Kokemukset vahvistaa.

Vaikka mua on parisuhteessa kohdeltu paskasti, niin mä haluan silti uskoa rakkauteen ja siihen, että kaksi ihmistä voi olla toisilleen uskollisia. Voin sanoa, että edellisen pitkän parisuhteeni jälkeen usko tähän ajatukseen oli mennyttä. Vei paljon aikaa ennen kuin taas uskoin oikeasti, että on mahdollista löytää joku kehen luottaa 100%:sti. Ajan kanssa opin, että onni pitää ensin löytää oman itsensä sisältä. Tämän jälkeen on valmis vasta antamaan rakkautta ja onnea toiselle. Jos uuteen parisuhteeseen ajautuu eron jälkeen sen vuoksi, että joku toinen tekisi sinut jälleen onnelliseksi tai et osaa olla yksin, voi paineet parisuhteessa muodostua liian suureksi. Ensiksi pitää osata olla onnellinen yksin. Oikean ihmisen kanssa nämä tunteet voi sitten monistaa. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen oli valtava henkisen kasvun vuosi itselleni. Tein huikean pyhiinvaelluksen itse itseni kanssa (aivan kuin yksinäinen munkki joka vaeltaa ilman varusteita jonnekin vuorelle meditoimaan) ja koin valtavasti sellaisia ahaa elämyksiä.

Laastari?

Onneksi itse en etsinyt eron jälkeen mitään laastaria, vaan käsittelin kaikki eron tuomat tunteet itseni kanssa yksin. Meni todella kauan ennen kuin pystyin edes ajattelemaan, että joskus voisin ehkä ihastua. Saati sitten, että oikeasti pystyi ihastumaan. Monesti eron jälkeen ensimmäiset ajatukset on, että miten voin koskaan löytää ketään toista tai ei kukaan toinen tunnu viehättävältä. Näin itsekin ajattelin mutta antakaapa ajan kulua eron jälkeen.

Tunteet muuttuu ja ajatukset myös. Eroprosessi on myös prosessi oman itsensä kanssa. Sitä oppii eron jälkeen asioita itsestään ihan hirveästi, jos vain vähän uskaltaa kuunnella sitä omaa itseä. Eron kautta voi oppia sen, että minkälaisen ihmisen haluaa rinnalleen ja minkälainen haluaa itse olla joskus tulevaisuudessa toiselle ja mitä ei ainakaan halua. Ne on tärkeitä asioita oivaltaa. Oivallus myös siitä, ettei syytä itseään vaikka toinen olisi pettänyt sinua. Pettäminen ei ole koskaan sen petetyn vika, ei vaikka olisi kuinka nalkuttanut parisuhteessa. Itsetunto on yleensä, tai no ainakin mulla oli eron jälkeen täysin kadonnut. Ajattelin, että mä en ollut tarpeeksi hyvä. Sen takia mua petettiin. Muut naiset oli parempia, kauniimpia ja hauskempia kaikin puolin.

Siinä vaiheessa jos toinen on kyllästynyt olemaan parisuhteessa ja muut alkaa kiinnostamaan siinä mielessä, silloin pitäisi olla myös sitä pokkaa erota. Mä en tajua mikä vaihtoehto se on, että alkaa vehtailemaan puolison selän takana muiden kanssa. Se on ruminta mitä toiselle voi tehdä, että valehtelee ja pettää. Miten sitä omaa puolisoa voi enää sen jälkeen katsoa silmiin?!

Olen saanut ihan tosi paljon viestejä ja kommentteja aiheeseen liittyen. Pettäminen on oksettavan yleistä. Mä haluan uskoa siihen, että jokaisella pilvellä on kaikesta huolimatta kultareunukset. Uskon, että tällaiset kokemukset tekee vaan ihmisestä vahvemman.

Ehkäpä haluat lukea myös nämä aiemmat kirjoitukseni:

? Pettäminen jättää jäljet ? Mustasukkaisuudesta ? Parisuhde peilaa minua itseä ? Sairaus joka leimaa ihmisen  ? Yllättävän moni  lopettaa hormonaalisen ehkäisyn ?