MINKÄLAISTA VÄKIVALTAA KOHTAAN TYÖSSÄNI?
5
Eniten minua on työuran aikana ahdistaneet psyykkisesti sairaiden ihmisten kommentit ja toiminta. Kun tietää, ettei ihminen ole terve ja hänen päässään voi syntyä vaikka minkälaisia ideoita, on se aika pelottava ajatus. Opiskeluaikoina koin näistä ne ahdistavimmat kokemukset. Puheet näillä joillain ihmisillä olivat yleensä aika seksuaalisviritteisiä. Näissä tilanteissa menin yleensä aika sanattomaksi ja pyrin vain poistumaan tilanteesta.
Kaikkein ahdistavinta oli kun eräs näistä ihmisistä bongasi minut vapaa-ajalla kesätöistä myymässä kojulla mansikoita eräs kesä. Hän tuli heti luokseni ja yritti virittää jonkinlaista keskustelua. Onneksi koju oli ihmisvilinässä, joten en ollut yksin tilanteessa. Otin sitten yhteyttä tähän paikkaan missä tein harjoittelun ja kerroin tästä tilanteesta. Onneksi tämän jälkeen en tätä tyyppiä nähnyt kojulla, enkä missään muuallakaan.
Väkivallan lisäksi koen ainakin itse joutuvani kuuntelemaan näitä jollain tapaa epäsoveliaita juttuja melkein päivittäin. Ihmiset, pääsääntöisesti miehet utelevat parisuhdetilannettani, ikää ja sitä missä päin asun. Eräskin olisi halunnut puhelinnumeroni ties millä tekosyyllä. Olisi mielenkiintoista tietää kokeeko mieshoitajat samanlaista naispotilaiden suunnalta?
Olen joskus meinannut kirjata ihan ylös ne tavat ja tyylit miten monella eri keinolla voikaan kysyä sen, että olenko varattu vai sinkku. Miten se liittyy hoitotilanteeseen tai mihinkään? Ei se ole edes small talkia. Mieluummin juttelisin vaikka säästä. Eihän tässä kukaan näistä jutuista fyysisesti loukkaannu, mutta minun mielestä on vaan epäkohteliasta udella näitä asioita työssä olevalta ihmiseltä.
Osastoilla suoranaisia väkivaltatilanteita tulee onneksi vastaan huomattavasti vähemmän kuin päivystyksessä työskennellessäni. Olen itsekin saanut syljet naamalleni, saanut kuulla haukkumista ja sitä, että eräskin ihminen toivoi minun kuolevan tai ainakin saavan jonkin vakavan sairauden. Onpa työpaikalla ollut ihan sitä, että potilas on käynyt hoitajaan käsiksi ihan kunnolla. Hoitajat ovat joutuneet pakenemaan väkivaltaista potilasta pitkin osastonkäytävää. Järkyttävää. Olen saanut itse kuulla uhkauksen jossa potilaana ollut henkilö uhkasi tulla lahtaamaan kaikki päivystyksen ihmiset, kunhan hakee aseen vain kotoaan. No tähän onneksi reagoitiin samantien, eikä jääty odottelemaan sitä, että tuleeko henkilö oikeasti paikalle aseen kanssa. Se mistä potilas provosoitui oli se, ettei hän omasta mielestään saanut hoitoa tarpeeksi nopeasti.
Olen seurannut sivusta kun potilasta ollaan oltu viemässä psykiatriselle osastolle. Potilasta saattamassa on ollut pari poliisia, useampi ensihoitaja ja vartija. Potilas tuupataan osastolle ja siellä on potilasta odottamassa muutama hoitaja, joilla jokaisella on ne muutkin potilaat kontollaan. Ei ole enää poliisia, eikä vartijoita. Kyllä ne hoitajat selviää. Mielestäni tässä on jonkinlainen epäkohta, jonka pitäisi jotenkin muuttua. Se on (turvallisuus)riski niin potilaan kuin hoitajienkin kannalta.
Kaikkein järkyttävintä on se, että näille potilaille ei tule mitään seurauksia näistä uhkauksista. Meitä hoitajia saa haukkua, meitä saa uhkailla ja meihin saa käydä käsiksi. Potilaalle käydään vähän heristämässä etusormea, että soo soo, ei noin saa tehdä ja siinäpä se.
Kohtaatko sinä uhkaavia tilanteita omassa ammatissasi?
Ikävä kuulla ja lukea aina uudestaan ja uudestaan siitä että ihmiset joutuvat työssään kohtaamaan väkivaltaa tai muuten asiatonta käytöstä.
Jos nyt ajatellaan pelkästään sairaanhoitotyötä jossa keskitytään auttamaan ja parantamaan ihmisen terveyttä luulisi ettei ole mitään syytä hankaloittaa työn tekemistä.
Mutta kai sen voi lukea jonkinlaiseksi sairaudeksi jos ei ymmärrä omaksi parhaaksi tehtävää työtä.
Itse joudun käymään säännöllisesti sairaalassa kun leukemiaani hoidetaan ” nyt seuranta vaiheessa” ja pyrin olemaan niin ystävällinen ja parhaani mukaan avulias sillä nämä ihmisethän tekevät kaikkensa auttaakseen minua ja muita, tänäänkin otettiin luuydinnäyte ” ei mukavaa” mutta lähtiessä kiitin kaikkia paikalla olleita tekemästään työstä ☀️☀️☀️ Yrittäkää jaksaa teette tärkeää työtä.
Kyllähän näitä tilanteita tulee eteen, ihan joka työpäivä! Mutta mitäs teet jos toinen hoitaja käy kiinni käsiksi toiseen hoitajaan ja olet kaksin hänen kanssaan työvuorossa?! Tätäkin tapahtuu ja saavat yhä edelleen olla töissä..
Olen eräässä kahvilassa töissä, jossa sekä miespuoliset työntekijät että asiakkaat kokevat suoran ja epäsuoran vihjailun yms. verbaalisen häirinnän tarpeelliseksi lähes päivittäin. Kaikki naiset ei halua huomiota, mutta eihän se miehiä kiinnosta, kun mennään vaan omat halut edellä. Ymmärtäisin, jos nämä henkilöt olisi edes samanikäisiä kuin minä, mutta he ovat reilusti vanhempia. Todella säälittävää toimintaa, jota varmasti lukuisat naiset työssään joutuvat sietämään.
Sosiaalityössä valitettavasti joutuu kohtaamaan uhkailua melko säännöllisesti. Kenenkään työhön se ei kuulu ja sen vuoksi meillä on laki suojaamassa työntekijöitä. Kaikista uhkauksista tulisi tehdä rikosilmoitus, koska sillä tavoin teemme näkyväksi laittomat uhkaukset, joita kohtaamme. Omakohtainen kokemus on, että oikeus tuomitsi uhkauksen tehneen. Prosessi oli minulle raskas, eikä työnantaja anna juridista apua, vaikka rikos tapahtui töissä. Tässä on mielestäni iso epäkohta! On tarpeeksi hirveää joutua uhkauksen kohteeksi, joten rikosprosessi olisi tehtävä kevyemmäksi. Uskon kuitenkin, että rikosilmoitus kannattaa, koska se on myös viesti uhkaajille, että kaikkea ei vaan siedetä ja sote-työntekijäkin on ihminen, jota ei voi pahoinpidellä.
Tsemppiä sulle töihin ?
Itse työskentelen muistisairaiden ikäihmisten parissa, jossa uhkailua ja väkivaltaa on harva se päivä. Tottakai nuo asiat johtuvat heidän sairaudestaan pääsääntöisesti, mutta silti ei ole oikein että meihin hoitajiin kohdistuu se kaikki.
Jotkut kollegoista painaa asian villasella, mutta itse en kyllä pidä siitä että sinnuu lyödään, potkitaan ja ollaan sanallisesti hirveitä. En voi sietää hoidettavilta heiltä sellaista käytöstä, koska sinä itse kuitenkin kohtelet heitä ihmisenä.
Tuntuu välillä, että vaikka lääkärinkierrolla olisi jonkun väkivaltaisuus esillä niin ei välttämättä apua saa ja se on voi voi, koita kestää.
Tsemppiä kaikille ketkä kohtaa tätä missä tahansa työssään. Ehkä myö joku päivä saadaan tämä ongelmaan apua enemmänkin 🙂