ABORTTI – SAAKO TÄSTÄ PUHUA?
7
Abortti on asia, mistä on monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Riippuu ihan täysin siitä keneltä kysyy. Minun mielestäni abortti on aina naisen päätös. En usko, että aborttia kukaan tekee kevein päätöksin tai, että se asia ei jäisi kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa, jopa vuosiksi.
Ensimmäisen kerran itse kuulin puhuttavan abortista kaveripiireissä yläasteella. Itselläni ei ollut tässä vaiheessa nuoruutta vielä mitään sosiaalista elämää 😀 Saati mitään seksisuhteita. Raskaus ja abortti oli mulle hyvin kaukaisia asioita. Samaan aikaan kuitenkin kuulin miten jotkut tytöt jo harrastivat seksiä, tulivat raskaaksi ja päätyivät aborttiin tai miten eräskin nuori, muistaakseni kasiluokkalainen, päätyi pitämään syntymättömän lapsensa.
Abortti on ollut aina iso asia mun mielestä. Se on kohahduttanut ja herättänyt paljon ajatuksia. Onko abortti oikein? Onko abortti oikein tätä lasta kohtaan? Joillain pareilla on paljon vaikeuksia saada lasta. Sitten jotkut tulevat raskaaksi satunnaisista seksisuhteista ja päätyvät aborttiin. Päättävät alkavan elämän, kun toisaalla se olisi kahdelle ihmiselle maailman ihanin asia, saada lapsi jota rakastaa. Niin epäreilua!
Jokainen nainen on varmasti jossain vaiheessa ajatellut ja luullut, että on raskaana. On ollut vaikka mitä raskausoireita ja joskus kroppa jättää kuukautisetkin pois ihan vain huijatakseen. Joskus muistan miten itsellänikin kuukautiset oli myöhässä melkein kolme viikkoa ja olin varma, että olen raskaana. Menkat alkaa aina salamana sen jälkeen kun oot tehnyt raskaustestin joka näyttää negatiivista.
Näissä tilanteissa sitä tulee pohdittua, että mitä JOS olenkin raskaana. Mitä tekisin? Pitäisinkö lapsen vai tekisinkö abortin. Olen aina halunnut lapsia. Kuitenkin joskus parikymppisenä Hulda huolettomana sitä oli vahvasti sitä mieltä, että lapsi ei sovi elämäntilanteeseen ja jos olisin ollut raskaana, olisin varmaankin päätynyt aborttiin, vaikka olinkin pitkässä parisuhteessa. Tällä hetkellä mietittynä tuo ajatus kuulostaa hullulta, vaikka ymmärränkin omia ajatuksiani tuolta ajalta. Olen itselleni perustellut jo joskus + 25 vuotiaana, että jos jostain syystä tulisin raskaaksi, ei minulla olisi enää mitään järkevää syytä tehdä aborttia. Jos olisin omilla toimillani (huolimattomuudella) tai vahingossa tullut raskaaksi, olisi minun vastuullani myös huolehtia seurauksista eli siitä lapsesta.
Mitä jos olisi raskaana ja isä-ehdokas sanoisi, että lasta ei pidetä missään tapauksessa. Pitäisikö naisen taipua aborttiin jos mies sanoo, että ettei missään nimessä halua lasta? Minun mielestäni todella kohtuuton pyyntö tai vaatimus, mutta pitäisihän sen naisen tottakai myös kuunnella miestä, eli sitä syntymättömän lapsen isää, vai pitääkö?
Itselleni abortti ei ole koskaan ollut ajankohtainen. Ymmärrän hyvin miksi jotkut tytöt/naiset siihen päätyvät. Joskus ratkaisu on varmasti helppo tehdä, mutta joskus se aiheuttaa tuskaa vielä vuosienkin päästä.
Aloin seurustella 16-vuotiaana ja hommasin aika pian e-pillerit. Sanoin poikaystävälleni, että jos raskaaksi sattuisin tulemaan, en haluaisi aborttia tehdä. Hän oli (ja on!) minua kaksi vuotta vanhempi eikä sanonut asiaan juuta eikä jaata… Olisi varmasti ollut valmis tukemaan minua. Söin pillereitä kellon tarkasti vuosikausia eikä pelkoa raskaudesta ollut. Kun sitten 26-vuotiaana jätettiin ehkäisy pois enkä tullutkaan raskaaksi, oli järkytys tietyllä tapaa aika kova. Nyt 30-vuotiaana olen vihdoin raskaana ensimmäisen ivf-hoidon tuloksena. Lähipiirissä on sattunut lapsettomuusvuosieni aikana monta vahinkoraskautta, joissa on päädytty aborttiin. Olen ymmärtänyt heidän ratkaisunsa hyvin, vaikkakin on tuntunut epäreilulta että muut onnistuvat tuleman raskaaksi vahingossa ja itse ei vaikka kuinka yrittää. Onneksi lääketiede toi avun meillekin <3 Noh, tässä tuli nyt vähän muutakin höpinää 😀
Tämä on kyllä vaikea mutta tärkeä aihe keskustella. Mieleeni tuli muutamia näkökulmia lisää; miehen oikeudet tai lähinnä, onko miehillä oikeuksia ollenkaan?
Kuvitellaanpas tilanne:
1) Nainen on tullut yllättäen raskaaksi. Nainen ei haluaisi pitää lasta. Mies taas haluaisi, olisi kovin toivottu ja rakastettu lapsi. Onko naisella täysi oikeus tehdä abortti kyselemättä mieheltä tai onko miehellä oikeutta sanoa ja pitää päänsä, että haluaa pitää lapsen?
2) Nainen ja mies ovat yhteisymmärryksessä sopineet, että nainen huolehtii ehkäisystä. Nainen jättää salaa pillerit pois ja tulee raskaaksi. Mitkä on miehen oikeudet tässä, onko sallittua vaatia aborttia?
Näissä kysymyksissä kyllä huomaa, että miehillä on aika vähän sananvaltaa näissä asioissa. Toisaalta myös naisen keho ja valtakunta, josta nainen päättää itse mitä haluaa tehdä. Vaikeita juttuja.
————————————-
Vaikeita juttuja 🙂 Mutta mielestäni jokaisen päätöstä tulisi kunnioittaa, eikä kyseenalaistaa. Jokainen tekee ratkaisun mikä on itselleen parhaaksi siinä tilanteessa.
Minusta vaikka olisi aina kuinka vakaa parisuhde tahansa, jos itse ei oikeasti halua sitä lasta, niin sillon tulee myös itse kantaa sitä vastuuta ehkäisystä ja sen varmistamisesta. Vaikka kuinka sovittaisiin, että toinen siitä huolehtii, niin loppupeleissä se on oma tehtävä varmistaa, että asiat menevät niin ettei sitä lasta tulisi.
Mä taas en ymmärrä tätä, että toiseen ei voisi luottaa tällaisessa asiassa, jos vakavassa parisuhteessa ollaan. Yhteisestä asiasta kuitenkin kyse. Jos pitäisi asia erikseen itse vielä varmistaa, ei voida puhua parisuhteesta ollenkaan.
Jokaisen oma asia. Itselleni tehtiin joskus abortti- olen siitä kiitollinen koska mun elämä ei ois nyt tällaista kun se on jos oisin sen lapsen pitänyt.
En olisi tavannut nykyistä miestäni eikä mulla olisi tätä perhettä.
Abortoidun lapsen isä oli narkkari jne.
Minullekaan koskaan abortti ei ole oikeasti tullut ajankohtaiseksi (onneksi). Nykyään jos tulisin raskaaksi varmana pitäisin lapsen, vaikka saattaisin joutua yksin tai tilanne ei olisi ideaalein, koska tiedän, että kyllä siitä selviäisi ja haluan lapsia jossain vaiheessa. En kestäisi sitä jos tekisin abortin ja sitten myöhemmin lasta ei kuuluisikaan, kun olisi se ”oikea” aika.
Jos raskaaksi tulisin, kuulisin myös varmasti isän tuntoja, mutta lopulta tekisin sen oman päätöksen. Sanoisin, ettei tarvitse olla mukana jos ei halua, mutta tietenkin sitä toivoo, ei sen rahan takia vaan sen isä-lapsi suhteen takia. Onneni on kyllä ollut se, että aina kun on ollut riski ehkäisyn pettämisestä se toinen puoli on ollu luotettava, vaikkei vakavasta suhteesta olisikaan kyse. Tiennyt, että he varmasti olisivat lapsen elämässä mukana omasta halustaan.
Siitä olemme monesti ystäväpiirissä puhuneet, että sanat vastustaa ja kannattaa eivät jotenkin sovi aborttiin. Tuskin kovin moni kannattaa aborttia loistavana ideana tai mitään sellaista ja uskon, ettei kukaan halua sitä omalle kohdalleen tai kellekään läheiselleen. Itse muotoilen mieluummin, että kannatan abortin laillisuutta, sitä että se on meillä palvelemassa etenkin niitä heikoimmassa osassa olevia kun ei haluttu raskaus tulee eteen. Niiden kohdalla, jotka ovat ehkäisyn kanssa huolimattomia saatan hymistellä, että siinä on itse vähän syypäitä siihen tilanteeseen, mutta silloinkaan se lopullinen päätös tuskin on helppo.
Tietenkin joo onhan se epäreilua, kun toiset tekevät abortteja siinä missä toiset eivät voi lasta saada. Mutta ainahan maailma on epäreilu jollain tavalla isoissa ja pienissä asioissa, eikä minusta tällaisella tulisi syyllistää ketään. Abortteja tekevät eivät ole syyllisiä toisten lapsettomuuteen. Näin joitain yksinäisiä se on vähän samanlaista epäreiluutta kuin se, että on todella ikäviä ihmisiä, jotka eivät kohtele ympärillään olevia ihmisiään tai kumppaniaan hyvin ja silti he ovat parisuhteessa ja heillä on joku jonka kanssa jakaa arkea, sitten on herkkiä, kilttejä ihmisiä jotka kaipaisivat sitä suhdetta, mutta sitä oikeaa ihmistä ei löydy. Molemmat tilanteita, joissa asiat menenvät ns. väärinpäin ja epäreilusti, mutta se ei tavallaan ole kenenkään syy ja sen kanssa pitää vain elää
8. Abortista.
Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa 750 amerikkalaista hypnotisoitiin siihen tilaan, missä he olivat vähän ennen syntymää. He sanoivat kaikki olevansa henkimaailmassa. Tutkimuksessa paljastui myös, että sikiö saa henkiruumiinsa vähän ennen syntymää, syntymän aikana tai syntymän jälkeen. Olen sitä mieltä, että sikiö on ennen henkiruumiinsa saamista pelkkä äidin elimellinen osa, ei ”elävä sielu”, ja sen poistaminen on pelkkä kirurginen toimenpide. Silloin kun abortti yleensä on vielä mahdollista tehdä, se on siis pelkkä kirurginen toimenpide, ei lapsen murha.