MITÄ SULJETTUJEN OVIEN TAKANA TAPAHTUU?
12
Ihmisillä on monesti valmiit mielikuvat erilaista asioista. Ihmiset kuvittelevat tietävänsä esimerkiksi televisio-ohjelmien perusteella millaista vaikka sairaalan suljettujen ovien sisällä on ja mitä siellä tapahtuu. Totta kai, jos ei tiedä jotain, niin sitä sitten muodostaa oman mielikuvan siitä asiasta niitten tietojen pohjalta mitä omistaa, että millaista se ehkä voisi olla.
Sain mielenkiintoisen kommentin lukijalta sieltä ruudun siltä puolen. Hänen mielestään korostuneesti tuon esille täällä blogissani sitä, että olen sairaanhoitaja. Niin, mitähän tuohon sanoisi. Ilmeisesti siis olen tämän kommentoijan mielestä ylpeä, siis sillä väärällä tavalla ylpeä ammatistani. Hän kommentoi, että onko minulle tärkeämpää se, että saan räpsittyä työvaatteet päällä selfieitä vai se, että tekisin sydämeni palosta tätä työtä.
Mitenkähän tuohon vastaisi silleen nätisti. Ei minun edes tekisi mieli kommentoida tuollaista kommenttia, mutta sitten tavallaan kuitenkin tekee mieli kommentoida. Mietin sitä ensinnäkin, että onko väärin olla ylpeä ammatistaan ja tuoda sitä aktiivisesti esille. Minä olen kuitenkin ottanut tietoisesti sen linjan blogissani, että kirjoittelen ammatillisia tekstejä tänne. Kerron avoimesti työstäni siinä määrin kuin se suinkin on sallittua. Kerron omista ajatuksistani mitä tämä työ tuo mieleen ja otan kantaa alan epäkohtiin ja se on minun oma valinta. Ei minun olisi pakko näistä asioista kertoa.
Toisekseen mietin sitä, että miten arvokasta ja kallisarvoista työtä minä saan tehdä. Minä olen mielestäni etuoikeutettu kun saan tehdä tätä työtä ja saan kohdata näitä ihmisiä. Se mitä sen potilashuoneen oven takana on, sitä ei tiedä kukaan muu kuin hoitohenkilökunta, lääkärit ja ne potilaan omaiset ja itse potilas. Ovien takana on kipeitä ihmisiä, surua ja toivottomuutta. Ovien taakse kätkeytyy paljon tuskaa ja epätoivoa, kyyneleitä. Onpa siellä sitten niitä ilon hetkiäkin joita esimerkiksi me hoitajat saamme yhdessä kokea näiden potilaiden kanssa. Voitteko kuvitella kuinka ilon kyyneleet valuvat niin hoitajan kuin potilaankin kasvoilla, kun se potilas oppii jälleen pitkän opettelun jälkeen vaikka kävelemään itsenäisesti. Ovien takana on hyvästejä kun kotiudutaan sekä hymyjä ja kiitollisuutta. Joskus ovien taakse kätkeytyy vihaa, häpeää ja pelkoa. Me hoitajat ollaan läsnä kaikissa noissa hetkissä ja tunteissa. Läsnäolo, se onkin se tärkein juttu tässä työssä.
Lisäksi mietin sitä, että eikö kaikkien meidän, teimmepä sitten mitä työtä tahansa, pitäisi pystyä puhumaan ylpeällä äänensävyllä omasta ammatistamme ilman, että sitä tulkittaisiin jotenkin väärin? Minä voin sanoa olevani ylpeä ammatistani, mutta en ylpeile sen takia, että olisin millään tavalla parempi kuin muut tai, että tekisin arvokkaampaa työtä kuin muut. Minä en myöskään voi puhua muiden suulla, puhun ainoastaan omalla suullani, omien kokemusten ja fiilisten kautta.
Se miksi painotan sairaanhoitajuuttani ja itseäni blogissani, on syy siinä, että koska puhun itsestäni. En voi tietää ajatteleeko kollegani samalla tavalla ammatistaan ja näistä kohtaamisista. Blogissa muutenkin kirjoittelen paljon itsestäni ja omista ajatuksistani. Jos se sinua ärsyttää, niin sinä voit jättää lukematta minun blogia, ei tänne ole pakko klikkailla itseään.
Terkuin ammatistaan ylpeä Sairaanhoitaja
Moi Noora! Kato ne on ne kateelliset, jotka sellaisia kirjoittaa. Kateus on pirullinen tauti. Ammatistasi kannattaakin olla ylpeä, siihen ei moni pysty!
🙂 hihi niinpä taitaa olla 😉
Ainahan löytyy niitä valittajia ja ns. pilkunviilaajia jotka kommentoivat vaikka kirjoitusvirheitä. Hällä väliä. Kirjoitat ammatistasi koska tykkäät siitä, koirastasi koska tykkäät siitä ja välillä miehestäsi koska tykkäät hänestä ?. Ja hyvä niin. Blogisi seuraajat lukevat juttujasi koska jakavat ajatuksesi edes jollain osa-alueella, ÄLÄ muista välitä. Itsekkäästi sanottuna kirjoita edelleen meidän muiden iloksi ?
Kiitos Tommi 🙂
On hyvä,että kirjoitat työstäsi! Sairaanhoitajat sietäisivät saada lisää palkkaa ja arvostusta. Blogit ovat hyvä väylä myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Minuakin joskus on kyllä ihmetyttänyt työselfiekuvien määrä..Mutta kukin tyylillään,onhan tuo sun instakin aika lailla selfiepainotteinen. Jos potilasturvallisuus ei kärsi,niin jatka näpsimistä;D
Joo, selfiet napsin aina ennen tai jälkeen työvuoron. Joskus hyvin harvoin tauolla saatan ottaa. Meillä puhelinta saa käyttää tauoilla. 🙂
Hyvä vain kun asioista kirjoitetaan ja tuodaan esille, ei näitä liiaksi varmaan ole jotka hoitajana (lähi- tai sairaanhoitaja etc etc) kirjoittaisivat avoimesti työstään! Saati osaisivat, koska kutakuinkin hyvin olet mielestäni osannut tehdä sen lakipykälien sisällä, eli vaitiolovelvollisuutta kunnioittaen.
Meidän työpaikalla tosin on kielletty kaikki kuvien ottamiset sekä jakamiset someen (ja tietysti yleensäkin hoitoon tai työpaikkaan liittyvät päivitykset), olitpa niissä sitten yksin tai työkaverin kanssa ja vaikka ihan siellä taukohuoneessa. Asiakkaista ja potilaista nyt puhumattakaan 😀 Enkä kyllä omassa vuorossani ehtisikään, korkeintaan siellä vessassa. Töihin tullessa ja mennessä on aikaa vaan pikaiseen vaatteiden vaihtoon ja tauolla saatan pikana katsoa puhelut ja viestit, muuten ainoat puhelimet on työpuhelimet mitä joutaa käyttämään!
Jatka vain nurse-selfien ottamisia! Ne tuo piristystä päivääni 🙂
kiitti 🙂
Minäkin ihmettelen millä ajalla ennätät näitä nurse selffieitä ottamaan… mitä mieltä työnantaja on näistä ja mikä ohjeistus on somen suhteen? Mielenkiinnosta kyselen kun itsekkin olen hoitoalalla ja meillä ehdoton kielto selffien ottamiseen työaikana, samoin päivitysten tekeminen. Puhelimen käyttö työaikana on sallittua vain jos odottaa erityisen tärkeää puhelua. Eikä olisi kyllä aikaakaan. Työkaveri sai jopa kirjallisen varoituksen kun käytti toistuvasti puhelinta työaikana?
Kun olen menossa osastolle tai tulossa osastolta, eli ennen tai jälkeen työvuoron. Joskus otan tauolla, meillä puhelinta saa käyttää tauoilla. Ei ole sen ihmeellisempi homma. 🙂
Ainahan niitä kommentoijia riittää. Mutta kai se on sentään hyvä että on ammatistaan ylpeä. Surullista jos ei olis, eikö vaan 🙂
Ja eihän se, että on omasta ammatistaan ylpeä sulje pois sitä että väheksyy jotain toista.
Jos sille linjalle lähtis, niin huonosti kävis. Aina tässä maailmassa on kauniimpia, rikkaimpia, korkeammin koulutettuja, fiksumpia kuin itse.
Ja otat selfien jos siltä tuntuu 🙂 mukavaa kevättä sinulle!