BODY POSITIVE
25
Lihavuus on ok, sen pitää olla hyväksyttyä ja sallittua. Jokainen saa olla sitä mitä on. Olipa sitten lihava tai laiha. Body positive kampanja on hieno asia. Minun mielestä on mahtavaa, että ihmiset on rohkeasti sitä mitä on, oli sitten muhkuraa kropassa tai ei. Se mikä ei ole hienoa on, että Body positiven hengessä varmasti monet unohtaa terveyden näkökulman suhteessa vartaloonsa, tai ei välttämättä unohda (ei kai sitä nykypäivänä voi unohtaa, kun sitä toitotetaan joka puolella ja koko ajan).
Mungolifen Anna kirjoitti hyvän postauksen aiheesta, tästä pääset siihen.
On hienoa, että ihminen pyrkii hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on. Onko ok kuitenkaan tyytyä tähän, etenkin jos on sitä ylipainoa? Eikö olisi parempi, että rakastaisi itseään niin paljon, että tarjoaisi itselle ja kropalleen vain parasta, pitäen huolen omasta kokonaisvaltaisesta terveydestä ja hyvinvoinnista. Kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa sitä, että ihminen voi hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ravitsemus, mieli, uni, harrastukset ja sosiaalinen ympäristö on esimerkkejä näistä. Ihmisen pitää olla tyytyväinen näihin osa-alueisiin.
Me ihmiset ollaan niin viisaita, että me tiedetään kuinka meidän pitäisi täällä olla ja elää. Silti se monille meistä ei ole niin itsestään selvää. Lihavat ihmiset tietää yleensä lihavuudesta koituvat terveysriskit, joskus paremmin jopa kuin normaalipainoinen kanssa sisarensa. Silti minua ihmetyttää ja mietityttää, että miksi ollaan niin välinpitämättömiä, ettei nämä riskit kiinnosta. Otetaan se riski, että ollaan mieluummin ylipainoisia ja onnellisia kuin terveempiä ja onnellisia. Samaa mieltä olen myös liiallisen laihuuden ihannoinnin kanssa. Liika on liikaa. Liian laiha kroppa ei ole kaunis, minun mielestäni. Ulkonäkö kysymykset on kuitenkin vain mielipiteitä, mutta liian laiha vartalo ei myöskään ole terve. Tiedän sen, että aina terveys ei kulje käsi kädessä normaalipainon kanssa ja ylipainoinen voi olla ihan terve. Ylipainoinen voi olla onnellinen ja normaalipainoinen voi olla onneton. SILTI ylipainoisilla riski elintapasairauksiin on paljon korkeampi kuin normaalipainoisella. Kyllä minua ainakin kiinnostaa terveyteni, vaikka olenkin normaalipainoinen. Yritän normaalipainostani huolimatta tehdä terveellisiä valintoja arjessa ja sehän se minut juuri pitää siinä normaalipainossa. Valintoja on tehtävä.
Ylipainon aiheuttamia riskejä henkilön terveydelle on tutkittu paljon. Silti nekään ei motivoi kaikkia ihmisiä terveempiin elämäntapoihin. Ja kyllä, tiedän, että ylipainoiset voi ihan yhtä hyvin olla huippukuntoisia, mutta suurentunut riski heillä on sairastua erilaisiin sairauksiin. Ylipainoisia on kaiken lisäksi koko ajan vain enemmän ja enemmän. Jos sama kehitys jatkuu, lähes joka kolmannen ennustetaan olevan lihava 10 vuoden kuluttua. (Lähde) Miettikää, joka kolmas!!
Minä ihmettelen näitä ihmisiä ketkä hakeutuu vatsalaukun ohitusleikkaukseen laihdutuskeinona, koska mikään muu keino ei toimi. Siis ei toimi?! Eli tarkoittaako se sitä, että tämän ihmisen kroppa ei osaa kuluttaa energiaa, ja vaikka söisit terveellisesti ja ”oikein”, laihtumista ei vaan tapahdu. Vai onko kyse tahdonvoimasta. Ei ole vaan selkärankaa noudattaa terveellistä ja painoa pudottavaa ruokavaliota ja elämäntapaa. Suomessa tehdään vuosittain hurja määrä näitä lihavuusleikkauksia, jopa 1000.
Mitä mieltä te olette?
Sanoit sen mitä ajattelen.
Eriarvoistavuus loistaa! Näitä leikkauksia tehdään muutenkin kuin huonojen elintapojen vuoksi! Kannattaisi selvittää taustat ensin!
Ennen mitä mun kannattaisi selvittää taustat. Jos minä selvittäisin ihan kaikkien asioiden taustat perin pohjin ennen kuin alan mistään mitään kirjoittamaan, olisin aikamoinen tietopankki 😀 Kirjoitan blogiini ajatuksiani erilaisista asioista. Minua saa tulla korjaamaan, enkä suutu siitä 🙂
Periaatteessa ihan samaa mieltä, muutamia ajatuksia kuitenkin heräsi.
Olen ollut melkein koko ikäni alipainoinen, enkä omasta tahdostani. Olen ruumiinrakenteeltani pitkä ja siroluinen ja geeneiltäni ilmeisesti vielä sellainen, ettei paino nouse ihan helpolla. Mieluummin olisin normaalipainossa, ja olen yrittänyt monta vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti nostaa painoni edes pari kiloa. Tämä kuitenkin tuntuu aivan toivottomalta, sillä vaikka kiinnitän paljon huomiota ruokailuihin, paino junnaa sitkeästi samassa. Toisaalta olen ihan perusterve ja kroppani toimii, joten en aina jaksa ajatella koko asiaa.
Tämän pohjalta pystyn ymmärtämään, että joku toinen ehkä käy yhtä haastavaa kamppailua, ongelma vaan on päinvastainen.
Ylipainoa (tai alipainoa) ei pitäisi ihannoida. Pystyn kuitenkin myös ymmärtämään, miten alempiarvoiseksi ja huonommaksi itsensä voi ei-normaalipainoisena tuntea tässä standardi-ihanteiden maailmassa.
Kuulen omasta ulkomuodostani sekä törkeitä että ihailevia kommentteja. Kavahdan kumpiakin. Ylipainoiset ovat ehkä osanneet pitää paremmin puoliaan siinä suhteessa, että nykyisin ylipainon arvostelu ulkonäkömielessä tuomitaan nähdäkseni aika yksimielisesti, mutta laihalle tuntuu edelleen saavan sanoa mitä vain. Jo se hoikkuuden taivastelu on hämmästyttävää: en itse voisi ikinä tokaista kenellekään, että voi miten sinä olet noin lihava. Tässäkin tekstissä esiintyi ilmaisu: ”Liian laiha kroppa ei ole kaunis, minun mielestäni”. Ok, minä saan silti hyväksyä itseni myös laihana, enhän oikein muutakaan voi. Kuten toteatkin, olisi kuitenkin parempi jos keskustelua käytäisiin terveyden eikä ulkonäön ehdoilla. Ulkokuoren voisi antaa vain olla.
En ihannoi missään nimessä ylipainoa, mutta
”Eli tarkoittaako se sitä, että tämän ihmisen kroppa ei osaa kuluttaa energiaa, ja vaikka söisit terveellisesti ja ”oikein”, laihtumista ei vaan tapahdu”
Kyllä, näin voi tapahtua. Itse menen painoindeksin puolesta ylipainoisiin (sen mittarin voisi muuten työntää jonnekin missä pippuri ei kasva) ja mulla on muutamassa vuodessa kertynyt 15 kiloa painoa. Okei, osa siitä on lisääntynyttä lihasmassaa kun treenaan tavoitteellisesti, mutta tiedän että siellä silti on läskiä. Ja varsinkin viime aikoina paino on jatkanut vain nousemistaan, vaikka olen syönyt hyvää puhdasta ravintoa, treenannnut säännöllisesti 4-5 krt viikossa ja vetänyt myös yhden dieettijakson (fiksun sellaisen). Siitä huolimatta painonnousu ei tunnu pysähtyvän. Itsellä taustalla siellä on kilpirauhasen vajaatoiminta ja tässä nyt kamppaillessa olen alkanut hyvin ymmärtää miksi sen todella lihavan on vaikea laihtua ja että sen ei todellakaan välttämättä ole itseaiheutettua syötyä läskiä, puhumattakaan siitä että löisi hanskat tiskiin lopullisesti tai tarttuisi siihen laihdutusleikkaukseen. Koska kyllä se syö motivaatiota, että vaikka kuinka tekee kaikkensa, niin ei saa painoa edes pysähtymään.
Toki, luojan kiitos kaikista kiloistani huolimatta olen vielä kaukana siitä mitä pidän todella lihavuutena ja jaksan yrittää vielä korjata tilannetta ja minulla on siihen mahdollisuus saada apua. Mutta tosiaan, ymmärrän kyllä nykyään paremmin sen, että arvostella ei kannata ennen kuin kaikki faktat on tiedossa.
Hyvä kirjoitus! Olen kanssasi samaa mieltä. Monet ihmiset pitävät terveyttä heille tärkeänä arvona, mutta ne päivittäin tehtävät valinnat eivät kuitenkaan käy välttämättä käsi kädessä tuon arvon kanssa. Ja olen miettinyt myös sitä, että on paljon niitä ylipainoisia ihmisiä, jotka eivät pidä omasta vartalostaan ja peilikuvastaan. Ollaan ehkä jopa ajatustasolla huolissaan omasta terveydestä, eikä silti tehdä asialle mitään, paitsi korkeintaan keksitään tekosyitä sille, miksi ei nyt voi tehdä sitä tai tätä. Se ihmetyttää.
Ja on kumma, että aina tähän keskusteluun vedetään mukaan vajaatoiminnat, masennukset ynnä muut poikkeustapaukset. Ne eivät mielestäni kuulu tähän keskusteluun. Jos on masentunut, ei tietenkään jaksa kiinnostua siitä miltä näyttää tai onko fyysisesti terve tms. saati tehdä sille mitään. Sillon masennusta pitää hoitaa ensisijaisesti. Jos on kilpirauhasongelmaa tai muuta aineenvaihduntapulmaa, ei keho toimi samalla tavalla kuin täysin terveellä henkilöllä, jolloin laihduttaminen ja painonhallinta eivät olekaan niin yksinkertaisia, kuin ilman näitä sairauksia. Mutta kun suuri osa ylipainoisista ja lihavista eivät kärsi kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
On hieno juttu, että myös ylipainoiset voivat kokea itsensä onnelliseksi ja nähdä peilistä hyviä asioita. Niitähän meissä kaikissa on. Mutta ajattelen myös, että terveyden kustannuksella ylipainoisuuteen ei kannata tyytyä, vaikka olisikin onnellinen ja pitäisi peilikuvastaan. Ehkä siitä voisi pitää vielä enemmän kevyempänä ja terveempänä.
Mielestäni ei pitäisi sotkea itseensä tyytyväisyyttä ja lihavuutta edes keskenään. Voi olla tyytyväinen itseensä vaikka olisikin lihava, vaikka haluaisikin laihtua. Ne ei liity toisiinsa. Mutta se vaan on fakta,että jos oikrasti rakastat itseäsi ja olet itseesi tyytyväinen niin haluat myös ravita kehoa oikealla tavalla eli rakastaa itseäsi niin paljon, että syöt terveellisesti ja liikut riittävästi. Kukaan (terve) ihminen joka niin tekee ei ole reilusti ylipainoinen.
Monessa keskustelussa musta on tosi erikoidta, että normaalipainoisia sanotaan ”ylemmiksi” tyypeiksi, kun ovat hoikkia eikä he sais puhua tästä ollenkaan. Mutta kuka olisi paras puhumaan kehonsa rakastamidesta kuin se joka elää tasapainoista ja terveellistä elämää? Eli juuri se normaalipainoinen, joka haluaa antaa keholleen oikeaa ravintoa ja liikuntaa.
https://youtu.be/Imhf3xPtO5o Suosittelen vilkaisemaan. Eiköhän jokainen saa tehdä mitä haluaa kropallensa. Me ylipainoiset tiedetään terveysriskit mutta onko laihduttaminen helppoa? Onko kyse laiskuudesta? Kyllä on hankalaa ja kyse ei ole laiskuudesta. Siltikään ei kaikki aina auta.Ylipainoon liittyy usein myös syömishäiriötä mistä ihmiset eivät puhu kuten ahmimishäiriö. Kukaan ei halua lihota. Se lihoaminen tapahtuu sairauksista hyvin pieni osa istuu sipsipussi kädessä kotona ja röhöttää siinä ihmetellen maailman menoa ja lihoaa tietoisesti niin sanotusti. Eiköhän anneta kaikkien kukkien kukkia. Kelle se edes kuuluu minkä kokoinen on? Lääkärille ja vain ja ainoastaan aiheesta kommentoi. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/haluatko-onnistua-painonhallinnassa-pitkalla-aikavalilla-ala-laihduta-ja-syo-saannollisesti
Mä voin vastata omalta osaltani tähän vatsalaukun ohitusleikkausasiaan.
Mä olen nyt 43v ja olen ollut sairaalloisen ylipainoinen koko aikuisikäni. Urheillut silti aktiivisesti ja kilpaillut urheilussa MM-tasolla asti. Laihduttanut olen monia monia kertoja. Sen kyllä osaan, mutta painonhallinta ei vaan ole ikinä pysyvästi aiemmin onnistunut. Se ilmeisesti tekee musta sun silmissä luuserin, laiskan ja jotenkin tyhmän ihmisen?
Kaksi vuotta sitten mut vietiin ambulanssilla sairaalaan jossa vietin neurologian osastolla viikon. Selvisi että olen vuosikausia sairastanut tietämättäni hyvin harvinaista aivosairautta joka on osaltaan hoitamattomana nostanut mun painoa… Ainoa tiedetty hoitokeino on rankka lääkitys ja painonpudotus. Mun historialla ja liikuntataustalla lääkäri totesi heti että ainoa toimiva vaihtoehto on lihavuusleikkaus, eli vatsalaukun ohitusleikkaus koska sillä saadaan pysyviä tuloksia aikaan jos siihen pystyy itse sitoutumaan. Odotin leikkausta vuoden ja sinä aikana opettelin syömään ns normaalisti ja terveellisesti. Olin ja olen edelleen täysin sitoutunut tähän prosessiin.
”No miksi mennä leikkaukseen jos kerran yhtäkkiä oppiikin syömään kohtuudella” siellä mietitään just nyt…
Kyse ainakin mulla on siitä että leikkaus toimii tukitoimena. Mä osaan laihduttaa, mutta se ylläpito on ollut ongelma. 5kk leikkauksen jälkeen olen -40kg kevyempi ja täysin lääkkeetön. Aivosairaus on remissiossa ja vointini on superhyvä! Painokin laskee edelleen 2-4kg/kk ja syön nykyisin terveellistä kotiruokaa hieman normaalia pienempinä annoksina. Vatsalaukun ohitusleikkaus on vienyt multa pois sen sairaalloisen himon ruokaan.
Ilman leikkausta vaarana olisi ollut sopeutuminen ja pahimmassa tapauksessa kuolema.
Melkein 25v olin siis bmi:n mukaan sairaalloisen ylipainoinen. Treenasin kovaa salilla, juoksin, uin, tanssin ja kokeilin lukuisia eri lajeja, mutta silti olin aina iso. Jostain syystä vatsa ja aivoni eivät vaan suostuneet yhteistyöhön ja en saanut painoani kuriin ilman apua.
Lihavuusleikkaus kirjaimellisesti pelasti henkeni! Onko se sun mielestä jotenkin väärin? Tekeekö se musta huonon ja laiskan ihmisen?
Olen vihdoin oppinut annostellaan ruokani ja ruoka ei enää ohjaa minua. Syön elämäkseni en elä syödäkseni!
Ilman leikkausta en ikinä olisi pystynyt tähän ja jos se tekee minusta sinun silmissäsi luuserin, niin annan anteeksi tietämättömyytesi. Lihavuusleikkausta ei tehdä tässä maassa kenellekään kevyin perustein ja prosessi kestää minimissään vuoden. Sinä aikana tavataan ravitsemusterapeutteja, sisätautilääkäreitä, obe-hoitajia, kirurgeja ja tarvittaessa myös psykiatreja. Jos ei itse ole valmis sitoutumaan elinikäiseen prosessiin ja tekemään rutkasti töitä oman terveytensä eteen ei leikkaukseen pääse. Näytöt pitää antaa ennen leikkausta. Jokaiselle leikatulle tämä on se viimeinen keino, ei todellakaan mikään oikotie onneen! Mutta jos tähän hommaan sitoutuu, niin onnellisempi ja terveempi elämä tulee mahdolliseksi helposti.
Voin sanoa että savu nousi korvista kun luin viimeisen kappaleen tekstistäsi… Kannattaisi oikeasti keskustella kunnolla muutaman lihavuusleikatun ihmisen kanssa asiasta ennenkuin alat tuomitsemaan ketään edes omassa blogissasi…
Olipas ristiriitainen kirjoitus. 1000 leikkausta – niitä pitäisi tehdä vielä enemmän. Perehdy jooko aiheeseen mistä kirjoitat…
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Tosiaan, en ole mikään expertti näissä ohitusleikkauksissa. Maallikon silmin (niin, en ole asiantuntija tällä alalla) voisi kuvitella, että jos laihduttaminen onnistuu ilman leikkaustakin, niin miksi päätyä sitten leikkaukseen. Tai no ymmärrän minä sen, että miksi siihen päädytään, mutta mielenkiintoista lukea just, että mitä kaikkea siellä taustalla on. En ole puhunut ylipainoisista laiskoina tai huonompina ihmisinä saati luuserina 😀 Hei jotain rajaa tohon mitä sanoja mun suuhun tungetaan. Ja mä en tuomitse. Mä ihmettelen ja mietiskelen ääneen. Mutta kiitos sinulle tästä. 🙂
Hei
Kovin on pintapuolista käsityksesi onnellisuudesta, laiha ja onnellinen tai ylipainoinen ja onneton…jamitä taas tulee vatsanohitusleikkauksiin, luulen ettet taida oikeasti tuntea yhtäkään sellaista onnetonta…saati tietää miksi sellaiseen päädytään. Se että olet terveydenhuollon ammattilainen,tuo kirjoituksesi vielä oudompaa valoon, suorastaan pelottavaan…noin vähänkö luotat terveydenhuollon päätöksiin, ihmisten kyykkyyn ottaa riski ja kantaa vastuu, vai ajattelitko että päätös leikkaukseen menosta tehdään heppoisin ajatuksin, kannattaa tutustua käypähoito suosituksiin tämänkin osalta, nehän kuitenkin pitäisi eettisesti ohjata myös meidän sairaanhoitajien työtä.
Valitettavasti, kirjoituksesi on mielestäni naivi janäköalaton, no se kai oli tarkoituskin saada keskustelua aikaiseksi ja huomiota herätetyksi, aika moni siitä vain loukkaantuu ja tavoitteesi saada ajatuksia, arvokasta keskustelua tai reflektointia aikaan, valuu tyhjään.
En ole kirjoittanut, että ylipainoinen ja onneton.
”Minä ihmettelen näitä ihmisiä ketkä hakeutuu vatsalaukun ohitusleikkaukseen laihdutuskeinona, koska mikään muu keino ei toimi. Siis ei toimi?! Eli tarkoittaako se sitä, että tämän ihmisen kroppa ei osaa kuluttaa energiaa, ja vaikka söisit terveellisesti ja ”oikein”, laihtumista ei vaan tapahdu. ”
Minä ihmettelen että ihminen, joka väittää olevansa sairaanhoitaja, on täysin tietämätön ylipainon hoidosta Suomessa! ”Mitään en asiasta tiedä, mutta minulla on silti vankka mielipide siitä…”?
Lihavuusleikkaus ei ole laihdutuskeino, eikä siihen pääse jos ei osaa laihduttaa. Tästä laihduttamisesta on myös oltava näyttöä, eli sen pitää tapahtua terveydenhuollon ammattilaisten valvonnassa. Laihduttaminen on todella helppoa; syö vaan vähemmän kuin ennen. Moni leikattu on laihduttanut yli sata kiloa elämänsä aikana, mutta kun se painonhallinta ei onnistu! Voisit vaikka joltain terveydenhuollon ammattilaiselta kysyä mitä elimistö tykkää jatkuvasta painon jojoilusta. Koska leikkaus suoritetaan julkisessa terveydenhuollossa, sen jo pitäisi sinullekin kertoa että kyse on SAIRAUDEN hoidosta.
Minulla saa olla mielipide asioista, vaikka en kaikkea kaikesta tiedäkään. Ja vaikka olen ammatiltani sairaanhoitaja, ei se todellakaan tarkoita sitä, että tietäisin kaikista toimenpiteistä ja KAIKKI käypähoitosuositusohjeet alusta loppuun. Tarkoituksenani oli saada keskustelua aikaan. On mukava lukea teidän ajatuksia ja avartaa omaa näkökulmaa sitä kautta. 🙂
Juttuasi lukiessa KOKO AJAN paistaa läpi ajatus siitä, että lihavuus on väärin. Etkö itse huomaa että tuomitset lihavan? Tämä on täysin ristiriidassa alkuosan jeesustelun kanssa. Paljastat todellisen ajatuksesi.
Olen ollut puolet elämästäni lihava. Laihduttanut olen lukemattomia kertoja ja kymmeniä kiloja. Olen ollut myös 23 kertaa leikkauksessa – niistä 2 on lihavuusleikkauksia ja muut oetopedisiä. Minulle on mm. laitettu 8 kertaa keinonivel
Tiedän paljon kivusta. Minulla on kokemus sleeve- ja ohitusleikkauksesta. Ensimmäinen epäonnistui ja nyt taiteilen toisen leikkauksen jälkimainingeissa. Siitä on puoli vuotta aikaa ja elämäni on tuskaa. Mutta tämä oli minulle takuuvarmasti ainoa mahdollisuus.
Olen tänään kirjoittanut pitkän palauteviestin lääkärille, jolta puuttui emptia ja ystävällisyys. Onneksi niiden satojen lääkärien ja hoitajien joukossa – jotka ovat minua elämäni aikana hoitaneet – löytyy myös empaattisia ihmisiä. Sinullakin on vielä mahdollisuus.
Ajattelen sen niin, että jos rakastaa itseään niin haluaa tarjota itselleen kaikin puolin hyvää, ravinnosta ja liikunnasta lähtien. Sairauksista ja lääkityksistä johtuvat ylipainoasiat on juttu erikseen. Se varmaan kovasti liittyy myös siihen, miten tekstin näkee, et millä asenteella sen lukee.
Jos kokee herkästi toisen ihmisen mielipiteen vaikka ylipainosta, voin kuvitella et ihmisellä itsellään ei ole silloin hyvä olla oman ylipainonsa kanssa. Jos olo ja fiilis omasta itsestä on hyvä, ei silloin random bloggaajan mielipide pitäisi aiheuttaa kovin kummoista tunnemyrskyä.
Mielipideasiat on mielipideasoita. En puhu faktana tässä hirveästi mistään. Sen tiedän, että ihmisten pitäisi pyrkiä normaalipainoon. Ja syy siihen ei ole tuulesta temmattu.
Hei!
Olen 32-vuotias sairaanhoitaja. Kävin vatsalaukunkavennusleikkauksessa noin 2,5v sitten. Ennen leikkausta olin kerännyt itselleni ylipainon vuoksi mm. vaikean obstruktiivisen uniapnean, verenpainetaudin sekä maksani oli kirroosin partaalla ylipainon takia. Seuraavaksi jonossa olisivat olleet luultavimmin kolesterolilääkitys, kakkostyypin diabetes, nivelrikko, lopulta ennenaikainen kuolema.
Koen viimeisen osion tekstistäsi hieman loukkaavaksi ja ajattelemattomaksi. Toki, tunnistan samaa ajattelumallia hyvin monella muullakin henkilöllä. Olen itse alusta saakka ollut hyvin avoin lihavuusleikkauksen suhteen, sillä haluan tehdä selväksi että kaikki _EIVÄT_ONNISTU_ tavallisin keinoin. Ei ole kyse siitä, etteivätkö lihavuusleikatut osaisi laihduttaa. Lihavuusleikkaukseen pääsyn yhtenä edellytyksenä on, että onnistuneita laihdutusyrityksiä on historiassa.
Otan nyt esimerkiksi oman lihavuuteni. Olin normaalipainoinen aikuisikään saakka. Koin kuitenkin olevani lihava jo aika varhaisessa vaiheessa nuoruuttani. Olen käynyt sukurasitteideni vuoksi ravintoterapeutilla joka vuosi siitä saakka, kun olin kolmosluokalla. Kyllä, kolesteroliarvoni olivat koholla jo silloin -ilman ylipainoa. Kuitenkin, kun ylipainoa kertyi, sairastuin uniapneaan tietämättäni siitä mitään. Sitä sairastin varmasti useita vuosia, ja tämä tottakai vaikutti kortisolin tuotantoon, joka taas tarkoittaa elimistön olevan jatkuvassa stressitilassa. Joka taas korreloi siihen, miksi mahdolliset laihdutusyritykset tai pudotetun painon poissapitäminen jäivät yrityksiksi. Siinä vaiheessa, kun opiskelin enemmän ihmiskehon toiminnasta, kiinnostuin myös terveydestäni. Tajusin, että minua odottaa liuta sairauksia lisää. Minun kohdallani osasyy oli siis tietämättömyys. Lopulta painon kerryttyä myös liitännäissairauksien vaikutus esimerkiksi laihduttamiseen.
Päätin tehdä ratkaisevan liikkeen, enkä jäädä odottelemaan esimerkiksi diabetekseen sairastumista. Nyt, 40kg kevyempänä, en sairasta enää uniapneaa. En joudu käyttämään kuin yhtä, hyvin mietoa verenpainelääkettä. Jaksan liikkua. Jaksan huolehtia siitä, että paino ei nouse.
Jos puhutaan tuosta selkärangasta. Mieti, miten iso kirurginen operaatio lihavuusleikkaus operoitavalle on? Kaikki se, mitä sinun pitää tehdä ennen leikkaukseen pääsemistä? Kaikki tuo on kuitenkin hyvin pientä sen rinnalla, miten paljon leikatun täytyy tehdä henkistä työtä ennen ja jälkeen leikkauksen. Siinä on jokainen muutaman kymmenen kilon laihduttelu lastenleikkiä rinnalla, voin kertoa omasta kokemuksesta.
Halusin vain tulla kertomaan, että ei ehkä kannata tuomita niin suoralta kädeltä asioita, joista itsellä ei ole kokemusta tai parempaa tietämystä. Kiitos!
Kiitos kun jaoit tarinasi. Tarkoitus ei ole tuomita. Lähinnä mietin, koska _en tiedä kaikkea_. Näitten tällaisten kommenttien avulla saan parempaa kuvaa tästäkin asiasta, ihmisiltä ketka oikeasti asiasta jotain tietää. Kiitos 🙂
On aika laiskaa terveydenhuollon ammattilaiselta todeta, että ”kyllä mulla saa olla mielipide, vaikka en kaikkea näistä asioista [lihavuudesta, lihavuusleikkauksista ym.] tiedäkään”. Herranjestas sulla on koulutus, joka antaa edellytykset etsiä tietoa, tutustua löytämääsi materiaaliin/tutkimuksiin ja sisäistää se tieto sieltä! Siis etsi, tutustu, ja sisäistä. Siten voit muodostaa hyvin perusteltuja mielipiteitä asioista. Muuten sun kirjoitukset on pelkkää mutuilua, jolla ei oo muuta arvoa kuin että ”pääsinpähän sanomaan”.
Ahaa. Mä kirjoitan mun blogia siviilinä. En ammattihenkilönä. Jos tää olis terveydenhoitoammattilaisen ammattilaisblogi jonka kirjoitukset perustuisi pelkästään faktaan ja tutkittuun tietoon, niin sit ymmärtäisin tän kommentin. Tää on kuitenkin mun, eli Nooran blogi jonne jaan ajatuksia välillä ihan ilman sen kummempaa pohjatyötä. 🙂
Blogisi kuvauksessa lukee, että kirjoitat esimerkiksi työstäsi sairaanhoitajana, joten kyllähän sun ammatti kytkeytyy tähän blogiin. Onhan sulla silloin myös vastuu tutustua niihin aiheisiin, joista kirjoitat ja jotka liittyy terveydenhuoltoon. Jos mielipide perustuu johonkin oikeaan tietoon, se on paljon varmemmalla pohjalla ja sen puolesta on huomattavasti helpompi argumentoida. Eikö se ole vaan hyvä juttu?
Ylipäätään kenen tahansa, joka kirjoittaa mistä tahansa julkisesti, pitäis tutustua niihin aiheisiin, joista paasaa. Jos julkinen keskustelu perustuu pelkkään mutuiluun, niin mitä se auttaa ja kenen asiaa se ajaa?
Kyllä, omasta työstäni. En muiden. 🙂 Silti mielipidekirjoituksia ja ajatuksen virtaa tänne blogiini suollan 🙂 En koe, että minulla on mitään vastuuta tutustua juurta jaksaen kirjoittamiini aiheisiin, kuten kirjoitit. Käytännössä se tarkoittaisi sitten sitä, että joutuisin tutustumaan kaikkien kirjoittamieni aihealueisiin syvemmin, ennen kuin voisin mistään kirjoittaa mitään. Minun mielestäni siinäkään ei ole järkeä. Mä voin esittää täällä ajatuksiani ja mielipiteitäni ja mun mielestä on mahtavaa saada keskustelua aikaiseksi, ja kuten huomaat olen saanut valtavan mielenkiintoisia vastauksia, joista olen jo saanut hurjasti lisätietoa aiheesta.
Se on totta, että jos mielipiteen taustalla on jotain faktatietoa, niin sen puolesta on helpompi argumentoida, mutta harvemmin ihmiset mielipiteitään faktaan pohjaa, kai? en tiedä. Mielipiteitä tuntuu olevan niin monia kuin on ihmisiäkin. Blogaaminen on sitä, että ihmiset kirjoittaa ns. avointa päiväkirjaa. Se ei ole ohjeopus, faktapankki tai muukaan ammattilliseen aineistoon pohjautuva saitti. Ei tämä minunkaan, vaikka joskus kirjoitankin työstäni. Kokemukset työstänikin on vain minun kokemuksiani. Jollain toisella voi olla ihan erilaiset kokemukset.
Mielestäni body positive ei missään nimessä tarkoita huonojen elintapojen ihannointia. Se, että hyväksyy kehonsa tässä hetkessä, on tietyllä tapaa avain siihen, että voi tehdä elämäntapamuutoksen. Sen sijaan, että vihataan itseä (joka johtaa usein siihen, että koetaan, ettei ole edes terveellisen elämän arvoinen), aletaan rakastaa omaa itseään. Sitä kautta, että pitää itsestään, on ehkä helpompi tehdä ratkaisuja, jotka saavat aikaan paremman olon ja johtavat kestävään painonpudotukseen. Omasta mielestäni on tietyllä tapaa melko suoraviivaista ajatella, että body positive -ajattelu on yhtä kuin lihavuuden ihannointi. Enkä tarkoita, että sitä ajattelisit näin.
”Minä ihmettelen näitä ihmisiä ketkä hakeutuu vatsalaukun ohitusleikkaukseen laihdutuskeinona, koska mikään muu keino ei toimi. Siis ei toimi?! Eli tarkoittaako se sitä, että tämän ihmisen kroppa ei osaa kuluttaa energiaa, ja vaikka söisit terveellisesti ja ”oikein”, laihtumista ei vaan tapahdu. Vai onko kyse tahdonvoimasta. Ei ole vaan selkärankaa noudattaa terveellistä ja painoa pudottavaa ruokavaliota ja elämäntapaa. Suomessa tehdään vuosittain hurja määrä näitä lihavuusleikkauksia, jopa 1000.”
– Voin kunpa nämä asiat olisi näin mustavalkoisia ja vain tahdonvoimasta kiinni. Usein taustalla on huomattavasti isompia henkisiä, jo lapsuudesta kumpuavia haasteita, kuin selkärangattomuus. Ehkä meidän kaikkien olisi hyvä pitää mielessä, että me ei tiedetä, mitä ylipainon taustalla on. Ja ei, lihavuutta ei pidä ihannoida tai ajatella, että se on jees. Mutta silmien pyörittely ja väheksyminen eivät varmasti ole tapoja, joilla lihavuus saadaan taittumaan.
Kaikille jotka jotain lihavuudesta, painonpudotuksesta saati lihavuusleikkauksista jotain mielipidettä julkaisevat, suosittelen tutustumaan Reijo Laatikaisen artikkeliin https://www.pronutritionist.net/2017/04/lihavuuden-hoidon-dilemma/
Minullakin kirjoituksesi nosti karvat pystyyn ja kyllä, olen ylipainoinen, vaan en leikattu. Kirjoitat suurinpiirtein, että me ihmiset ollaan niin viisaita, etä me kyllä tiedetään miten meidän tulisi olla ja elää. Ja kirjoitat, että ”Eikö olisi parempi, että rakastaisi itseään niin paljon, että tarjoaisi itselle ja kropalleen vain parasta, pitäen huolen omasta kokonaisvaltaisesta terveydestä ja hyvinvoinnista.”
On mielenkiintoinen kysymys, miksi ihminen toimii niin kuin toimii. Jokainen meistä tietää, että alkoholi ei ole hyväksi terveydellemme. Oletko joskus vetänyt kännit? Miksi, jos kerran tiedät ettei se ole kehollesi hyväksi? Okei, kärjistetty esimerkki, johon voi kommentoida, että yksittäinen humalatila on eri asia kuin lihavuus, joka on kokoaikainen tila. Entä toimitko muutoin elämässäsi aina sen mukaan minkä tiedät oikeaksi ja hyväksi itsellesi ja muille? Miksi ihmiset harrastavat bikinifitnessiä ja rääkkäävät kehonsa äärimmilleen, vaikka se ei todellakaan ole keholle normaalia tai hyväksi?
Se, miksi ylipainoinen ihminen on ylipainoinen, on hyvin monimutkainen asia ja eikä sillä ole mitään tekemistä itsekurin tai itsetahdon kanssa. Monen ylipainoisen pitäisi ensin oppia rakastamaan itseään ylipainoisena ja ihanana, eikä soimata itseään epäonnistujana kun painonpudotus ei onnistu. Varmasti moni ylipainoinen haluaisi olla normaalipainoinen ja moni on jo yrittänyt kaikkensa sen eteen. Moni ylipainoinen kärsii liitännäissairauksista, joista ei aina tiedä mikä on muna ja mikä kana suhteessa ylipainoon. Monella myös masennus(lääkkeet) vaikuttavat painoon ja ruokahaluun tai suhde ruokaan voi olla vääristynyt (häiriintynyt syöminen tai riippuvuus ruokaan, jolloin ruoka toimii pakokeinona aivan kuten alkoholistille alkoholi tai joillekin vaikka liikunnan tuoma endorfiiniryöppy).
Pointtini siis oli, että kyse ei ole lihavan ihmisen tahdosta tai halusta. Kirjoituksesi viisain lause oli: ”Kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa sitä, että ihminen voi hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ravitsemus, mieli, uni, harrastukset ja sosiaalinen ympäristö on esimerkkejä näistä. Ihmisen pitää olla tyytyväinen näihin osa-alueisiin.” Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä painon kanssa, nämä eivät ole lopputulos tai seuraus siitä, että ylipainoinen laihtuu normaalipainoiseksi. Jos näin ajatellaan, silloin mennään perse edellä puuhun. Usein nimenomaan näiden asioiden korjaaminen (ja se voi viedä aikaa!) vaikuttaa hiljalleen positiivisesti myös painoon.
Vasta päälle kolmekymppisenä kun itselläni diagnosoitiin uniapnea, tajusin että olen sairastanut uniapneaa aivan lapsesta saakka. Jokainen tietää, mitä univaje tekee ihmiselle (ja painolle ja sille kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, mistä puhut) ja mitä sitten tekee 20 vuoden krooninen univaje. Raudanpuutos ja kilpirauhasen vajaatoiminta uniapnean kaverina on esimerkiksi sellainen kombo, että tee siinä viisaita ja hyviä valintoja kokonaisvaltaisen hyvinvointisi eteen. Voin sanoa omasta kokemuksesta, että siinä kohtaa esimerkiksi kuntoilu on viimeinen asia mielessä eikä fiksujen ruokavalintojen tekeminen ole helppoa, kun keho huutaa väsymykseen nopeita hiilareita. Näiden asioiden korjaaminen vie aikaa, kun lopulta niihin pohjasyihin pääsee kiinni.
Suurin osa ylipainoisista tietää ravitsemukseen liittyvät asiat vaikka unissaan. Kunpa lihavuus olisikin tiedonpuutteesta johtuvaa, niin se olisi helposti ratkaistu! Tuo Pronutritionist sivusto avaa asiaa hyvin, samoin kuin Patrik Borgin monet kirjoitukset. Ja mitä tulee lihavuusleikkauksiin, siitäkin tuo linkittämäni artikkeli kertoo hyvin. Se ei todellakaan ole oikotie onneen eikä niitä tehdä heppoisin perustein, vaan henkilön tilanne on silloin hyvin kokonaisvaltaisesti arvioitu erikoissairaanhoidossa.