EN OLE ENÄÄ SAMA KUIN VUOSI SITTEN

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään mennyttä aikaa ja sitä mitä nyt on. Millainen on ollut ihmisenä vuosi sitten ja millainen on nyt. Itse olen sitä mieltä, että me kehitytään ihmisinä jatkuvasti, enemmän tai vähemmän. Erilaiset tapahtumat elämässä muovaa meitä ja ihmissuhteet muovaa meitä jatkuvasti.

Joskus lähipiirissä voi olla ihmisiä, hyvinkin läheisiä ihmisiä, jotka kuormittaa omaa elämää. Joskus sukset menevät ristiin ystävien kanssa. Joskus se oma rakas kumppani voi olla se maailman idiootein ja tulee mietittyä, että miksi ja miten olen päätynyt tähän pisteeseen.

Joskus kuitenkin on hyvä myös tarkistaa sitä omaa olemista ja käyttäytymistä. Miten itse suhtautuu erilaisiin tilanteisiin ja tunteisiin, miten toimii. Jokaisella meistä on ihan varmasti jotain korjattavaa omassa käytöksessä ja tunteiden käsittelyssä. Joskus voi itse ärsyyntyä eri tilanteissa, ehkä liian herkästikin. Helposti voi lähteä syyttämään toista, että kun tuo toinen tekee noin ja näin typerästi. Se ärsyttää. Mitä jos miettisi sitä, että miten itse tuntee tuon toisen tekemisen ja miten siihen reagoi. Pitääkö siitä ärsyyntyä?

Mullahan oli perinteinen aamukiukku-syndrooma vielä tuossa jokunen vuosi sitten. Ajattelin sen vain olevan osa minua. Sama ongelmahan on hyvin monilla ihmisillä. Se vain kuuluu luonteeseen ja on osa minua. Mitä jos asia ei olekaan ihan näin? Voisitko kuvitella pyristeleväsi eroon tuosta ”luonteenpiirteestä”? Nimittäin niin minä tein. Mä sain kuulla mun mieheltä silloin kun muutettiin yhteen, että hän ei sitten katso tuollaista naamaa aamuisin, että aamukiukkuilun voin lopettaa heti. No yksi aamu mä tein sen päätöksen, että aamukiukut loppuu siihen hetkeen. Niin siinä myös kävi. En ole kiukutellut aamuisin kuin joitain ihan yksittäisiä kertoja tuon jälkeen ja se sallittakoon. Toki, aina muutokset ei tapahdu näin helposti saati ole näin pieniä mittakaavassaan. Joskus muutoskohde on syvästi juurtunut ja pinttynyt tapa.

On ollut huvittavaa kuunnella ihmisten puhuvan aamulla töissä kahvipöydässä omasta aamukiukustaan. Siitä puhutaan joskus hyvin oikeuttavaan sävyyn. Minulla on oikeus olla aamukiukkuinen ja muiden pitäisi se vain hyväksyä ja sietää. Miten oma kumppanikaan ei ala oppia vuosien jälkeen, että minulle ei puhuta aamuisin. Muiden pitäisi siis vaan sopeutua aamuisin kiukuttelevaan ihmiseen ympärillään. Hymyilin mielessäni ja mietin, että sanoisinko, että oletko itse kokeillut opetella siitä aamukiukusta irti. Se voisi helpottaa kiukuttelijaa kuin myös sitä kumppania. Olin sitten kuitenkin vain hiljaa.

Sama homma pätee siihen, että miten suhtautuu toisen ihmisen ominaisuuksiin. Miksi asioista pitää ärsyyntyä? Itse olin tosi herkillä vuosi sitten ja sitä ennen. Olotila oli itselläni pään sisällä niin kaaoksessa, että tein ja sanoin ihmisille ihan ihmeellisiä asioita. Kun voin henkisesti hyvin huonosti, ärsyynnyin myös muiden tekemisistä tosi helposti. Syytin muita vaikka vika oli omassa itsessäni. Olin niin väsynyt ja varmaan masentunutkin, että ärsytti ihan kaikki.

Onnellinen olen siitä, että ymmärsin tehneeni jotain väärin. Tein väärin kun ajattelin, että ärsyyntyminen johtuu muista, vaikka itsestänihän se johtui. Olen onnellinen siitä henkisestä kasvusta, jota olen kokenut viimeisen vuoden aikana, erityisesti viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Olen ollut selkä seinää vasten ja joutunut oikeasti tarkastelemaan käytöstäni, suhtautumistani ja asennetta. Valmis en vielä ole, mutta menossa oikeaan suuntaan.

Jos minä nyt katson itseäni vuoden takaiseen minään, olen kyllä aika tavalla eri ihminen. Tai no sama ihminen minä olen, mutta ajattelen, toimin ja tunnen hyvin eri tavalla nykyään kuin vuosi sitten ja varmasti voin sanoa, että pelkästään positiiviseen päin on menty minun tunne-elämässä. Olihan se rajua todeta itsessään aika hirveitäkin piirteitä ja puutteita, mutta vain ääneen sanomalla ne muuttuivat todeksi itselleni. Ääneen sanomalla ymmärsin, että jotain pitää muuttua. En mä ollut aiemmin ajatellutkaan, että ne voisi olla ongelmia varsinaisesti. Sehän olin vain minä ja minun luonne. Minkäs ihminen luonteelleen mahtaa. Kyllä mahtaa tiettyyn pisteeseen saakka.

Se miten tunnet, koet tai käyttäydyt, siihen jokainen pystyy vaikuttamaan. En minäkään valmis vielä ole, mutta menossa oikeaan suuntaan.