä asioita joita kuitenkin ehdimme Lakun kanssa tehdä, nähdä ja kokea parin kuukauden aikana.

Silti kaiken tämän jälkeen, vaikka olo tuntuu heikolle ja satutetulle, uskon, että ainakin yhdessä mieheni kanssa olemme vahvempia ja tästä on vain suunta ylöspäin.

Miten sinä selviydyt elämän mukana tuomista vastoinkäymisistä?