AUTA MINUA KUN OLEN HÄDÄSSÄ – ÄLÄ KUVAA!
Somen aikakautena ihminen tarttuu puhelimeen mitä erikoisemmilla hetkillä. Monesti voi nähdä vanhempia leikkipuistoissa tuijottamassa omaa puhelintaan, sillä välin kun oma lapsi leikkii yksinään. Se on jotenkin surullinen näky. Se on nykyään sitä vanhemman ja lapsen yhteistä aikaa. Tai oletteko menneet bussipysäkin ohi? Kuinka moni bussia odottavista ihmisistä tuijottaa omaa puhelintaan, varmasti suurin osa, jollei jopa kaikki. Se taas on huvittava näky. Missä vaan liikut, voit nähdä ympärilläsi ihmisiä puhelin kädessä. Enää ei ole ollenkaan outoa ottaa selfietä paikassa kuin paikassa, tai jutella kameralle yksinään. Se on tätä päivää.
Minua kuitenkin kauhistuttaa tämä kulttuuri, jossa puhelimet kaivetaan esille siinä tilanteessa kun toisella ihmisellä on hätä. Vaikka kuinka pelastuslaitos ja poliisi muistuttaa, että onnettomuuspaikoille ei pidä jäädä kuvaamaan, niitä oman elämänsä paparazzeja silti osuu aina paikalle. Kyllähän ne vilkkuvalot pitää saada taltioitua, että voi jakaa somessa tai tarjota iltapäivälehtiin, että minäkin olin paikalla.
Ymmärrän, että kaikista ihmisistä ei ole toimimaan silloin kun on oikeasti hätätilanne päällä, mutta ei silloin pitäisi tulla mieleen myöskään kuvata näitä tapahtumia. Ketä ja mitä varten näitä videoita kuvataan? Ihminen on ollut kautta aikojen utelias eläin. Sen takia kaikki tositeevee-sarjat menestyy, koska niissä pääsee tirkistelemään muiden elämää. Ilmeisesti jonkinlaista tirkistelyn himoa tälläkin tyydytetään.
Mitä jos sinä olet onnettomuudessa ja Sinä tarvitset apua? Tai jos sinun lapsesi tarvitsee apua? Mahdollisia auttajia olisi ihan lähellä, mutta he keskittyvät ennemmin kuvaamaan tilannetta puhelimen kameroillaan, jos vaikka saisivat hyvää matskua sinusta tai läheisestäsi. Sinun avun huutosi kaikuvat kuuroille korville, mutta tallentuvat videolle, jota ihmiset voivat jakaa muiden katseltavaksi Facebookissa. Sinun hätää, sinun kärsimystäsi.
Joskus onnettomuuksissa kuolee ihmisiä. Onnettomuuspaikalla saattaa olla kuolleen omaisia. Silti nämä ohikulkijat kuvaavat tapahtumia. Mitä ihmiset ajattelevat vai ajattelevatko mitään? Missä kunnioitus tätä järkyttävää tapahtumaa kohtaan?
Vaikka onnettomuuspaikalla olisikin jo pelastustoimet käynnissä, ei se silti tarkoita sitä, että voit jäädä kuvaamaan. Liikenteen ja pelastajien sujuvan toiminnan kannalta ylimääräisten ihmisten poistuminen paikalta on ehdottoman tärkeää.
Kunnioita ihmisarvoa, älä kuvaa onnettomuutta. Auta hädässä olevaa.
Postauksen upeat kuvat ovat luvalla lainattuja. Instagramista @dansunphotoart löydät lisää.
Upeita kuvia, kiitos ig-linkistä niihin!
Ja itse aiheeseen. Olen samaa mieltä. En ymmärrä, miksi onnettomuustilanteista täytyy saada kuvia. Mitä hyötyä siitä on kenellekään? Jos kuvia tarvitaan, ne otetaan viranomaisvoimin, siinä ei tarvita oman elämänsä paparazzeja.
Lisäisin myös tulipalot. Ihan sama, onko ne kuvat palavasta talosta vai jo sammutetusta. Se on silti todennäköisesti jonkun koti. Kenenkään tuhoutunutta kotia ei tarvis kuvata ja pällistellä, ei se ole mikään yleisökohde.
Hälytysajoneuvojen sireenit ja pillit kiehtoo toki lapsia (ja näemmä aikuisiakin), mutta siksipä aikuisten oliskin tärkeää puhua lapsilleen ja opettaa, miten toimitaan oikein ja toista ihmistä kunnioittaen.
En minäkään ymmärrä onnettomuuksien tai muutoin hädässä olevien ihmisten kuvaamista. Se on käsittämättömän inhottavaa toimintaa!
Mutta hieman ottaisin kantaa tuohon alustuksena olleseen kappaleeseen, jossa hämmästelet kun esim. vanhempi selaa puhelintaan puistossa lapsen leikkiessä itsekseen. Kolmen lapsen äitinä tulee usein mieleen itse näissä tilanteissa, että vanhempi on varmaan saanut siihen saakka päivän paahtaa antaen jakamatonta huomiotaan lapselleen, hoitaen arjen askareet yms. siinä samalla ja ehkä nyt kun lapsi hetken malttaa leikkiä ulkona itsekseen, ehtii vanhempi pitää hetken tauon siinä hektisessä päivässä ja olla pienen hetken omien ajatusten kanssa.
En jaksa uskoa, että kovinkaan monelle se puhelin menee lapsen edelle, sitä ehkä selataan ns. tauon merkeissä kun haluaa hetken irtautua. Se ei varmasti montaa minuuttia kestä pienten lasten kanssa 😉 Sitten taas riittää ohjelmaa 🙂
Hyvä pointti 🙂 Ulkopuolisille saattaa vaan näyttäytyä eritavalla 🙂