TEE TYÖSI NIIN SAAT PALKAKSI TURPAAN
14
Oon usein täällä blogissani ottanut kantaa tähän meidän hoitajien työhön ja siihen arkeen, mitä me eletään. Monet ei usko sitä, että mitä kaikkea tää meidän työ sisältää sen hoitotyön lisäksi. Tiedän, että on muitakin ammatteja joissa saattaa joutua pelkäämään. Se ei ole millään työpaikalla oikein, eikä sitä pitäisi sietää. Väkivallan ja sen uhkan suhteen pitäisi olla täysin nollalinja, mutta kuinka sellaista voi taata? Ei varmaan käytännössä mitenkään.
Esimerkiksi meidän hoitajien ammatissa väkivalta ja etenkin sen riski on läsnä joka päivä. Päihtyneet ja sekavat potilaat ovat se suurin riskiryhmä. Lisäksi haukkumista harrastaa ihan tavalliset ihmiset, ihan selvinpäin. Joskus kiukun saa aikaiseksi se, että joutuu jonottamaan tai lääkäri ei potilaan mielestä osaa hoitaa potilasta oikein. Joskus ärsyttää hoitajan sanat.
Tämä aihe tuli ajankohtaiseksi kun huomasin erään kaverini, entisen työkaverini joutuneen pahoinpitelyn kohteeksi työpaikallaan. Tilanne sattui tavallisella sairaanhoitajan vastaanotolla päiväsaikaan. Kyseessä ei ollut edes päivystys. Silti kaksi työntekijää saivat konkreettisesti turpaansa potilaalta.
Mitä hoitaja voi tehdä niin väärin, että ansaitsee tällaisen kohtelun? Kuinka moni muu lähtee kotiin työpäivän päätteksi tämän näköisenä? Tietenkään ja onneksi fyysinen väkivalta ei ole päivittäistä, mutta silti tätä tapahtuu aivan liian usein. Eritasoinen haukkuminen ja psyykkinen pelko on hoitajan ammatissa ihan arkipäivää, voisi melkein sanoa, että jopa joka päiväistä. Joskus tilanteet ovat ennakoitavissa, mutta joskus tilanteet tulee eteen täysin puskista. Hoitajia raavitaan, syljetään päälle, haukutaan, lyödään, potkitaan, uhataan tappaa. Miten meidän alalle voidaan luoda turvallinen työympäristö?
Tiedän, itsehän me olemme ammattimme valinneet, ei saisi valittaa. Silti tämä touhu muuttuu päivä päivältä vaan hullummaksi. Kuinka tällaista henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä jaksaa eläkeikäänsä saakka? Itselläni tuo tavoite eläkeikä on tällä hetkellä 69vuotta ja 2kuukautta! Siis miettikää! Mä tulen tekemään tätä työtä vielä 70vuotiaana. Näissä olosuhteissa, jossa lisäksi meidän palkkausta kiristetään ja työtunteja lisätään.
Mitä hoitaja voi tehdä tällaisen tapahtuman jälkeen? Haipron eli haittailmoituksen ja ehkä rikosilmoituksen. Sitten hoitaja menee normaalisti seuraavana päivänä töihin ja miettii, että toivottavasti ihan vielä tänään ei tule jälleen turpaan.
Tuo on niin sanonko mistä, että joutuu kestämään tuollaista. Tuollaisessa pitäisi kutsua heti poliisi, ja antaa porttikielto sairaalaan. Itse olen toimittanut lääkkeitä ihmiselle, joka oli istunut taposta. Olin tällöin harjoittelija, onneksi tämä kerrottiin minulle vasta, kun tilanne oli jo ohi. Mitään uhkaavaa ei siis ollut sinänsä, tuli vain mieleen. Hoitaja on vihoviimeinen, johon purkaa viha ?
Olen töissä kahvilassa, joka sijaitsee levottomalla alueella. Toimistomme edessä on useaan kertaan hakattu ihmisiä ja tapeltu. Kapakoita joka suunnassa, eikä nuorilla ole paikkaa minne mennä, joten maleksivat meidän kahvilan lähellä remuamassa. Ei ole hirveän kiva olla yksin iltavuorossa ja kulkea rahojen kanssa, kun tietää, että koska tahansa joku nisti voi hyökätä kulman takaa :,D
En ymmärrä miksei työturvallisuutta pyritä parantamaan ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu. Mielestäni sairaanhoitajan tai tarjoilijan (yms.) päälle käyminen on vakava asia, eikä voida olettaa, että sellaista pitäisi sietää vain koska ”on valinnut” työn.
Samaa mieltä. Jännä muuten, että väkivallan uhka muka kuuluu noihin ammatteihin, mutta poliisin vastustaminen on rikos. Toki poliisi on viranomainen, mutta silti. Poliisit kuitenkin kohtaavat väkivaltaa paljon, eikä sitä hyssytellä. He kuitenkin saavat koulutuksen sitä varten, hoitajien tarjoilijoiden yms. vain odotetaan pärjäävän.
Mulle ei ole henkilökohtaisesti tullut vastaan tilannetta, ainakaan vielä onneksi. Harjoittelussa kerran tuli niin että vartijat tuli kaveriksi, mutta oma ohjaaja käski pysyä kansliassa tekemässä paperihommia sen ajan ja hän tulee sitten hakemaan kun on ”turvallista”.
Mä olen itse miettinyt kanssa miten turvallisuutta alalla voisi parantaa, ja mieleen ekana tullut että ”riski” osastoilla ainakin olisi henkilökohtaiset hälyttimet. Tietty ne voisi tulla kalliiksi. Itseä myös harmittanut että koulussa ei oikeastaan ole puhuttu paljon mitään väkivallan uhasta alalla. Mun mielestä se olisi tärkeää, samoin kuin koulutukset joissa ehkä oppisi tunnistamaan milloin on mahdollisesti väkivaltainen tilanne ja keinoja rauhoittaa tilanne.
Samaten mua ihmetyttää sellainen hyssyttelu, että eihän potilasta vastaan saa tehdä rikosilmoitusta kun on sairas ihminen. Miten se oikeuttaa väkivallan?! Ei mitenkään. Hoitajien pitäisi ehkä olla rohkeampia tekemään se rikosilmoitus eikä olettaa että se kuuluu ammattiin. Poliisia kohtaan kun alkaa niskuroimaan niin siitä tulee heti virkavallan väkivaltainen vastustaminen tai jotain sinne päin. 😀 En ole poliisi niin en tiedä, mutta väkivallan uhka siinäkin ammatissa on ja siitä tulee seuraukset. Toisinkin kuin hoitoalalla, jossa enemminkin tulee kauhistelua että miten kehtasi…
Varsinkin tämä nousi mieleen hiljattain, kun luin uutisen jossa USA:ssa hoitajaa oli puukotettu useita kertoja. Tällä hoitajalla oli toivona, että saa useiden kuukausien kuntoutuksen jälkeen kohtalaisen liikkuvuuden takaisin toiseen käteensä. Kyllä nämä uutiset saa oman turvallisuuden nousemaan mieleen.
Mmmm missä sairaalassa ei ole henkilökohtaisia hälyttimiä? :O ainakin täällä Pirkanmaalla on jokaisessa sairaalassa ja tervetyskeskuksessa hoitajilla hälynapit, joita painamalla saa välittömästi lisäapuja ja hätäkutsu tulee 2 lähemmälle osastolle ja jos on erikseen psykiatrinen osasto, niin myös sinne hoitajille.
Mä en edes tiennyt, että joissain paikoissa on muissakin kuin psykan puolella hälyttimiä. o_o Kaikissa sairaaloissa joissa olen ollut niin ne hälyttimet on olleet vain psykiatrian osastoilla. Näissä häly mennyt suoraan osaston muille hoitajille ja vartijoille.
Hääh? Oon nyt ihan järkyttynyt. Täällä joka sairaalassa on tosiaan osastoilla hälynapit. Aika jäätävää että näin ei ole joka paikassa..
Aivan kamalaa!
Pitäisi laittaa kansanedustajat tet-viikolle hommiinne, niin eiköhän saataisi palkkaus kohdilleen ja hommaan joku roti!
Kiitos että jaksat, kaikesta huolimatta!
Pistää niin vihaksi!
Valitettavasti itselläkin on samantyylisiä kokemuksia.
Olen töissä lähihoitajana vanhustyössä palvelutalossa. Viimeisen puolen vuoden aikana on jouduttu useamman kerran soittamaan vartija ja vielä poliisitkin paikalle. Siihen päälle lyöminen, sylkeminen, käsien vääntö, haukkuminen yms.
Tuntuu että nämä hankalat tilanteet useimmiten menee hoitajan piikkiin. Arvostellaan ammattitaitoa kohdata hankalia asiakkaita, vaikka tilanteita sattuu yhtälailla uusille kuin kokeneillekin hoitajille.
Jep, niin tuttua. Psykiatrian suljetuilla työskennellessäni oli kovin nollatoleranssi väkivallalle. Sitä ei siedetty potilailta lainkaan ja väkivaltatilanteisiin puututtiin heti ja ryhdyttiin asianmukaisiin jatkotoimenpiteisiin.. Myös jälkipuinti toimi moitteetta. Somatiikan puolella vaan korkeintaan sai päivän sairaslomaa ja siinä se.
Pahinta on silti ollut yksityisessä kehitysvammaisten asumisyksikössä. Yöt valvottiin yksin (kaksi osastoa, asukkaina väkivaltaisia asukkaita sekä epiletikoita) ja väkivaltatilanteisiin ei puututtu mitenkään. Haiproja kirjattiin kymmeniä, mutta johto ei tehnyt asialle yhtään mitään.
Joo piti samaa juuri kommentoida, että psykiatrian puolella toi yleensä toimii ihan hyvin. Järjestetään hfr-koulutuksia, on hälyttimet, yhteiset käytännöt miten toimitaan jne.
Siinä on tietynlainen ero onko kyseessä sekava vanhus tai esim. sairauden aiheuttama delirium kuin että joku Juoppo-Make tai Narkki-Anna tulee puukon taikka astalon kanssa vaatimaan myrkkyjä vastaanotolta tai ambulanssista. Kaikkeen väkivaltaan tulee olla nollatoleranssi ja ilmoitus on tehtävä yksikössä (ja siihen tulee myös työnohjauksellisesti puuttua), mutta en näe siitä merkittävää hyötyä, että kaikista tehtäisiin rikosilmoitus kuten joku aiempi kommentoija ehdotti. Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä, että virkamiehen väkivaltainen vastustaminen pitäisi laajentaa poliisien ja pelastusviranomaisten (jne) lisäksi koskemaan myös koko hoitohenkilökuntaa, oli sitten kyseessä virka- tai työsuhteinen työntekijä. Sen myötä tuomiot hoitohenkilökunnan päällekäymisestä (ja myös uhkailusta) koventuisivat merkittävästi ja se ehkä mahdollistaisi paremman työrauhan ja suuremman kunnioituksen.
.
Omaa kokemusta on valitettavasti kertynyt potkimisesta, lyömisestä, kourimisesta, esineillä heittelemisestä sekä suhteellisen värikkäästä suusanallisesta uhkailusta. Olen kuullut ja toisinaan lukenut myös lehdistä, että kollegoita on uhattu aseella, kuristettu ja hakattu ihan kunnolla ja näistä tuomiot ovat olleet nakkikiskan jonossa kähinöintiä vastaavia, mikä ei ainakaan omaan oikeustajuuni sovi.
Hääh? Oon nyt ihan järkyttynyt. Täällä joka sairaalassa on tosiaan osastoilla hälynapit. Aika jäätävää että näin ei ole joka paikassa..
Olin joskus yli kymmenen vuotta sitten töissä tien toisella puolella sun työpaikasta. Silloin osastoja ei oltu vielä profiloitu.
Eräs ”aivonsa mustaksi juonut”, noin 50-60v mies seisoi käytävä-wc:n ovella, housut kintuissa ja kuivauslasta kädessä lastaosa yläpuolella. Hän oli ”minun potilaani” eli vastuu hänestä koko vuoron ajan oli minulla.
Kysyin häneltä, että tarvitseeko hänen käydä vessassa. Hän vastasi ”kuselle!” ovensuulla seisten. Olin rauhallinen ja yritin neuvoa, että autan häntä, wc-istuin on ihan selän takana muutaman askeleen päässä. Hän huusi saman sanan uudestaan minulle. Käytän rauhoittavana eleenä kosketusta ihmisillä, joten kosketin häntä olkavarteen kertoen, että minä autan häntä. Tässä vaiheessa hän tarttui minua kurkusta kaksin käsin ja alkoi kuristaa. Ketään muuta ei ollut käytävällä silloin, mutta laikkari kuuli lähellä olevasta keittiöstä, että kuivauslasta kaatui maahan ja tuli katsomaan tilannetta.
Hän sai potilaan otteen irti minusta häiritsemällä hänen keskittymistään kuristamiseen. Laikkari kysyi potilaalta, että haluaako hän housut kiinni. Potilas vastasi: ”sitä minä olen yrittänyt sanoa!!” ja tilanne raukesi.
En pystynyt syömään kivutta seuraavana päivänä. Mutta hoidin tätä potilasta siitä huolimatta seuraavassakin vuorossani, hieman peläten, mutta sitä näyttämättä. Ja potilaalla ei ollut mitään muistikuvaa tietenkään tapahtuneesta.
En unohda tapahtumaa koskaan. Syytän itseäni siitä, olin juuri valmistunut hoitaja.