SOKERI KOUKUTTAA – TUTKITUSTI
Mä olen sokeriaddikti. Olen nyt ja olen aina ollut. Minulle sokeri, eli karkkien syönti, on helposti joka päiväinen pahe. Välttämättä ne määrät mitä syön ei ole suuren suuria, mutta kokonaisuutena ne muodostavat suuren määrän ylimääräistä sokeria, mitä mun keho ei todellakaan tarvitse. Kun alan vieroittumaan sokerista, on ensimmäiset päivät vieroitusoireiden siivittämiä. Päänsärkyä ja jatkuvaa karkkien ajattelua. Siitä kuitenkin selviää, kun syö oikeaa ruokaa ja vaikka hedelmiä. Muutaman päivän päästä jo helpottaa ja kahden viikon kuluttua ei tee karkkia enää mieli. Paitsi silloin kun on nälkä. Silloin ihminen, jopa minä (:D) olen lähellä repsahtaa.
Mä en ole koskaan ollut sen puolesta puhuja, että täytyisi ehdottomasti kieltää itseltään jonkin ruoka tai herkku. Mun mielestä jokaisen pitäisi löytää se tasapaino ja balanssi siihen mitä syö ja minkä verran. Muutamilla valmennuksilla olleena, valmennuksien ruokavaliot ovat opettaneet mulle sen lautasmallin mitä minä haluan noudattaa. Itseasiassa tuo lautasmalli sopisi melkeinpä kenen vaan ohjenuoraksi. Minä olen sitä mieltä, että suomalaiset syö ihan liian paljon hiilihydraatteja ja aivan liian vähän proteiineja aterioilla. Tämä on kuitenkin jo ihan eri aihe ja nyt oli tarkoitus puhua sokerista.
SOKERI ON HUUMETTA
Puhutaanpa tuosta valkoisesta paholaisesta, jonka kerrotaan eri tutkimusten mukaan olevan yhtä koukuttavaa kuin kokaiini tai jopa pahempaa kuin tupakka. Ei ihme, että ihmiset vetää karkkia hirmuisia määriä ja karkkipussien koot vain kasvavat jatkuvasti. Ihmisten sokerin saanti harvoin rajoittuu vain karkin syöntiin. Nimittäin sokeria lisätään melkein kaikkeen.
Kuinka tarkkaan te selaatte eri tuotteiden sisältöjä kaupassa? Nimittäin itse ainakin tutkin kaupassa aika tarkasti esimerkiksi erilaisten uutuus rahkojen sokeri-sisällön. Proteiinia rahkapurkissa saattaa olla reilusti ja sitä isoon ääneen mainostetaankin, mutta niin on sitä lisättyä sokeriakin yllättävän monesti. Tiedän, että ihmiset syövät välipalana esimerkiksi sellaisen leivontaan tarkoitetun maustetun rahkan. Esimerkiksi Valion maustettu sitruuna rahka (onhan se nyt hyvää!) sisältää 16 grammaan hiilihydraatteja, joista 16 grammaa on sokeria. Eli kaikki ne hiilarit on sokeria ja tuo 16 grammaa sokeria on vasta per 100 grammaa kohden. Kun yksi rahkapurkki painaa 200g, voi jokainen laskea, että yhdessä rahkapurkissa on aika paljon sokeria!

Tässä esimerkkejä ravintoaineselosteista
Se täytyy kuitenkin muistaa, että maitotuotteissa yleensä aina on sokeria, sillä laktoosi on sokeria. Siihen kuitenkin kannattaa kiinnittää huomiota, että minkä verran sitä sokeria on niistä hiilihydraateista yhteensä. Se on nimittäin ilmoitettu myös siellä tuoteselosteessa erikseen. Esimerkiksi mehuissa sokerin määrä on ilmoitettu per 100ml/kohti. Eli jos otat lasillisen mehua, voit kertoa tuon ilmoitetun määrän kahdella tai jopa kolmella, lasisi koosta riippuen.
Itse katson kyllä tuotteiden sokerimäärät kaupassa, jos tuote ei ole entuudestaan tuttu, mutta en varsinaisesti karttele näitä lisättyjä sokereita. Tai no oikeastaan joo, karttelen minä. En osta esimerkiksi sellaisia tuotteita, joissa tuo ilmoitettu hiilihydraatti määrä on pelkästään sokeria, esimerkiksi juuri rahkoissa. Poikkeuspäiviäkin on ja silloin kun on lupa syödä ns. vapaasti, en kiinnitä mihinkään huomiota, vaan syön sitä mitä tekee mieli. Yleensähän se on sitä rasvaa ja sokeria.
En nyt tällä paasauksella halua sanoa, että kaikki sokeri on pahasta ja mitään sokeria sisältäviä tuotteita ei kannata ostaa eikä syödä, mutta kannattaa ihan mielenkiinnosta joskus katsella niitä tuotteita läpi, mitä sinne kotiin tulee yleensä ostettua, että paljonko minkäkin tuotteen hiilihydraattimäärästä on sokereita. Monille tuotteille on olemassa myös se vähäsokerisempi vaihtoehto. Joskin kyllähän sillä suulla vie vähän aikaa, että se tottuu siihen sokerittomaan makuun.
Sokerin voi korvata hyvin myös rasvalla.
Kun rasva toimii energiana, ei sokeria tarvitse saada kuin vain kasviksista. Laihtuu ja on energinen olo. Sokeria on täysin turha syödä energiaksi.
Ei koukuta sen enempää kuin vaikkapa rahapelit. Fyysistä riippuvuutta sokeri ei aiheuta.
”Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm täräyttää Helsingin Sanomien jutussa, ettei sokeriaddiktiota ole olemassakaan.
– Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda. Mitään näyttöä ei ole, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota. Huume- tai nikotiiniriippuuvuudessa on kyse ihan erilaisista aivokemiallisista mekanismeista.
Jos sokeri aiheuttaisi fysiologista riippuvuutta, sokerinhimo olisi suurimmillaan aamulla, kun on joutunut kärvistelemään yön ilman sokeria. Usein himo kuitenkin iskee vasta iltapäivällä, kun väsähtää ja tylsistyy.
– Ei ole näyttöä siitä, että ihmiset haluaisivat juuri sokeria. Sen sijaan he haluavat makeita tuotteita. Harva hamuaa valkoista sokeria tai sokeripaloja, vaan ihmiset haluavat karkkia, limua tai muuta makeaa.
Makeisiin tuotteisiin voi silti koukuttua psyykkisesti. Kulttuurissamme makealla palkitaan lapsesta asti, ja makeisiin herkkuihin liittyy opittuja muistoja.”
https://www.is.fi/laihdutus/art-2000001945172.html (alkuperäinen tosiaan HS:n juttu)
Muita hyviä artikkeleita tästä myytistä:
http://patrikborg.blogspot.com/2016/12/sokeriippuvuus.html
https://www.theguardian.com/society/2017/aug/25/is-sugar-really-as-addictive-as-cocaine-scientists-row-over-effect-on-body-and-brain
http://behavioralscientist.org/no-sugar-isnt-new-heroin/
Koukku se on psyykkinen koukkukin. 🙂 Joskus jopa pahempi kuin fyysinen. Mutta tutkimuksia on kyllä tehty sen puolesta, että sokeri voi mahdollisesti koukuttaa myös fyysisesti. Tässä esimerkkinä yksi: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4354886/ ja tässä toinen: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2235907/ 🙂
Tuo rotilla tehty tutkimus on kohdannut paljon kritiikkiä sen takia, että siinä rotille annetaan sokeria vain tiettyyn aikaan päivästä.
Seuraava pätkä on tuosta aiemmin linkkaamastani The Guardianin artikkelista:
”“The rodent studies show that you only get addiction-like behaviours if you restrict the animals to having [sugar] for two hours every day. If you allow them to have it whenever they want it – which is really how we consume it – they don’t show these addiction-like behaviours,” he said.
“What this means is that it is the combination of that particular kind of intermittent access and sugar that produces those behaviours. Further you get the same kind of effect if you use saccharin … so it seems to be about sweet taste rather than sugar.””
Eli kyse on makeanhimosta. Tutkimuksessa rotat ovat dieetillä puolet päivästä, joten on ihan luonnollista, että ne haluavat syödä makeaa sen päättyessä. Sokeri imeytyy muita ravintoaineita nopeammin. Ei ole näyttöä siitä, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota. Koita vaikka ensi kerralla, kun koet himoitsevasi sokeria tai näitä ”vieroitusoireita” ilmenee, laittaa suuhun pelkkiä sokerinpaloja. Tuskin auttaa 🙂
Mutta kuitenkin, puhun tekstissäni sokerin koukuttavasta vaikutuksesta. Henkinen koukku on myös koukku 🙂 Mutta kiitos kriittisistä kommenteista asiaan 🙂
Tarkoitan sitä, että et ole edes henkisesti koukussa juuri sokeriin, vaan makeaan tai makeisiin herkkuihin 🙂
Asia selvä 🙂