SAIRAANHOITAJAKSI OPISKELU – HARKKAPAIKAT

Jälleen toteutetaan lukijoiden toiveita. Tällä kertaa listaan ylös ne paikat missä suoritin eri harjoitteluita, kun opiskelin sairaanhoitajaksi. Tästä tulee kivaa, sillä mulla oli todella monipuoliset ja erilaiset harjoittelut! 🙂

Ihan ensimmäinen harjoittelu oli meillä reilun puolen vuoden päästä siitä, kun oltiin aloitettu koulu. Eka harkka oli tietenkin tällainen perushoitoon keskittyvä. Mä menin sellaiseen vanhusten pitkäaikais-vuodeosastolle. Kyseinen paikka oli suuri, siellä oli monta osastoa ja paljon asukkaita. Osa huoneista oli sairaalamaisempia ja osalla asukkaista saattoi olla oma huone, sisustettuna omilla tavaroilla. Osa oli vain vuorohoitopotilaita ja osa asui siellä elämänsä loppuun saakka. Mun eka ohjaaja Eila oli ihan huippu. Tosi ammattilainen ja ihan oikeassa työssä. Muistan Eilan sanat mun harkan viimeisinä päivinä: älä koskaan kadota tuota empatiakykyäsi. Tästä ohjeesta mä olen pitänyt tiukasti kiinni.

Ennen harkkaa muistan miten jotkut valitti kyseisen hoitolaitoksen duunin olevan vain sitä, että vaihdetaan vuoron perään eri vanhukselle uutta vaippaa. Odotin harkkaa ihan kauhuissani, että miks ihmeessä valitsin tällaisen paikan. Noh, kyllähän niitä vaippoja vaihdettiin, mutta olihan se paljon muutakin. Tuon jälkeen päätin, etten kuuntele kenenkään puheita mistään harkkapaikasta, vaan muodostan itse omat mielipiteeni vasta paikan päällä.

Mä muistan jopa mun oman potilaan, jota pääsääntöisesti hoisin koko harkkajakson ajan. Muistan myös sen potilaan, joka kuoli mun ekan harjoittelujakson aikana. Muistan sen paniikin ja jäätymisen omaisten edessä. Muistan kaiken sen, mitä eka harkka oli ja millaisia tunteita se minussa silloin herätti. Aina aika ajoin olen tuota muistellutkin, mistä olen lähtenyt ja mihin tullut tällä hetkellä.

Toka harjoittelu saattoi olla päihde-ja mielenterveys harjoittelu (tai sitten ei, mutta sovitaan, että oli). Menin avopuolelle harkkaan. Mä olin muutaman viikon sellaisessa päiväkeskuksessa harjoittelussa, missä psykiatrian avopuolen potilaat vietti aikaansa. Siellä oli myös hoitajan vastaanotto ja erilaista päivätoimintaa. Lisäksi siellä annettiin säännöllisesti menevät injektoitavat psyykelääkkeet ja tehtiinpä sieltä käsin myös kotikäyntejä. Tämä harkka oli tosi mielenkiintoinen.

Psykiatria muutenkin on ollut alusta asti yks mielenkiintoisimmista erikoisaloista ja on sitä edelleen. Tässä harkassa sattui yksi epämiellyttävä kokemus, kun eräs päiväkeskuksen kävijöistä alkoi ahdistelemaan seksuaalisesti. Ei onneksi käynyt käsiksi, mutta käyttäytyi mua kohtaan väärin. Sanoin siitä tietenkin välittömästi ohjaajalleni ja hän sai porttikieltoa päiväkeskukselle hetkeksi.

Kolmas harkka oli sitten sisätauti – kirurginen harjoittelu. Tämä menee vähän hassusti, eli joko pääset harjoittelemaan sisätauti-asioita tai sitten keskityt kirurgian puoleen, kumpaankin et pääse. Mä menin sitten sisätautien osastolle. Harkka oli hyvä ja ohjaajat oli huippuja. Toinen oli vähän aikaa sitten valmistunut ja toinen kokenut konkari. Hyvät muistot tästä harkasta.

Tällä osastolla olin sitten myös kesätöissä ja keikkailin todella paljon. Tällä osastolla koin ihan älyttömän hienoja kohtaamisia erilaisten potilaiden ja heidän omaisten kanssa. Monet hetket on jääneet mieleen. Tällä osastolla hoidettiin mm. loppuvaiheen syöpäpotilaita, syömishäiriöisiä ja infektiopotilaita yms. Osastolla oli kolme eri tiimiä ja sitä kautta potilaat olivat niin monialaisia. Mutta tosiaan, kirurgian puoli jäi sitten käytännössä kokonaan pois ja ne niiltä meidän luokan opiskelijoilta, ketkä meni kirran puolelle harkkaan, jäi kokematta sit toi sisätautien puoli.

En muista et kuuluiko tohon edelliseen harkkaan sit myös vielä kahden viikon leikkaussaliharjoittelu, vai oliko se omaa osuuttaan mut saatiin valita, et mennäänkö ns. ison leikkaussalin puolelle harkkaan kahdeksi viikoksi vai sitten päiväkirurgiselle. Mä olin tuolla isolla puolella. Pääsin kahden viikon aikana olemaan sivustaseuraaja, instrumenttihoitaja ja sit anepuolella hoitajana. Tuolla pääsin myös ekaa kertaa kokeilemaan kanylointia yhdelle potilaalle ja se meni ekalla paikoilleen. Lisäksi sain kokeilla kerran intubointia, mutta se meni vihkoon. 😀 Kanylointia ei oltu päästy edes koulussa kertaakaan kokeilemaan, koska anelääkäri ei jaksanutkaan tulla meitä opettamaan 😀

Leikkaussaliharkassa pääsin mukaan useampaan rintojen pienennys leikkaukseen, kohdun ja munasarjojen poistoon, endometrioosileikkaukseen ja moniin, moniin rintasyöpäleikkauksiin. Seurasin myös sivusta amputaatiota. Huh, se oli rankkaa. Leikkaussalissa haisi aina palanut ja kärynnyt ihmisliha, mutta siihen tottui sitten ajan kanssa. Mua ei pyörryttänyt eikä tehnyt pahaa ne toimenpiteet. Ihminen peitellään niin hyvin noihin leikkauksiin, ettei esillä ole kuin operoitava alue. Siinä meinaa unohtaa ihan kokonaan, että siellä alla on elävä ihminen. Se kai se on vähän tarkoituskin. Tähän harkkaan kuului käydä perehtymässä myös heräämössä.

Terveyden edistämisen harjoittelun minä tein Syöpäyhdistyksellä. Tämä harkkapaikka oli jälleen jotain ihan muuta kuin perus osastotyötä keskussairaalassa. Syöpäyhdistykselle pystyy varaamaan ajan hoitajalle esimerkiksi luomitarkastukseen. Siellä me tarkisteltiin ihmisiä huolettavia luomia ja useimmiten sanottiin, että vaaraton rasvaluomi, mutta oli joukossa sitten joskus sellaisiakin luomia, mitkä ohjasimme poistettavaksi.

Tätä luomitarkistus-vastaanottoa pidettiin myös terveyskeskuksissa maakunnassa, olikohan kuukauden välein. Syöpäyhdistyksellä teimme myös rintojen tarkastuksia syöpäpahkuroitten varalta. Syöpäyhdistyksellä oli myös ryhmätoimintaa, esimerkiksi erilaisia vertaistukiryhmiä. Lisäksi rintasyöpäleikatut potilaat kävivät syöpäyhdistyksellä tilaamassa sopivan proteesin rintaliiveihin, leikkauksen jälkeen. Lisäksi me keskusteltiin erilaisista tuntemuksista ja ajatuksista, mitä tuo diagnoosi ja toimenpiteet olivat aiheuttaneet. Työ oli todella mielenkiintoista, ja loppujen lopuksi todella monipuolista. Ohjaajat olivat jälleen kerran super ja sain harkan päätteeksi ohjaajaltani lahjakortin vyöhyketerapiaan 🙂

Sitten meillä oli lasten hoitotyön harjoittelu ja sen harkan minä tein keskussairaalan lasten osastolla. Harkka oli antoisa ja tässä oppi paljon. Jo kirjaaminen on ihan erilaista kuin aikuisten parissa. Jotenkin oon ihmeellisellä tavalla aina tullut lasten kanssa tosi hyvin toimeen ja lapset luottaa muhun tosi nopeasti. Siitä oli hyötyä tässä harjoittelussa. 🙂

Ja viimeinen harkka, eli syventävä harjoittelu meni mulla sitten päivystyksessä tuolla Joensuun keskussairaalassa. Harkka oli kestoltaan 10 viikkoa. Meillä ei puhuttu erikoistumisesta tai suuntautumisesta, vaan meille sanottiin ennen harjoittelupaikan valintaa, että valitkaa sellainen harjoittelupaikka itsellenne, missä voisitte kuvitella työskentelevänne valmistumisen jälkeen.

Päivystys harjoittelupaikkana on todella, todella antoisa. Ihan vaikka et haluaisikaan päätyä työskentelemään päivystykseen, opit siellä ihan valtavasti kädentaitoja, mutta myös arvioimaan potilaan tilaa ja reagoimaan tiettyihin asioihin. Itse jäin syventävän harjoittelun jälkeen tuonne päivystykseen sitten töihin, tai siis sain jäädä, ei sinne niin vaan jäädä 😀

Tällaisia harkkapaikkoja mun opiskelujen varrelle sattui. Millaisissa harjoittelupaikoissa sinä olet ollut? Onko ohjaajat olleet hyviä?