Käsi ylös kuka meistä hoitajista on ollut joskus kipeänä tai puolikuntoisena töissä? Osastolla on kiirettä ja paljon potilaita. Ennen työvuoroa tulee olo, että pakko raahautua töihin, koska en voi jättää muita pulaan sen vuoksi, että olen itse sairas, eihän minulla ole edes kuumetta. Toisaalta tiedät myös, että olet kipeä ja sinun kuuluisi olla sairaslomalla.

Sairaslomalle jäädään vasta siinä vaiheessa kun on kunnolla kuumetta tai toinen jalka poikki. Tällainen on varmaan normaali ajattelumalli monelle meistä hoitajista. Miksi se on niin hankalaa jäädä sairaslomalle? Miksi sairaslomalla tuntuu omatunto kolkuttavan, vaikka tiedät ihan hyvin, että olet oikeasti kipeä. Samaan hengenvetoon kuitenkin tuumaat, että kyllähän minä töitä pystyisin tekemään.

Oletteko koskaan miettineet, että miksi ne taudit leviää niin laajasti ja ihan epidemioina? Siksi koska ihmiset tartuttaa toisiaan. Koska ihmiset liikkuvat töissä ja muissa paikoissa kipeänä, eivätkä sairasta rauhassa kotonaan. Se, että voi jäädä sairaslomalle kotiin ei vaadi automaattisesti sitä kuumetta, vaikka niin monet ajattelee.

Kun niiskutat, aivastat tai yskit töissä, pisarat lentelee ja taudit leviää. Koskettelet ovenkahvoja, näppäimistöjä sun muuta ja sinun jälkeesi siihen tulee joku toinen.

Onpa joskus potilaskin tähän puuttunut töissä ollessani. En itse ollut kipeä, mutta potilas toi ilmi sen, että ”miksi te hoitotyöntekijät ja muut tulette kipeänä töihin? Ettekö ymmärrä, että sairastatte, tai ainakin altistatte meidät muut samalla. Me potilaat olemme jo valmiiksi sairaita koska olemme ylipäätään sairaalassa. Meidän vastustuskykymme on heikentynyt.”

Tämä potilas oli aamulla huomannut, että labrahoitaja oli ollut todella kipeä ja räkäinen, mennessään ottamaan näytteitä potilaasta. Lääkärinkierrolla taas itse lääkäri oli yskinyt melkein koko kierron ajan. Potilas ihmetteli, että miten tällainen on ok sairaalassa?

Eikä siellä ole pelkästään ne potilaat ketkä voi saada hoitajilta taudin. Siellä on myös ne kollegat, jotka voi sairastua sun röhimisen tai aivastelun vuoksi. Kaiken kukkuraksi, kun työskentelet sairaana, sun tauti todennäköisesti pitkittyy.

Niin, mitä mieltä te olette? Pitääkö olla kuumetta, että voi jäädä sairaslomalle flunssan takia? Riittääkö sairasloman syyksi se, että aivastelet, niistät räkää, yskit jatkuvasti tai muutoin tunnet selkeästi olevasi kipeä? Pitääkö sairaslomalla tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että on sairaslomalla?

Näitä ajatuksia minulle on herännyt tässä kun itse olen nyt ollut sairaana. Minulla on ollut jäätävä yskä jo toista viikkoa. Joudun valvomaan öisin, koska yskä pitää minut hereillä. Hetken itse yskä näytti jo rauhoittuvan, mutta sitten minulle nousi kuume. Nyt olen lämpöillyt, mutta yskä on palannut taas kaveriksi. Koen, että jos en voi puhua muutamaa lausetta enempää ilman, että tikahdun yskään, en ole tällöin työkuntoinen.

Oletko sinä hoitaja kuka uskaltaa jäädä sairaslomalle vai oletko hoitaja kuka tartuttaa muita?

Neljä viikkoa syömättä karkkeja, sipsejä, suklaata, pullaa ja pitsaa taikka hampurilaisia. Tänään kirjoittelen vähän ylös niitä muutoksia, joita olen itsessäni huomannut tämän jakson aikana tulleen.

Tämän herkuttomuuden taustalla oli halu vähentää joka päiväistä karkin syöntiä ja herkuttelua. Vaikka määrät ei välttämättä olleet suuria, olen silti sitä mieltä, että jokaisena päivänä ei ihminen sokeria tarvitse, saati muita herkkuja. Itse saatoin napsia töissä muutaman karkin, jos niitä sattui kahvihuoneessa olemaan tarjolla tai sitten jos joku oli leiponut jotain. Pitihän sitä nyt pala kahvin kanssa ottaa.

Herkuttomuuden lisäksi ruokailutottumukset ei juurikaan tässä neljän viikon aikana muuttuneet. Ainoastaan pyrimme tekemään enemmän ruokaa kotona, jota olisi sitten valmiina kun nälkäisinä tultaisiin töistä / salilta / lenkiltä. Otimme tai ainakin yritimme ottaa pääsääntöisesti omat eväät myös töihin, mutta olen myös käynyt työpaikkaruokalassa syömässä tässä neljän viikon aikana. Mitään ruokia emme ole punninneet. Emme ole myöskään yrittäneet syödä vähemmän, vaan ennemminkin sillä mentaliteetilla, että oikeaa ruokaa saa syödä niin paljon, että nälkä lähtee.

Muutoksia

No sitten niihin muutoksiin. Ihan ensimmäisenä huomaa yleensä sen turvottavan olon häviävän. Se tapahtui ensimmäisen viikon aikana. Ei turvottanut työpäivän jälkeen tai myöhään illalla. Sitten molemmat meistä (eli minä ja mun mieheni, joka on tässä projektissa myös mukana) kiinnitti huomiota siihen, että me ollaan nukuttu tämän neljän viikon aikana todella hyvin. Ollaan menty suunnilleen samoihin aikoihin nukkumaan kuin aiemminkin, mutta uni on ollut huomattavasti laadukkaampaa. Ei olla heräilty yöllä ja aamulla olo on ollut levännyt.

Mieliteot on myös tässä neljän viikon aikana helpottaneet. Onhan niitä aina välillä, nälkäisenä ja nytkin kun olen kipeä, enkä pääse urheilemaan, niin ai että olisi mukava löhnötä sohvan nurkassa irttaripussin kanssa, mutta ei. En usko, että se todellisuudessa tekisi kovinkaan hyvää mun kropalle tällä hetkellä.

No miten se kroppa muuten on ottanut vastaan tämän herkuttomuuden? Kävin tänään aamulla vaa’alla. En ole käynyt vaa’alla mies muistiin, mutta tiedän paljonko painoin hmm… kesällä tai loppukesästä ja paino on tullut tästä alaspäin noin neljä kiloa!! Mä olen siis pitkän aikaa painanut n. 70kg, varmaan useamman vuoden, joskus paino heittää kilon suuntaan tai toiseen.

Tänään tosiaan menin vaa’alle ihan ilman mitään odotuksia ja vaaka näytti 66,3kg! Olo ei varsinaisesti tunnu neljä kiloa kevyemmälle, mutta kyllä minä uskon tuohon vaakaan, siihen on just patteritkin vaihdettu 😀 Ja siis kyllä minä näen, että olen keskivartalosta ainakin sen turvotuksen hävittänyt, jos en muuta. Vielä jatketaan viikonloppuun tällä absolutismi-linjalla ja sitten palkitaan itsemme onnistuneesta vuoden aloituksesta. New year, new me!

Tämä projekti oli siis enemmän kuin onnistunut. Nyt vain pidetään kiinni näistä opituista tavoista ja opetellaan nautiskelemaan herkkuja kohtuudella noin kerran kahteen viikkoon.