MIKSI KOIRAA EI KANNATA HANKKIA?
7
Yhdestä koiranpennusta liian aikaisin luopuneena ja nykyään yhden reilun vuoden ikäisen koiranpennun omistajana ajattelin listata teille, ketkä mietitte koiran hankkimista, että miksi sitä koiraa ei kannata hankkia.
Idea tuli mieleen kun olin lenkkeilemässä koirani Lukan kanssa ihanan aurinkoisessa syyssäässä. Aloin miettimään muutoksia, mitä koira on tuonut tullessaan. Koirahan tuo paljon uutta elämään. Niin paljon asioita, ettei niihin osaa mitenkään ennakkoon varautua.
Ensinnäkin pentuaika. Tämä on tämän listan negatiivisin asia. Pentuaikana, joka voi kestää joillain pidempään kuin toisilla, menee yöunet väistämättä. Yöunista tulee katkonaiset ja lyhyet. Saat maistaa pikkuvauva-elämää koiranpennun kanssa tässä kohtaa. Me ollaan koettu kaksi koiranpentu-aikaa tässä reilun vuoden aikana. Yritettiin henkisesti valmistautua etukäteen tähän ajanjaksoon, mutta valmistautuminen jäi kauaksi siitä, mitä se todellisuus sitten oli. Meillä nimittäin kukuttiin yöt Lakun ja Lukan toimesta. Lukan kohdalla sitä jo sitten tiesi, että mitä tuleman pitää, mutta samalla tavalla sitä meni aika monta viikkoa valvoessa yöt.
Jos haluat elää ja olla yksin omassa rauhassa, älä hanki koiraa. Koiran kanssa et nimittäin koskaan ole yksin. Meillä ainakin kuljetaan mukana ihan varmuuden vuoksi myös vessan oven taakse, ettei ihminen vaan lähde ilmoittamatta kotoa pois. Se onkin paha, jos toinen meistä ihmisistä lähtee kotoa yhtäkkiä kauppaan, sillä tavoin, että Luka ei sitä näe tai tajua, niin sitä ihmistä etsitään sitten joka huoneesta ja ihmetellään, että mihinkäs se nyt katosi. Sama reaktio tulee, jos menet vessaan eikä koira näe, että menit vessaan. Tulee ihmetys, että missäs ihmeessä se mun ihminen nyt on?!
Tähän liittyy myös se, että jos haluat ulkona liikkua omissa ajatuksissa, niin koiraihmisenä se on lähes mahdotonta. Koirat haluaa useimmiten tehdä tuttavuutta vastaantulevien kanssa. Samalla ihmiset pääsevät keskenään myös jutulle. Mun mielestä se on tosi kiva asia. Koirapuistot ja kadut, sieltä löytää aina juttuseuraa kun lähtee koiran kanssa liikkeelle 😀
Myös puhelimen käyttö vähenee. Meillä Luka nimittäin osaa tulla läppäämään tassullaan puhelinta, jos hän ajattelee, että nyt ois someaika käytetty ja olisi aika leikkiä. Jos siis makoilu sohvalla puhelimen kanssa on sun juttu, niin koira tekee siitä pian lopun. Meillä ainakin tullaan istumaan viereen ja oikeasti Luka laittaa tassun puhelimen näytölle, että hei, nyt on mun vuoro saada huomiota.
Jollet halua elämääsi naurua, iloa ja hymyä, älä ota koiraa. Jos taas rakastat iloa ja naurua sitä koirasi tuo sinulle. Kun olet elänyt koiran kanssa pienestä pennusta saakka yhdessä, opit koiran tavoille. Ymmärrät sen katseista, korvien asennosta ja hännän liikkeistä mitä se milloinkin tarkoittaa. Niille ilmeille ja eleille saa nauraa joskus maha kippurassa.
Naurua riitti myös kun leikittiin menneellä viikolla Lukan kanssa hippasta. Olin laittamassa pyykkejä kuivumaan kun Luka äkkäsi viedä pyykkikopasta sukan. Hän tuli esittelemään sitä minulle ja kun olin ottamassa sitä pois, hän pinkaisi juoksuun. Palasin takaisin pyykkinarulle ja kohta hän oli taas siinä jalkojen vieressä, että tässä, ota sukka! Yritin taas ottaa ja eikun karkuun. Lopulta juostiin asuntoa ympäri ämpäri leikkimielisesti. Luka kantoi ylpeänä sukkaa suussaan ja yritti parhaansa mukaan hämätä minua ja minä yritin juosta hänen perässä. Oli niin kivaa 😀
Luka on tuonut tullessaan ihan super paljon iloa, rakkautta ja hännän heilutusta. Koira näyttää sulle joka päivä sen miten tärkeä olet. Koira on vilpitön tunteissaan eikä se feikkaa, ei se osaa feikata. Koira osaa kyllä näyttää sen kun hän murjottaa, mutta suuttumusta sua kohtaan se ei näytä. Se vaan haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Ilo ja hymy levisi kasvoille myös lenkillä tuolla ihanassa syysilmassa. Luka nauttii lenkkeilystä tosi paljon. Jossain vaiheessa lenkkiä hän saattaa haluta kantaa oksaa tai tikkua suussaan. Nytkin tällä lenkillä hän kantoi jotain risua suussaan ja hyppeli aivan kuin joku varsa kesälaitumella. Mikä onni siitä koirasta huokui! Lopulta Luka tuli luokseni halaamaan ja minä rapsuttelin häntä kesken lenkin. <3 Niin viaton ja onnellinen pikku koira
Koiraa ei kannata hankkia, jollet ole valmis joka aamu heräämään siihen, että saat paljon pusuja ja haleja. Meillä nimittäin nykyään jokainen aamu alkaa sillä, että me halataan. Mä makaan vielä sängyssä ja Luka nojaa sängyn laitaan. Otan siitä halaus-otteen ja Luka laittaa pään olkapäälle. Häntä vispaa niin kovasti siitä ilosta kun ihminen heräsi <3 JES HUIPPUU! Ja tietty molemmat ihmiset huomioidaan aina tasapuolisesti. Jos toinen saa halauksen niin toinenkin halataan, sama pusujen kanssa. Aina tasapuolisesti!
Ja jos tosiaan haluat olla ja maata vain siellä sohvan pohjalla, älä hanki koiraa. Liikunnan määrä arjessa kasvaa ihan huomaamattaan. Itse ainakin haluan luoda koiralle elämyksiä ja viedä sitä mitä ihmeellisimmille lenkeille. Metsälenkit on Lukan mielestä parasta ja onhan metsässä ihmisenkin hyvä olla. Liikuntaa tulee siis harrastettua ihan huomaamatta.
Ihana kirjoitus ja tuo teidän koiruus on söpö, onko se aina noin viattoman näköinen? Meillä on ollut kaksi koiraa, toinen oli pennusta asti meillä 16 vuotta kunnes sairastui ja annoimme mennä hänen pois, surua oli pitkään, kaksi vuotta, sitten otimme pennun joka oli meillä noin 2, 5 vuotiaaksi. Puri herkästi, minua puri niin, että piti tikata. Hän stressaantui helposti jos tuli vaikka sairauskohtaus miehelleni ja koetin laittaa hänet vessaan kun ampulanssi tuli tai jos oli tulossa vieraita joita hän suuteli liikaa ja meni syliin, hän painoi 55 kiloa. Kovasti onnellinen poika oli ulkona, vapaana omalla suurella takapihalla ja totteli käskyä herkästi, ei mennyt kenenkään perään vaan istui kuin patsas. Hänessä oli paimenkoiraaa paljon, sekarotuinen. Tämä paimenkoira rotu jopa ajaa karhut tiehensä jossain maissa karjanluota. Mieheni hän otti isännäkseen ja totteli parhaiten, hän sai leikata kynnet aina. Oli surullista kun oli puraisija, perheeseen tuli sitten vauva ja kun hän alkoi kävellä niin ei voinut enää luottaa jos lapsi nykii karvoista, varmasti olisi purraut. Silti vaikka oli purrut niin kaipasin ja itkin tätä poikaa kauan, enemmän kuin olisi voinut arvata. Nyt ei oteta enää kissaa tai koiraa, lapset ovat vain elämässä nyt ne tärkeimmät. Sen haluan sanoa vielä, että kuten meillä oli tiedossa, että tulee suuri koira niin ensimmäisen vuoden ajan ostimme kaikki ruuat lemmikkieläinkaupasta jotta luustosta tulisi hyvä ja kestävä, sitten myöhemmin hän söi muutakin lisäksi, kova syömään oli tietty jo kovan liikunnankin takia, käytimme häntä joka päivä vapaana juoksemassa metsässä joka oli meille tuttu paikka.
On hän aina tuollainen viaton söpöliini 😀 Voi että, onpa ikävä kuulla, että teillä on ollut noin stressaantunut koira <3
Ihmettelen tuota, että pennun kanssa saa heräillä öisin! 😀
Kahden koiranpennun kanssa eläneenä ei ole kyllä joutunut yöheräilemään. Joskus on sattunut niin, että koiralla ollut maha löysänä ja sitten toki ollaan yölläkin jouduttu käymään pihalla.
Jos pentu pitää yöllä showta ja riekkuu, niin rajattu tila helpottaa 🙂
Joo, kyllä meillä vaan riekuttiin. Molemmilla pennuilla oli rajatut tilat, mutta ei auttanut 🙂 onneks se aika on jo ohi ja nykyään nukutaan 🙂
Useampaa eri koiraa kasvattaneena ja kaksi eri spanielirotuakin omistaneena (nyt vaan yksi cockeri),voin todeta että näistä yksilöistä ja roduista ainakin huomas just rotujen erot..kyllä nää spanielit vaan enempi on hellyydenhaluisia ja just et ei mihkää sais mennä ilman (osaa yksin kyllä sit olla mitä mainioimmin nykyinen cockeri et ei yksinollessa ongelmia ole,mutta just et tooosiii leimautunut). Meidänkin cockeriherra vois kaikki yhdessäolo ajan maata vaan lähellä ja vessaan jos menee niin varmasti nätisti ootetaan siinä takana että varmasti takas tulee 😀 sama oli filedspanielin kanssa.
Meillä ei paljoa pentuajat hetkauttaneet kun kolme pientä lasta 😀 haaveissa uusi pentu kun cockerikin tuli jo kaksi vuotta,mietteissä vaan ottasko toisen cockerin vaiko tollerin (sellaisia kaksi ollut kanssa),aivan erilaisia rotuja 🙂
Moikka! Harkitsen cockerin ottamista, mutta niiden turkki ja sen hoito mietityttää! Kuinka usein trimmaatte Lukaa, siistittekö itse vai käytätte ammattilaista? Millaiset hoitokulut siinä on? Itse olen motivoitunut turkin hoitoon, mutta tuntuu että kaikkialla lähes kauhistellaan sitä. Koira tulisi itselleni ihan kotikoiraksi, joten turkin ajattelin pitää lyhyenä! Ja mites Lukalla ja Lakullakin oli eroahdistusta?
Kyllä tuota turkkia viikoittain saa harjata. Jos sen taas vetää lyhyeksi, se kihartuu eikä suoristu enää vaikka kasvattaisi pitkäksi. Monet toki tekee tämän ratkaisun turkin hoidon suhteen, eikä siinä mitään väärää ole. Itse leikkaan tukan ja naama ja partakarvat. Lisäksi tassut ja takapuolen oon vetänyt koneella. Kertaalleen ollaan käytetty trimmissä ja se maksoi 30€. Me ei raaskita vetää lyhyeksi kun sitten tuon koiran ulkonäkö muuttuu niin radikaalisti 🙂 Kyllä turkinhoidosta selviää. Se on vaan selkeästi työläämpää kuin lyhytkarvaisilla koirilla 🙂 Ja niin, pesemään joutuu aina kurakeleillä. 🙂 Vaikka meilläkin on kurapuku, niin tassut silti joutuu joka lenkin jälkeen vesikelillä huuhtomaan. Se kannattaa opettaa pennusta saakka.
Molemmilla on ollut eroikävää ihan pentuna. Ei enää. 🙂