MINÄ AINAKIN HALUAN LAIHDUTTAA
8
Laihdutus on nykyään kirosana. Laihduttaminen on väärin ja sillä annat väärää esikuvaa nuorille tytöille. Höpöhöpsis. Laihdutus voi pysyä myös hanskassa ja sen voi tehdä oikein. Joidenkin ihmisten on jopa erittäin tärkeää laihduttaa terveytensä vuoksi. Nykyään kuitenkin vaalitaan enemmän kehopositiivisuutta ja ylistetään kaikenlaisia painoja.
Kehopositiivisuus on alusta saakka särähtänyt mun korvaan. Kropastaan täytyy aina tykätä tavalla tai toisella, oli sitten minkä painoinen vain ja mun mielestä terveellisyyteen tulisi pyrkiä ja painon suhteen normaalipaino on terveellistä. Ei siis yli- eikä alipaino. Kehopositiivisuus jotenkin antaa luvan olla ylipainoinen ja mulle on jäänyt sellainen kuva, että tällöin ylipainolle ei tarvitse tehdä mitään, kunhan vain tykkäät itsestäsi.
Mä olen normaalipainoinen ja myös normaalipainon sisällä voi tiputtaa painoa ja tän mä aion nyt tehdä. Tavallaan olen ihan tyytyväinen kroppaani, mutta joiltain osin sitten taas en. Siinä vaiheessa kun en empimättä voi pukea mitä tahansa päälleni, kertoo se mulle, että muutama extra-kilo on saattanut tarttua matkaan. Sinänsä ylimääräisiä kiloja ei varmasti ole edes paljon, sillä entiset farkut mahtuu päälle ongelmitta. Ehkä ongelma on ennemmin kehon koostumuksessa kuin itse painossa.
Itseasiassa mä en edes ole käynyt vaa’alla. En siis tiedä tarkkaa paino lukemaa, tiedän vain sen, että jotain tarttee nyt tehdä 🙂 Olenkin nyt vuodenvaihteen jälkeen aloittanut tämän 2019 vuoden ihan uudella draivilla. Mulla oli mennyt syksy, kesä ja kevät jotenkin tosi kiireistä ja väsynyttä. Liikkumassa olen käynyt kun on ollut energiaa ja aikaa, joka tarkoittaa, että liian harvoin.
Nyt mä odotan innolla 21.1 päivää ja uutta alkavaa työvuorolistaa. Mä päätin nyt vähentää töitä sairaalalla, eli teen sitten seuraavan kolme kuukautta sen 30h per viikko töitä. Tää kevät tulee nimittäin olemaan myös koulun puolesta kaikkein työläin, joten uskon vapaapäivien tulevan ihan tarpeeseen. Eikä se ole sitä paitsi sen väärti, että ajan itteni piippuun työllä ja koululla. Pitää olla muutakin elämää.
Mutta tosiaan. Nyt tiukkaa herkuttomuutta Tammikuu. Mä olen sellainen tyyppi, jonka pitää vetää kaikki tai ei mitään linja hetkeksi päälle, että saan jonkun rotin esimerkiksi juuri herkkujen syöntiin. Oon vähän aikaa kokonaan ilman ja sit voin palata esimerkiksi kerta viikkoon herkutteluun 🙂 Tavoitteena on nyt alkuun olla tonne 2.2 saakka ilman herkkuja (mun mies on tässä mukana) ja sit palkitaan itsemme, kun lähdemme kylpylälomalle rentoutumaan.
Minkälaisissa ajatuksissa vuosi on teillä vaihtunut?
Samaa mieltä laihduttamisesta! Huomattava ylipaino (tai alipaino) ei ole kenellekään terveellistä ja sen tietynlainen normalisointi on väärin. Tai normalisointi on ehkä nyt vähän turhan kärjistetty sanamuoto.
Mä luulen, että laihduttamisen suurin ongelma on se, että suurin osa ihmisistä pitää koko asiaa niin epämiellyttävänä. Jos miettii laihdutusta mediassa, niin siihen on kautta aikojen liittynyt pelottelua, nolaamista, kituuttamista, häpeää yms. Ja tietyllä tavalla laihduttamista pidetään turhamaisena asiana.Pitäisi saada laihdutuksen ns. kuuriluontoisuus (’kituutan tässä nyt itseäni pari kk karistaakseni XX kiloa’ ) pois ja tilalle kestäviä ja järkeviä uusia elämäntapoja/valintoja, joita on oikeasti mahdollisuus noudattaa. Monet pienet valinnat vaikuttavat yhdessä vahvasti kokonaiskuvaan. Pitäisi päästä eroon laihduttamisen huonosta stigmasta ja syyllistämisestä. Normaalipainoon tulisi pyrkiä terveydellisistä, ei ulkonäöllisistä syistä.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ketään ei tule kiusata/haukkua liian laihuuden/ylipainon vuoksi, se ei hyödytä ketään. Itsestä tulisi tykätä minkä kokoisena tahansa, koska eihän paino määrittele ketään ihmisenä. Siinä mielessä siis kehopositiivisuusilmiö on hyvä asia. Lihavuus ei tee kenestäkään ns. ’huonoa ihmistä’, mutta terveydellisistä syistä se ei ole missään nimessä ideaalisin tila.
Tulipas pitkä ja sekava kommentti. ?
Ihan sain kiinni sun ajatuksesta 🙂 Kiitos kommentista. Itsekin oon samaa mieltä. Se on jännä, kun mäkään en silleen koskaan tuomitse ketään painon perusteella. Saatan kyllä ajatella, että terveempi tulevaisuus olisi edessä jos joku huomattavan ylipainoinen tiputtaisi painoa, mutta ihmisenä en koskaan ketään painon perusteella tuomitse. Ja lopulta jokainen meistä tekee täällä omat ratkaisunsa, riippumatta siitä mitä muut tai yhteiskunta ajattelee. Mutta totta tosiaan, itsellekin tämä tiukempi kuuri on vain potku kohti parempaa ja säännöllisempää elämää. Tunnen itseni sen verran hyvin, että alkuun vaan täytyy rajata kaikki pois, että keho ei huuda jatkuvasti jotain ylimääräistä. Kierre on katkaistava heti, että voi palata ns. normikäytäntöön, eli vaikka kerta viikkoon vapaasyöntipäivään. Mikään natsi en ruokien suhteen ole edelleenkään enkä esim punnitse mitään, mutta jotain rajoja täytyy vetää 🙂
Joo, mustakin on hassua ettei saa sanoa haluavansa laihduttaa/laihduttavansa, vaikka olisi normaalipainon rajoilla. Mitä vikaa on halussa muuttaa kroppaansa sellaiseksi kuin haluaa, kunhan se ei mene yli? Miksi ei saisi treenata tietyllä tavalla näyttääkseen haluamaltaan? Musta tuntuu, että laihduttamiseen liittyy niin vahva stigma, että tulee kestämään kauan kunnes siitä toivotaan ja laihduttamisesta voidaan puhua avoimemmin ja järkevästi. Toisaalta kurjaa, ettei normaalipainoisena/kevyesti ylipainoisena saa myöntää haluavansa muuttua, koska silloin heti syytetään syömishäiriöiseksi/kiittämättömäksi, koska voisi olla huonommin.
Ei ylipainoinen välttämättä kehtaa mennä urheilemaan, jos ei pidä vartalostaan. Ylipainoinen ei välttämättä edes halua pitää itsestään huolta, jos ei arvosta vartaloaan.
Siksi olisi tärkeää, että ylipainosta ei puhuttaisi negatiiviseen sävyyn. Kyllä jokainen lihava tietää, että liikakilot eivät ole hyväksi, ei sitä tarvitse erikseen heille mainita (poikkeuksia toki on kuten kaikissa asioissa, mutta keskimäärin asia on näin).
Ja ylipainoisille kun harvemmin auttaa kuurimuotoinen laihduttaminen – kyllä he ovat niitä koittaneet, useastikin. Siksi kokonaisvaltainen elämäntapamuutos on ainoa vaihtoehto, ja sen jaksaa tehdä vain sellainen ihminen, joka arvostaa itseään edes jollain tavalla. Siihen tarvitaan kehopositiivisuutta.
Ei kehopositiivisuudella ole mitään tekemistä tieteellisten faktojen (terveys yms) kanssa, enkä ymmärrä miksi se halutaan väkisin sellaisiin sekoittaa. Kysehän on siitä, että jokainen voisi elää hyvin omassa vartalossaan ja tuntea, että oma paino ei kuulu muille eikä kiinnosta muita.
Komppaan täysin!
Ärsyttää, kun laihduttaminen mielletään niin negatiivisesti. Se, että haluaa liikkua ja katsoa mitä suuhunsa laittaa tuntuu olevan heti jotain negatiivista, vähintäänkin syömishäiriö.
Mitä mieltä muuten olit Pippa Laukan saamasta kritiikistä Olet mitä syöt-ohjelmassa? Mun mielestä se oli taas kerran esimerkki tästä. Olen itse sairastanut vaikean syömishäiriön, eikä siinä tosiaan ole kyse tv-ohjelmasta tai mediasta (joo, toki luurankomallit on ihan pyllystä), kyllä ne taustat oli jossain ihan muualla. Vähän sama kuin fittneksen tai kasvisruokavalion morkkaaminen. Kyllä, niitä voidaan käyttää välineinä, mutta ne eivät ole sama kuin syömishäiriö. Ihan kuin hysteerisyys olisi joskus johtanut johonkin hyvään, yhtään missään.
Mun mielestä vähän turhaa kritiikkiä. Lihavalle ei saisi sanoa suoraan, että laihduta. Tai ylipäätäätään, jos voidaan todistaa lihavuuden tuomia terveyshaittoja niin sitten niistä ei saa puhua suoraan. Mun mielestä suoraan pitää just puhua.
Jos puhut laihdutusohjelmasta, niin mielestäni siihen mukaan lähteneet ovat varmasti ymmärtäneet mihin ovat mukaan lähteneet ja tässä tapauksessa asiat pitää sanoa suoraan.
Mutta kaupassa, kadulla, ravintolassa tai työpaikalla yms. ei mielestäni kenenkään tarvitse mennä huutelemaan ja neuvomaan, oli kyse sitten yli- tai alipainosta. Ellei henkilö itse halua asiasta puhua.
Mukavaa vuoden alkua ja tsemppiä opiskeluun.
Terveisin Tiina
Hei,
Puhun laihduttamisesta ihan yleisenä käsitteenä, en näistä pikaisista kitukaloridieeteistä, ne on aivan eri juttu vielä tän rinnalla. 🙂
Kiitos tsempeistä Tiina! Kivaa alkavaa kevättä sinulle myös! 🙂