Mistä tietää, että alkaa olla vanha?

Välillä sen huomaa ihan arkisissa toimissa, että on vanha. Vaikka mulla on nuorempi mies, niin sekin alkaa olla jo vanha 😀 Enää sekään ei lohduta mua tässä tilanteessa!

Itsellä ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen se kun painaa kytkimen pohjaan, niin vasen polvi aina naksahtaa. JO-KA KER-TA! Uskomatonta! Näin ei varmasti olisi käynyt muutama vuosi sitten. Nivelet paukkuvat liikkuessa muutenkin, etenkin äkkikäännökset, ne on pahoja 😀

Kun harhaudut PRISMASSA naisten vaateosastolle ja ihan tosissasi harkitset ostavasi jotain Prisman valikoiman vaatetta. ONNEKSI mies on nuorempi ja järkevämpi ja tuli väliin ja sanoi, että ethän sä nyt helvetti PRISMASTA osta vaatteitasi 😀

Nykyajan nuoriso. Niin, puhut nykyajan nuorisosta, koska sä itse kuulut siihen menneen ajan nuorisoon. Enää edes hyvällä tahdollakaan susta ei voisi puhua, että kuuluisit nuorisoon. Tai no jos vertaa johonkin seitsemän- tai kahdeksankymppisiin. Kyllähän he susta puhuu vielä nuorisona. Lohduttavaa.

Kotona radiokanavaksi on valikoitunut Radio Nova. Tää ei varmaan tarvitse sen enempää selittelyjä.

Kun Audi on vaihtunut Volvoon. Se kun on niin tilava ja vähäkulutuksinen auto se Volvo. <3

Kun hämmästelet sitä miten jo -99 vuonna syntyneet voi olla täysi-ikäisiä tänä vuonna. Nehän on vielä ihan lapsia.

Kun heräät ja poskessa on hirmuiset painaumat. Eikä ne häviä siitä ihan hetkessä. Ei enää iho oo niin silkkisen siloinen kuten silloin joskus nuorempana.

Ne krapulat. Ne on näin vanhempana aivan kaameita. Ei nuorempana vaan.

Kun et kestä enää kaikkia huvipuistojen laitteita. Viikinkilaiva on ehdoton nou-nou. Jopa leikkipuiston keinu on nou-nou. Pää ei vaan kestä enää sitä edestakaista liikettä 😀

Töissä tauoilla et juttele työkavereiden kanssa enää menneen viikonlopun tapahtumista ja seikkailuista, vaan valittelet miten oot ollut kipeä tai sitten kuuntelet muitten lapsi-tarinointia.

Varma merkki, että olet jo ainakin melko vanha on se jos pystyt sanomaan, että ”ennen” tai ”minun nuoruudessani” kaikki oli paremmin.

Nuorempana, siis joskus 18-23 vuotiaana ja joskus sitäkin vanhempana värjäsin tyvikasvun aina itse kotona, omassa pikku kotikampaamossa. Nykyään sellainen ei tulisi kuuloonkaan 😀 Ei sillon aiemmin ollut rahaa eikä niin väliäkään 😀

40 vuotiaat ei enää näytä eikä ole niin vanhoja ja ikäloppuja kuin mitä kakskytvuotiaana ajatteli heidän olevan. Ja mitäs sitten, kun tajuat, että sulla itselläsi on vähemmän vuosia sinne nelkytvuotiaaksi kuin kakskytvuotiaaksi. EI HELVETTI 😀

Huh huh! Aika juoksee niin älyttömän nopeasti, ettei perässä meinaa pysyä. Onneksi oma mieli on nuorekas ja sellaisena toivon sen pysyvänkin. Tuokin kai on joku vanhuuden merkki, kun yrittää selitellä itselleen, että on mieleltään nuori 😀 Mutta kun mä olen! On minussa vielä paljon samaa kuin mitä oli kahdeksantoistavuotiaana tai kaksvitosena. Rakastan edelleenkin hyviä bileitä, rakastan spontaaniutta ja mua kiinnostaa se miltä näytän (vaikka kuljenkin töihin aina rytkyissä :D). Me haaveillaan mun miehen kanssa Volvon sijasta jostain tehokkaasta autosta ja sellainen vielä joskus ostetaankin. Ja vielä aika-ajoin naamaan ilmestyy finnejä myös niiden ryppyjen lisäksi. Eikös se ole aika nuorekasta 😀

Pystyttekö te samaistumaan näihin fiiliksiin?

Ihanaa maanantaita te kaikki ihanat, vanhat ja nuoret <3