Ensinnäkin minä tein sen! + Vauvauutisia!

Lisäksi paljastan tekstin lopussa onnellisen VIP-lippujen voittajan!

Eli joo, keräsin selkärankani rippeet kasaan, ryhdistäydyin, vedin syvään henkeä ja täytin tietoni ilmoittautumislomakkeelle. Uskalsin jopa painaa lähetä tiedot – nappia. Sähköpostiin kilahti ilmoitus, että olen nyt sitten ilmoittautunut aikuisten yleisurheilukouluun, joka kestää kaikkinensa 12 viikkoa. Urkkakoulu alkaa syyskuun 19.päivä ja treenit tulee olemaan kerran viikkoon ja ne on kestoltaan reilun tunnin, eli ihan kevyesti päästään aloittamaan.

Yleisurheilukoulu jakaantuu tosiaan neljän viikon sykleihin. Neljä viikkoa treenaillaan hyppylajeja, sitten neljä viikkoa heittolajeja ja sitten neljä viikkoa juoksulajeja. Itseni vahvuudet ovat joskus silloin aikoinaan olleet pikamatkat, pituushyppy ja kolmiloikka, sekä niinkin eksoottiset lajit kuin kiekonheitto ja kuulantyöntö. Olen niin ylpeä itsestäni kun rohkaistuin laittamaan oman ilmoittautumisen menemään. Samalla tavallahan sitä nuorempana ilmoittautui uuden harrastuksen pariin, eikä silloin todellakaan ollut kynnyksenä se, että onko joku kaveri lähdössä mukaan harrastamaan vai ei. Nyt jotenkin aina tulee olo, ettei yksin viitsi tai kehtaa. Mistä sekin kumpuaa? Nyt kuitenkin selätin tuon tunteen ja treenit alkaakin sitten 19.9 tiistaina! Uskon, että valtava jännitys valtaa mun mahanpohjan vielä lähempänä 😉

Yleisurheilukoulu – Olen niin innoissani!  Rakastin niin paljon yleisurheilua ja rakastan edelleen. <3 Aivan super huippua päästä taas treenailemaan eri lajeja. Saa nähdä miten heitot ja hypyt lähtee? Onko askeleet selkärangassa 😉

Ja sitten niihin toisiin uutisiin!

Kyllä, se on totta! Meille tulee koiravauva lokakuun alkupuolella. Melko nopeasti Lakun kuoleman jälkeen tiedettiin se, että toinen koira on otettava. Ei Lakun korvaajaksi vaan ihan uudeksi koiraksi. Itku ja suru Lakun kuolemasta on helpottanut suuresti, mikä on kyllä yllättänyt. Sainkin eräältä lukijalta viestin, että pahin suru helpottaa yllättävän nopeasti ja niin myös kävi. Kaksi ensimmäistä päivää itku oli todella herkässä mutta sitten se alkoi helpottamaan. Ikävän puuskia tottakai tulee ja kaipaus on valtava. Kuitenkin olemme onneksi järjen avulla selittäneet toisillemme ja itsellemme, että tämä oli ainut oikea vaihtoehto.

Ollaan pikkuhiljaa alettu taas valmistautua siihen ihan pienimpään pentu-aikaan. Lakun kanssa se koetteli hermoja kyllä ihan viimeisen päälle. Nyt yritetään skarpata ja venyttää hermoa. Koiranpennut osaa olla valtavan raivostuttavia ja sitä hommaa on hullusti sen pennun kanssa. Nyt sitten pian rampataan pihalla taas jatkuvasti. Ainut lohdutus tähän on se, että näin jälkikäteen ajateltuna se pahin pentuaika meni valtavan nopeasti ohi, mutta ei se sitten niissä univeloissa kyllä välttämättä tule mieleen, etenkään just sillä hetkellä kun ne naskalit uppoaa omaan nenänpäähän.

Tällä hetkellä mieli on hyvä. Syksystä tulee touhukas pennun kanssa. Kolmen työvuoron jälkeen alkaa kesäloma ja kahdeksan päivän päästä lähdemme Italiaan Sardiniaan. Ette usko kuinka olen odottanut tätä lomaa ja tota reissua. Vuoteen ei mitään lomia ja sekin viikon pätkä mikä oli tuossa aiemmin kesällä meni ensin hoivatessa kipeää koiraa ja sitten loppuviikko meni itkiessä. Ehkä tällä seuraavalla lomalla vuodatetaan vain niitä onnen kyyneleitä. <3 Ehkä tämä tästä, vai mitä? 🙂

Valittiin tässä illalla myös mun miehen kanssa teidän mahtavista vastauksista voittaja Sunset Park VIP-lipuille. Todellisia voittaja-ehdokkaita oli kolme. Kaksi ihanaa fiilistelyvastausta ja yksi enemmän tunteisiin vetoava vastaus. Otin voittajaan yhteyttä ja toivon hänen vastausta sähköpostilla. Eli Jonna, vastaappa viestiini! Jollei vastausta ala kuulumaan, on toiseksi tulleella (mun ja mieheni arvioinnissa) vastauksella vielä tsäänssit päästä festeille 😀

Perustelut voittajan kohdalla oli, että ilmeisesti kyseinen musiikki-genre on lähellä sydäntä ja se, että haluaa ehdottomasti ilahduttaa toistakin henkilöä. <3

Mutta nyt Onnea Jonna!