JÄNNITTÄÄKÖ KOULUN ALKU?

No kyllähän se on pakko myöntää ja sanoa ääneen, että jännittää! Hyvällä tavalla toki. Muistan kun valmistuin sairaanhoitajaksi, silloin nimittäin mietin, että en enää koskaan lähde kouluun. Tässä sitä ollaan, reilu viisi vuotta sairaanhoitajana ja jälleen menossa koulun penkille. Kolmisen viikkoa ja kahden vuoden rutistus alkaa.

Koulu siis kestää sen kaksi vuotta. Oma tahti tietysti vaikuttaa koulun kestoon, mutta luulen siihen menevän tuon kaksi vuotta. Tarkoitus on kuitenkin koulun ohella tehdä kokoaikaisesti myös töitä. Olen kyllä jo nyt alkanut miettimään, että mitähän siitä tulee. Työvuorolistat on jo suunniteltu tuonne ekoille koulupäiville ja sinne napsahti sellainen mukava 11 päivän työ / kouluputki yhdellä oikealla vapaapäivällä.

Alunperin on ollut tieto, että lähipäiviä koulussa olisi kaksi per kuukausi. Nyt kuitenkin kävi heti alkuun ilmi, että koulussa on lähipäiviä joka-ikinen viikko aloituksesta eteenpäin parin kuukauden ajan. Eli toisin sanoen mun vapaapäivät menee aina koulussa istuen. Hauska nähdä miten naatti olen vuodenvaihteessa ja millä tahdilla pystyn tai jaksan tehdä töitä koulun ohella.

Jotkut teistä on kyselleet, että mihin haluan koulutukseni avulla tulevaisuudessa suunnata. Ajatukseni on ollut, että pääsisin tästä sairaanhoitajan perus työnkuvasta pois. Täysin kokonaan en kuitenkaan halua erkaantua potilastyöstä ja senpä takia olenkin jonkin verran pyöritellyt mielessäni erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuden unelma työpaikasta. Totta on sekin, että en varmasti edes vielä tiedä, mihin kaikkialle pystyn tulevaisuudessa työllistymään koska kliininen asiantuntija sairaanhoitaja on melko uusi ala.

Ohjaustyö voisi olla mielenkiintoista. Tämän lisäksi kehitystyö, erilaiset projektit ja työntekijöiden koulutus voisi olla mielenkiintoisia uravalintoja. Kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle sieltä tarpeesta. Minkälaista tarvetta esimerkiksi tulevaisuuden sairaalassa täällä Jyväskylässä tulee olemaan. Mitään pelkkiä paperipinoja en halua pyörittelemään. Sen takia en ollenkaan hakenut yamk:n johtamisopintojen pariin. Se ei vaan ole se mun juttu.

Toiveena olisi jokin vaikuttava työ. Varahenkilöstössä työskennellessä näkee sen kirjon, että miten monella tavalla yhdessä sairaalassa voi asioita tehdä. Vaikka periaatteessa jokaisella osastolla toimintojen pitäisi tapahtua samaan malliin. Hyvin näkee myös sen, että miten sen perustyön ohella ei vaan ole tarpeeksi aikaa potilaille ja ohjaustyölle. Siihen pitäisi ehdottomasti panostaa tulevaisuudessa varmasti ihan jokaisessa sairaanhoitopiirissä. Potilaan ohjaaminen ajan kanssa on äärettömän tärkeää.

Mutta vitsit mä olen iloinen, että mä pääsin tähän kouluun. Mä olen iloinen ja ylpeä itsestäni.

Kiinnostaisiko teitä lukea yamk:n pääsykokeista? Valmistautumisesta ja itse tentistä?