Kaveria ei ole ja yksin ei kehtaa
8
Kas siinä pulma. Olen tässä salaa aina silloin ja tällöin miettinyt, tai ehkä kuvaavampi sana olisi haaveillut, erään uuden lajin aloittamisesta. Tai no oikeastaan se ei olisi itselleni edes uusi laji, sillä kokemusta siitä löytyy kahdeksan vuoden ajalta. Suurimman innostuksen tälle haaveilulle olen saanut eräältä kollegalta täällä Jyväskylässä, joka harrastaa tätä lajia ja lajina olisi siis yleisurheilu.
Tosiaan, olen harrastanut aikoinaan yleisurheilua kahdeksan vuotta. Jouduin lopettamaan, tai lähinnä tauottamaan lajin harrastuksen koska molemmat polvet meni lajin parissa paskaksi yhtä aikaa. Sain urheilukieltoa vuoden ajan. Kävin kuntoutumassa fysioterapeutin avustuksella. Muistan kun tehtiin lähtötasotesti. Tein seinästä tukea ottaen kyykkyjä. Tavoitteena oli tehdä niin paljon kyykkyjä omalla painolla kuin suin vaan kykenin. Minä olevinaan hyvässä kunnossa oleva nuori sain tehtyä vaivoin kymmenen kyykkyä kunnes kipu polvissa teki stopin kyykyille. Kävin kuntoutuksessa yhden kesän ajan. Lopputestissä oli edessä samat kyykyt. Jaksoin huoletta tehdä lähemmäs sata ja olisin jaksanut vaikka kuinka pitkään mutta kävi hyvin nopeasti selväksi, että polvet oli jo paremmassa kunnossa.
Liikuntakielto tosin jatkui kuntoutuksen jälkeen. Voitte kuvitella sitten sen hetken kun urheilun pariin olisi saanut palata. Arvatkaa paljonko kiinnosti enää siinä vaiheessa. Ikätoverit olivat saaneet jatkaa kehittymistään ja mun olisi pitänyt käytännössä aloittaa alusta. Nope. Siihen jäi mun yleisurheilu-ura. Joskus jossittelen mielessäni, että olisinko voinut pärjätä esimerkiksi aikuisena SM-tasolla omissa lajeissani. Se on kuitenkin jossittelua, shit happens.
Nyt kuitenkin oon jälleen ehkä innostunut ajatuksesta, että aloittelisin yleisurheilun harrastamisen. Tosiaan tää mun työkaveri harrastaa aikuis-yleisurheilua. Hän käy jopa kisaamassa EM ja MM tasolla eri lajeissa. Hän on kovassa kunnossa ja napsii mitaleja aina kisoista tuliaisiksi. Kateellisena kuuntelen aina kisaraportteja 😀 Olen jo ottanut selvää, että miten tän lajin parissa pääsisi alkuun. Syyskuun puolenvälin tienoilla suunnilleen alkaisi täällä Jyväskylässä alkeiskurssi, joka kestäisi 12 viikkoa. Siellä käytäisiin juoksulajit, heittolajit ja hyppylajit läpi. Treenit olisi kerran viikkoon. Mitään tasovaatimuksia ei ole. Riittää, että olet yli 20 vuotias.
Jotenkin vaan hirvittää lähteä uuden harrastuksen pariin ihan yksin. Tiedän, että samalla tavalla siellä varmaan jännittää muitakin. Sitten samaan hengenvetoon mietin, että miksi jännittäisi? Sinnehän mennään opettelemaan ja innostumaan uusista lajeista. Ei tartte olla paras vaan siellä todellakin opetellaan. Oon selaillut noita ilmoittautumissivuja ja mietin, että haluaisin mutta sit jännittää kuitenkin liikaa ja peräännyn 😀 Kuulostaa niin lapselliselle, tiedän!
Miten mä pääsen tästä yli, että lähettäisin oman ilmoittautumisen? 😀
Miten muuten kävi sen crossfitin kanssa? Kerroit siitä alkuun, kävitkö alkeiskurssin loppuun? 🙂
Kävin joo loppuun 🙂
Siinäkin kävi vähän niin myös, eli oisin kaivannut sinne aluksi seuraa 😀
Ei se ole kuin vaan laittaa! 🙂 Mulla oli sama homma balettiharrastuksen kanssa, lapsuudessa/nuoruudessa olen harrastanut. Tiesin että tässä balettikoulussa aikuisillakin on asiaan kuuluvat balettivaatteet ja näytöksiinkin osallistumista odotetaan tarpeeksi pitkälle edetessä. Arkailin pari vuotta ja mietin olenko tarpeeksi hyvä (ja nollasta siis voi lähteä) mutta niin vaan rohkeasti laitoin aikuisbalettiin hakemuksen ikää 33v. Parhaita päätöksiä ikinä. Nyt on balettia taas 3 vuotta harrastettu ja se on ihanaa!!! Oman kropan hallinta on kehittynyt huikeasti ja spagaatitkin irtosivat silloin 2kk harrastamisen jälkeen 🙂 Laita ilmoittautuminen jo tänään!
Epäröinnin kynnyksellä kysy,kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä, totesi Tabermannin Tommykin aikanaan.
Sieltä harrastuksen parista niitä uusia ystäviä löytyy, rohkeasti mukaan vaan 🙂
Ihana kommentti 🙂 Kiitos
Yleisurheilu on ihana harrastus, eli meni rohkeasti mukaan vaan! Itse harrastin sitä 22-vuotta kilpatasolla ja pärjäsinkin sm-tasolla? Nyt enää omaksi iloksi käyn kentällä treenaamassa kun laji on niin verissä että en osaa lopettaa vaikka en enää kilpaile? Yksinäistä puuhaahan se on, mutta kun menet sinne alkeisryhmään mukaan niin sielä on varmasti samassa tilanteessa muita olevia. Jos asuisit Kuopiossa vielä, niin minusta saisit kaverin treenaamaan. Jyväskylä on vähän liian kaukana. Tsemppiä ja rohkeutta!
Kiitos tsempeistä! 🙂 Yleisurheilu on ihanaa, sen tiedän <3 Mietin sitäkin, että samalla tavalla yksinäni mä sen lajin aikoinaan aloitinkin, että kai se pitää tälleen aikuisenakin vaan uskaltaa 🙂
Mä ilmoittauduin viime viikolla tuonne! Ketään en sieltä tunne, viimeksi yleisurheillut olen yläasteella ja meninkin ilmoittautuessani todellakin omalle epämukavuusalueelle. Yleensä en yksin kehtaa mennä tällaisiin juttuihin. Viimeisen vuoden aikana mulla on ollut vaiva jos toinenkin ja treenit olleet sitä sun tätä. Ajattelin että aikuisyleisurheilu on sopivan rentoa mutta silti omia rajoja haastavaa. Ehkä nähdään siis yu-treeneissä!