YHTEISHAKU LÄHESTYY
17
Kevään yhteishaku lähestyy. Ajattelin ottaa tämän aiheen esille sillä ajattelin itsekin hakea tänä vuonna kouluun. Mulla tulee nyt tänä keväänä täyteen viisi vuotta valmistumisesta. Viisi kokonaista vuotta olen tehnyt nyt töitä sairaanhoitajana, saanut toteuttaa omaa unelmaani. Vuosi sitten mulla jo oli olo, että jotain tartteis keksiä, mä en vaan vielä tiennyt, että mitä se olis. Katselin erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja ja mietin. Mietin tosissani, että mitä haluaisin tehdä. Minulla oli viime keväänä kehityskeskustelu jossa toin tämän fiiliksen kans esille. Esimies sanoi todella viisaasti, että anna ajatuksille aikaa. Se tulee sieltä sitten kun on sen aika.
Toden totta. Aika teki tehtävänsä ja tämän vuoden aikana olen tullut siihen tulokseen, että haluaisin lähteä opiskelemaan ylempään ammattikorkeakouluun. Kliininen asiantuntija, se olisi nyt tällä hetkellä se mihin haluaisin lähteä suuntautumaan tällä hoitopuolella.
Olen huomannut, että mun elämä menee sellaisissa viiden vuoden sykleissä, ainakin opintojen suhteen. Kun menin yläasteen jälkeen ammattikouluun, olin valmistumisen jälkeen viisi vuotta työelämässä kunnes mua alkoi polttelemaan opinnot. Tätä ennen en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin palannut koulun penkille. Nyt sama homma. Neljännen vuoden kohdalla alkoi jo kihelmöidä, että jotain pitäisi keksiä ja nyt viiden vuoden kohdalla se idea tulee. Se mikä mua ajaa uusien opintojen pariin on se, että käytännössä jos jäisin rivisairaanhoitajaksi minä olisin just nyt mun urani huipulla. En minä halua, että mun uran huippu on tässä, minä haluan enemmän. Toisekseen kävin katselemassa eräs päivä mun eläketietoja. Mun odotettu eläkeikä oli muutamaa päivää vaille 70 vuotta. MIETTIKÄÄ SEITSEMÄNKYMMENTÄ VUOTTA! Eli mulla olisi käytännössä nelkyt vuotta työikää vielä jäljellä. Mitä minusta olisi jäljellä jos jatkaisin tässä työssä vielä nelkyt vuotta? Ihmisraunio niin fyysisesti kuin henkisestikin? 😀
Tämä työ on kuluttavaa. Se on kuluttavaa fyysisesti, mutta se on kuluttavaa myös henkisesti. Ja vaikka kuinka rakastankin tätä työtä, en mä halua kuluttaa tällä itseäni loppuun. Enkä mä sano sitä, että muualla työ olisi sen helpompaa tai kevyempää. Koulutus tuo kuitenkin enemmän vaihtoehtoja mistä valita.
”Koulutuksessa hankit valmiuksia vaativaan hoitotyön päätöksentekoon ja samalla opit toimimaan kliinisen hoitotyön asiantuntijana eri työympäristöissä. Saat osaamista hoitotyön muutos- ja kehittämisprosessien suunnitteluun ja toteutukseen sekä näyttöön perustuvaan terveydenhuollon uudistamiseen.”
Yhteishaku alkaa nyt maaliskuussa 14. päivä ja se päättyy 28.3. Itse aion täyttää hakupaperit ja käydä pääsykokeissa. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa aloituspaikkoja on 20 eli tiukka seula pitää varmasti läpäistä, ennen kuin paikka koulusta heltiää. Haluan kuitenkin lähteä yrittämään ja katsoa onko nyt mun aika. Opiskelu työn ohessa ei varmasti tule olemaan kevyttä ja motivaatiota se sitten kysyy. Se onkin se tärkein juttu kun aikuisiällä hakeutuu opiskelemaan. Motivaatio. Sitä pitää olla, sillä opiskelu aikuisena on sun oma vapaa valinta.
Onko mun blogin lukijoissa ketään kuka aikoo hakea nyt kevään yhteishaussa?
Tässä aikaisempi tekstini aiheeseen liittyen:
Ammattikoulusta ammattikorkeakouluun
Pakko näin kanssasairaanhoitajana todeta, että tuolla tutkinnolla ei pitkälle pötki. Vai minne ajattelit työllistyä kliinisenä asiantuntijana? Itsekin harkitsin sitä kovasti jossain kohtaa, mutta kun tajusin, että useampi työkaveri on koulutukseltaan sairaanhoitajan lisäksi myös kliininen asiantuntija, meni siitä vähän hohto. Käytännössä se on toki hyödyllinen koulutus, mutta sairaalamaailmassa työntekijänä sun arvo ei merkittävästi kohoa.
Kliinisiä asiantuntijoita palkataan nykypäivänä enemmän ja enemmän. Ei se mitään muuta jos jää tekemään sitä työtä mistä opiskelemaan lähtikin vaan tietenkin pitää hakeutua erilaisiin ja uusiin tehtäviin. Meillä täällä Jyväskylässä valmistuu kokonaan uusi sairaala parin vuoden päästä ja uskon, että tuonne kliinisiä asiantuntijoita palkattaisiin.
En aio hakea tänä keväänä, mutta luultavasti syksyllä. Olen myös sairaanhoitaja, tosin kohta tulee vasta 2 vuotta valmistumisesta 😀 silti tuntuu, että kaipaisi jotain muuta. Monimuoto-opetus olisi kyllä se juttu, jotta voi käydä töissä samalla.
Mitäs sie haluaisit opiskella? 🙂
Hei!
Opiskeluja mietin minäkin mutta en ehkä vielä hae. Hauduttelen vielä asiaa. Työskentelen toimistotöissä, siellä jo 15 vuotta ollut. Sosionomin opintoja mietin. Lapsia on kaksi ja omakotitalon lainat niin siksi opiskelemaan lähteminen jännittää aika paljon. Työn ohella en pysty opiskelemaan, ei aika riitä. Ja jos opiskelen pelkästään niin mkten rahat riittää. Hankalaa.
Ootko miettinyt, että tekisit puolikasta? Et tippuisi ihan tyhjän päälle rahallisesti.
Totta. Ei oo ees tullu mieleen, kiitos 🙂
Täytyy ainakin kysyä työnantajalta olisiko se mahdollista
Hei,
Itsekin meinasin hakea tuohon samaiseen tutkintoon: kliininen asiantuntija.
Työhistoriaa sairaanhoitajana tulee nyt 4 vuotta täyteen ja tuo oli kanssa sellainen mikä itseäni kovasti kiinnostaa. Vaikka asiantuntijatehtäviä ei välttämättä tällä hetkellä ole juuri missään tarjolla, niin onhan siitä hyötyä nykyiseenkin työhön.
Hain jo viime vuonna tuohon koulutukseen, mutta jäin varasijalle.
Harmittaa ihan kauheesti, kun viime vuonna ei ollut yksilöhaastatteluita, oli vain paperille kirjoitettava ennakkotehtävään liittyen vastaukset ja sitten oli ryhmäkeskustelu..
Toivottavasti tänä vuonna olisi myös yksilöhaastattelu, edes lyhyt sellainen.
Tsemppiä pääsykokeisiin!! 🙂
Mä kyllä uskon, että asiantuntijatehtäviin on auki paikkoja. Mitä nyt itse olen selannut avoimia työpaikkoja niin juurikin päättyi täällä suunnalla haku ja uskon kun uusi sairaala valmistuu tänne Jyväskylään, että sinne näitä palkataan sitten enemmänkin. Jyväskylässä (en tiedä onks se sitten kaikkialla näin) on kuulema tänä vuonna aineistotentti pelkästään. Materiaali jaetaan paikan päällä. Kyselin tarkemmin tästä jo niiltä opettajilta, mutta ei ne osannu sanoa mitään.
Ite olen saanut amiksen jälkeen amk paikan heti ja nyt innolla suunnittelen mitä kaikkea aion jatkossa opiskella. Pitäisi ehkä malttaa käydä tämä nykyinen koulu eka loppuun :’D
Okeiii! No siellä opiskeluintoa riittää 😀
Minä oon ollut 15v kohta samassa työssä ja alkaa tulemaan seinä vastaan henkisellä puolella 😉 Aiemmin ajattelin että en enää ikinä lähde opiskelemaan, mutta niin se mieli muuttuu.. Ajattelin vaihtaa vielä alaakin täysin eli kyse ei olisi jatko-opinnoista. Jos pääsen sisään kouluun, niin itse haen opintovapaata ja pitkällä työhistorialla mun pitäisi saada koulutustukirahastolta tuloihin sidottua tukea sen 15kk, joka mahdollistaa täyspäiväisen opiskelun. Toki tuo vaatii tiukkaa aikataulua ja pitkää päivää, että saisi mahdollisimman paljon opiskeltua tukikuukausina. Kesät sitten vanhassa työssä taas..
Kovasti jännittää tässä melkein 35v iässä palata taas koulun penkille, mutta tuntuu että nyt pitää vielä sijoittaa tulevaisuuteen. Joten aihe kiinnostaa kovastikin! Omassa haussa myös aieneisto jaetaan vasta pääsykokeissa ja en tiedä onko se hyvä vai huono asia omalla kohdalla, kun ei pääse etukäteen valmistautumaan..
Ethän tuota ole edes vanha 🙂 Mahtavaa, että ihmiset uskaltaa lähteä hakemaan muuta kun entinen työ on kaluttu loppuun. Itsestä tulisi varmasti vanha katkera jäärä jos vaan itsepintaisesti tekisin työtä joka ei anna mulle enää mitään 🙂 Tsemppiä sinne!
Ootko koskaan miettinyt ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan opintoja? Hehän ovat kaikki myös sairaanhoitajia eli sinulla olisi vain joku n. Vuoden koulutus noihin kaikkiin 🙂
Entä fysioterapia tai röntgenhoitaja? Tai poliklinikkatyö sairaanhoitajana? Entäs osastonhoitaja? Vaihtoehtoja on kyllä paljon! 🙂
Jep, vaihtoehtoja on paljon. Olen jotain noista pyöritellyt mielessäni joskus, lähinnä tuota poliklinikkash:ta, koska sitä pääsin kokeilemaan 2kk verran, mutta onko nuo muut sitten niin lähellä tätä nykyistä ammattia?
Mä opiskelen toista vuotta sairaanhoitajaksi, mutta oon ajatellut keskeyttää koko koulun. 🙁
Alan vastuu pelottaa ja ahdistaakin.
Mikä vastuussa pelottaa? Luotatko itseesi? Tykkäätkö muuten alasta? Vastuuasiat pyörii opintojen aikana useinkin päässä, etenkin kun valmistuminen alkaa häämöttää. Ne pitää vain käsitellä pois.