Hae
Mansikkapilvi

Voisit hiukan skarpata liikunnan suhteen…

Mulla on ollut vähän hukassa treenirytmi tässä, no oikeestaan keväästä saakka. Mulla oli todella henkisesti raskas vuosi ja etenkin talvi ja se sitten näkyi treeneissä ja yleisessä jaksamisessa. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa, oon saanut taas juonen päästä kiinni. Jotenkin koko homma oli täysin kadoksissa ja aikaa ei tuntunut riittävän. Sitten hommaan tuli muutos kun mieskin tarttui aiheeseen, että voisin hiukan skarpata liikunnan suhteen.

Ensiksi otin asian loukkauksena, mutta ymmärsin kyllä sen mitä hän sillä tarkoitti. Mä olin ennen aktiivinen ja treenasin tosi säännöllisesti. Nyt vaan masentelin kotona ja liikuin epäsäännöllisesti ja se varmasti näkyi kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Asiaan oli tultava muutos ja se kuka sen muutoksen voi tehdä on minä itse. Joten, ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja palata kiinni oikeaan rytmiin. Sellaiseen rytmiin joka tukee mun jaksamista.

 

Nämä huikean ihanan väriset ja tuntuiset Better Bodiesin uutuus trikoot täältä!

Nytkin, vaikka kotona on pieni koiranpentu ja yöunet ovat olleet todella huonoja, olen käynyt liikkumassa. Töitten jälkeen olen ollut ihan todella väsynyt ja olenkin torkkunut ja ottanut pikaisia powernappeja. Sitten olen pakottanut itseni liikkeelle. Salilla olen jo ihan energiaa täynnä ja olen tullut tosi hyväntuulisena ja energisenä salilta pois. Tiedän sen, että aina itseään ei kannata pakottaa väsyneenä liikkumaan. Joskus on parempi oikeasti jäädä kotiin ja levätä, mutta nyt pakotusmentaliteetti on toiminut.

Suorinjaloin maastavetoa, ai että tuntui!

Salitreenien lisäksi mä olen käynyt siellä yleisurheilussa. Me ollaan nyt saatu pakettiin jo neljä viikkoa kestänyt heittokoulu ja tällä viikolla meillä starttasi juoksukoulu. Juoksukoulu aloitettiin pikajuoksutekniikalla. Kyllä ne jotkin jutut yleisurheiluajoilta on tuolla lihasmuistissa, mutta huomaa kyllä myös sen ettei ole juossut pitkään aikaan. Juoksusta aiheutuva tärähdys alkoi treenien loppupuolella tuntumaan sääressä ikävästi. Kaiken lisäksi olin tehnyt jalkatreeniä pari päivää ennen yleisurheilua, joten voitte kuvitella sen jumin mun jaloissa ja sit niillä piti yrittää juosta 😀 Ehkä ensi viikolla sujuu paremmin.

Reversehackia, eli Hack-kyykky nurinpäin, yllättävän hyvillä painoilla – 90kg 🙂

Mutta tosiaan, ihanaa kun oon käynyt nyt taas säännöllisesti liikkumassa. Alkuun treenit oli ihan kauheita, kaikki liikkeet sai lähinnä vaan oksennusrefleksin aikaiseksi. Mitään treenieuforiaa ei todellakaan tullut. Yllättävän nopeasti se kuitenkin kääntyi siihen, että salilla on jälleen kivaa. Laitoinkin tuossa eräs kerta miehelle viestiä kesken treenin, että salilla on kivaa! Oli hyvä tunne lihaksissa, kropassa ja mielessä vetää treeniä. Nyt se on jo kääntynyt siihen, että haluaa sinne salille, eikä se lähteminen tunnu enää pakkopullalle.

Mut mitä mieltä te olette siitä, että puoliso kommentoi liikkumista / liikkumattomuutta? Olisko se sulle ok vai tulisiko riitaa?

8 kommenttia

  1. Nimetön kirjoitti:

    Puoliso laittaa kans liikkeelle koska se huomaa miten pinna kiristyy helpommin kun ei pääse liikkumaan eli tosi ok!!

  2. Johanna kirjoitti:

    Moikka 🙂 Itse olen urheilullinen tyyppi ja toivoisin, että mieheni huomauttaisi nätisti, mikäli
    rupeasin vain rötväilemään. Voi aluksi tuntua, että loukkaa, mutta uskoisin niin, että hän tarkoittaa hyvää.
    Tosi ihanat housut 🙂 Hyvää viikonloppua ja touhuilua pikku riiviön kanssa 🙂

  3. Beu kirjoitti:

    Mun mielestä on vaan hyvä jos pariskunta pystyy kannustamaan toisiaan tekemn terveellisempiä valintoja. Miten asian mainitsee kannattaa tosin harkita etukäteen, eikä vaan tokasta ”oot vähä päässy turpoamaan”. Vaikka asian nostais esille hienovaraisesti ja kannustavasti, voi se aluksi tuntua pahalta. Mutta jos yrittää ymmärtää asian puolison näkökulmasta, ymmärtää myös varmaan itse että toinen vain haluaa sinun parasta. 🙂

  4. Helmi kirjoitti:

    Moi ! Mahtava blogi, itseeni kiinnostaa sairaanhoitaja koulutus, ja ois mahtavaa jos voisit vastata pariin kysymykseen ! Haluaisin tietää, tehdäänkö sairaanhoitajan koulutuksessa paljon harjoituksia verikokeiden tms. tiimoilta ? Kuinka usein joutuu luokkakavereiden tökittäväksi ? Tää on ainut asia mikä näissä opinnoissa hermostuttaa 😀 !

    • Emmi kirjoitti:

      Liityn nyt tähän keskusteluun sh- opiskelijan näkökulmasta 😀 ainakin meidän koulussa ollaan harjoiteltu toisillemme esim. kanylointeja ja verikokeiden ottoa nyt muutaman kerran reilun vuoden sisällä. Tosin näihin ei ole pakko osallistua ellei halua, vaan mahdollisuus tehdä samat harjoitukset tekokädelle 🙂 olen kyllä kuullut että kouluissa on eri käytäntöjä, mutta näin turun amkissa. Mielenkiinnosta kysyn miksi nämä asiat hermostuttaa? 🙂 itseäkin aluksi jännitti lähinnä se ettei vaan satuta kaveria, mutta hyvin se menee kun vaan uskaltaa tehdä!

      • Helmi kirjoitti:

        Kiitti vastauksesta ! Itsellä niin matala kipukynnys ja lapsena monista sairaalareissuista jääny traumoja (pyörtyminen, pahoinvointi) niin ajatuski vaa tuntuu niin epämukavalta.. tosin siitä pääsis kyllä tietysti yli kunha vaa parit verikokeet tms. kävis 🙂

    • Noora kirjoitti:

      No kertaalleen meillä kokeiltiin verikokeiden ottamista ja kanylointi jäi kokonaan pois koska ope (anelääkäri) ei jaksanut tulla paikalle. Opettelin sitten kanyloimaan leikkurissa suoraan potilaalle 😀 Hyvin se meni ja sain jopa ekalla sisään 😀 Erilaiset injektiot opeteltiin toisillemme ja EKG:n otto, eli tissit paljaaksi, pienryhmissä tosin 😉

  5. Sarkku K kirjoitti:

    Itse joskus väsyneenä pähkäilin sitä, lähtisinkö salille vai jäisinkö kotiin kun sitä ja tätä ja tuota… Mies vastasi, että jää kotiin. Kommentoin sitten, että hän nyt ei hirveästi motivoi mua tähän liikuntaan. 😉 Eli minun mielestä kumppani voi kyllä ystävällisesti asiasta huomauttaa, kunhan tekee sen rakentavassa hengessä eikä syyllistäen mistään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *