MEIDÄN LENNON PITI OLLA BOEING 737 MAX
Ollaan parin viikon päästä lähdössä sinne Gdanskiin mistä olenkin aiemmin puhunut instagramin puolella. Olen myös jakanut aiemmin meidän fiiliksiä lentämisen suhteen esimerkiksi tässä ja tässä postauksessa ja olenkin kertonut, että minä, mutta myös mun mies ollaan lentopelkoisia.
Pelko on hyvin todellinen. Mulla on lentokoneessa todella epämiellyttävä olo, mut ulospäin saatan näyttääkin ihan rauhalliselle. Pään sisällä viliseekin sitten mitä inhottavimpia ajatuksia. Mut ei tää mun pelko vielä mitään. Miehellä tämä on varmaan potensiin kymmenen. Hänkin on ihan rauhallinen, noin niinkuin silmämääräisesti arvioituna, sisältä päin olo onkin sitten mitä hirvein.
Mun mies tsekkaa kaikenmaailman asioita aina ennen kuin meidän lento lähtee. Hän tarkistaa konetyypin, seurailee FlightRadar24 sovellusta ja tsekkaa myös sen, että kuinka paljon onnettomuuksia sillä meidän kyseisellä konemallilla on sattunut. Tämän lisäksi hän lukee todella tarkkaan kaikki lento-onnettomuus uutiset netistä.
Olen pitänyt tätä vähän raivostuttavana piirteenä. Totta kai se olen minä, joka saa kuulla sitten kaiken tuon pähkäilyn ja sen, että miten paljon onnettomuuksia sillä meidän koneella on oikein lennetty. Tavallaan se on jopa pelon siirtämistä minuun. Olenkin yrittänyt olla kiltti ja sanoa, että ihan kaikkea mun ei tarvitse tietää.
Noh. Viikonloppuna tippunut kone Ethiopian Airlines, oli juurikin se sama malli millä meidän Gdanskin matkan olisi pitänyt olla. Mun mies aloitti spekuloinnin jo paljon ennen kuin mikään iltapäivälehti ehti kirjoittaa mitään. Mies tajusi saman tien, että konemalli on juuri se meidän käyttämä ja, että onnettomuus on jo toinen viiden kuukauden sisällä tälle samalle mallille. Konetyyppi ei ole vanha. Se on päivitetty versio edellisestä konetyypistä, muutaman pienen lisän kera.
Alkoi pohdinta, että lähdetäänkö Gdanskiin ollenkaan vai ei. Minä olin koko ajan sillä kannalla, että lähdetään. Minä ainakin lähden. Mies taisteli tunteidensa kanssa. Yhdessä hetkessä joo ja toisessa ei todellakaan.
Mies seurasi päivien kuluessa uutisointia aiheesta. Eri maat olivat asettaneet lentokieltoon kyseisen konemallin. Me alettiin pitää sormia ristissä, että myös Norwegian käskisi koneet alas. Onneksi niin kävi ja nythän koneet on asetettu lentokieltoon niin Euroopan ilmatilassa kuin Yhdysvalloissakin.
Pakko sanoa, että tällä kertaa mun miehen hätäilyt ehkä oli oikeassa. Siltikin mä olisin lentänyt Gdanskiin, jollei kieltoja olisi tullut. Pelko ei saa hallita mua tai mun elämää, eikä varsinkaan mun miehen pelko. Haluan uskoa ja luottaa siihen, että ilmailuala tuottaa palveluja turvallisesti ja siten, ettei raha ohjaa toimintaa. Tosin, tämä keissi taitaa osoittaa tämän uskon vääräksi, sillä ilmeisesti lentäjien koulutuksista on ainakin säästetty.
Mutta voin sanoa, että tällainen lento-onnettomuus ihan vähän ennen omaa lentoa ei helpota sitä omaa matkustamista ainakaan mitenkään ja tällä kertaa mun miehen pelko oli ihan aiheellista.
Kommentoin yleisesti. Eikös lentäminen ole yksi turvallisimmista matkustusmuodoista? Vahinko ja onnettomuus voi sattua kotona missä vain.
Nokka kohti korkeuksia hyvin se menee ?