LUONTOPOLULLA

Oikeastaan mihin vuoden aikaan vaan ilmaista tekemistä tarjoaa ympäri Suomen runsaat luontopolut. Niitä on tosiaan runsaasti jo ihan Jyväskylän alueella ja Keski-Suomessa. Suurin osa on varmaankin kaupungin tai eri kyläyhdistyksien ylläpitämiä, joten polut ovatkin kohtalaisen selkeä kulkuisia ja siistejä. Lisäksi jos luontopoluilla on laavuja, niitä ylläpidetään ja paikalta saattaa hyvässä tapauksessa löytää vaikka polttopuita ja paistinpannun!

Me korkattiin eilen tämän kesän luontopolku-ulkoilut kun suunnattiin Tikkakosken suuntaan, tarkemmin sanottuna Nyrölän luontopolulle. Nyrölän luontopolku on siitä hyvä, että sen voi kävellä helppokulkuista ja lyhyempää reittiä, päätyen suoraan laavulle tai sen voi kiertää kokonaan ympäri, jolloinka matkaa ei silloinkaan tule kuin noin 3,6km. Yksi keino on vielä käyttää meidän tyyliä ja eksyä reitiltä melkein heti alussa ja kulkea satunnaisia polkuja pitkin metsässä X – määrä ja osua tuurilla oikealle polulle vähän ennen laavulle johtavia pitkospuita.

Niin, me siis lähdettiin kiertämään Nyrölän luontopolkua myötäpäivään eli vasemmalle parkkipaikan opastetaululta. Tätä kautta reitin pääsisi kulkemaan kokonaisuudessaan. Ainut vaan, että melkein heti alussa, Saparon tekolammen jälkeen olisi pitänyt ymmärtää kääntyä vasemmalle, mutta me jatkettiin suoraan ja oikealle. Polut kulkivat siis molempiin suuntiin ja jotenkin ei yhtään tajuttu, että se vasen reitti olisi ollut oikea. Siellä olisi ollut kyllä opastaulu ihan melkein näköpiirissä odottamassa, mutta mentiin sitten omaa reittiä. Tajuttiin erheemme siinä vaiheessa kun polkua merkkaavia keltapäisiä heinäseipäitä ei ollut hetkeen näkynyt ja polku katosi näkyvistä. Käännyttiin sitten takaisin ja etsittiin toinen polku, joka ei sekään ollut oikea, mutta joka yhdistyi sitten oikealle tielle aikamme sitä kuljettuamme. Ihan hauska reitti noinkin kuljettuna.

Nyrölän luontopolku on siitä hauska, että siellä tosiaan on kaksikin eri laavupaikkaa, pitkät pitkospuupolut ja kaiken lisäksi suuremmalle laavulle, joka sijaitsee saaressa, pääsee ainoastaan sellaisella kauramoottorilla toimivalla lossilla. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin hauskempi se on. Me olimme liikkeellä eilen iltakuuden jälkeen, joten mitään ruuhkaa ei laavulla ollut. Kolme tyttöä ja hekin sitten lähtivät jo pois, joten saimme olla ihan omassa rauhassa. Ihana ilta-aurinko paistoi laavulle, ei tuullut eikä ollut hyttysiäkään. Täydellistä!

Meillä oli mukana termoskahvit ja ne me rauhassa tuossa laavulla hörpittiin. Samalla katsottiin kun Luka touhusi ja töhötti omiaan rantamudassa. Kun aurinko alkoi laskemaan puitten latvojen tasalle, ajateltiin, että olisi sopiva hetki lähteä takaisin autolle päin. Takaisin päin lähdettiin etenemään polun suuntaisesti, eli jatkettiin matkaa myötäpäivään. Tässä kohtaa reitti oli niin selkeä, ettei siltä voinut eksyä. Tie oli hiekkatien pohja, jota varmasti aika-ajoin autot kulkivat, vieden esimerkiksi polttopuita tuonne laavun lähistölle. Ihan mahtava polku, vaikka täysin oikeaa reittiä ei kuljettukaan.

Tykkäätkö sinä ulkoilla luonnossa? Vinkkaa minulle sun suosikki luontopolku!