Hae
Mansikkapilvi

SAIRAANHOITAJAN AMMATTI – MITÄ TE KYSYITTE?

Saitte kysyä minulta noin viikko sitten instagramissa mieltänne askarruttavia asioita liittyen sairaanhoitajan ammattiin. Sainkin kysymyksiä todella paljon, sairaanhoitajan ammatti selkeästi kiinnostaa. Voi olla, että joudun jakamaan vastauksia useampaan eri postaukseen, sillä vastaukset ei ole välttämättä kovin lyhyitä, mutta katsotaan.

Miltä tuntuu hypätä valmistumisen jälkeen työelämään?

Se oli jotenkin todella ahdistavaa ja jännittävää. Sitä vaan mietti sitä vastuuta, mikä tyyliin yhdessä yössä siirtyi omille harteille. Opiskelijan roolissa esimerkiksi vastuu lääkehoidosta on aina jollain valmiilla sairaanhoitajalla. Sitten kun valmistut, vastuu on täysin sinun. Tätä tuli mietittyä paljon. Se on yksi askel siihen, miten me henkisesti valmistaudutaan työuraan. Nämä ahdistukset, jännitykset ja pelot kuuluu siihen ammatilliseen kasvuun ja ne täytyy osata käsitellä. Pitää uskoa ja luottaa itseensä ja siihen, että aina, ihan aina on apua saatavilla. Joku kollega osaa neuvoa aina, tai jos ei osaa, niin lääkäreiltäkin voi kysyä, vaikka vastaukset saattaa olla joidenkin suusta nuivia, mutta he vastaavat kyllä.

Kuinka paljon tarvii matikkaa opiskelussa ja itse työssä?

Sanoisin, että opiskeluiden aikana sitä tarvitsee enemmän. Lääkehoidon kursseja on useita ja yleensä jokaista harjoittelua ennen (ainakin meillä) oli lääkelaskujen tentti. Tentin pystyi tekemään kolme kertaa (eri päivinä tosin), jos ekalla kerralla laskut ei menneet läpi. Ei ne minullakaan aina läpi menneet ensimmäisellä yrittämällä. Työssä laskuja joutuu joskus tekemään, kun annostuksia pitää laskea. Laskin on toki aina apuna, ja näissäkin tilanteissa työkavereita voi vaivata ja varmistaa, että laskiko annoksen oikein. Työelämässä sitten lääketentit tehdään viiden vuoden välein ja jos tentit ei mene kolmella yrittämällä läpi, lääkeluvat lähtee pois ja joutuu hiukan sitten kertailemaan laskuja, ennen kuin pääsee yrittämään uudelleen tenttimistä.

Minkälaisella osastolla työskentelen?

Tällä hetkellä työskentelen varahenkilöstössä kiertävänä sairaanhoitajana. Tätä työtä olen tehnyt siitä lähtien kun muutin Jyväskylään. Kierrän erikoissairaanhoidossa konservatiivisia osastoja. Niihin kuuluu sisätautien-ja keuhkosairauksien osasto, sydänosasto, neurologian osasto, syöpätautien- ja hematologian osasto. Tämän lisäksi teen ajoittain vuoroja sydänvalvonnassa ja yksittäisiä vuoroja olen tehnyt neurologian valvonnassa. Lisäksi omaan kiertoalueeseen kuuluu päiväsairaala. Täällä potilaat käy ottamassa lääkeinfuusioita esimerkiksi 8 viikon välein, kotoa käsin. Me mennään varahenkilöstössä aina sinne missä tarvitaan. Osastot vaihtuvat päivittäin, harvoin ollaan useampaa vuoroa samalla osastolla putkeen.

Miten hemmetissä näistä pääsee läpi?

Tarkoitatko opiskeluja? Lukemalla 🙂

KK-palkka? Pääseekö opintojen ohella jo töihin ja vinkkejä hakemiseen (opintoihin)?

Kuukausipalkka vaihtelee paljon siitä missä olet töissä ja missä päin olet töissä. Itselläni kuukausipalkka on noin 2400€. Tähän päälle tulee sitten kokemuslisä, joka tulee ekan kerran, kun on viisi vuotta työkokemusta täynnä ja muut mahdolliset työstä muotoutuvat lisät. Itse tein kyllä töitä jo opintojen ohella. Ne valmistaa mukavasti työelämään, ettei kaikki sitten ole niin uutta kun valmistuu.

Tehdäänkö me töissä muuta kuin juodaan kahvia?

Kahvitauot kuuluu meidänkin päivään ja joskus ei ole aikaa istua siellä kahvihuoneessa, vaan samaan aikaan täytyy tehdä töitä. Se onkin hiukan epäreilua.

Ohjaatko itse opiskelijoita?

Ohjaan ja ihan mielelläni ohjaankin. Minulla on käynyt hyvä tuuri opiskelijoiden kanssa ja he ovat olleet upeita ihmisiä ja hyviä hoitajia 🙂

Mistä tiesit, että juuri sairaanhoitaja on sulle oikea ammatti?

Se onkin jännä, että sen vain tietää. Ihan pienenä lapsena halusin tälle alalle töihin, koska lääkärit tienasi mun tietojen mukaan paljon. Sitten kun jouduimme lapsena pikkuveljeni vuoksi käymään sairaalassa, huomasin, että rakastin sitä sairaalan tuoksua ja olin vaan niin innoissani aina. Toivoin joskus, että voi kun minullekin kävisi jotain ja joutuisin sairaalaan tutkimuksiin. Teininä yleisurheilussa meni polvet ja jouduin vuoden ajaksi sellaiseen tutkimukseen mukaan. Siihen kuului magneettitutkimuksia yms muita testejä. SE OLI PARASTA AIKAA IKINÄ. Joskus jäin istumaan risteykseen ja odotin kolaria, että näkisin ensihoitajia tai sen vammapotilaan. Valitsin tietyn risteyksen, koska tiesin siinä tapahtuneen aiemmin moottoripyöräonnettomuuden ja yksi henkilö oli kuollut kolarissa.

Näin kaupassa epileptisen kohtauksen ja olin ensihoitajien luona ja sanoin, että voin auttaa jos tarvitsette apua. Olin lapsi. Se adrenaliiniryöppy mikä noissa akuuteissa tilanteissa aina tuli, oli koukuttava ja huumaava. Silloin jotenkin tiesin, että tämä ala on se mitä haluaisin tehdä. Akuuttihoitotilanteissa saan edelleen tuon samaisen adrenaliiniryöpyn. Plus sitten ne kohtaamiset ihmisten eli potilaiden kanssa. Ne keskustelut mitä joidenkin kanssa pääsee käymään kasvattaa mua ihmisenä joka kerta enemmän ja enemmän. Ymmärrän elämän rajallisuuden, eikä ikä tarkoita aina automaattisesti sitä, että sairaudet tulee vasta vanhetessa. Nuoret ihmisetkin sairastuu ja joskus valitettavasti kuolee. Elämä on tässä ja nyt. Jos sinulla on unelmia ja haaveita, tee kaikkesi saavuttaaksesi ne. Yritä elää onnellista elämää. Olen todella kiitollinen, että saan työskennellä tällä alalla ja nähdä tämän puolen ihmisten elämästä ja olla läsnä näissä tilanteissa.

Nykypäivänä tämä ala on menossa väärään suuntaan. Aivan vääristä paikoista säästetään ja kaikki revitään hoitohenkilökunnan selkärangasta. Ihmisten kohtaamiselle ei jää enää samalla tavalla aikaa.

Haittaako omat sairaudet? Jos on esimerkiksi lääkitys ahdistukseen, saako työskennellä?

Riippuu varmaan paljon, että mitä sairauksia sinulla on. Jos nyt puhutaan vaikka tästä ahdistuneisuushäiriöstä, niin se missä työskentelet, vaikuttaa paljon myös varmasti omaan jaksamiseen ja ahdistukseen. Jos oireilet kovin herkästi, voi esimerkiksi muiden ahdistus siirtyä sinuun ja välttämättä psykiatriset osastot ei ole sinun juttusi. Nämä asiat on kuitenkin yksilöllisiä. Varmaankaan hektiset työpaikat ei välttämättä sovi ahdistuksesta kärsivälle, mutta kuten sanoin, nämä on yksilöllisiä juttuja. Jokainen tuntee itsensä ja omat voimavarat. Onneksi sairaanhoitajille on monia erilaisia työpaikkoja olemassa 🙂

Mitä ennen harjoitteluita kannattaa kerrata?

Riippuu harjoittelusta, mutta itse en sillä tavoin hirveästi kertaillut ennen harjoitteluita. Asiat ei sillä tavoin kuitenkaan pysy päässä, ainakaan mulla, että niihin (potilastapauksiin) voisi mitenkään valmistautua etukäteen. Toki teorian oppii koulussa, mutta työn oppii tekemällä. Se, että kuuntelet tunneilla ja opiskelet tentteihin ja tehtäviin, pitäisi riittää. Mutta, se mitä itse kaipasin silloin opiskeluaikoina oli, että ne asiat mitä opetettiin ennen harjoitteluita, käytäisiin uudelleen läpi harjoitteluiden jälkeen. Jotenkin eri asioiden merkityksen tajusi ihan uudessa valossa, kun oli päässyt konkreettisesti näkemään erilaisia potilaita, lääkkeitä yms.

Pystyykö ensimmäisen vuoden jälkeen työskentelemään vanhainkodissa ja kuinka vaikeaa on saada töitä…opiskelijana?

En ole ihan varma, miten tämä kysymys päättyy, mutta laitoin sen noin. Periaatteessa varmasti perushoitajan / lähihoitajan keikkaa voisi jostain saadakin. Itse möin mansikoita ensimmäisenä kesänä. Meillä opinnot kylläkin alkoi Tammikuussa. Aika nopeasti siitä sitten aloin kyllä keikkailemaan. Olisiko minulla ollut jotain 60-80 opintopistettä kasassa. Silloin kun itse olin opiskelija, ei ollut mitään ongelmaa saada töitä. Olen saanut sen käsityksen, että nykyään on hankalampaa saada opiskelijana töitä, koska valmiitkaan hoitajat eivät välttämättä saa töitä.

Mikä oli opiskeluaikoina raskainta? Entä mikä oli kivointa?

No opparin työstäminen oli omalla tavallaan raskasta. Lisäksi itse tein raskaaksi opiskelut työskentelemällä niin paljon, mutta toisaalta se oli myös kivointa. Monet ensimmäisistä potilaista opiskeluajoilta on jäänyt mieleen, tavalla tai toisella. Kivaa oli myös ihanat luokkakaverit ja koko se meidän luokan yhteishenki 🙂

Tässäpä ensimmäinen osa kysymyksistä. Samanlainen määrä kysymyksiä vielä jäljellä 🙂 Palaan niihin myöhemmin. Sairaanhoitajan ammatti, onko vielä jotain mitä haluaisit siitä tietää?

13 kommenttia

  1. Sande kirjoitti:

    Moi! Valmistun tod. näk. jouluna sairaanhoitajaksi, ja suuntaudun psykiatriaan. Olen mielenterveys – ja päihdetyöhön erikoistunut lähihoitaja myös. Mua ahdistaa ihan hirveesti esim. kanylointi koska sitä kokeiltiin koulussa KERRAN ja harkoissa ei tullut kuin muutama mahis kokeilla.. Haluaisin kuitenkin oppia hyvät perustaidot sairaanhoitajana. Saako työelämässä tähän apua vai oletetaanko että nämä pitäisi jo osata?

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Joo saat totta kai apua! Sä voisit kysyä vaikka sun luokkakavereilta, että jos joskus koulun jälkeen jäisitte treenaamaan kanylointia. Meidän koulussa se ainakin onnistui. Myös jos teet vielä harjoitteluita jossain tai vaikka keikkaa, niin voit kysyä työkavereilta, että saisiko heillä harjoitella kanylointia. Jos taas et ehdi ennen valmistumista harjoittelemaan, niin sitten ”harjoittelet” työelämässä. 🙂

  2. Emppu kirjoitti:

    Ihan mielenkiinnosta, onko oikeasti sielläpäin noin, että jopa valmistuneena olisi vaikeaa saada töitä? Pk-seudulla on ainakin huutava pula hoitajista! Opiskelijoillekin keikkaa riittää enemmän kuin ehtii tehdä. Ja toinen asia, ihan vaan mielenkiinnosta. Oletko ollut harjoittelussa tai töissä muualla kuin osastolla ja päivystyksessä? Sun teksteistä saa kuvan että oot selkeästi ”akuutti hoitaja”, olis kiva kuulla sun näkökulmaa myös erilaisista ympäristöistä. ?

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Joo, täällä esim kesätöistä erikoissairaanhoidossa taistelee aina myös valmiita sairaanhoitajia opiskelijoiden rinnalla. Voi oikeasti sanoa olevansa onnekas, jos pääsee keskussairaalalle töihin. Toki, terveyskeskukset ottaa kaikki ketkä sinne vain haluaa, siellä se työtahti taitaa vaan syödä työmotivaation, eikä sellainen houkuttele ketään 🙁 valitettavasti.

      Ja joo, mä siis opiskeluaikoina kiersin kaikki mahdolliset erilaiset harkkapaikat läpi. 😀 Pitääkin joskus listata mun harkkapaikat ihan blogiin saakka 🙂

  3. Sh93 kirjoitti:

    Tohon ekan vuoden jälkeen työskentelyyn vastaisin, että meidän luokalta ainakin lähestulkoon kaikki oli ekan vuoden jälkeen kesän lähihoitajan hommissa :). Itsekin olin vanhainkodissa. Aika moni taisi saads paikan omasta harjoittelupaikastaan.

    Ja mitä tulee noihin sairaanhoitajan omiin sairauksiin, niin joskus siitä voi olla jopa hyötyä – esim. mulle aukesi potilaan rooli, hoitarvikejakelu- ja esim. kela-asiat (mm. omavastuujutut lääkkeistä) ihan eri tavalla kun itse sairastuin diabetekseen. Toki myös itse sairaus. Ennen sitä en ollut ollut syntymän jälkeen koskaan itse sairaalassa potilaana… Toki tämä tuo myös omat rajoitteensa, esim. rajaa työmahdollisuuksia (ensihoitajaksi ei voisi jatkaa, mutten omalla kohdallani myöskään koe esim. hektistä päivystystä tai synnytyssalia mun paikaksi – mutta diabeetikkokaveri taasen haaveilee juuri päivystyksestä) ja jännittää esim. nytten kun haen uutta työpaikka ja kaikki ei välttämättä aina niin positiivisena tätä nää.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Joo totta tuo! Kun oot itse siellä potilaan roolissa, niin sää osaat suhtautua ja ymmärrät PALJON paremmin monia muitakin asioita, kuin sen kliinisen hoidon. Tosi hyvä pointti. 🙂

  4. Maija kirjoitti:

    Ihana kuulla, että sä otat opiskelijat mielelläs vastaan, koska itse kolmannen vuoden sh opiskelijana oon huomannu, että kaikki ei todellakaan ota. Miksi osa on niin opiskelijoita vastaan? Sehän on parhaassa tapauksessa tulevan työntekijän perehdytystä samalla, joten en ymmärrä miksi meitä kohdellaan välillä niin huonosti.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Se on totta, että kaikki ei ota opiskelijoita mielellään ohjaukseen. Siinä jää pimentoon varmasti juurikin tuo puoli, että sä ohjaat siinä tulevaa kollegaa tavallaan. Eiks se ois just unelmatilanne, että sä pääsisit ohjaamaan uuden työntekijän teille 🙂 Ainakin hän osaisi sit kaiken 😉 Nää on asennekysymyksiä pitkälti.

  5. Sh-opiskelija kirjoitti:

    Jos joku ohjaaja ei ota mielellään opiskelijaa ohjaukseen, mulle tulee enemmän semmonen fiilis että tämä ohjaaja itse on epävarma itsestään. On epävarma itsestään ja omista työtavoistaan ja nyt opiskelija sitten opiskelee ja tarkkailee kaikkea mitä teet. Eli toisin sanoen opiskelijat tuo paineita ohjaajalle ja jotkut opiskelijat on tosi kovia kyselemään, jolloin sun oma osaaminen työntekijänä todella joutuu koetukselle, sillä joudut perustelemaan kaikkea tekemääsi. Ja tämä on toki vain hyvä asia, että opiskelijat saa valmiit hoitajatkin perustelemaan tekemisiään.

    • Tyttönen kirjoitti:

      Ei se aina niinkään ole. Itse olen ollut päivystyssairaalan vuodeosastoilla varahenkilöstössä lähihoitajana ja työkokemusta on n. 7v eri yksiköissä. Ja rehellisesti sanottu en tykkännyt opiskelijaohjauksesta. Meillä ei varoissa lähtökohtaisesti paljon omia opiskelijoita ollut (työn vaihtelevuuden vuoksi), mutta harvakseltaan osastoilla kuitenkin opiskelijoita ohjasin ja hoidin sen kunnialla läpi. En koe tykkäämättömyyteni johtuvan epävarmuudestani vaan ennemmin persoonastani ja työskentelytavoistani. En osaa paremmin selittää, mutta meitä on hoitoalalla työskenteleviä persoonia niin monta, kun on hoitajaakin, ja kaikille ei sovi kaikki tavat. Toki ymmärrän (itsekin opiskelen juuri sairaanhoitajaksi), että harjoittelujaksot ovat opettavaisimpia ja tärkeitä kokemuksia opiskelijoille, joten olen aina ottanut opiskelijanohjaaja roolin tarvittaessa vastaan ja olen ohjannut parhaani mukaan (saaden myös siitä hyvää palautetta). Mutta kaikki ei sovi kaikille. Eikä siinä mielestäni mitään väärää ole. Onneksi aina löytyy opiskelijaohjauksesta nauttivia.

      • mansikkapilvi kirjoitti:

        Meillä on varahenkilöstössäkin opiskelijoita. Nykyään jopa enemmissä määrin, ollaan myös haluttu yksikkö kun osastoilta hoitajat haluaa kiertoon 🙂

        Mutta persoona tottakai vaikuttaa myös ohjaamiseen ja siihen, että kuinka paljon siitä nauttii vai nauttiiko ollenkaan. Ei se kaikille sovi, vaikka hoitajana olisikin hyvä ja mukava kollega.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Joo, tämäkin on totta. Olen kuullut muutaman opiskelijan sanoneenkin, että jotkut harjoitteluiden ohjaajat eivät ota kuuleviin korviinsa, esim jos opiskelija kertoo uudesta pistostekniikasta mitä kouluissa opetetaan. Plus se, että monella hoitajalla on ne omat pinttyneet tavat tehdä töitä, ja sit kun tulee opiskelija jolla on alan uusin tieto, niin helposti sitä ajattelee, että joutuisi pian alkaa selittelemään miksi mitäkin tekee ja millä tyylillä.

  6. Ensihoitajaopiskelija kirjoitti:

    Tosi kiva postaus, sun blogi on mun yks lemppareita just sen takia et tuot sun työtä tosi kivalla tavalla esiin. Myös niitä negatiivisia puolia. Opiskelen itse siis ensihoitajaksi viimeistä vuotta ja voin samaistua tuohon adrenaliiniryöppyyn mikä tulee akuuttitilanteessa. Vaikutat hirveen hyvältä hoitajalta ja mielelläni tekisin sun kanssa töitä tai olisin sun potilaana taikka opiskelijana! En ole koskaan ajatellut varahenkilöstöä harkkamahdollisuutena, mut nyt alko kiinnostamaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *