DIAGNOOSI: PLANTAARIFASKIITTI
Kävelin sunnuntaina koiran kanssa kivan mittaisen lenkin, 11 kilometriä. Kengät oli hyvät ja lenkki sujui yllättävän nopeasti. Matkaa kävelyyn kului tunti nelkyt minuuttia. Jalkoihin ei sattunut lenkin aikana yhtään, eikä sinä iltanakaan. Mainittakoon vielä, että lenkki tapahtui asfaltilla.
Maanantaina menin aamuvuoroon töihin ja puolen päivän aikaan jalan pohjassa alkoi tuntua epämääräistä mietoa kipua. Kipu vähän koveni loppuvuoron aikana. Ilta meni iisisti kotona oleillen ja Buranaa syöden, josta ei kylläkään kipuun ollut apua.
Tiistaina menin jälleen aamuvuoroon. Heti aamulla sängystä noustessani ei jalassa ollut kipua, ei ainakaan niin merkittävästi, että olisin jäänyt kotiin. Kuitenkin jo pukukopille kävellessäni jalkapohjaan alkoi taas sattua. Kipu oli heti aamupäivällä jo niin kova, että jouduin linkuttamaan kävellessäni. Iltapäivän puolella kipu muuttui vihlovaksi ja säteili muuallekin kuin sinne, mistä kipu alkoi. Suurin kipu tulee tuonne jalkaterän ulkosyrjälle ja siellä se tuntuu eniten edelleen. Kantapää ei ole kipeä ja varpaat ja nilkka liikkuu oikein hyvin.
Tiistaina työvuoron aikana soitin sitten esimiehelle, että huomenna en varmastikaan pääse töihin. Minulla olisi ollut keskiviikkona vielä tuplavuoro, eli 7-21 välinen aika töitä. Siinä olisi muutaman askeleen ehtinyt ottamaan. Tänä aamuna soitin sitten omaan terveyskeskukseen ja menin lääkärin pakeille.
Lääkäri epäili heti plantaarifaskiittia, antoi loppuviikon sairaslomaa ja Burana kuurin. Ette usko kuinka tämä tilanne harmittaa, sillä minulla alkaa perjantaina syysloma. Huomenna ja perjantaina on vielä koulua, mutta perjantain koulupäivän jälkeen minulla alkaisi loma ja nyt en saa rasittaa jalkaa ollenkaan.
Kaiken lisäksi me lähdemme viikon päästä torstaina Budapestiin. Ulkomailla tulee yleensä käveltyä tosi paljon ja nyt mä en voi, enkä pysty kävelemään. Mulla on nyt tasan viikko aikaa saada jalka siihen kuntoon, että sillä kärsii kävellä pitkin Budapestin katuja.
Muutama asia minua tässä diagnoosissa kuitenkin häiritsee. Nimittäin plantaarifaskiitti, eli kantaluupiikki, eli kantaluun kalvojänteen rappeuma, viittaisi siis siihen, että tämä vaiva olisi tullut minulle ajan kanssa pikkuhiljaa. Tosin oireilu voi alkaa hyvinkin tuollaisen yksittäisen pitkäkestoisen rasituksen seurauksena. Ennen tätä minulla ei ole ollut mitään ongelmia jalkojeni kanssa. Voisin kuvitella, että jos minulle olisi kehittynyt kantaluupiikki, se olisi joissain tilanteissa oireillut aikaisemminkin, lievemmin toki, mutta oireillut kuitenkin. Käymmehän Lukan kanssa paljonkin kävelemässä, mutta ei ole oireillut, ei minkäänlaisia.
Plantaarifaskiitissa kipu on pääsääntöisesti kantapäässä. Minulla kantapää ei ole millään tavalla kipeä, kipu on jalkaterän ulkosyrjällä. Ei siis edes sisäsyrjällä, mihin plantaarifaskiitin kipu voi joskus säteillä. Plantaarifaskiitissa kipu on kovimmillaan yleensä heti aamusta ylös noustessa. Minun tilanteessani kipu on poissa aina aamuisin, koska jalka on saanut olla ilman rasitusta.
Toisekseen lääkäri ei tehnyt kunnollista anamneesia eli selvitellyt taustoja. Ei kysellyt mitään, että millaista työtä teen tai kävelenkö muuten paljon tai harrastanko ylipäätään liikuntaa, eli ovatko jalat tottuneet tärähdyksiin. Lääkäri ei kysynyt edes, että millaisia kenkiä käytän. Hän tiesi, että olen kävellyt sunnuntaina 11km ja nyt jalka on seisomatyössä ollut kipeä kaksi päivää. Päättely diagnoosi plantaarifaskiitti.
En siis uskokaan, että välttämättä ekalla kerralla tällaiseen vaivaan voi saada lopullista diagnoosia heti, mutta jotenkin tosi ontuva oli tämä kohtaaminen tämän lääkärin kanssa.
Olen itse paikallistanut kivun kuutioluuhun, eli siihen luuhun joka tulee heti kantaluun jälkeen tuolla ulkosyrjällä. Kun painan tai väännän jalkaa tiettyyn asentoon tulee sieltä kipu esiin. Tänään olen käynyt kertaalleen Lukan kanssa ulkoilemassa, hyvin lyhyen lenkin. Muutoin olen vain oleillut kotona. Jalka ei ole mennyt nyt äärimmäisen kipeäksi, mutta astuessa kipu tuntuu kyllä.
Itsellä diagnoosiksi tulisi ennemminkin mieleen ”marssimurtuma”, eli yhtä äkkiä kun on kävelty pitkä matka kovalla alustalla, voi jalkaterän luihin tulla hiusmurtuma rasituksen seurauksena. Tämä kuitenkin vain oma mutu.
Katsotaan nyt mihin suuntaan tämä kehittyy.
Hei.
Itselläni alkoi kipu pikkuhiljaa, ajattelin että on aika vaihtaa työkengät uusiin. Jalka alkoi olla aamuisin kipeä, samoin esim.töissä tauon jälkeen. Koirien kanssa kävelyä ym. liikuntaa vanhustyön ohessa. Kärsin reilusti yli kuukauden ennen kuin itse aloin selvittämään mitä kipu voisi olla. Plantaarifaskiitin oireet täsmäsivät. Ostin Felden-geelin jota sivelin useita kertoja päivässä. Venytyksiä ja pallon pyöritystä jalkapohjaan kuntoutukseksi. Välillä joutui jättämään väliin jaloillaan oloa vaativia asioita, töissä kuitenkin sitkeästi kävin. Kävin vihdoin lääkärissä, pari päivää sairaslomaa ja lääkärin mukaan rasitusvamma (tuntui että työterveyslääkäri halunnut plantaarifaskiittia diagnosoida). Noin kolme kuukautta ja kipu alkoi laantua. Joskus kuulemma yli vuodenkin vaiva.. Paremmat, jämäkämmät lenkkarit vaihdoin töihin kengiksi.
Fysioterapeuttina on pakko todeta, että ensinnäkin plantaarifaskiitti ei ole sama asia kuin tuo luupiikki. Luupiikki voi kehittyä, jos se faskiitti jätetään hoitamatta mutta yhtäläisyysmerkkiä niiden välissä ei kyllä ole. Itsellänikin on plantaarifaskiitti ollut, ja useammalta asiakkaalta olen sitä hoitanut myös, eikä tuo kuvailu kyllä faskiitilta kuullosta. Luulisin että epäilysi rasitusmurtumasta on oikeampi. Surullinen tosiasia on myös se, että perus-terveyskeskuslääkärillä on usein kovin hatarat tiedot tuki-ja liikuntaelinpuolen vaivoista, joten sinuna etsisin vähän paremman lääkärin ja vaatisin röntgenkuvat.
Plantaarifaskiitti mahdollinen. Myös kantaluun alla oleva rasvapatja voi haljeta pidemmän poikkeavan kuormituksen jälkeen (pitkä lenkki kovalla alustalla) tai tulehtua. Varsinainen calcaneusmurtuma vaatii todella ison energian (tippuminen korkealta alaraajoilla tai hyvin pitkäaikainen kova rasitus), pieni hiusmurtuma kantaluussa teoriassa voi olla, tämä ei tietysti näy natiivikuvassa. Ensisijaista lepo, kannattaa pyörittää/liikuttaa nilkkaa, mutta ei laskea painoa jalalle. Kantapään alle pehmuste/pohjallinen, saa apteekista
No sitä rasvapatjaa mietin toisena vaihtoehtona! Mut siis pitääkö mun suojata kantapää vaikka se ei ole kipeä?
Mulla vaivasi tämä kyseinen vaiva pitkään-. Pääsin tosin JKL Tapionkadulla suoraan diagnoosin jälkeen (kun sen vihdoin sain) fyssarille joka teippasi. Se auttoi todella paljon, suosittelen!
Joo, olenkin kuullut, että nämä vaivat on melko pitkäikäisiä. Voiii eii, toivottavasti ei itsellä kestä ikuisuuksia tämä 🙁
Se rasvapatja paranee aika hyvin kun jalka ei saa iskuja, siksi suojaus eli kantapohjallinen, jossa reikä keskellä. Kylmäpakkaus, kipugeeli pieni liike vähentää inflammatorista turvotusta (ei välttämättä näy juurikaan ulospäin). Kipu helpottaa kun turvotus vähenee (tiedät varmasti kertomattakin :D). Tsemppiä kovasti, toivottavasti paranee vauhdilla. Itellä on ollu kahdesti, eka kerralla pääsi pahaksi niin otin kepit muutamaksi päiväksi. Tokalla kerralla aloitin raivoisan hoidon välittömästi ja meni noin viikossa ohi.
Joo mä kans hain kepit. Okei, mut hei kiitos hyvistä vinkeistä! Otan käyttöön 🙂
ja itseasiassa just tuota silmälle näkymätöntä turvotusta tuossa jalkapohjassa on. Sen tuntee kun jalkapohjan laittaa tiettyyn asentoon.