Sardinia osa 2

Eilen kirjoittelin ensimmäisen osan Sardinian lomastamme. Tuossa kerroin nopeasti mitä kaikkea viikon lomaamme kuului ja tässä postauksessa ajattelin esitellä enemmän noita kohteita joissa viikon aikana pääsimme käymään. Kerron vähän hinnoista, rannoista ja mm. hotellistamme.

Tosiaan, asuimme Algheron kaupungissa. Kaupunki oli kohtalaisen suuri, mutta mitään varsinaista keskustaa kaupungilla ei ollut, tai no se oli siellä vanhan kaupungin ytimessä se keskus. Tosiaan, Algherossa on todella idyllinen vanha kaupunki kuten useissa lomakohteissa euroopassa. Vanha kaupunki oli täynnä pieniä kujia ja putiikkeja mistä sai ostettua juustoista viineihin ja vaatteisiin ja kaikkea siltä väliltä. Ajattelin, että Sardiniassa olisi paljon kulkukissoja, kuten yleensä välimeren maissa on, mutta taisin nähdä koko loman aikana kolme kulkukissaa, tai no yhdellä niistäkin oli panta kaulassa. Enemmän siellä oli koiria, jotka jolkutteli mennä ilman pantoja ja omistajia. Suurin osa näistä näkyi juurikin tuolla vanhassa kaupungissa. Vanha kaupunki oli kiva. Siellä oli paljon ravintoloita, joita ei kyllä edes testattu, mutta useampi gelato-koju tuli kyllä käytyä läpi.

Algheron kaupungin muut nähtävyydet olivatkin sitten varmaan rantakatu ja lukuisat eri rannat. Meidän hotellimme sijaitsi aivan rantakadun edessä Via Lidolla, ja rannalle oli ehkä 20 metriä matkaa. Hotellimme oli San Marco ja oikeastaan mitään muuta myönteistä sanottavaa ei tuosta hotellista ole kuin sen sijainti. Sängyt olivat todella huonot, tyynyt olivat niin huonot, että minä lahjoitin omani miehelleni ja nukuin itse ilman tyynyä ja kaiken kruunasi se kun eräänä iltana miehelläni nousi kuume. Pyydettiin hotellin respasta keitettyä vettä. Hotellin alakerrassa oli siis ravintola ja aamupalasalissa olisi ollut kahvikone josta olisi saanut kuumaa vettä. Me saimme vastaukseksi, että huomenna aamulla voidaan saada kuumaa vettä, ei enää ilta-aikaan, vaikka selitettiin respaan, että mieheni on kipeä. Kiitos tästä. Mies vetäisi Finrexinit sitten kylmän veden kanssa ykkösellä alas. Noh, se siitä. Se oli lomamme ainut miinus.

Muuten loma olikin pelkkää plussaa. Kiertelimme vuokra-autollamme siis todella monia paikkoja. Ajelimme vuorten välissä serpentiiniteitä alas. Eräs päivä menimme upeaksi kehuttua rantareittiä Algherosta Bosaan. Tätä reittiä voin toden totta suositella kaikille jotka Sardiniaan eksyy. Sitä nimittäin sanotaan erääksi Sardinian kauneimmaksi autoreitiksi, eikä suotta. Matkamme Algherosta Bosaan kesti ennakoitua kauemmin, sillä pysähdyimme vähän väliä kuvaamaan maisemia tuolla reitillä. Ne oli niin kauniit. Pakettimatkalaiset olisivat voineet ostaa TUI:lta erikseen matkan Algherosta Bosaan. Uskoisin, että linja-auton ikkunasta nuo maisemat ei avaudu ihan samalla tavalla, eikä siellä pysähdellä vähän väliä kuvaamaan maisemia. Me tosiaan pysähdeltiin. Pysähdyimme vähän ennen Bosan kaupunkia aivan ihanalle kiviselle ranta-alueelle. Se paikka oli niin ihana. Meri tyrskysi vasten rantakallioita ja se kiviaines rannassa oli jotain hyvin erikoista, ehkä laavaperäistä? Olisin voinut istua ja katsella tuota maisemaa ikuisuuden. Itse Bosan kaupunki ei ollut mitenkään erikoinen. Vietettiin siellä päivä rannalla ja iltapäivällä ajeltiin takaisin Algheroon.

Samaisena iltana käytiin sitten vielä Neptunuksen tippukiviluolalla. Tuonne luolalle olisi päässyt meriteitse mutta me ajettiin sinne meidän autolla. Matkaa tuli muutama kymmenen kilometria ja nekin maisemat oli aika kivat. Tie tuonne vuorenhuipulle kulki lähellä merenrantaa. Neptunuksen luola on upea tippukiviluola.  Ehkä itse luolaakin upeampi oli tuona päivänä kohtalaisen tuulinen keli ja siitä aiheutuneet huikeat laineet merellä, jotka hakkasivat pystysuoria kallion seinämiä. Luolalle päästäkseen oli laskeuduttava merenpinnan tasolle. Laskeuduimme vajaa 700 porrasta ja voin sanoa, että mitään niin upeaa ja vaikuttavaa en ole eläissäni nähnyt. Se meri! Se tyrkysi niin useissa sinisen väreissä. Ne aaltojen iskut vasten kalliota saivat aikaan älyttömän kovan ääneen. Aluksi emme tienneet edes, että mistä se ääni tulee, kunnes näimme meren ja ne aallot. Näky oli niin upea, että mulle tuli hiukan jopa pahoinvointia. Minulle usein käy niin kun joku juttu on vaan jotain niin huikeaa, niin tulee huono-olo. Jotenkin aivot ei vaan osaa käsittää näkemäänsä ja saa yliannostuksen mahtavuutta joka purkautuu sitten etovalla ololla 😀 Erikoista, tiedän!

Laskeuduimme portaat tosiaan alas saakka ja kävimme tutustumassa Neptunuksen luolaan. Portaille pääsee ilmaiseksi mutta luolaan päästäkseen joutuu maksamaan 13€ sisäänpääsyn, sillä rahalla saa noin puolen tunnin englannin kielisen esitelmän luolasta. Luola sijaitsee siis Algheron lähellä Capo Caccian niemellä ja se on löydetty 1700-luvulla. Nimensä luola on saanut roomalaisten meren jumala Neptunuksen mukaan.

Capo Caccian eli Neptunuksen luolan maisemat toiselta puolen (eli minä! :D)

Uskomatonta, mitä kaikkea tää maapallo pitää sisällään. Niin upeita juttuja, enkä mä ole vielä nähnyt juuri mitään! Käytiin tuolla portailla vielä viimeisenä iltana mutta tuolloin tuuli oli tyyni ja laineet eivät hakanneet kallioita. Näky ei ollut niin vaikuttava, mutta upea silti.

Sardinian biitsit

Loman aikana ehdittiin nähdä useampia rantoja. Upeimmat niistä meidän loman aikana löytyi Stintinosta ja tuolta pieneltä saarelta La Maddalenasta. Sardinian eteläosissa on vieläkin upeampia rantoja kertomusten ja kuvien perusteella, mutta sinne saakka ei tosiaan tämän meidän viikon mittaisen loman aikana lähdetty. Seuraavalla kerralla sitten.

Tosiaan, Algherossa oli pitkät uimarannat ja lähin ranta oli suoraan hotellimme edessä. Rannat olivat hiekkarantoja ja todella matalia pitkälle saakka. Merivesi oli kuumaa ihoa vasten kylmää mutta kun sinne vaan pulahti, niin nopeasti siihen tottui ja lämmintähän se oikeasti oli.

Maria Pian ranta oli paras ranta Algherossa. Se oli useiden satojen metrien mittainen ja rannalla oli hyvin tilaa vaikka siellä paljon ihmisiä olikin. Rannoilta pystyi vuokraamaan aurinkotuolin tai sitten olemaan omilla pyyhkeillä. Aurinkotuolien vuokrahinnat liikkuivat 5-10€/henkilö. Tuolla Stintinon rannalla me olimme kalliolla pyyhkeiden kanssa. Ranta oli ammuttu niin täyteen ihmisiä ja me oltiin siellä vasta puolenpäivän aikaan, ettei ollut toivoakaan enää saada paikkaa aurinkotuoleilta. Kallioilla oli silti ihan hyvä olla ja nahan sai poltettua.

Maria Pia

Stintinon rannat olivat kauneimmat. Siellä merivesi oli äärettömän kirkasta ja maisemat jälleen kerran upeat. La Maddalenan saarelta löysimme erään pienen poukaman ja tuolla merivesi oli samanlaista. Turkoosin sinistä ja kirkasta. Paikka oli  selkeästi paikallisten suosima ja me turistit käytiin nopeasti vain pulahtamassa tuolla rannalla. Tuollaisissa vesissä olisi aika täydellistä snorklata, paitsi itse en ainakaan uskaltaisi jos siellä näkyisi kaloja 😀 Olen pelkuri 😀 Bosassa rannat oli aika perus-settiä. Hiekkabiitsi, merivesi aika tavallista, ei mitenkään kirkasta ja ranta oli ainakin tuona päivänä aika tuulinen.

Stintino

Matkalla La Maddalenaan

La Maddalena saaren rantoja

La Maddalenaan pääsi siis varsin kätevästi autolautalla. Lautta lähti Palaun satamakaupungista. Autolle hintaa kertyi sen koon mukaan ja meidän Clion matkalippu taisi maksaa kympin pintaan meno-paluu. Kahdelta aikuiselta ja autolta meno-paluu liput maksoi 40€. Lauttoja liikennöi puolen tunnin välein, eli saarelta pääsi pois just silloin kun itse halusi.

Matkalla La Maddalenaan, matka kesti noin 20minuuttia.

La Maddalena

Castelsardon kaupunki

Eksyimme eräänä pilvisenä päivänä Castelsardon rannikkokaupunkiin. Kaupunki on pieni, 6000 ihmisen asuttama paikka. Tuolla asiakaspalvelu ravintoloissa oli kohdallaan ainakin meidän kokemuksen mukaan. Huikea paikka linnoineen.

Joka paikassa on omat plussat ja miinukset. Tässä meidän  lista Sardiniasta:

+ Ilmasto

+ Maisemat

+ Autonvuokraus

+ Rannat

+ Pienet kylät

+ Hyvät autotiet

– Asiakaspalvelu

– Meidän hotelli

– Siesta, joka oli aina kun oli nälkä! 😀

– Liikennekulttuuri

Italia koukutti ainakin meidät ja tähän maahan tullaan vielä palaamaan <3