NE PARHAAT PUOLET

Huumorin kukka on se kaunein kukka. Nauraminen on parasta ja se fiilis kun saa nauraa ihan täysillä, se on mahtava! Te tiedätte sen fiiliksen kun olette töissä ja teillä on ympärillä se hyvä porukka. Sellainen porukka jolle voitte heittää vähän läpändeerusta, joskus aika ronskia vitsiäkin. Se tunne kun yhdessä nauratte jollekin jutulle, se yhdistää työyhteisöjä. Hoitoalalla on töissä yleensä osastoista riippumatta iältään aivan laidasta laitaan porukkaa. Joku hyvä vitsi voi yhdistää kaiken ikäiset ihmiset. Itse olen aika ”vitsikäs” ihminen. Osaan nauraa itselleni ja osaan nauraa muille (ja muitten jutuille). Menee kuitenkin aikaa ennen kuin uskallan heittää omia juttujani etenkään työyhteisöissä. Joskus jotkut ketkä mua ei tunne paremmin saattaisi säikähtää jos heittäisin heti ekalla tapaamisella mun juttuja omaan normaaliin tyyliini.

Onneks mulla on tää mun blogi missä mä saan heittää juttua niin työstä kuin ihan arjestakin, välillä huumoria ja välillä vakavampaa juttua. Tällä kertaa mä ajattelin kasata tällaisen ”jokainen hoitaja tietää nää jutut”-postauksen. Jutut ei ehkä aukene niille ketkä ei hoitoalalla ole työskennelleet, mutta hoitajille nää on arkipäivää. Varmasti ainakin suurimmalle osalle 😀

Ready, Steady, GO!

Kaikilla meillä hoitajilla on takana se eka vuoro kun olet ihka oikeasti töissä. Se into, se kauhu, se vastuu ja se aloittelijan into. Ei saa menettää hermoja uusille ja opiskelijoille. Me ollaan kaikki oltu joskus siinä pisteessä 😀

Syy miksi minä en enää tee yövuoroja: Ei vaan pysty. Hattu nousee korkealle ketkä tekee niitä ja selviytyy niistä.

No siis tälleen kiertävänä hoitajana joka vuorossa on melkein tämä fiilis. Lähdet etsimään varasto kakkosesta jotain perusjuttua. Sehän on ohjeiden mukaan siellä oikealla, alimmalla hyllyllä. Etsit ja etsit etkä löydä. Sitten meet kysymään neuvoa, niin sehän onkin siellä huuhtiksessa vasemmalla ylähyllyllä. JEP. ARGH!

Oon joskus miettinyt, että pitäis alkaa kirjaaman ylös ne keinot ja konstit, että kuinka monella eri tyylillä mies voi kysyä naiselta, että onko tämä nainen varattu. Niitä keinoja on miljoona. Vanhemmat miehet on elämänsä aikana oppineet monen monta konstia joita on sitten hyvä testata nuoreen hoitajatyttöön. Kerran eräs miespotilas kysyi multa, että oonko mahtanut käydä yhdessä tietyssä ravintolassa joskus syömässä. No tää ravintola oli sellainen, että varmaan kaikki on siellä joskus elämässään käyneet syömässä ja sanoinkin näin tälle potilaalle. Mies sitten tuumasi, että joo hän on joskus mulle tehnyt ruokaa. Hän selkeästi kyllä muistaa mut ja, että on kokannut mulle. ÖÖ aha. Voisin kuulema tulla toistekin syömään, että hän voisi tehdä mulle ruokaa. Juu, voisin.

Tätä mää nauran aina hiljaa mielessäni. Kun osastolla lähdet potilaan kanssa vessaan ja et oo ihan varma potilaan tasapainosta ja siitä, että mahtaakohan se pysyä pytyllä pystyssä. Mää aina jätän potilaan ”omaan rauhaan” tarpeilleen, että tuotos tulisi paremmin. Vessan ovi on kuitenkin aina raollaan ja minä aina salaa kurkin oven raosta, että miten siellä menee ja, että pysyykö se pylly pytyllä 😀

Aamuvuorojen paras hetki. Kello noin 8.30 ja kahvia kuppiin ja aamupalan syöntiin. <3 😀Tämä kuva kuvaa niiiiiiin mua 😀 Siis mää oon tässä, näin mä otan selfien. MINÄ 😀 Kaikilla osastoilla on aina silloin tällöin tällainen potilas, joka haluaa hoitajan aikaa ja läsnäoloa hiukan enemmän. Se fiilis kun se kello kilahtaa ja tiedät kyllä varsin hyvin kuka siellä soittaa ennen kuin edes näet huonenumeroa 😀 Camoooon! Tällaisia kevennyksiä tähän väliin. On tää vaan niin mahtava työ! Ette tiedäkään mistä te kaikki ei-hoitajat jäätte paitsi 😀 😀