Ihan ainutlaatuinen puhelu!

Muistatte varmaan kun kirjoitin tämän postauksen. Kerroin miten en yhtään tiedä miten tuo haastattelu sujui, olihan se kaiken lisäksi siis ensimmäinen virallinen toimi-haastattelu. En siis todellakaan osannut sanoa, että menikö hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti. Sain haastattelussa tiedon, että tämän viikon alkupuolella valinnoista ilmoitetaan. Joten olen siis melko aktiivisesti päivittänyt sähköpostia maanantain ja eilisen päivän.

No, eilen se viesti tuli iltapäivästä kun olin jo kotona työpäivän jälkeen. Viestin sisältö ei sinänsä yllättänyt. Olinhan tuumannut haastattelussakin, että olen tyytyväinen jo tähän, että pääsin haastatteluun. Sähköpostiviesti siis kertoi, että en ollut päivystyksen varahenkilöstön toimen saajien joukossa. Tosiaan, hain siis paikkaa päivystyksen varahenkilöstöstä. Tällä hetkellä toimin konservatiivisella puolella varahenkilöstössä, kierrän yhteensä 6 osastoa säännöllisesti ja sitten kiertelen tarvittaessa muualla, psykan puolella ja kirurgialla. Päivystyksessä kiertoalueisiin olisi kuulunut siis päivystys, teho, heräämö ja päivystys-ja infektio-osasto.

Se puhelu

Noh, tänään olin aamuvuorossa töissä. Vilkaisin puhelintani siinä aamupäivän aikana ja huomasin, että olin saanut puhelun sellaisesta numerosta joka muistutti meidän sairaalan numeroa. Soitin takaisin ja mies ääni vastasi puhelimeen. Ääni ja nimi äänen takana oli tuttu työhaastattelusta. Sain puhelun siis haastattelussa olleelta osastonhoitajalta. Hän kysyi, että olinko saanut eilisen sähköpostiviestin. Mietin jo mielessäni, että juu, halusitko varmistaa, että ymmärrän etten tullut valituksi! 😀 Mutta hänen asiansa oli vallan toista.

Positiivista palautetta annetaan meidän työssä minun mielestä aivan liian vähän esimiesten puolelta. Siinä mielessä tämä puhelu oli mahtava! Osastonhoitaja siis kertoi heti alkuunsa, että työhaastattelu oli mennyt osaltani tosi hyvin. Olin kuulema ollut ihan siinä ja siinä ettenkö olisi tullut valituksi, useampi henkilö oli ehdottanut minua valittavaksi toimeen. Kerroin puhelimessa, että miten mahtava saada palautetta koska itsellä ei tosissaan ollut mitään tunnetta, että menikö haastattelu miten. Hän toisti vielä, että meni tosi hyvin. Menin ihan hämilleni ja tunsin kun puna nousi poskille ja kainalot kastui!

Hän halusi soittaa ja kertoa sen, että he tarjoaisivat joka tapauksessa mielellään mulle töitä, jos vaan siis suinkin itse haluaisin päivystysalueelle töihin! Huh huh! Toi puhelu oli jotain ihan hullua! Kuin usein käy noin, että sulle soitetaan ja tarjotaan töitä. Ei mulle ainakaan ihan hirmu usein 😀 Tää osastonhoitaja tiesi, että minulla on vielä huomenna toinen toimihaastattelu tähän nykyiseen työhöni. Sovittiin, että katson miten siellä käy ja mietin sitten jatkoja.

HULLU TILANNE! Työkaveri sivusta seuranneena kommentoi puhelun päätyttyä, että näki kerrankin mun menevän sanattomaksi! Ja sitä todella olin.

Vierivä kivi ei sammaloidu

No, on mulla sitten toisenlaisiakin suunnitelmia loppuvuodeksi. Sain nimittäin mahdollisuuden lähteä halutessani loppuvuodeksi sisätautienpoliklinikalle oppimaan uutta. Halusinhan minä, tietenkin! Mun mielestä tässä ammatissa ei voi koskaan nähdä  eikä oppia liikaa. Aina oppii jotain uutta, mitä voi sitten hyödyntää muissa tilanteissa, vaikka ihan eri osastoilla.

Joten pääsen marraskuun alusta ”normaalien ihmisten” päivärytmiin. Käyn töissä maanantaista perjantaihin kello 8-16. Olen sitten polihoitaja! 😀 Ei jestas! Lisät nyt sitten tippuu palkasta kokonaan veks, mutta saan sitten vastineeksi jokaisen viikonlopun ja illan vapaaksi. Plus, onhan se nyt mukavempi herätä tunnin myöhemmin aamulla töihin.

Että tällaista tänne. Huomenna siis vielä yksi työhaastattelu. Katsotaan sitten mistä itseni löydän ensi vuoden puolella 🙂 Jotenkin ihan uskomaton päivä kaikkinensa. Aamulla heräsin ihan tuhannen väsyneenä ja töihin lampsin aivan nuutuneena. Työvuoro oli aikamoista melskettä ja sitten vielä tuo puhelu. Ihan mahtavaa. <3